Miten vanha mielenterveys diagnoosi on vaikuttanut myöhempään elämääsi?

Oho, enpä ole tajunnut, että voi näinkin moneen asiaan vaikuttaa, kun itselläni ei ole vanhasta masennusdiagnoosista ole ikinä ollut mitään haittaa.

Mm. erossa exäsi voi tehdä kiusaa asialla. Hän voi nostaa oireesi tai diagnoosisi esille mm. lasten huoltajuuskiistassa. Sossuille voi soitella, että olet mielisairas hullu, etkä voi pitää lapsia. Ja kun sossujen "huoli on herännyt", joudut pitkälliseen lastensuojeluprosessiin, jossa koko terveyshistoriasi pengotaan koko elämäsi ajalta ja saat pelätä menettäväsi lapsesi kokonaan. Näin, vaikka oireistasi olisi kulunut yli 10 vuotta, ja ne olisivat olleet lieviä.

Mitä odotat lääkärikäynniltä? Itselläni on vaikeita mielenterveysongelmia ja hoito on 1-2 lääkärikäyntiä vuodessa. Lieviin masennusoireisiin ei valitettavasti kovinkummoista hoitoa tarjota. Merkinnät jää ainiaaksi, mutta itse et välttämättä hyödy mitään.

Ei yksityiselle meneminen mitään auta. Vakuutusta yms. hakiessa on pakko kertoa totuus ja jos ei kerro, niin se tosiaan katsotaan vakuutuspetokseksi ja siitä tulee kovat maksut. Lisäksi kaikki kirjataan nykyään Kantaan (tai nykyään suomi.fi:in) ja sieltä kyllä julkisen puolen terveydenhoitohenkilöstö näkee yksityisellä annetut diagnoosit ja lääkitykset.

Onko kenelläkään kokemusta persoonallisuushäiriöistä ja miten niiden näkyminen voi vaikeuttaa elämää myöhemmin? Mulle saattaa olla tulossa epävakaa persoonalisuushäiriödiagnoosi, mutta jos lopetan käynnit ei sitä varmaan sinne laiteta.

Henkivakuutusta ei välttämättä saa, mutta mitä sillä oikeasti edes tekee. Ei se vaikuta sinun elämään mitenkään, perheenjäsenten elämään vain sun kuoleman jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En menisi lääkäriin, jos masennuksesi on noin lievä. Tulee vaikuttamaan negatiivisesti myöhempään elämääsi. Kuitenkin, jos sun on pakko mennä lääkäriin, suosittelisin, että menet yksityiselle, ja salaat tiedot. 

Voiko vakuutusyhtiö ja adoptio välittäjä vaatia tietoja avoimiksi ennen kuin suostuu käsittelemään asioita. Epäilen sitä nimittäin.

Jeps, joku jo kirjoittikin, mutta tuo katsotaan vakuutuspetokseksi...

Vakuutuksiin ja adoptioon se diagnoosi voi vaikuttaa, mutta se ei saisi vaikuttaa fyysisten sairauksien hoitamiseen. Eli jos menet valittamaan fyysisiä oireita lääkäriin ja lääkäri kuittaa sen masennuksella eikä määrää mitään tutkimuksia, niin sinulla on silloin täysi oikeus tehdä lääkäristä valitus, koska se toimii väärin. Suomalaisista 20% sairastaa jossain vaiheessa masennuksen, että kyllä tuollaiset lääkärit, jotka pistää kaiken masennuksen ja muiden mielisairauksien piikkiin saadaan parantamaan tapansa, jos tarpeeksi moni heistä valittaa. Valitettavan monet vain alistuu eikä uskalla tehdä valitusta.

Olen yleislääkäri ja olin itse psykiatrian akuuttiosastolla potilaana, kun saunassa potilastoveri esitteli pohjettaan, jossa selkeästi oli syvä laskimotukos. Oli ne kuulemma jotain verikokeita ottaneet, mutta ei lääkäri ollut ottanut sen enempää kantaa.

Katsokaapa Areenasta MOT:n aiheesta tekemä ohjelma. Potilasasiakirjoja luetaan jatkuvasti ja lukijoina ovat muun muassa utelias henkilökunta, jolla ei ole mitään tekemistä hoidon kanssa.

Itse menisin ostamaan lievästi masentuneena mäkikuismaa luontaistuotteesta ja söisin sitä.

Vierailija kirjoitti:

Katsokaapa Areenasta MOT:n aiheesta tekemä ohjelma. Potilasasiakirjoja luetaan jatkuvasti ja lukijoina ovat muun muassa utelias henkilökunta, jolla ei ole mitään tekemistä hoidon kanssa.

Itse menisin ostamaan lievästi masentuneena mäkikuismaa luontaistuotteesta ja söisin sitä.

