Lue keskustelun säännöt.
Anoppi ja lapsenhoito
09.02.2018 |
Anoppi on monesti kysellyt tytärtämme hoitoon, mutta tarvetta hoidolle ei ole ollut enkä itsekään ole siihen ollut valmis. Hän on ollut vähän loukkaantunut, mutta olemme sanoneet, että lapsi kyllä pääsee hoitoon kun sen aika on ja on tarvetta.
Nyt tyttö on 7kk ja kysyin josko isoäiti haluaisi viikonloppuna ottaa tytön muutamaksi tunniksi. Vastasi, ettei osaa hoitaa eikä pysty kun on niin kipeänä. Vastasin, ettei haittaa ja että saamme kyllä tytön kummeille tai muille siksi aikaa kun on tarvis. Myöhemmin omi kuitenkin valittanut miehelleni, kun minä en anna hänen hoitaa lasta?! En ymmärrä, että mistä tässä oikein nyt on kyse. Jäi fiilis, että hän olisi jotenkin toivonut, että hoitoa pitää anella tai jotain, vaikka itse olen alusta asti ajatellut, että tämä on meidän lapsemme ja tarvittaessa pystymme kyllä hoitamaan yksinkin, mutta kiva sekä itselle että lapselle, että innokkaita hoitajia löytyy. Ja kerran vastasi kieltävästi, niin kuvittelin sen tarkoittavan, ettei halua hoitaa.
Anoppi ei ole ollut milläänlailla kiinnostunut lapsen käytännön hoitamisesta missään vaiheessa, mutta on usein puhunut, että haluaa tytön hoitoon. En nyt vain oikein tiedä, että miten tässä pitäisi edetä. Pyytäisinkö seuraavaksi, että tulee vaikka meille hoitamaan niin, että olemme kotona itsekin ja voimme tarvittaessa auttaa?
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, nyt on pakko kysyä oman äitisi osuutta. Hoitaako hän lasta?
Jos, niin jospa anoppini on vaan kateellinen ja mustasukkainen.Ei kai se nyt kuitenkaan sitä käytöstä selitä, että kun on sitten pyydetty hoitamaan, niin ei suostukaan hoitamaan. Luulisi että tuolloin olisi iloinen, kun pyydetään auttamaan kun on sitä itse niin toivonut. Lapsi on kuitenkin 7kk, ei 7v. Eikä vauva muutenkaan mikään lelu ole, jonka kanssa hoitokertoja lasketaan tasapuolisesti sukulaisten kesken, tämä pitöisi aikuisten ihmisten ymmärtää ja tiedostaa, vaikka tuntuisikin pahalta.
Kyllä minusta tasapuolisuus isovanhempien välillä on tärkeää. Melkein yhtä tärkeää kuin sisarusten välillä. Pois lukien tietysti väkivaltaiset, alkoholiongelmaiset jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihania nää miniät :) Anoppi ei edes tiedä, mikä vauva on, eikä ole koskaan sellaista nähnyt :D:D:D
Mulla on lapsia 8v, 4v ja kohta 3v. Veljen n. 6kk vanha vauva oli vasta hoidossa, ja kyllä piti jutella pariinkin otteeseen mm. ruokailuista, maidosta, nukutustavoista, mikä toimii parhaiten jos tulee äitiä kova ikävä yms. Käytiin läpi unilelut ja kaikki. Vauvanhoito oli erilaista kuin omieni, koska en ollut kuitenkaan tälle lapselle äiti - vaan tuttu ihminen, johon hän ei ole kuitenkaan kiintynyt erityisellä tavalla. Vauva oli myös ihan erilainen temperamentiltaan ja luonteeltaan kuin omani.
Anoppien luulisi äiteinä tietävän, että kaikki lapset ovat yksilöitä ja noin pientä ei voi hoitaa hyvin, ellei tiedä tämän rutiineja ja lastenhoitotapoja. Ei ole olemassa mitään "standardivauvaa", vaan on ihan yksilöllisiä vauvoja ja heitä hoidetaan eri tavoin ja keinoin. Eikä noin pienen pitäisi joutua sellaiseen hoitoon, jossa hoitaja kuvittelee olevansa niin äidin veroinen, ettei tarvitse edes kysellä esim. ruokailuista tai nukkumisista.
