Miksi sinun lapsesi tai nuoresi lopetti urheiluharrastuksensa?

Tiedän monia, jotka on lopettaneet k-päisen valmentajan tai suoranaisen ulos savustuksen takia. Ei anneta peliaikaa, suositaan omaa lasta ja kavereiden lapsia ihan perusteettomasti, jopa tuodaan näitä esille kuin jonain tähtinä, sallitaan heikomman kaverin kiusaaminen, lahjakkaan ja ahkeran lapsen jatkuva kritisointi eikä juuri koskaan kehuta, ei anneta mahdollisuutta... Näitä todella narsistisesti toimivia vanhempi-valmentajia valitettavasti on maassamme paljon ja monessa lajissa. Usea potentiaalinen huippu-urheilijakin lopettaa, jos sama jatkuu vuosi toisensa jälkeen. Tai hän ei koskaan saa edes mahdollisuutta, kun esille pääsee vain valmentajan valitsemat. Ja ne heikommat, ne lopettaa jo varhain, itsetunto murskattuna, eikä ehkä halua koskaan enää liikkua... Surullista, kun on nähnyt läheltä.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän monia, jotka on lopettaneet k-päisen valmentajan tai suoranaisen ulos savustuksen takia. Ei anneta peliaikaa, suositaan omaa lasta ja kavereiden lapsia ihan perusteettomasti, jopa tuodaan näitä esille kuin jonain tähtinä, sallitaan heikomman kaverin kiusaaminen, lahjakkaan ja ahkeran lapsen jatkuva kritisointi eikä juuri koskaan kehuta, ei anneta mahdollisuutta... Näitä todella narsistisesti toimivia vanhempi-valmentajia valitettavasti on maassamme paljon ja monessa lajissa. Usea potentiaalinen huippu-urheilijakin lopettaa, jos sama jatkuu vuosi toisensa jälkeen. Tai hän ei koskaan saa edes mahdollisuutta, kun esille pääsee vain valmentajan valitsemat. Ja ne heikommat, ne lopettaa jo varhain, itsetunto murskattuna, eikä ehkä halua koskaan enää liikkua... Surullista, kun on nähnyt läheltä.

Joo, tätä on tosiaan jonkun verrankin nähtävissä. Itsekseni olen miettinyt, että eikö oikeasti tämä kiinnosta ketään? Ja miten meillä on varaa menettää ne lahjakkaat junnut siinä 11-12 vuotiaina vain sen takia, että kukaan ei vahdi niitä "valkkuja"... 

Kerron oman syyni. Olin todella innostunut harrastuksestani ja treenejä oli silloin 4-5 kertaa viikossa. Muutimme toiselle paikkakunnalle, maalle ts. korpeen, joten en päässyt enää harrastamaan lajiani.

Nyt aikuisena on kiva katsoa, kun silloinen kaverin kilpailee kansallisella tasolla. Ja sellainen hassu juttu, että silloin kilpailuissa aina voitin hänet. Missäköhän olisin nyt, jos olisin saanut jatkaa harrastustani....

t. Katkera Pa***.

Vierailija kirjoitti:

11-vuotias tyttäreni on muodostelmaluistelija. Hän on luistellut viisi vuotta. Joukkue on valtavan menestynyt ja valmentajat upeita. Tyttö on hyvin lahjakas luistelija.

Treenimäärät ovat hulluja. Treenit kuusi kertaa viikossa, noin 2,5 tuntia kerrallaan. Joka kerta on jäätreenit, jonka lisäksi oheisia, balettia ja akrobatiaa.

Tyttö on nauttinut kovasti, mutta liika on liikaa. Nyt viitosluokalla läksyjä on jo tosi paljon ja kokeita myös. Koulukavereiden kanssa ei ole koskaan aikaa hengailla.

Nyt tyttö haluaa lopettaa. 

Hän haluaisin jonkun harrastuksen, joka on 3-4 kertaa viikossa. Ymmärrän lasta hyvin. Valmentajat vain eivät meinaisi päästää häntä pois, kun on niin taitava.

Mitä, jos siirtyisi kansallisen sarjan joukkueeseen esim. noviisit/juniorit. Näillä on yleensä vähemmän treeniä viikossa kuin esim. Minori- tai SM-noviisi -sarjan luistelijoilla. Tällöin saisi harrastaa lajia, mutta ei tarvitsisi lopettaa luistelua. Myös joku toinen seura voisi tulla kyseeseen. Osassa voisi olla samassa kisasarjassa vähemmän treenipäiviä kuin mitä teillä nyt on.

