Miksi en kaipaa ystäviä? Entä sinä?
Olen yli nelikymppinen kotoa käsin töitä tekevä perheenäiti. Olen alkanut ihmetellä kotona viihtymistäni ja sitä, että en halua pitää yhteyttä ihmisiin muutoin kuin facebookin ja whatsappin kautta. Minulla ei oikeastaan ole ystäviä eikä kavereita; en käy ikinä kenenkään kanssa kahvilla tai syömässä enkä kyläile eikä meillä juuri kyläillä. Sukuun pidän yhteyttä päivittäin whatsappilla ym.
Nautin rauhasta ja kotonaolosta. En siis valita :) Nyt vain olen havahtunut ihan tosissaan miettimään syitä sille, että a) Minua väsyttäisi ja ahdistaisi ajatus, että sopisin jonkun kanssa kahvitteluhetken, b) Että lähtisin jonkun puolitutun porukan kanssa vähän harrastamaan jotakin, c) että joku soittaisi ja kysyisi, saako tulla piipahtamaan.
Löytyykö kaltaisiani? Miksi sinä et halua olla ihmisten kanssa tekemisissä (kasvotusten)?
Sen verran tiedän ja ymmärrän, että olen ujo, mutta tätä ujoutta ei moni hoksaa. Osaan esittää oikein reipasta ja olen kykenevä juttelemaan kaikenlaisista asioista. Olen myös sosiaalisesti lahjakas. Nautin kyllä suvun kanssa kohtaamisista, mutta muutoin välttelen seuraa.
Kommentit (49)
olen onnellinen nainen
en tee mitään tee en
katso telkkaria en
vuokravideoita en
paiski hommia en
solmi tuttavuuksia
mulla on vain yksi ilme se ei
ole surullinen eikä
se ole iloinen se vain
jäi kasvoilleni eilen enkä viitsinyt sitä enää muuttaa
olen onnellinen
olen onnellinen
olen onnellinen
onnellinen nainen
en tee mitään
laita luuriini kiinni en
kaipaa rakkaitani en
enkä toivo että joku minua kaipaisi
mulla on vain yksi huone se ei
ole kovin suuri
syön silloin kun tulee nälkä
yleensä aina samaa
ja juhlin liikaa jos mua huvittaa
olen onnellinen
olen onnellinen
olen onnellinen
onnellinen nainen
pitkään se vei
vihdoin voin sanoa
ei hei
ilman että jään miettimään
niitä jotka taakseni jää
olen onnellinen
(onnellinen nainen)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan juuri nuo mainitut somekanavat syövät sitä ihmisten oikeaa kanssakäymistä kun tärkeimmät ”kuulee” niistä. Olen erakkomainen mutta ilman noita sovelluksia olen ottanut useammin yhteyttä tuttuihin ihan soittamalla.
Todellakin, kun siellä lisäksi esitellään se joku "supermahtavapäivätänään!!!" niin ei tee mieli kuulla yhtään enempää. Kenen päivä on oikeasti supermahtava ihan joka päivä? Ne ei ikinä ole menossa eläinlääkäriin tai hammaslääkäriin tai viemään vanhaa telkkaria kierrätyskeskukseen tai äitiään keuhkotutkimuksiin.
Sori nyt, on vaan huono päivä tänään. (Pitäis varmaan ilmottaa se somessa jollain kanavalla. #Paskapäivä)
Onkohan tuo enemmän nuorten eli alle 40-vuotiaiden tapa? Mä olen jo 60v ja mun somekaverini kyllä laittavat kuvia vaikkapa tekonivelleikatuista polvistaankin. Ja myös eläinlääkärireissuista ja kaikesta muustakin normaaliin elämään kuuluvista asioista.
Ap sulla on se läheinen suku joka tuo sen turvan ja yhteisön sulle. Mulle ei ole sukua ollenkaan, tai on, mutta siitä on pelkoa, uhkaa, hätää ja ahdistusta. Ei ole ystäviä kuin yksi. Ja kärsin tilanteesta. En kärsisi jos olisi ihanat vanhemmat, mutta on narsistivanhempi joka haluaa vain pahaa ja yrittää vahingoittaa. Ei paljoa tunnu ”seesteiseltä” niinkuin apn tapauksessa ehkä onkin.
En kaipaa, olen hyvin erakkoluonne. Ikää 47 v, nainen. Miestä ja lapsiakaan ei ole, koska en ole halunnut, viihdyn yksin. Joskus koitin seurustella, mutta säännöllinen tarve tavata toista alkoi tuntua tympeältä. Ystäviä tai kavereita ei ole koskaan ollut. Lapsena olisin niitä halunnut, mutta aikuisena ei enää miitään kaipuuta. Suvun kanssa en ole muuten tekemisissä, paitsi velvollisuuden tunnosta vanhoihin vanhempiin pidän ehkä kerran viikossa puhelimella yhteyttä. Käyn pari kertaa vuodessa. Pelkkää etätyötä olen tehnyt jo yli 10 vuotta.
Niiden ystävien on oltava nimenomaan YSTÄVIÄ. Ei mitään kavereita. Samoin parisuhteen on oltava aito ja mieluiten pysyvä. Olen vaativa.
En kaipaa, koska nykyään keksin niin monta muuta asiaa mitä tekisin ennemmin kuin ottaisin yhteyttä kehenkään. Siis mikä tahansa muu tekeminen on mieluisampaa kuin puhelimessa lätiseminen tai viesteily. Kirjoitan, piirrän, maalaan, lähden kävelylle, katson sarjoja, kokkaan, pengon pihaa, meditoin, tuijottelen kattoon... Kirjoitan mieluummin vaikka palstalle anonyymille porukalle.