Ja usko tai älä, minä olin jo unohtanut miten noin pientä "käsitellään". Jokainen useamman lapsen saanut tietää sen tunteen, kun joutuu oikein muistelemaan miten sitä vastasyntynyttä pideltiinkään, vaikka edellisestä olisi aikaa vain kaksi vuotta. Oman ensimmäisen ja toisen välissä oli unohtunut kaikki kiinteiden aloituksesta d-vitamiiniin. Voi siis hyvin kuvitella, kuinka moni asia vauvanhoidosta unohtuu n. 30 vuodessa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, nyt on pakko kysyä oman äitisi osuutta. Hoitaako hän lasta?
Jos, niin jospa anoppini on vaan kateellinen ja mustasukkainen.Ei kai se nyt kuitenkaan sitä käytöstä selitä, että kun on sitten pyydetty hoitamaan, niin ei suostukaan hoitamaan. Luulisi että tuolloin olisi iloinen, kun pyydetään auttamaan kun on sitä itse niin toivonut. Lapsi on kuitenkin 7kk, ei 7v. Eikä vauva muutenkaan mikään lelu ole, jonka kanssa hoitokertoja lasketaan tasapuolisesti sukulaisten kesken, tämä pitöisi aikuisten ihmisten ymmärtää ja tiedostaa, vaikka tuntuisikin pahalta.
Kyllä minusta tasapuolisuus isovanhempien välillä on tärkeää. Melkein yhtä tärkeää kuin sisarusten välillä. Pois lukien tietysti väkivaltaiset, alkoholiongelmaiset jne.
Isovanhemmat on lapsia, sisarukset lapsia jotka kaikki kiintyneet vanhempiinsa ja janoavat heidän huomiota ja rakkautta. Lasten kehitykseen vaikuttaa todella paljon se miten heitä kohdellaan osana perhettä, isovanhempien tärkeimmät kehitysvuodet ovat jo ohi. Ei ole mielestäni kyllä millään tavalla edes verrattavissa keskenään nuo asiat.
Mutta totta kai isovanhempia on hyvä kohdella tasapuolisesti mahdollisuuksien mukaan. Mutta kyllä siihen vaikuttaa moni muukin asia kuin se onko alkoholiongelmaa tms. Ihan jo pelkästään nykyään välimatkatkin, isovanhempien fyysiset kunnot, kunnioitus vanhempien tapoja kohtaan yms vaikuttavat, valitettavasti myös henkilökemiat. Ja ei lasta ikinä täydy antaa hoitoon vain tasapuolisuuden vuoksi, jos jostain syystä tuntuisi vaikka pahalta jättää jollekin isovanhemmista lapsi hoitoon.
Omiin vanhempiini olen itse niin etäinen, että heille lapsi ei koskaan ole menossa hoitoon, ei edes sen tasapuolisuuden nimissä, mikä kyllä omaan korvaani kuulostaa hullunkuriselta kun puhe on aikuisista ihmisistä.
Ja siis en epäile, että anoppi jättäisi lasta mitenkään heitteille, mutta juuri tuo kun omien lasten hoidosta on se 30v ja samaan aikaan valittaa, ettei kunto kestä lapsen hoitamista, niin varmasti paras ratkaisu kaikille olisi, jos tulee ensin meille kokeilemaan, niin että voimme tarvittaessa auttaakin. Itse myös ainakin muiden lapsia hoitaessa mielelläni tiedän mikä on vaikka tärkeä lelu, miten rauhoittuu, mihin aikaan nukkuu päiväunia jne. Lapsemme ei myöskään ole sieltä helpoimmasta päästä, jota voisi vain ihastella sen hoitoajan.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Omiin vanhempiini olen itse niin etäinen, että heille lapsi ei koskaan ole menossa hoitoon, ei edes sen tasapuolisuuden nimissä, mikä kyllä omaan korvaani kuulostaa hullunkuriselta kun puhe on aikuisista ihmisistä.
Ja siis en epäile, että anoppi jättäisi lasta mitenkään heitteille, mutta juuri tuo kun omien lasten hoidosta on se 30v ja samaan aikaan valittaa, ettei kunto kestä lapsen hoitamista, niin varmasti paras ratkaisu kaikille olisi, jos tulee ensin meille kokeilemaan, niin että voimme tarvittaessa auttaakin. Itse myös ainakin muiden lapsia hoitaessa mielelläni tiedän mikä on vaikka tärkeä lelu, miten rauhoittuu, mihin aikaan nukkuu päiväunia jne. Lapsemme ei myöskään ole sieltä helpoimmasta päästä, jota voisi vain ihastella sen hoitoajan.