Oma tyttöni on myös luistelija ja 5. luokalla. Läksyjä on aika paljon jne. Mielestäni syksyllä kyllä sanottiinkin, että 5. luokalla tulee paljon uutta + läksyjä jne. Sitä vastoin 6. luokalla on kuulemma aika paljon 5. kertausta.

Kyllä ainakin urheiluseuroissa on aika paljon ns. harrasteryhmiä, joissa ei tarvitse kilpailla. Näin ainakin pk-seudulla.

Lisäksi pk-seudulla on paljon harrastuksia, joita voi harrastaa myös ilmaiseksi.

Tässä muutama esimerkki: Wau-ja Muuvi-kerhot, Jumppi-toiminta, U6-toiminta. Harrastushaku.fi (hakusana U6) Näitä on tarjolla ainakin Espoossa ja suurin osa on tosiaan maksuttomia.

Lisäksi harrastushaku -sivun kautta löytyy edullisia tai maksuttomia harrastusryhmiä esim. Helsingissä ja Vantaalla.

Vierailija kirjoitti:

Sairastui mycoplasmaan. 2 viikon välein sairaana ei ole tervettä sekään. Piti antaa lapsen tervehtyä rauhassa. Teini harrasti kilpaurheilua, treenesi 6 krt viikossa kerralla 2,5 tuntia.

Mykoplasma on sellainen tauti, että sille ei tule immuuniksi. Sen vuoksi pitää hoitaa myös mykoplasmaiset treenikaverit ja perheenjäsenet kun siitä haluaa eroon. Sen lisäksi kaikki pinnat pitää pestä viisiprosenttisella kloriittiliuoksella. Vaatteet vähintään 60 asteessa.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän monia, jotka on lopettaneet k-päisen valmentajan tai suoranaisen ulos savustuksen takia. Ei anneta peliaikaa, suositaan omaa lasta ja kavereiden lapsia ihan perusteettomasti, jopa tuodaan näitä esille kuin jonain tähtinä, sallitaan heikomman kaverin kiusaaminen, lahjakkaan ja ahkeran lapsen jatkuva kritisointi eikä juuri koskaan kehuta, ei anneta mahdollisuutta... Näitä todella narsistisesti toimivia vanhempi-valmentajia valitettavasti on maassamme paljon ja monessa lajissa. Usea potentiaalinen huippu-urheilijakin lopettaa, jos sama jatkuu vuosi toisensa jälkeen. Tai hän ei koskaan saa edes mahdollisuutta, kun esille pääsee vain valmentajan valitsemat. Ja ne heikommat, ne lopettaa jo varhain, itsetunto murskattuna, eikä ehkä halua koskaan enää liikkua... Surullista, kun on nähnyt läheltä.

Jotenkin vaikuttaa siltä, että juuri sadistit hakeutuvat mielellään sellaisiin juttuihin joissa heillä on mahdollisuus nöyryyttää pienempiään. Lapsiparat ovat aluksi innoissaan harrastuksesta ja yleensä kunnioittavat aikuista valmentajaansa! On selvää, että myös kiusaamista esiintyy sadistien alaisuudessa koska hajoita ja hallitse pätee urheiluseurassakin.

Homekoulu. Koulun sisäongelmat olivat niin pahat, että yläasteella puhkesi astna, aurallinen migreeni, kilpparin vajaatoiminta. Eipä siinä jaksanut lapsi paljon harrastaa. Hyvä kun henki kulki muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Lopetti baletin, kun homma muuttui erittäin kriittiseksi. Jo alipainoisen rajoilla olevan 11-vuotiaan tyttären itsetunto-ongelmat alkoivat, kun oli "liian isokokoinen" balleriinaksi, vaikka taitoa, notkeutta ja tekniikkaa löytyi. Vaihtelimme valmentajia, mutta jokaisen periaate oli näemmä, että moittimalla ja kritisoimalla saa tuloksia näkyviin, ja esimerkiksi kahden kuukauden aikana tyttö ei saanut yhtäkään kehua tai kannustusta. Painettiin väkisin alemmas ylispagaattiin yms. Lisäksi tytär halusi harrastaa vain balettia, mutta tämän lisäksi balettikoulu "pakotti" harrastamaan samaan aikaan myös jazzia sekä steppiä, joka ei tyttöä kiinnostanut ja vei kaiken vapaa-ajan. Suoraan sanottuna hyvä että lopetti. Nykyään 13-v. harrastaa tällä hetkellä "höntsyshowtanssia" ja treenit kerran tai kaksi viikossa ja hyvä niin, jää aikaa kavereillekkin ja perheelle :)

