En halua enää miestäni

Mies62v-ei-pilua kirjoitti:

Jaha, perustatte liittonne pelkän pillun ja kullin varaan. Onko se todella näin tärkeää? Tietysti voi ehkä erota jos ei ole lapsia eikä kallista yhteistä asuntoa. Nuo aloittajat olivat hyvin nuoria.

Tuossa voi käydä niin, että saat vielä 10 kertaa erota elämäsi aikana.

Oudoksi  on elo nykyään mennyt.

Se oli vain yksi negatiivinen asia ap:n suhteessa. Ja kyllä, surprise, seksuaalisuus ei ole enää tabu. Tervetuloa nykyaikaan, kun naisten ei tarvitse enää palvella miestä, jos ei niin tahdo. Mutta taidatkin olla vain trolli.

Huono ruokavalio, ylipaino ja liiallinen stressi tuhoavat miehen mieskunnon täysin. Muistakaa urheilla ja syödä terveellisesti. Nykyajan keskivartalolihavilta miehiltä puuttuu stamina täysin, eikä miehekkyyttä näy missään. Minä ainakin haluan MIEHen, enkä mitään lerppakullista hiirulaista.

Taru- kirjoitti:

Huono ruokavalio, ylipaino ja liiallinen stressi tuhoavat miehen mieskunnon täysin. Muistakaa urheilla ja syödä terveellisesti. Nykyajan keskivartalolihavilta miehiltä puuttuu stamina täysin, eikä miehekkyyttä näy missään. Minä ainakin haluan MIEHen, enkä mitään lerppakullista hiirulaista.

Mieheni on hoikka, ei johdu siis ylipainosta, syömme terveellisesti. Mieheni ei kyllä urheile ja istuu lähes koko päivän. Stressiä ei hänellä myöskään ole. Mielenkiinto vain työhön, ystäviin ja tietokoneisiin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla kanssa hävisi halut mieheni kohtaan viisi vuotta sitten. Hän oli kokoajan ilkeä ja tiuski. Rupesin jo vihaamaan häntä, mutta lasten takia jatkoin hänen kanssaan. Seksiä meillä oli noin kerran viikossa ja se oli minulle pakkopullaa.

Viime vuonna ihastuin toiseen mieheen ja päädyin hänen kanssaan sänkyyn. Se oli jotain aivan ihanaa. Ihastukseni kanssa löysin uuden kipinän seksiin, mutta en oman mieheni kanssa.

Päätin erota ja jatkoin tapailua ihastukseni kanssa. Tämä oli elämäni paras päätös. Seksi on aivan mahtavaa ihmisen kanssa, jota kohtaan on tunteita. Ilman ihastustani varmaankin edelleen kituisin huonossa suhteessa.

Pitäisi itsekkin vain ottaa ja lähteä. Mutta pelkään. Enkä oikein tiedä mitä, näkisin ystäviäni enemmän ja varmasti saisin energiaa lisää. Mutta tiedän että mieheni tekee lähtemisen hankalaksi, en tiedä saisinko mitään huonekaluja mukaan, vaikka kaikki on tasan puoliksi hankittu. Edellinen tyttöystävä kun hänet jätti, mies heitti pihalle, eikä nainen saanut mitään, toisin ei heillä ollut yhteistä omaisuuttakaan, muu kuin pleikkari, sen mies MYI hänelle. Vaikka ei itse edes pelannut sillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla kanssa hävisi halut mieheni kohtaan viisi vuotta sitten. Hän oli kokoajan ilkeä ja tiuski. Rupesin jo vihaamaan häntä, mutta lasten takia jatkoin hänen kanssaan. Seksiä meillä oli noin kerran viikossa ja se oli minulle pakkopullaa.

Viime vuonna ihastuin toiseen mieheen ja päädyin hänen kanssaan sänkyyn. Se oli jotain aivan ihanaa. Ihastukseni kanssa löysin uuden kipinän seksiin, mutta en oman mieheni kanssa.

Päätin erota ja jatkoin tapailua ihastukseni kanssa. Tämä oli elämäni paras päätös. Seksi on aivan mahtavaa ihmisen kanssa, jota kohtaan on tunteita. Ilman ihastustani varmaankin edelleen kituisin huonossa suhteessa.