-ap
Kyllä minäkin sinun tilanteessa haluaisin, että anoppi tulisi ensin minun seurassa hoitamaan lasta, että voisi näyttää juurikin miten rauhoittuu. Eri asia jos kyseessä olisi joku 2-vuotias, mutta vauvanhoito vaan on niin yksilöllistä kuitenkin.
Teinä kyllä ensin ottaisin puheeksi miksi väittää ettet sinä anna hoitaa, kun kuitenkin jo kysyitte. Voithan sanoa ihan suoraankin, että tuollaisesta tulee vähän epävarma olo, että mielestäsi anopin pitäisi pystyä suoraan ja rehelliseen kommunikointiin jos hoitaa lasta. Kuitenkin se kommunikointi on kaiken a ja o hoitajan ja vanhempien välillä, kun kyseessä on lapsi joka ei vielä sanoin ilmaise itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana saada täältä vähän tukea tähän asiaan, kun tuntuu muuten, että jatkuvasti syy vierii minun niskoilleni ja itsekin miettii, että olenko tosiaan ainoa, jolla tällaiset asiat herättävät epäluottamusta. Anoppi lisäksi on kovin herkkä eikä oikein puhu tai osaa puhua asioista suoraan, joten asiat myös tulevat tietooni usein kun tapahtumista on jo pitkä aika ja silloinkin jonkun muun suusta. Siksi tuntuu, että tätäkin asiaa on vaikea lähteä hänen kanssaan purkamaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihana saada täältä vähän tukea tähän asiaan, kun tuntuu muuten, että jatkuvasti syy vierii minun niskoilleni ja itsekin miettii, että olenko tosiaan ainoa, jolla tällaiset asiat herättävät epäluottamusta. Anoppi lisäksi on kovin herkkä eikä oikein puhu tai osaa puhua asioista suoraan, joten asiat myös tulevat tietooni usein kun tapahtumista on jo pitkä aika ja silloinkin jonkun muun suusta. Siksi tuntuu, että tätäkin asiaa on vaikea lähteä hänen kanssaan purkamaan.
Ihan ymmärrettäviä tunteita. En minäkään omaa vauvaa olisi voinut jättää hoitoon sellaiselle ihmiselle, jonka kanssa syystä tai toisesta ei avoin keskustelu toimisi. Siis jo ihan vauvan hakutilanteessa pitää pystyä luottamaan siihen, että toinen kertoo kaunistelematta miten on mennyt.
Itse olin vauvavuodet aina "herkillä" ja koin vaikeaksi kaikki ristiriitatilanteet, joten ymmärrän kyllä kuinka inhottavalta tuntuu. Sitten kun lapsi on isompi, puhuu ja enemmän osoittaa mieltään selvästi, kaikki muuttuu helpommaksi. Myös sen määrittely kenelle on hyvä viedä hoitoon lapsi.
Sinun kannattaa muistaa, ettei kukaan voi oikeastaan pakottaa sinua antamaan lasta hoitoon, jos et jollekin häntä halua antaa. Tulevaisuutta ajatellen olisi tietysti loistavaa saada vuorovaikutus pelaamaan lapsesi mummon kanssa, mutta ei se yksin sinun vastuulla ole.
Miehellesi voisit sanoa, että haluat että anoppi pystyy myös keskustelemaan sinun kanssa kunnolla, mikäli haluaa hoitaa lastanne. Tämän saman voi edellyttää jokaiseen hoitajaan: lapsen hoitajan pitää pystyä kommunikoimaan molempien vanhempien kanssa. Se on reilu peli! Ei toisen ihmisen lasta voi hoitaa, jos on päättänyt ettei halua toisen vanhemman kanssa keskustella mistään kunnolla. Ei edes vaikka lapsi olisi isompi
-se jolla 8,4 ja 3-vuotiaat lapset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omakin anoppini aina lapsen vauva-aikana valitti kun on niin huonossa kunnossa ja kädet kipeät, ei jaksa edes pikkuvauvaa kunnolla pidellä. Ja kuitenkin seuraavassa lauseessa ruinasi lasta hoitoon (ruinaa edelleen yökylään).
