Miksi sinun lapsesi tai nuoresi lopetti urheiluharrastuksensa?

1. Ei enään jaksanut,joka viikonloppu olisi pitänyt olla kisoissa ja kisoja saattoi olla ympäri suomea.

2. Kisoissa jos et voittanut,sait huudot ja kaikki olivat helvetin vihaisia kun et voittanut sitä sua kaksi vuotta vanhempaa pari vuotta enemmän harrastanutta puolet pidempää kaveria.

3. Olkapäät eivät jaksaneet

4. Muut harrastukset tuli päälle.

Ajatteli aloittaa uudestaan mutta kun kilparyhmässä ei ole enää tyttöjä niin ei oikein huvita painia poikien kanssa. Ja kyllä nykyään harrastaa liikuntaa, käy salilla ja lenkkeilee

Saanko kysyä:

Yhteinen piirre näille kaikille on kilpailupakko, kilpaileminen, joka aiheutti lopettamisen. OK

Mutta mitä OLISI pitänyt olla, SORRY mutta mitä olisi jalkapallo/koropallo/kiekko/säjly/yms yms jos siinä ei kilpailtaisi kuka tekee eniten maaleja/koreja.

Pelaako kaikki samaa maalia kohdin, tuleeko olla uudet säännöt jossa on joku handicap sääntö että jos olet maalin häviöllä listään toiseen joukkueeseen lisää pelaajia, sovitaan että maaleja tehdään vuorotelen, vai miten ihmeessä.

Ainoastaan jooga on laji jossa ei kilpailla jotenkin.....joten en ihan ymmärrä mikä on teidän ratkaisu tähän ?????????????????

rasitusvamma 

Vierailija kirjoitti:

Saanko kysyä:

Yhteinen piirre näille kaikille on kilpailupakko, kilpaileminen, joka aiheutti lopettamisen. OK

Mutta mitä OLISI pitänyt olla, SORRY mutta mitä olisi jalkapallo/koropallo/kiekko/säjly/yms yms jos siinä ei kilpailtaisi kuka tekee eniten maaleja/koreja.

Pelaako kaikki samaa maalia kohdin, tuleeko olla uudet säännöt jossa on joku handicap sääntö että jos olet maalin häviöllä listään toiseen joukkueeseen lisää pelaajia, sovitaan että maaleja tehdään vuorotelen, vai miten ihmeessä.

Ainoastaan jooga on laji jossa ei kilpailla jotenkin.....joten en ihan ymmärrä mikä on teidän ratkaisu tähän ?????????????????

No joukkuelajeissahan kilpailut ovat pelejä ja turnauksia, joita pelataan jonkintasoisessa sarjassa. Useinkaan ei ole mahdollista käydä pelkästään harkoissa (jotka siis eivät ole kilpailuja), vaan on osallistuttava myös peleihin muita joukkueita vastaan.

7-18- vuotiaana harrasti mutta ei halunnut opiskelupaikkakunnalla enää jatkaa. Arkuus aloittaa uudessa porukassa taisi olla suurin syy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo kasvupyrähdysjuttu jalkapallossa. Oma poika on 14-vuotiaana puoli metriä lyhyempi ja 50% kevyempi kuin monet muut, joten siellä kentällä ei halunnut enää olla isompikokoisten seassa jyrättynä.

Tää karsii monia hyviä myös taitoluistelussa + monissa muissa lajeissa.

Aikaisemmin kehittynyt ja alkuvuodesta syntynyt saa sen kasvupyrähdyksen nuorempana - verrattuna syntymävuoteen sidottuihin kilpailusarjoihin - ja pääsee siitä yli ennen "kriittisiä sarjoja".