Baletissa kurinalaisuus ja kriittisyys on ykkösasia ja baletti itsessään on todella vaikea laji, koskaan et ole täysin valmis. Tuo jazz/nykytanssipakko on myös ihan normaali käytäntö ylemmällä tasoilla ja erikoiskoulutuksessa, pelkällä baletilla ei pärjää, vaikka olisi muuten balettikoulun tähtioppilas.

Ylispagaateihin pakottaminen kivun kautta on kuitenkin väärin, sillä saa vain vammoja aikaiseksi, jos kroppa ei ole siihen valmis.

Vierailija kirjoitti:

Aika karua luettavaa tämä ketju. Nyky-yhteiskunta ei tue sitä että urheilu voisi olla vain harrastus, vaan kaikkien pitää pyrkiä vähintään Suomen parhaaksi.

Ei tämä mitään uutta ole. Näin on ollut aina. Niin kauan kuin on ollut lapsille ja nuorille suunnattua harjoitustoumintaa. -70-80-luvun pihapelit ja ulkojäähöntsät olivat asia erikseen mutta sitä lapset tekivätkin itse omaehtoisesti. Jos vanhemmat kuskaavat ja joku valmentaa, silloin kilpaillaan. En sano että se on hyvä asia mutta näin se vain menee ja on mennyt.

Omia höntsäporukoita tarvittaisiin myös. Aikuisillekin. Turha valittaa että nuoriso sekä kansa kokonaisuudessaan on rapakunnossa jos veronmaksajien rahoilla rakennettuihin miljoonahalleihin saa peliaikaa vain kilpaurjeiluseurat. Lähiliikuntapaikkoja tarvittaisiin lisää.

Ilmankos menestystä ei tuu, ku heti lopetetaan tai halutaan vain höntsäillä.

Kuka tarvitsee "menestystä?" Minulle ainakin on täysin yks hailee miten Suomen urheilijat menestyvät maailmalla. Ei kiinnosta. Kansanterveys on miljoona kertaa tärkeämpi. Ja joo joo. Esikuvia tarvitaan nuorille. Kilpaurheilevia esikuvia kilpaurheileville nuorille jatkaa kilpaurheilua. What´s the point!? Mitä hyötyä on kilpaurheilijaesikuvista kun valtaosa nuorista lopettaa murrosiässä kun peli menee vakavaksi? Paljon tärkeämpää olisi pitää nämäkin nuoret liikkeessä. Nykyään jako on joko tai. Joko "harrastetaan" seitsemän kertaa viikossa tai sitten istutaan ostarilla tekemättä mitään. Miksei ole mitään välimuotoja kuntourheileville nuorille? Aikuisista puhumattakaan.

Uimahalli meni remonttiin ja siellä oli talvella ihan jumalattoman kylmä, ei saunaa ym. Alko olla muutenkin vähän teinisäätöö. Poika 13 v, laji uimahyppy

Vierailija kirjoitti:

Koska harjoituksia oli 4-5 kertaa viikossa, pelit ja turnaukset viikonloppuisin päälle. Koko perheen elämä pyöri harrastuksen ympärillä ( kuljetus, buffa, rahankeruu, talkootyö turnauksissa). Koulukin vaati paljon. Ei ole kuulemma kaivannut sitä rumbaa.

Meillä täysin sama syy. Näillä "elän 24/7 harrastukselle aikuisten" asettamille harrastuskertojen määrille ei näytä olevan mitään rajaa, lapsi ei pystynyt harrastamaan kuin yhtä lajia kun aika ei riitä. Koko joukkue hajosi lasten ollessa noin 12 v.

Vierailija kirjoitti:

Ilmankos menestystä ei tuu, ku heti lopetetaan tai halutaan vain höntsäillä.

Koulunkäyntiin ja opiskeluun kannattaa panostaa. Urheilulla harva tienaa tai viimeistään urheilu-uran jäljeen on vaikeuksissa rahojen loputtua.