Kirjalliset hoito-ohjeetkin voi auttaa. Siis niin, että kirjoittaa ylös hoitoaikataulun ja siihen pieniä vinkkejä miten teillä on ollut tapana toimia. Mutta ehkä toimii sitten vähän vanhempana kun lapsella itselläänkin on käsitys siitä mitä tapahtuu milloinkin.
Harmi, kun en itse keksinyt tuota huonossa kunnossa ja kädet kipeät -tekosyytä, kun minulle lykättiin lapsenlapsia hoitoon jo muutaman viikon ikäisinä. Vanhempien kun piti päästä juhlimaan lapsista huolimatta. Toki aina kysyttiin, että sopiiko, mutta kun en kehdannut kieltäytyä! Tietenkin hoidin parhaani mukaan, mutta aika raskasta oli kulkea ympäri huoneistoa tunnin tai kaksi itkevä vauva sylissä ja yrittää saada hänet tyyntymään ja nukahtamaan. Kumpikaan miniöistä ei juuri imettänyt ja vauvat elivät korvikkeilla, joten oli helppo jättää hoitoon. Mutta aikansa kutakin, nyt lähestyvät jo kouluikää ja hoito on helpompaa tällaiselle eläkeläisanopillekin. Vaikka kiitostahan tästä hommasta ei saa, pidetään itsestäänselvyytenä.
On nää anoppi- miniäkeskustelut kummallisia. Ikävää, jos on huonoja kokemuksia. Itse lähden tänäänkin hoitamaan lapsenlapsia ja eilen oli toisen lapsen mukulat mummolassa, kun molemmilla vanhemmilla sattui työkuviot yhtä aikaa. Ikinä en kysele vaan minulta kysytään, josko voisin hoitaa. Yleensä voin ja sanon kyllä, jos on omia menoja. Ne on yleensä järjestettävissä.
*
Muutenkaan en puutu lasteni elämään. He kyllä tietävät, että aina saa apua minulta ja papalta tarvittaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauva on vasta 7 kk. Tulette tarvitsemaan anoppia vielä moneen kertaan lapsenhoitoapuna, jos palaat työelämään. Kun tarhaikäinenkin vetää kolmatta viikkoa mahatautia (päivä tarhassa välillä ja iskee taas) on hoitaja täyttä kultaa. Kannattaa pitää hyvät ja avoimet keskusteluvälit.
Itse sinuna olisin antanut anopille hoitoon jo moneen kertaan. Vienyt vaikka vaunuissa nukkuvan vauvan päiväunille anopin pihaan (tai parvekkeelle tai ulkoilukaveriksi) siksi aikaa kun käyt kaupungilla asioilla tms. Eli antanut anopille vastuuta. Toki pienelle lapselle on eduksi jos hoitaja tulee kotiin, on ne omat jutut siellä. Itse ainakin mieluiten menisin sinne lapselle tuttuun paikkaan hoitamaan.
Ja kuuskymppinen ei tosiaan ole mikään ikäihminen eikä monikaan 63-vuotiaana lähde mihinkään eläkkeelle. Töissä meillä painaa täysillä vielä muutama 68 täyttänyt.
Täällä myös yksi mummo aamukahvilla kuuntelee, milloin lapsenlapset heräävät. Kuusivuotias tietenkin on jo konkari mummolassa yöpymisen suhteen mutta huhtikuussa kaksi vuotta täyttävä on eka kertaa mummolassa yökylässä ilman vanhempia.
On ollut toki hoidossa useita kertoja ja olen useasti mennyt heille yöksi hoitamaan, mutta mummolaan pääsi vasta nyt.
Olen kitse viiden lapsen äiti enkä edes ikäihminen (47v) ja kyllä se on ihan eri asia hoitaa omia lapsia kuin lapsenlapsia. Minullekin aina kerrotaan tarkkaan lasten rytmi ja syömiset ja muut käytännön asiat, vaikka hoidan heitä usein. En pidä sitä epäluottamulauseena vaan katson, että tyttäreni on huolehtiva äiti.