Tajusin tämän jo ihan pienillä lapsilla taitoluistelussa. Omani oli syntynyt 22.12.2002 ja seurakaveri 3.1.2003. Nämä kaksi kilpailivat ihan eri sarjoissa, vaikka ikäeroa oli 11 päivää. Tottakai se systeemi oli armollisempi tuolle 11 päivää nuoremmalle. Siis silloin tyyliin 8-vuotiaina. Koska tyttäreni oli hyvä, hän selvisi "ikäkausikarsinnoista", joissa syntymävuonna x piti osata asiat x. Ei muuta määritystä kuin syntymäpäivä. Tämä oli pahinta Laura, Susanna, Kiira, Elina....huumaa. Kuviteltiin Suomen olevan joku taitoluistelumaa, jolla on varaa karsia pois toiminnasta 8-vuotiaita ja poimia lahjakkuuksia.

Johonkin se raja on vedettävä, mutta ihan tiukalla ikäkausisysteemillä se ei ainakaan oikein toteudu. Omani "selvisi" karsinnoista, mutta ei Noviiseja pidemmälle jaksanut. Missä olisi joku muu jo varhain karsittu?

Sofia Sula junnujen sm x2 on syntynyt 27.12. 2002. Ekan Sm voittaessaan oli kisan nuorin. Joten...nyt on kyllä vähän tainnut tulla takapakkia. Mun silmiin näyttää eytä on kasvanut aika paljon pituutta, mikä voi vaikuttaa. Mutta jäm on hyvä esimerkki siitä, että loppuvuonna syntynyt voi lajissa menrstyä. Lisälsi tietääkseni asuukin jodsain pikkupaikkakunnalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairastui mycoplasmaan. 2 viikon välein sairaana ei ole tervettä sekään. Piti antaa lapsen tervehtyä rauhassa. Teini harrasti kilpaurheilua, treenesi 6 krt viikossa kerralla 2,5 tuntia.

Mykoplasma on sellainen tauti, että sille ei tule immuuniksi. Sen vuoksi pitää hoitaa myös mykoplasmaiset treenikaverit ja perheenjäsenet kun siitä haluaa eroon. Sen lisäksi kaikki pinnat pitää pestä viisiprosenttisella kloriittiliuoksella. Vaatteet vähintään 60 asteessa.

Suosittelen alapeukuttajia lukemaan vaikka Wikipediasta mykoplasmasta jollei lähipiirissä ole lääkäriä, joka voi kertoa taudista.

Käypä hoito ja suurin osa lääkäreistä ei pidä mykoplasmaa mitenkään vakavana tautina, vaan ohje on yleensä vain lepo. Vasta-arvoista on vaikea edes tulkita tuoretta mykoplasmaa ja pidempiaikaisten arvojen nousuun ei edes kiinnitetä huomiota. Ihmettelen miten saisit kaikki edes testeihin, saatikka testien tulokset niin yksiselitteiseksi, että saisivat mitään hoitoa.

Mykoplasma on suht yleinenkin tauti, mutta yleensä ei aiheuta mitään ongelmia sohvaperunoille. Lähinnä urheilijoilla se vaikeuttaa jaksamista ja palautumista. Lisäksi se voi aiheuttaa jälkitauteja, joita sitten hoidetaan lääkityksellä. Mykoplasma todellakin saattaa vaatia pitkäaikaistakin hoitoa, mutta Suomessa sen tunnistavia lääkäreitä on vain muutama.

Tältä pohjalta itse ainakin alapeukutin tuota kirjoitustasi. Ja oma nuoreni sairastui mykoplasmaan, mutta tosi salapoliisityötä se vaati että tauti tunnistettiin ja löytyi vielä lääkäri, jolta sai avun siihen. Kyseisellä nuorella oireet olivat aika pelottavat, muistutti enemmänkin väsymysoireyhtymää. Itse suhtaudun kyseiseen tautiin harvinaisen vakavasti.