Lapsi yksi lopetti, koska valitsi ajankäytölleen lukion ja musiikkiharrastuksensa, palasi myöhemmin vuodeksi, mutta ei enää viihtynyt porukassa

Lapsi kaksi lopetti, koska ei enää kokenut saavansa sitä iloa ja mielihyvää kuin aiemmin

Lapsi kolme ei tullut toimeen valmentajan kanssa ja toisaalta piti valita, kumpaa kahdesta harrastuksesta jatkaa siinä vaiheessa, kun molemmista oli edessä kolme harjoituskertaa viikossa.

Kaikilla oli lajit, joissa oli mahdollisuus sekä kilpailla että vain harrastaa.

Kaikki harrastavat liikuntaa muilla tavoilla kuin ohjatusti seurassa.

Olen myös huomannut, että on vaikea aloittaa esim jalkapalloa 10-12-vuotiaana, koska silloin jalkapallo on jo niin kilpailulaji, ja 4-vuotiaasta pelanneet ovat niin paljon parempia kuin myöhemmin innostuneet.

Ensimmäinen lapsi tuli murrosikään eikä enää välittänyt harrastuksestaan, kun hänen olisi jo pitänyt suhtautua paljon kunnianhimoisemmin. Hän ei kuitenkaan halunnut tehdä peliuraa, joten hän lopetti harrastuksen ja keskittyi lukioon.

Toinen lapsi lopetti joukkuelajin alkuunsa, sillä hän koki pelitilanteet kaoottisia, meluisia sähläyksinä. Koulussa sama laji oli tuntunut kivalta, koska opettaja osasi pitää lapset järjestyksessä. Tunneilla pelattiin eikä huidottu mailoilla, ja meluamistakin rajoitettiin.

Vanhin lapsi lopetti kun harjoituksia ja pelejä alkoi olla liikaa. Asutaan vielä sen verran kaukana, että kuskausta tarvittiin aina, joten välillä jäi jotain väliin vain siksi ettei vain päässyt paikalle. Nyt hiukan harmittelee asiaa kun kaverit ovat pärjänneet hyvin ja pari päässyt jo maajoukkueeseenkin. Toisaalta on sanonut, ettei jaksaisi samaa tahtia mitä näillä kavereilla nyt on.

Nuorin on vasta aloittanut joukkuelajin ja kyllä se vanhempien sitoutuminen lajiin on tässä vuosien mittaan vaan lisääntynyt. Saa nähdä jos lapsi haluaa jatkaa, jaksaako vanhemmat.

Lapsen jaksamisen lisäksi kyllä vanhempienkin jaksaminen on toinen ratkaiseva tekijä. Lähipiirissä on kaksikin perhettä, jossa eletään täysin lasten harrastuksille. Toivottavasti saavat uhrauksilleen mieleisensä palkinnon on se sitte lapsen ammattilaisura tai vain lapsen ilo harrastuksesta.

Kolmet, neljät harjoitukset viikossa, eri puolilla kaupunkia,

ns. futisakakatemian ja edustusjoukkueen paineet päällä ja kahden päivän turnaukset harva se viikonloppu. Tuumasi, että tämä ei ole enää kivaa ja lopetti meidän vanhempien ymmärtäväisellä tuella. Mitä järkeä on harrastuksella, jos se ei ole enää kivaa? Ei ollut ammattilaisuus tavoitteena vaikka lahjakas olikin. Aloitti 5-vuotiaana ja lopetti 14-vuotiaana, liian tosissaan näissä seuroissa peluutetaan, pitäisi olla paljon enemmän pelkkiä harrastusseuroja, nyt valmennetaan veren maku suussa. Ei mitään järkeä, millekään muulle harrastukselle ei jäänyt aikaa, joko olet mukana täysillä tai sitten et ollenkaan.

Nuorten kehitykselle olisi paljon parempi kokeilla eri lajeja, urheilua ja taiteita, tieteitä tai kulttuuria, vähän kevyemmällä otteella.

Harjoitusmäärät lisääntyivät liikaa. Olisi pitänyt joko harjoitella tosissaan tai sitten lopettaa. Valitsi lopettamisen. Hölmöä, että pitää joko pyrkiä huipulle tai olla tekemättä mitään. Tarvittaisiin paljon enemmän harrastustoimintaa, jossa voi käydä esimerkiksi pari kertaa viikossa sen takia, että se on kivaa. Ei kaikista tarvitse tulla huippu-urheilijoita, eikä kaikista voi tulla huippu-urheilijoita.