Aloittajan tapauksessa en minäkään antaisi anopille pientä vauvaa enkä edes vähän suurempaa lasta hoitoon, jos noin epävarmalta vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omiin vanhempiini olen itse niin etäinen, että heille lapsi ei koskaan ole menossa hoitoon, ei edes sen tasapuolisuuden nimissä, mikä kyllä omaan korvaani kuulostaa hullunkuriselta kun puhe on aikuisista ihmisistä.
Ja siis en epäile, että anoppi jättäisi lasta mitenkään heitteille, mutta juuri tuo kun omien lasten hoidosta on se 30v ja samaan aikaan valittaa, ettei kunto kestä lapsen hoitamista, niin varmasti paras ratkaisu kaikille olisi, jos tulee ensin meille kokeilemaan, niin että voimme tarvittaessa auttaakin. Itse myös ainakin muiden lapsia hoitaessa mielelläni tiedän mikä on vaikka tärkeä lelu, miten rauhoittuu, mihin aikaan nukkuu päiväunia jne. Lapsemme ei myöskään ole sieltä helpoimmasta päästä, jota voisi vain ihastella sen hoitoajan.
-ap
Ymmärrän kyllä sun anoppia jos hän on 60v ja työelämässä ja valittaa, ettei kunto enää kestä vauvan viikonloppu hoitoa.
Olen reilusti 10v anoppiasi nuorempi, enkä kaipaa mitään vauvahärdelliä viikonloppuisin tai iltaisin miniän opastusta vauvanhoitoihin.
Mulla menee viikonloput täysin työstä palautumiseen, samoin illat, jotta voin hoitaa kunnialla työtehtävät. Ja silti olen lopen väsynyt, kun työssä on jatkuva stressi ja alati uudistuva työ. Nytkin olen jo stressaantunut ja verenpaine koholla. Tähän jos pitäisi vielä lisätä lastenlapsien hoito, niin huhhuh.
Kyllä naisen osa on kauhea, eikä koskaan mikään apu tai työsuoritus ole riittävä, vaan kuulla saa jatkuvaa syyllistämistä, kun mitään ei riitä tai ole kylliksi, vaan naiselta vaaditaan lisää ja lisää, vaikka nuorena kuvitteli, kun lapset saa maailmalle, sitten helpottaa, mutta monelle kävi toisin. Sitten tulee lastenlapset hoidettavaksi. Ja olet paha, jos et hoida.
Ja missä on lapsen isä ja isoisät? Miksi he ovat vauvahärdellin ulkoouolella, eikä sanallakaan syyllistetä ja haukuta. Vaan kohteena anopit ja äidit ja eletään v. 2018.
Miksi et ap. pyydä lastasi hoitamaan appeasi tai isääsi?
Ap nyt kyllä olisin varovainen jos abbopin kommunikointi huonoa. Meillä myös sellanen passiivisagressiivinen kiukuttelija anoppi. Lapsia on hoitanut tasan kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla jäi kiinni valheesta. Siihen loppu hoidot.
Ekalla kertaa lapsi loukkasi itsensä pahasti, siis lääkärireissun tasolla, anoppi jätti kertomatta ja valehteli että kaikki meni hyvin.
Tokalla kerralla oli raivonnut ja huutanut niin että eskimmäinen lapsi on aivan traumstisoitunt eikä halua enää koskaan mummolle. Taas anoppi valehteli että kaikki meni niiin mukavasti.
Luotto meni täysin. En jättäisi ap anopille noin pirntä mikä ei osaa kertoa jos joku menee vikaan.