On syytäkin suhtautua vakavasti. Meitä oli kolme. Isoveljellä ei näkyvästi oireita. Äiti eli minä väsyin ja väsyin, olin itsekin todella huolissani pitkään. Lopulta tuli keuhkokuume ja sen jälkeen vasta pyysin itse mykoplasma kokeisiin. Arvot olivat päätähuimaavat. Keuhkokuumeesta toipuminen on hidasta. Viikon verran maattuani toinen, tämä urheileva poika sairastui. Samat rahinat keuhkoissa. Vein lääkäriin, vaikka itse olin edelleen huonossa kunnossa. Lääkäri naureskeli että ei tässä mitään röntgeneitä tarvita. Pojalla on kuulemma tavallinen flunssa vaan. Kerroin oman tarinani. Joo ei kun menette nyt kotiin vaan ja otatte Buranaa. Kolmen päivän kuluttua uudelleen ja eri lääkärille. Röntgeniin, verikokeita ja pitkä antibioottikuuri. Mykoplasma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saanko kysyä:

Yhteinen piirre näille kaikille on kilpailupakko, kilpaileminen, joka aiheutti lopettamisen. OK

Mutta mitä OLISI pitänyt olla, SORRY mutta mitä olisi jalkapallo/koropallo/kiekko/säjly/yms yms jos siinä ei kilpailtaisi kuka tekee eniten maaleja/koreja.

Pelaako kaikki samaa maalia kohdin, tuleeko olla uudet säännöt jossa on joku handicap sääntö että jos olet maalin häviöllä listään toiseen joukkueeseen lisää pelaajia, sovitaan että maaleja tehdään vuorotelen, vai miten ihmeessä.

Ainoastaan jooga on laji jossa ei kilpailla jotenkin.....joten en ihan ymmärrä mikä on teidän ratkaisu tähän ?????????????????

No joukkuelajeissahan kilpailut ovat pelejä ja turnauksia, joita pelataan jonkintasoisessa sarjassa. Useinkaan ei ole mahdollista käydä pelkästään harkoissa (jotka siis eivät ole kilpailuja), vaan on osallistuttava myös peleihin muita joukkueita vastaan.

Olisi varmaan hyvä jos mahdollisimman moni seura voisi tarjota harrastusmahdollisuutta kevyemmin niille, joita laji kiinnostaa, mutta eivät halua/voi laittaa hommaan paljon aikaa tai rahaa. Eikö sitä voisi olla esim. jalkapallo- tai salibandykerho kerran viikossa. Näissä kerhoissa voisi varmaan ikärajatkin olla aika joustavia. Innostaisikohan tällainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo kasvupyrähdysjuttu jalkapallossa. Oma poika on 14-vuotiaana puoli metriä lyhyempi ja 50% kevyempi kuin monet muut, joten siellä kentällä ei halunnut enää olla isompikokoisten seassa jyrättynä.

Tää karsii monia hyviä myös taitoluistelussa + monissa muissa lajeissa.

Aikaisemmin kehittynyt ja alkuvuodesta syntynyt saa sen kasvupyrähdyksen nuorempana - verrattuna syntymävuoteen sidottuihin kilpailusarjoihin - ja pääsee siitä yli ennen "kriittisiä sarjoja".

Tajusin tämän jo ihan pienillä lapsilla taitoluistelussa. Omani oli syntynyt 22.12.2002 ja seurakaveri 3.1.2003. Nämä kaksi kilpailivat ihan eri sarjoissa, vaikka ikäeroa oli 11 päivää. Tottakai se systeemi oli armollisempi tuolle 11 päivää nuoremmalle. Siis silloin tyyliin 8-vuotiaina. Koska tyttäreni oli hyvä, hän selvisi "ikäkausikarsinnoista", joissa syntymävuonna x piti osata asiat x. Ei muuta määritystä kuin syntymäpäivä. Tämä oli pahinta Laura, Susanna, Kiira, Elina....huumaa. Kuviteltiin Suomen olevan joku taitoluistelumaa, jolla on varaa karsia pois toiminnasta 8-vuotiaita ja poimia lahjakkuuksia.

