Lue keskustelun säännöt.
Bostoninterrieri vai borderterrieri?
07.02.2018 |
Haluaisimme sopivan pienen seurakoiran, jonka voi helposti ottaa mukaan joka paikkaan, mies ottaisi töihinkin sen mukaan ( yksityisyrittäjä) eli pieni iloinen sopeutuva koirarotu haussa. Ei hankalasti hoidettavaa turkkia on ehtomme.
Nuo otsikon kaksi rotua kiinnostaisivat kovasti. Onko jollain kokemusta?
Kommentit (45)
Terrierithän ovat metsästykseen jalostettuja joten jos saalisvietti on ehdoton nounou niin älä ota terrieriä. Toki nämä on geeneistä ja yksilöistäkin riippuvaisia nykyään kun terrierejä ainakin Suomessa ei juurikaan metsästykseen enää käytetä eli viettiä ei sillä tavalla pidetä yllä, mutta kyllä esim. omalla terrierilläni on hyvinkin vahva saalisvietti (siis ihan autoista ja tuulessa lentävistä lehdistä lähtien...).
Ja jos siltikin päädyt terrieriin niin ota noista mieluummin se borderterrieri, niitä ei ole vielä pilalle jalostettu ja harrastusvaihtoehtojakin on enemmän - esim. agility on aika lailla poissuljettu bostonilla tai en ainakaan itse harrastaisi hengitystien ahtauden takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joko jodlaava Latvialainen matikkakoira, tai Jäyhä Jököttäjä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota coton de tulear!
Ei tämäntyyppiset koirat kiinnosta yhtään.
Borderi on kiva koira, mutta pirteä se on. Muista ettei se ole koiran vika, jos sen ja teidän tarpeet eivtä kohtaa. En tiedä miten aktiivinen perhe teillä on, mutta borderi todella tarvitsee virikkeitä. Niitä saadessaan se on muina aikoina rauhallisempi.
Vastaus oli coton de tulerariin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taidatte vitsailla nyt ehdotuksinenne :(
Miksi näin epäilet? Mitkä rodut olivat mielestäsi vitsi?
Vitsiksi epäilin kaikkia noita valkoisia maahan asti laahaavia turkin omaavia ym sylikoiria. Asumme maalla ja sanoin, että mies ottaisi koiran töihin mukaan, siis ei halua mitään puudelia. Itsekin haluaisin reippaan koiran, en mitään valkoista lankakerää tai muuta vastaavaa. Ap
Meidän borderilla ei ole tippaakaan metsästysviettiä, joku poikkeusyksilö varmaan. Vaikka tulisi metsässä peura tai jänis vastaan, se katselee vaan. Borderit on muutenkin sellaisia tarkkailijoita, meidän katsoo telkkaria hievahtamatta jos tulee eläinohjelmaa tai piirrettyjä. Lenkillä huomaa heti jos on tullut joku uusi asia tienposkeen mitä ei ennen ole ollut. Eikä tykkää yhtään, jos joku kävelee takana. Turkki on muuten erittäin säänkestävä, pienessä sateessahan se ei edes kastu läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän borderilla ei ole tippaakaan metsästysviettiä, joku poikkeusyksilö varmaan. Vaikka tulisi metsässä peura tai jänis vastaan, se katselee vaan. Borderit on muutenkin sellaisia tarkkailijoita, meidän katsoo telkkaria hievahtamatta jos tulee eläinohjelmaa tai piirrettyjä. Lenkillä huomaa heti jos on tullut joku uusi asia tienposkeen mitä ei ennen ole ollut. Eikä tykkää yhtään, jos joku kävelee takana. Turkki on muuten erittäin säänkestävä, pienessä sateessahan se ei edes kastu läpi.
Kuulostaa hyvältä reippaalta koiralta maalle, kun kuitenkin haluamme pienen koiran. Ap
Kuinka paljon border terrierit painavat aikuisina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon border terrierit painavat aikuisina?
Ulkomuistista: aikuinen uros n 8 kg.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän borderilla ei ole tippaakaan metsästysviettiä, joku poikkeusyksilö varmaan. Vaikka tulisi metsässä peura tai jänis vastaan, se katselee vaan. Borderit on muutenkin sellaisia tarkkailijoita, meidän katsoo telkkaria hievahtamatta jos tulee eläinohjelmaa tai piirrettyjä. Lenkillä huomaa heti jos on tullut joku uusi asia tienposkeen mitä ei ennen ole ollut. Eikä tykkää yhtään, jos joku kävelee takana. Turkki on muuten erittäin säänkestävä, pienessä sateessahan se ei edes kastu läpi.