Meillä ei ole nyt siis lastenhoitoapua ollenkaan, onat vanhemmat on narsistijuoppoja ja en ole väleissä enkä aio ollakaan. Anoppi on ainoa mummo mutta tapaa myt lapsia valvotusti jonkun kerran vuodessa. Ilman hoitoapua ollaan pärjätty jo 8v, kyllä tämä onnistuu ja hoituu ilman anoppiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä anoppi tuli katsomaan esikoistamme sairaalaan vauvan ollessa vuorokauden vanha. Hän sitten tomerasti ilmoitti, että no niin, hyvä että vauva vihdoin syntyi kun hän jo ehti sopia ystävänsä kanssa kahvittelutreffit kaupungille (ystävän lapsenlapsi oli tuolloin puolivuotias ja menossa muutamaksi tunniksi isoäidille hoitoon) siten että ottaa vauvan mukaan, se on sitten niin kivaa työntää yhdessä vaunuja kaupungilla ja kahvitella samalla. Että pääsettehän te kotiin ylihuomiseen mennessä. No kieltäydyin kohteliaasti kolmepäiväisen vauvan hoitotarjouksesta (jouduimme sitä paitsi olemaan sairaalassa viikon :)) niin siitähän anoppi hermostui että kun hoitoapu ei kelpaa. Seuraavan kerran halusi viedä vauvan kotiinsa kun tämä oli kaksiviikkoinen, en taaskaan antanut ja sen jälkeen häntä ei sitten olekaan voinut pyytää lastenhoitoavuksi. Niin kohtuuttomia olimme. Esikoinen on nyt 7-vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei noista marttyyrimummoista kannata välittää. Teeskentelet vaan ettet edes huomannut että hän on jostain loukkaantunut, pidät rentoa meininkiä yllä. Sillä pärjää.
Tällä nyt varmaan koitetaan mennä eteenpäin. Tuntuu vaan oudolta kuunnella sitä huokailua ja voivottelua, mutta paras varmaan antaa olla ja kysyä hoitajaksi sitten joskus toiste uudestaan ja jos kieltäytyy niin menee muualle hoitoon. Enemmän sinne hoitoon ollaan oltu muutenkin antamassa vain koska on itse pyytänyt.
Todennäköisesti anoppisi ei osaa arvioida omia voimavarojaan, näin on monella ikäihmisellä (yli 60v.) kun se vaihtelee jopa tunnin parin sisällä. Hyvinä hetkinä on intoa täynnä halua hoitaa lasta, mutta hetkessä vlimavarat ovat kadonneet. Ja turha siitä on kenenkään loukkaantua, sillä ikä tuo monia muutoksia ja sairauksia elämään.
Näen tämän kun työskentelen seniorien kanssa, he tulevat intoa puhkuen, mutta tunnin päästä saatetaan olla reporankkana ja voimattomana. Eikä siinä ole mitään ilkeyttä tai marttyyriä, vaan kuuluu elämään iäkkäällä ihmisellä.
Tietysti, jos anoppisi on nuori ja terve, tilanne on tietysti toinen.
Nyt on pakko kommentoida: yli 60 v=ikäihminen?
Meinaatko yli 60v olevan keski-ikäinen?
Tietysti yli 60v voi sanoa myös vanhus. Maksetaanhan 63-ikävuoden jälkeen vanhuuseläkettä.
Virallisesti nimitystä vanhus käytetään yli 85-vuotiaista.
Vierailija kirjoitti:
Vauva on vasta 7 kk. Tulette tarvitsemaan anoppia vielä moneen kertaan lapsenhoitoapuna, jos palaat työelämään. Kun tarhaikäinenkin vetää kolmatta viikkoa mahatautia (päivä tarhassa välillä ja iskee taas) on hoitaja täyttä kultaa. Kannattaa pitää hyvät ja avoimet keskusteluvälit.
Itse sinuna olisin antanut anopille hoitoon jo moneen kertaan. Vienyt vaikka vaunuissa nukkuvan vauvan päiväunille anopin pihaan (tai parvekkeelle tai ulkoilukaveriksi) siksi aikaa kun käyt kaupungilla asioilla tms. Eli antanut anopille vastuuta. Toki pienelle lapselle on eduksi jos hoitaja tulee kotiin, on ne omat jutut siellä. Itse ainakin mieluiten menisin sinne lapselle tuttuun paikkaan hoitamaan.
Ja kuuskymppinen ei tosiaan ole mikään ikäihminen eikä monikaan 63-vuotiaana lähde mihinkään eläkkeelle. Töissä meillä painaa täysillä vielä muutama 68 täyttänyt.
Eli naisen on puskettava kovaa työtä koko eliniän, niin kauan, kuin henki pihisee, muuten olet huono ja kelvoton.
Olet työelämässä 68-ikävuoteen asti, siinä sivussa hoidat työtehtävät ja lastenlapset, teet kotityöt ja vielä passaat ja kuuntelet sairasta ja äksyilevää puolisoa, joka valittaa vaivojaan. Oma terveyskin reistailee ja ikä tuo mukanaaan kolotuksia ja sairauksia, mutta painettava on, jotta säilyisi rauha ja muut olisivat tyytyväisiä.