Johonkin se raja on vedettävä, mutta ihan tiukalla ikäkausisysteemillä se ei ainakaan oikein toteudu. Omani "selvisi" karsinnoista, mutta ei Noviiseja pidemmälle jaksanut. Missä olisi joku muu jo varhain karsittu?

Taitoluistelussa ikäryhmät ei vaihdu vuoden vaihteessa, vaan 1.7. Tämä on kyllä ollut voimassa jo vuosikausia. Muistatko tyttösi syntymäajan väärin vai oliko syy kuitenkin joku muu?

Olisi pitänyt ammattimaiseen harjoitteluun sitoutua. Monet loukkaantumiset ja niistä johtuvat lääkärimaksut vanhempien pussista.

Ei menestynyt haluamallaan tavalla ja kyllästyi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairastui mycoplasmaan. 2 viikon välein sairaana ei ole tervettä sekään. Piti antaa lapsen tervehtyä rauhassa. Teini harrasti kilpaurheilua, treenesi 6 krt viikossa kerralla 2,5 tuntia.

Mykoplasma on sellainen tauti, että sille ei tule immuuniksi. Sen vuoksi pitää hoitaa myös mykoplasmaiset treenikaverit ja perheenjäsenet kun siitä haluaa eroon. Sen lisäksi kaikki pinnat pitää pestä viisiprosenttisella kloriittiliuoksella. Vaatteet vähintään 60 asteessa.

Suosittelen alapeukuttajia lukemaan vaikka Wikipediasta mykoplasmasta jollei lähipiirissä ole lääkäriä, joka voi kertoa taudista.

Käypä hoito ja suurin osa lääkäreistä ei pidä mykoplasmaa mitenkään vakavana tautina, vaan ohje on yleensä vain lepo. Vasta-arvoista on vaikea edes tulkita tuoretta mykoplasmaa ja pidempiaikaisten arvojen nousuun ei edes kiinnitetä huomiota. Ihmettelen miten saisit kaikki edes testeihin, saatikka testien tulokset niin yksiselitteiseksi, että saisivat mitään hoitoa.

Mykoplasma on suht yleinenkin tauti, mutta yleensä ei aiheuta mitään ongelmia sohvaperunoille. Lähinnä urheilijoilla se vaikeuttaa jaksamista ja palautumista. Lisäksi se voi aiheuttaa jälkitauteja, joita sitten hoidetaan lääkityksellä. Mykoplasma todellakin saattaa vaatia pitkäaikaistakin hoitoa, mutta Suomessa sen tunnistavia lääkäreitä on vain muutama.

Tältä pohjalta itse ainakin alapeukutin tuota kirjoitustasi. Ja oma nuoreni sairastui mykoplasmaan, mutta tosi salapoliisityötä se vaati että tauti tunnistettiin ja löytyi vielä lääkäri, jolta sai avun siihen. Kyseisellä nuorella oireet olivat aika pelottavat, muistutti enemmänkin väsymysoireyhtymää. Itse suhtaudun kyseiseen tautiin harvinaisen vakavasti.

On syytäkin suhtautua vakavasti. Meitä oli kolme. Isoveljellä ei näkyvästi oireita. Äiti eli minä väsyin ja väsyin, olin itsekin todella huolissani pitkään. Lopulta tuli keuhkokuume ja sen jälkeen vasta pyysin itse mykoplasma kokeisiin. Arvot olivat päätähuimaavat. Keuhkokuumeesta toipuminen on hidasta. Viikon verran maattuani toinen, tämä urheileva poika sairastui. Samat rahinat keuhkoissa. Vein lääkäriin, vaikka itse olin edelleen huonossa kunnossa. Lääkäri naureskeli että ei tässä mitään röntgeneitä tarvita. Pojalla on kuulemma tavallinen flunssa vaan. Kerroin oman tarinani. Joo ei kun menette nyt kotiin vaan ja otatte Buranaa. Kolmen päivän kuluttua uudelleen ja eri lääkärille. Röntgeniin, verikokeita ja pitkä antibioottikuuri. Mykoplasma.

