En halua enää miestäni
En tunne häntä kohtaan enää seksuaalista vetoa. Ennen olimme aktiivisia sängyssä, kokeilimme kaikkea mahdollista, sitten tuli miehen haluttomuus, tyydytti siltin minua. Ennen mies nuoli väh. Kerran viikossa, nyt on tehnyt sen kerran vuodenaikana. No, niin on lähtenyt minunkin haluni, mies on alkanut nippottamaan joka asiasta, en näe häntä enää miehekkäänä. Ärsyttää. Onko muilla vastaavia kokemuksia, mitä sen jälkeen tapahtui?
Kommentit (26)
Mun miehellä tuli seisokki-ongelmia, vuosi meni ennenkuin meni lääkäriin. Testosteronit matalalla, lääkityksellä pikkuhiljaa palaili, ei nyt ennalleen mutta paremmaks kuitenkin. Tuo vuosi jätti jälkensä, vaikea selittää asiaa sitä kokemattomalle. Mutta kun kaikki kosketus häviää, ettei vaimo vaan yritä mitään, kun pelko epäonnistumisesta kalvaa. Kun sun kosketus ei enää olekaan mieluisaa, kun se mistä mies ennen piti seksissä, ei miellytäkkään, kun kerrankin jotenkin seisoo niin äkkiä sitten ettei vaan lerpahda. Pikkuhiljaa munkin halut kuoli eikä ne oo palanneet. Aika suorituskeskeistä nykyään, silloin kun sitä on. Meillä oli kuitenkin tyydyttävä seksielämä, mutta nykyään on surkea.
Vierailija kirjoitti:
Mun miehellä tuli seisokki-ongelmia, vuosi meni ennenkuin meni lääkäriin. Testosteronit matalalla, lääkityksellä pikkuhiljaa palaili, ei nyt ennalleen mutta paremmaks kuitenkin. Tuo vuosi jätti jälkensä, vaikea selittää asiaa sitä kokemattomalle. Mutta kun kaikki kosketus häviää, ettei vaimo vaan yritä mitään, kun pelko epäonnistumisesta kalvaa. Kun sun kosketus ei enää olekaan mieluisaa, kun se mistä mies ennen piti seksissä, ei miellytäkkään, kun kerrankin jotenkin seisoo niin äkkiä sitten ettei vaan lerpahda. Pikkuhiljaa munkin halut kuoli eikä ne oo palanneet. Aika suorituskeskeistä nykyään, silloin kun sitä on. Meillä oli kuitenkin tyydyttävä seksielämä, mutta nykyään on surkea.
Tiedän osittain mitä tarkoitat, meillä seksi on suorittamista enää. Enne pitkät ja nautinnolliset elämykset ovat vaihtuneet esileikittömään rynkytykseen, mies patoaa halunsa äärimmilleen ja ne kun purkaantuvat, se sattuu ja paljon. Ilman esileikkiä eläimelliseen 10 min rynkytykseen. Olen yrittänyt sanoa miehelle, että hänen käytös sattuu minua, että toivoisin esileikkiä. Mutta ei kuulemman pysty odottamaan, ja seksin lisääminenkään ei käy. Käteen jää hiljainen itku, kun mies lähtee välittömästi suihkuun aktin jälkeen. En osaa selittää, mutta jää hyväksikäytetty olo. Ja tässä toinen syy, miksi en halua häntä enää. Hirveää, kun niinkin tärkeä asia minulle, on kaunis muisto vain. Omaa kivaa kyllä harrastan, ja on yhtä nautinnollista kuin ennenkin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Hygienia? Ylipaino?
Ei ole ylipainoa, hygienia hyvä, käyn siis päivittäin suihkussa, sheivaan säännöllisesti. Ap
Oot niin nuori että älä tuota katso pitkään. Valitse ainakin perheenisä huolella.
Luepa nuo viestisi tästä ketjusta itsellesi, mieluiten ääneen. Sitten mietit ihan kaikessa rauhassa, että kuulostaako tuolainen elämä sellaiselta, jota kannattaa vapaaehtoisesti omasta halustaan viettää, kun ei ole mikään pakko
Vierailija kirjoitti:
Virkisty vieraissa.