Eikä sekään riitä, vaan hoidettavana on iäkkäät appi- ja omat vanhemmst, jotka tarvitsevat apua, selvyytyäkseen arkisista asioista ja elämästä. Yhden mummon harteilla on neljä sukupolvea.
Missä ihmeen välissä mummot elävät oman elämänsä ja heillä olisi aikaa lepoon ja riittäviin yöuniin, oman kuntonsa ylläpitoon, harrastuksiin tai ylipäätään nauttia elämästään, kun he ovat työjuhtia työelämässä, kuin perheessä ja revitään kaikkialle. Ja monet mummolla saattaa olla jopa 5-9 lastenlasta ja sitten onkin jo uusi kierros edessä.
Ja edelleen lasten isät ja isoisät vain viihdyttåvät lapsiaan ja ovat mukavaa seuraa, kun mummot ovat työn uuvuttamia ja väsyneenä ärtyisiä, joka aiheuttaa nuorille miniöille mielipahaa ja suuria loukkauksen tunteita.
Hyvä puoli tässä kuitenkin on, että joskus tekin vanhenette ja saatte maistaa tätä mummojen työntäysteitä elämää.
Ettei vaan ole ns mieliks pyytänyt hoitoon mutta ei oikeasti tarkoittanut sitä?
Olen huomannut nykyään tuon mieliksi ilmiön, sanotaan asioita toisen mieliksi vaikkei tarkoiteta sitä!
Täällä puhutaan paljon siitä, mitä ap tarvitsee tai mitä anoppi tarvitsee - mutta kukaan ei sano, mitä se lapsi tarvitsee.
Tässä olisi suomalaisilla paljon parannettavaa. Että itse kukin pysähtyisi miettimään, minkälaiset ihmissuhteet sille lapselle olisi tärkeitä olla. Ei minunkaan välit omiin tai appivanhempiin ole olleet ongelmattomia. Olen kuitenkin alusta saakka pitänyt hirveän tärkeänä sitä, että lapsellani on suhteet isovanhempiinsa - ihan siitä riippumatta, mitä itse milloinkin ajattelen esim. omasta äidistäni.
Ja niitä elämälle tärkeitä suhteita ei luoda joskus sitten, kun lapsi on isompi. Ne pitää rakentaa alusta saakka.
Lapsi on nyt 3-vuotias ja viihtyy isovanhempiensa kanssa loistavasti (paljon paremmin kuin minä). Me ollaan joskus oltu erimielisiä siitä, miten lapsia kasvatetaan, mutta olen päätynyt siihen, että kunhan minä saan päättää oikeasti tärkeistä asioista, isovanhemmat vastatkoon yksityiskohdista. Minulle on tärkeää, että lapsi muodostaa oman suhteensa isovanhempiin. Niillä on omat jutut keskenään ja ne eivät liity minuun.
Joten ap, mitä jos miettisit asian niin päin, että mitä ikinä teetkin anopin kanssa, tavoite olisi, että anopille ja vauvalle kehittyisi joku suhde?
Täällä kans yks jonka lasta ei toinen puoli isovanhemmista hoida. Äitini kovasti tuputti apua lapsen synnyttyä, mutta kun vaimoni sitten pyysi häneltä apua (joka ei liittynyt lapsen hoitoon vaan jokapäiväiseen elämään) äitini vähätteli avun tarvetta ja oli kylillä selittänyt että vaimoni oli sairastunut psyykkisesti. Lisäksi heitäkään (äitiäni ja isääni) ei lapsen perushoito kiinnosta (eli meidän tavat yms) ja aina tartutaan siihen mitä lapsi ei tee (kuten 1v ei VIELÄKÄÄN puhu). Vierailulla ei kunnioiteta toiveita ja ehdottomat jututkin saa sanoa 5x ennen kuin menee perille (esim. allergiajutut ruokailuissa/kahvitellessa). Lisäksi en usko että rehellisesti kertoisivat hoidon kulusta.
Siksi heille ei jätetä hoitoon.
Ihania nää miniät :) Anoppi ei edes tiedä, mikä vauva on, eikä ole koskaan sellaista nähnyt :D:D:D