Kolmas lääkäri, jolla käytin, epäili oireiden perusteella mykoplasmaa. Mutta verikokeiden tuloksissa luki, ettei ole (vaikka vasta-arvot olivat vähän yli rajan). Vasta sen salapoliisityön jälkeen löytyi mykoplasmaa tunteva lääkäri, joka totesi uusintaverikokeiden jälkeen että oli ollut mykoplasma. Tosin kokeiden vastauksissa oli aina että ei tuoretta tartuntaa, mutta ne pidemmän ajan arvot olivat nousseet kyllä paljon. Myöhemmin lääkäri ihmetteli kun oireet ei menneet ohi ja katsoi tuloksia vielä tarkemmin, niin lapsella oli ollut vielä keuhkoklamydiakin. Sen verikoevastauksissa oli sama kuin mykoplasmassa. Luki ettei vasta-aineiden perusteella tartuntaa ollut, mutta pidemmän ajan vasta-aineet olivat silti nousseet.

Meillä ei ollut lapsella rahinaa, eikä keuhkokuumetta. Mutta oli kuin zombi, ei jaksanut mitään ja sanoi ettei saanut hengitettyä kunnolla (ulospäin sitä ei näkynyt). Jälkioireita on hoidettu yli vuosi. Ilmeisesti kohta vielä jatkotutkimukset edessä, jos ei pärjää edelleenkään ilman lääkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairastui mycoplasmaan. 2 viikon välein sairaana ei ole tervettä sekään. Piti antaa lapsen tervehtyä rauhassa. Teini harrasti kilpaurheilua, treenesi 6 krt viikossa kerralla 2,5 tuntia.

Mykoplasma on sellainen tauti, että sille ei tule immuuniksi. Sen vuoksi pitää hoitaa myös mykoplasmaiset treenikaverit ja perheenjäsenet kun siitä haluaa eroon. Sen lisäksi kaikki pinnat pitää pestä viisiprosenttisella kloriittiliuoksella. Vaatteet vähintään 60 asteessa.

Suosittelen alapeukuttajia lukemaan vaikka Wikipediasta mykoplasmasta jollei lähipiirissä ole lääkäriä, joka voi kertoa taudista.

Käypä hoito ja suurin osa lääkäreistä ei pidä mykoplasmaa mitenkään vakavana tautina, vaan ohje on yleensä vain lepo. Vasta-arvoista on vaikea edes tulkita tuoretta mykoplasmaa ja pidempiaikaisten arvojen nousuun ei edes kiinnitetä huomiota. Ihmettelen miten saisit kaikki edes testeihin, saatikka testien tulokset niin yksiselitteiseksi, että saisivat mitään hoitoa.

Mykoplasma on suht yleinenkin tauti, mutta yleensä ei aiheuta mitään ongelmia sohvaperunoille. Lähinnä urheilijoilla se vaikeuttaa jaksamista ja palautumista. Lisäksi se voi aiheuttaa jälkitauteja, joita sitten hoidetaan lääkityksellä. Mykoplasma todellakin saattaa vaatia pitkäaikaistakin hoitoa, mutta Suomessa sen tunnistavia lääkäreitä on vain muutama.

Tältä pohjalta itse ainakin alapeukutin tuota kirjoitustasi. Ja oma nuoreni sairastui mykoplasmaan, mutta tosi salapoliisityötä se vaati että tauti tunnistettiin ja löytyi vielä lääkäri, jolta sai avun siihen. Kyseisellä nuorella oireet olivat aika pelottavat, muistutti enemmänkin väsymysoireyhtymää. Itse suhtaudun kyseiseen tautiin harvinaisen vakavasti.