Pitäisi itsekkin vain ottaa ja lähteä. Mutta pelkään. Enkä oikein tiedä mitä, näkisin ystäviäni enemmän ja varmasti saisin energiaa lisää. Mutta tiedän että mieheni tekee lähtemisen hankalaksi, en tiedä saisinko mitään huonekaluja mukaan, vaikka kaikki on tasan puoliksi hankittu. Edellinen tyttöystävä kun hänet jätti, mies heitti pihalle, eikä nainen saanut mitään, toisin ei heillä ollut yhteistä omaisuuttakaan, muu kuin pleikkari, sen mies MYI hänelle. Vaikka ei itse edes pelannut sillä.

No sinullahan on se etu, että tiedät ennakoida että tuollaista voi olla tulossa eli mietit tarpeeksi tiukan vastauksen etukäteen. Sanot vain viileesti, että jos ette pääse asiasta sopuun, saa sitten keskustella jakohommat asianajajasi kanssa (pelästyy sitä eikä sinun tarvitse oikeasti hankkia asianajajaa). Voit toki uhkailla hänen vanhemmillaan tai sinun vanhemmillasi tms. valinnanvaraisesti, jos joku on erityisesti sellainen, joka on pelottava tai jolle mies on pitänyt kulisseja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama tilanne oli 23 vuotta sitten. En sen jälkeen enää halunnut, enkä ole kokenut miestä haluttavaksi pitkään aikaan; lähinnä neitimäiseksi. Seksi loppui reilu 10 vuotta sitten, eikä ole takaisin tulossa. Vuosi vuoden jälkeen vastenmielisemmäksi koko ihminen muuttuu. En itse jaksa uskoa siihen, että se vetovoima tms olisi palautettavissa, kun se kerran on kadonnut.

Pitäisi lähteä suhteesta pois ja olisi pitänyt se tehdä jo 23 vuotta sitten. Älä tee samaa virhettä.

Tätä olen miettinyt, en halua 10v päästä katua, että en eronnut aiemmin. Tahtoisin saada luetuksi itselleni vielä toisen ammatin, elää hetken yksin ja oppia tuntemaan itseni. Todistaa että minä pärjään myös yksin, en halua olla riippuvainen kenestäkään. Oma sukuni on täynnä naisia jotka ovat vain tyytyneet siihe mitä on, vaikka asioihin olisi voinut aikoinaan itse vaikuttaa. En ole feministi, mutta feministeissä on jotain kovin voimaannuttavaa. Lapsia nyt ei ole lähiaikoina suunnitelmissa, ja siitä asiasta en aijo edes sterssiä ottaa. Nykyisestä miehestäni tuskin on seuraavaan 10v isäksi edes, jos silloinkaan. Sitten olisi koti, työt ja lapsi minun kontollani, sitä en jaksaisi. Mieheni esitti suhteen alussa aivan eri ihmistä mitä todellisuudessa oli, tiedän rakastuneeni "harhaan".

Mitä kauemmin aikaa menee, sitä vaikeammaksi se ero aina muuttuu. Huomasin, että olit vastannut jonkun toisen kommenttiin ja miettinyt miten et saisi huonekaluja mukaasi. Mieti niitä huonekaluja ja vaikka sitä rahaa, minkä olet niihin käyttänyt. Jotenkin tuntuu siltä, että huonekalut eivät ole kovin hyvä syy jäädä huonoon suhteeseen. Sinua varmasti pelottaa, mutta ei se ainakaan helpommaksi tule - ero. Itsekin mietin aina kaikenlaisia tekosyitä miksi jäin tähän suhteeseen.

Joskus luin siitä miten ihmiset tulivat katkeriksi tehtyään huonon valinnan jossain vaiheessa elämää. Ajattelin aina, että se ei liity ikinä minuun. Olin väärässä, olen katkera. Syytän myös miestä mielessäni, en niinkään hänelle itselleen. Syyhän oli minussa. Minun olisi pitänyt olla tarpeeksi vahva toteuttaakseni omia unelmiani. Olisin halunnut käydä koulun ulkomailla, mutta valitsin "parisuhteen". Tein paljon huonoja valintoja. Kokoajan ilmassa oli varoitusmerkkejä, mutta sivuutin ne kaikki.

Sillon, kun seksi loppui, pidin sitäkin omana syynäni ja yritin miettiä minkä takia niin oli tapahtunut. Nyt, kun mietin sitä on ehkä joku alitajuinen minäni tiedostanut asiat ennen, kuin itse olen ne asiat tajunnut. En tiedä. Kyllä minäkin katsoin ihastuneeni erilaiseen mieheen, mutta ehkä se usein on niin siinä ihastumisen huumassa.

Tsemppiä Sulle ja toivottavasti teet parempia päätöksiä elämässäsi, kuin minä.