Tähän minusta ei ole, vaikka ajatuksella olen leikitellytkin. Seksuaalisuus on iso asia minulle, siksi tilanne harmittaakin. Pelkään että tämä asia ei tule muuttumaan, enkä näe kuin eron olevan edessäpäin. Tietysti tässä nyt on muutakin, esim. Miehen suunnaton toetokoneroippuvuus ja ettei osallistu OLLENKAAN kotitöihin. Olen 6-14 töissä päivittäin, kotiin tultua työt jatkuvat kotitöiden parissa. Olen poikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun miehellä tuli seisokki-ongelmia, vuosi meni ennenkuin meni lääkäriin. Testosteronit matalalla, lääkityksellä pikkuhiljaa palaili, ei nyt ennalleen mutta paremmaks kuitenkin. Tuo vuosi jätti jälkensä, vaikea selittää asiaa sitä kokemattomalle. Mutta kun kaikki kosketus häviää, ettei vaimo vaan yritä mitään, kun pelko epäonnistumisesta kalvaa. Kun sun kosketus ei enää olekaan mieluisaa, kun se mistä mies ennen piti seksissä, ei miellytäkkään, kun kerrankin jotenkin seisoo niin äkkiä sitten ettei vaan lerpahda. Pikkuhiljaa munkin halut kuoli eikä ne oo palanneet. Aika suorituskeskeistä nykyään, silloin kun sitä on. Meillä oli kuitenkin tyydyttävä seksielämä, mutta nykyään on surkea.
Tiedän osittain mitä tarkoitat, meillä seksi on suorittamista enää. Enne pitkät ja nautinnolliset elämykset ovat vaihtuneet esileikittömään rynkytykseen, mies patoaa halunsa äärimmilleen ja ne kun purkaantuvat, se sattuu ja paljon. Ilman esileikkiä eläimelliseen 10 min rynkytykseen. Olen yrittänyt sanoa miehelle, että hänen käytös sattuu minua, että toivoisin esileikkiä. Mutta ei kuulemman pysty odottamaan, ja seksin lisääminenkään ei käy. Käteen jää hiljainen itku, kun mies lähtee välittömästi suihkuun aktin jälkeen. En osaa selittää, mutta jää hyväksikäytetty olo. Ja tässä toinen syy, miksi en halua häntä enää. Hirveää, kun niinkin tärkeä asia minulle, on kaunis muisto vain. Omaa kivaa kyllä harrastan, ja on yhtä nautinnollista kuin ennenkin. Ap
Nuori nainen, nyt lopeta tuo! Tinderiin ja äkkiä ja asunto hakuun!!!!!
Ihan sama tilanne oli 23 vuotta sitten. En sen jälkeen enää halunnut, enkä ole kokenut miestä haluttavaksi pitkään aikaan; lähinnä neitimäiseksi. Seksi loppui reilu 10 vuotta sitten, eikä ole takaisin tulossa. Vuosi vuoden jälkeen vastenmielisemmäksi koko ihminen muuttuu. En itse jaksa uskoa siihen, että se vetovoima tms olisi palautettavissa, kun se kerran on kadonnut.
Pitäisi lähteä suhteesta pois ja olisi pitänyt se tehdä jo 23 vuotta sitten. Älä tee samaa virhettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Virkisty vieraissa.
Tähän minusta ei ole, vaikka ajatuksella olen leikitellytkin. Seksuaalisuus on iso asia minulle, siksi tilanne harmittaakin. Pelkään että tämä asia ei tule muuttumaan, enkä näe kuin eron olevan edessäpäin. Tietysti tässä nyt on muutakin, esim. Miehen suunnaton toetokoneroippuvuus ja ettei osallistu OLLENKAAN kotitöihin. Olen 6-14 töissä päivittäin, kotiin tultua työt jatkuvat kotitöiden parissa. Olen poikki.
No niin, äijä vaihtoon ja oma elämä alkuun. Tuollainen ei tuu kelpaamaan kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Luepa nuo viestisi tästä ketjusta itsellesi, mieluiten ääneen. Sitten mietit ihan kaikessa rauhassa, että kuulostaako tuolainen elämä sellaiselta, jota kannattaa vapaaehtoisesti omasta halustaan viettää, kun ei ole mikään pakko
Nyt kun sanoit, tilanne kuullostaa huonolta. Itse jos lukisin vastaavaa tekstiä toiselta, neuvoisin naista arvostamaan itseään ja lähtemään suhteesta.
Itse olen sinkku, lapseni on jo aikuinen.
Oon vanhempana vasta tajunnut miten tiukkana naisen pitää olla miesten kanssa.
Oon vielä ihan nätti, miesten mielestä kaunis ja ihana. No, teen sen eteen töitä aika paljon.
Mitään shittiä ei tule niellä!
Nainen ei saa olla liian kiltti eikä marttyyri.
Ovimatto pysyy ovimattona.