On syytäkin suhtautua vakavasti. Meitä oli kolme. Isoveljellä ei näkyvästi oireita. Äiti eli minä väsyin ja väsyin, olin itsekin todella huolissani pitkään. Lopulta tuli keuhkokuume ja sen jälkeen vasta pyysin itse mykoplasma kokeisiin. Arvot olivat päätähuimaavat. Keuhkokuumeesta toipuminen on hidasta. Viikon verran maattuani toinen, tämä urheileva poika sairastui. Samat rahinat keuhkoissa. Vein lääkäriin, vaikka itse olin edelleen huonossa kunnossa. Lääkäri naureskeli että ei tässä mitään röntgeneitä tarvita. Pojalla on kuulemma tavallinen flunssa vaan. Kerroin oman tarinani. Joo ei kun menette nyt kotiin vaan ja otatte Buranaa. Kolmen päivän kuluttua uudelleen ja eri lääkärille. Röntgeniin, verikokeita ja pitkä antibioottikuuri. Mykoplasma.

Kolmas lääkäri, jolla käytin, epäili oireiden perusteella mykoplasmaa. Mutta verikokeiden tuloksissa luki, ettei ole (vaikka vasta-arvot olivat vähän yli rajan). Vasta sen salapoliisityön jälkeen löytyi mykoplasmaa tunteva lääkäri, joka totesi uusintaverikokeiden jälkeen että oli ollut mykoplasma. Tosin kokeiden vastauksissa oli aina että ei tuoretta tartuntaa, mutta ne pidemmän ajan arvot olivat nousseet kyllä paljon. Myöhemmin lääkäri ihmetteli kun oireet ei menneet ohi ja katsoi tuloksia vielä tarkemmin, niin lapsella oli ollut vielä keuhkoklamydiakin. Sen verikoevastauksissa oli sama kuin mykoplasmassa. Luki ettei vasta-aineiden perusteella tartuntaa ollut, mutta pidemmän ajan vasta-aineet olivat silti nousseet.

Meillä ei ollut lapsella rahinaa, eikä keuhkokuumetta. Mutta oli kuin zombi, ei jaksanut mitään ja sanoi ettei saanut hengitettyä kunnolla (ulospäin sitä ei näkynyt). Jälkioireita on hoidettu yli vuosi. Ilmeisesti kohta vielä jatkotutkimukset edessä, jos ei pärjää edelleenkään ilman lääkitystä.

Kun sai lääkityksen ja pahin oli ohi (vaikka palautuminen oli vielä huonoa), niin jatkoi treenaamista. Valittiin vielä testileirillä maajoukkueen esivalmennusryhmäänkin, vaikka sielläkin oli jotain oireita.

Kun alkoi olla sen jälkeen aika hyvässä kunnossa, niin jalka alkoi yhtäkkiä kipuilla ilman syytä. Sitäkin selvitettiin lääkäreissä ja kuvattiin. Ongelmaa oli ainakin jänteessä. Treenit jäivät vähempään ja vaivan paranemisessa meni yli puoli vuotta.

Lopullinen ongelma oli kuitenkin valmentajan odotukset. Sitä mukaan kun jalka oli parempi, niin valmentaja alkoi odottaa lapselta samaa osaamista kuin ennen vaivoja. Kyseessä taitolaji, jossa toistomäärissä tarvitaan paljon. Pitkän tauon jälkeen tuli pelko, jolloin olisi tarvinnut paluuta enemmän perustekemiseen ja uudestaan aiemmin osaamisensa asioiden opetteluun. Stressi kasvoi ja treenaamisesta ei ollut mitään iloa. Tilanne oli lopuksi aika tulehtunut, eikä valmentajan ja lapsen välillä ollut mitään yhteistä näkemystä. Ehkä ainoa että kumpikin oli sitä mieltä että motivaatio puuttuu.

Lopputuloksena lapsi lopetti jo ennen murrosikää ja ei ole kertaakaan kaivannut takaisin lajin pariin. Ei ole kiinnostunut siitä mitenkään, vaan sai siitä totaalisesti tarpeekseen.