Öö. Eikö Suomessa pitänyt olla hoitaja- ja lääkäripula ja niin kiire töissä ettei ehdi edes kahvia juoda? Missä välissä ne niitä potilasasiakirjoja ehtii jatkuvasti huvikseen lukea?

Pitääpä kyllä tilata tiedot siitä kuka omat potilasasiakirjat on lukenut ja tehdä valitus jokaisesta ylimääräisestä lukijasta.

Ensimmäinen sääntö on, että näissä asioissa ei tehdä valtion kanssa yhteistyötä. Valtio ei ole auttamassa sinua vaan leimaamassa sinua hulluksi etc. Nyky suomessa pitää kärsiä hiljaa. Herroja palvellaan, mutta tavallinen työmies ja nainen on arvoton. Sä näet miten kylmästi ne kohtelee työttömiä ja puhuu niistä. Mitä luulet heidän ajattelevan ihmisistä kenellä on pieniäkin mielenterveyden ongelmia? Sä oot niin kauan hyvä ihminen kun pystyt tekemään töitä hiljaa valittamatta. Mitä nopeemmin kuolet eläkkeelle jäännin jälkeen niin sitä parempi valtiolle. Kyllä sen rakkauden tuntee maan sisällä kun sitä oikeasti on. Tässä maassa sitä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen sääntö on, että näissä asioissa ei tehdä valtion kanssa yhteistyötä. Valtio ei ole auttamassa sinua vaan leimaamassa sinua hulluksi etc. Nyky suomessa pitää kärsiä hiljaa. Herroja palvellaan, mutta tavallinen työmies ja nainen on arvoton. Sä näet miten kylmästi ne kohtelee työttömiä ja puhuu niistä. Mitä luulet heidän ajattelevan ihmisistä kenellä on pieniäkin mielenterveyden ongelmia? Sä oot niin kauan hyvä ihminen kun pystyt tekemään töitä hiljaa valittamatta. Mitä nopeemmin kuolet eläkkeelle jäännin jälkeen niin sitä parempi valtiolle. Kyllä sen rakkauden tuntee maan sisällä kun sitä oikeasti on. Tässä maassa sitä ei ole.

Juu, ja itsestään ylpeä työssäkäyvä on tyytyväinen kun huolimatta orjan asemastaan on ainakin työtöntä parempi ja voi tuntea iloa kun työttömällä menee vielä huonommin. Ei tarvitse sitten niin ajatella omaa paskaa tilannetta. On sentään omassa mielessä ihmisarvo kun valtio tykkää pikku orjastaan, joka ymmärtää kuolla työnsä ääreen heti kun pitäisi alkaa maksaa eläkettä. Eihän se ole ehtinyt ajatella muuta yhteiskunnallista kuin että hirteen ne joilla on vielä vähän huonommin, kyllä ne on minua huonompia sentään.

Mulla on jatkuva matkavakuutus. Ollut jo ennen diagnoosia, enkä ole koskaan ajatellut, etten sitä sais.

Olen vasta parikymppinen muttei ainakaan vielä ole ollut haittaa teininä sairastetusta vakavasta masennuksesta ja osastojaksosta. Sairasvakuutus oli jo ennestään mutta senkin lopetin jossain vaiheessa kun ei vain ikinä ollut tarvetta käydä yksityisellä. Kaikki on hoidettu hyvin julkisella puolella (mm. rintojen pienennysleikkaus). Eipä ole tullut mieleenkään että vaikuttaisi johonkin asuntolainaan tms kun päinvastoin pankista on kyselty eikö jo olisi aika ostaa asunto asp-tilin säästöjä hyödyntäen. Kaikki tarvitsemani vakuutukset ovat myös kunnossa. Työskentelen lasten parissa opetusalalla että eipä ole ammatinvalintaankaan vaikuttanut.

Tässä vaihteeksi tällainen kokemus.

Mt-ongelmat voi kyllä esim. hoitajalla estää työnsaannin, ei sinne haluta sairaita töihin kun on terveitäkin.

Mistä pankki saa terveystiedot?

Ei Suomessa ole korruptiota.

Ok kommentoin vielä, nyt mieti hyvin tarkkaan. Vaikka millä prosentilla ihmisistä olisi masennus, olet mt-häiriön kanssa 2. luokan kansalainen loppuikäsi. Minkä takia haluaisit pienen alakulon ja jaksamattomuuden vuoksi vaikeuttaa koko loppuelämääsi. Vaikka nyt onkin kaikenmaailman Mielenterveysseuraa, Mielenterveyden keskusliittoa, "World mental health day", kokemusasiantuntijoita, oikeasti, koko touhu on säälittävää... Voin tämän anonyymisti sanoa.