Kannattaa olla niin kauan itsekseen, että huomaa pärjäävänsä, eikä suostu alistumaan inhottavuuksiin.
Tsemppiä ap:lle ja voimia paljon.
Miksi ihmeessä ap elät tuommoisen miehen kanssa. Eroa heti!
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama tilanne oli 23 vuotta sitten. En sen jälkeen enää halunnut, enkä ole kokenut miestä haluttavaksi pitkään aikaan; lähinnä neitimäiseksi. Seksi loppui reilu 10 vuotta sitten, eikä ole takaisin tulossa. Vuosi vuoden jälkeen vastenmielisemmäksi koko ihminen muuttuu. En itse jaksa uskoa siihen, että se vetovoima tms olisi palautettavissa, kun se kerran on kadonnut.
Pitäisi lähteä suhteesta pois ja olisi pitänyt se tehdä jo 23 vuotta sitten. Älä tee samaa virhettä.
Tätä olen miettinyt, en halua 10v päästä katua, että en eronnut aiemmin. Tahtoisin saada luetuksi itselleni vielä toisen ammatin, elää hetken yksin ja oppia tuntemaan itseni. Todistaa että minä pärjään myös yksin, en halua olla riippuvainen kenestäkään. Oma sukuni on täynnä naisia jotka ovat vain tyytyneet siihe mitä on, vaikka asioihin olisi voinut aikoinaan itse vaikuttaa. En ole feministi, mutta feministeissä on jotain kovin voimaannuttavaa. Lapsia nyt ei ole lähiaikoina suunnitelmissa, ja siitä asiasta en aijo edes sterssiä ottaa. Nykyisestä miehestäni tuskin on seuraavaan 10v isäksi edes, jos silloinkaan. Sitten olisi koti, työt ja lapsi minun kontollani, sitä en jaksaisi. Mieheni esitti suhteen alussa aivan eri ihmistä mitä todellisuudessa oli, tiedän rakastuneeni "harhaan".
Jaha, perustatte liittonne pelkän pillun ja kullin varaan. Onko se todella näin tärkeää? Tietysti voi ehkä erota jos ei ole lapsia eikä kallista yhteistä asuntoa. Nuo aloittajat olivat hyvin nuoria.
Tuossa voi käydä niin, että saat vielä 10 kertaa erota elämäsi aikana.
Oudoksi on elo nykyään mennyt.
Onko akat tulleet nykyään hulluiksi? Hommatkaa joku helvetin vibra.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sinkku, lapseni on jo aikuinen.
Oon vanhempana vasta tajunnut miten tiukkana naisen pitää olla miesten kanssa.
Oon vielä ihan nätti, miesten mielestä kaunis ja ihana. No, teen sen eteen töitä aika paljon.
Mitään shittiä ei tule niellä!
Nainen ei saa olla liian kiltti eikä marttyyri.
Ovimatto pysyy ovimattona.
Kannattaa olla niin kauan itsekseen, että huomaa pärjäävänsä, eikä suostu alistumaan inhottavuuksiin.
Tsemppiä ap:lle ja voimia paljon.
Kiitos vastauksesta, olen yllättynyt että olen saanut näinkin paljon asiallisia vastauksia. Odotin luokkaa, olet läski, olet ruma, sillä on toinen. Mutta ei, täältä on oikeasti tullut hyviä neuvoja. Äitini on sitä mieltä että minun pitäisi olla onnellinen siitä mitä minulla on, mutta en vain osaa olla samaa mieltä. Tosiaan pitäisi oppia olemaan itsekseen, tutustua itseensä ja oppia rakastamaan itseään. Ehkä sitten osaisin hahmottaa paremmin itselleni sopivan miehen. Ap
Minulla kanssa hävisi halut mieheni kohtaan viisi vuotta sitten. Hän oli kokoajan ilkeä ja tiuski. Rupesin jo vihaamaan häntä, mutta lasten takia jatkoin hänen kanssaan. Seksiä meillä oli noin kerran viikossa ja se oli minulle pakkopullaa.
Viime vuonna ihastuin toiseen mieheen ja päädyin hänen kanssaan sänkyyn. Se oli jotain aivan ihanaa. Ihastukseni kanssa löysin uuden kipinän seksiin, mutta en oman mieheni kanssa.
Päätin erota ja jatkoin tapailua ihastukseni kanssa. Tämä oli elämäni paras päätös. Seksi on aivan mahtavaa ihmisen kanssa, jota kohtaan on tunteita. Ilman ihastustani varmaankin edelleen kituisin huonossa suhteessa.
Olen siis 23v nainen, mieheni on 25.