Kuulostaa hyvältä reippaalta koiralta maalle, kun kuitenkin haluamme pienen koiran. Ap
Lisäksi on hyvä talon vahti. Haukku kuulostaa isomman koiran ääneltä. Haukkuu mutta ei ole vihainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noista vaihtoehdoista ottaisin borderin. Meillä on nyt russeli ja olen joskus miettinyt borderia sille kaveriksi. Kaikki borderit jotka olen kohdannut on olleet tosi mukavia. Terrierit on mainettaan parempia.
Mulla on borderiuros, ja sitä ennen oli narttu. Todella hyvä perhekoira, ja tämä meidän yksilö on kyllä melkoisen laiskakin. Rohkea, miellyttämisenhaluinen, kiltti muille koirille. Narttu oli epäluuloisempi. Paikka laumassa pitää olla selvä, tätä on joskus joutunut kouluttamaan ihan määrätietoisesti - olisi varmasti muuten tullut ongelmia.
Karvaa siitä lähtee kyllä ja turkki pitää siistiä aika ajoin nyppimällä. Pestä ei tarvitse oikeastaan koskaan. Molemmat koirat ovat olleet irti esim mökillä ja pihassa, eivät ole
lähteneet koskaan kauas. Riistaviettiä voi sammuttaa pentuna, tälläkin on luolakoiraisä mutta poikaa ei paljon puristele lähteä eläinten perään, kun se on ollut aina kiellettyä. Omapäinen ja hauska koira, miellyttämisenhaluinen mutta ei mikään palveluskoira. Eikä ole tehnyt kotona mitään tuhoja koskaan, lasten lelutkin ovat saaneet olla rauhassa pentuajan jälkeen. Paino 9,5 kiloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on kaksi norwichinterrieriä. Reippaita, mutta terriereistä ehkä sieltä pehmeimmästä päästä (luonteeltaan siis). Toisella on jonkin verran riistaviettiä, mutta lähinnä pienet eläimet kiinnostavat, erityisesti oravat ja hiiret/myyrät jne. Sekä 20 kilometrin metsälenkit että sohvalla löhöily onnistuvat, molemmat myös olleet täysin terveitä jotain yksittäistä silmätulehdusta lukuun ottamatta. Rakastavat kaikkea ja kaikkia, haluavat osaallistua kaikkeen tekemiseen ja ovat aina innoissaan, eivät kuitenkaan niin aktiivisia kuin esim. russelit tai borderterrieri. Turkki nypitään kahdesti vuodessa, eikä näistä irtoa karvaa.
Miinuksia: kasvatustoiminta melko pientä Suomessa, joten pentua voi olla vaikea saada.
Meillä ollut borderi jolla oli vahva riistavietti, vaikka sitä ei koskaan vahvistettu (vaan yritettiin juuri päinvastoin). Metsässä ei voinut pitää vapaana, kun vietti iski päälle niin koiralla ikäänkuin ’naksahti’ ja pahimmillaan katosi ja eksyi metsään. Muuten oli mukava, terve ja tervepäinen koira perhekoira, alkuperäinen rodun luonne vain näkyi. Rähisi myös joillekin toisille koirille iän myötä (pentuna ja nuorena tuli kaikkien kanssa toimeen, vanhana ei). Meillä borderin kanssa tehtiin paljon, eli aktiviteettia oli ja meillä oli myös muita koiria. Asuimme maalla ja pihalla ei olisi pysynyt ilman aitaa.
Juuri riistavietin vuoksi emme ottaneet enää uutta borderia, vaan mietimme pitkään muuta sopivaa pientä rotua ja joka olisi myös pomminvarma lasten kanssa. Kävimme katsomassa tanskalaisruotsalaisia pihakoiria, mutta päädyimme amerikankääpiökettuterrieriin (mutta siinäkin katsoimme yksilöä erityisesti vanhempien käytöksen ja luonteen perusteella). Lähtökohtaisesti mietimme sopivan pientä ja turkiltaan helppohoitoista ei riistaviettistä ja ihmisystävällistä rotua, joka ei liikoja rähise. Kuitenkin kaipasimme rakenteeltaan tervettä koiraa, joka jaksaa liikkua normaalisti eikä räksytä. No sellainen löytyi ja lasten iloksi (ovat jo kyllä nykyään isompia) on vielä todellinen sylissä viihtyvä seurakoira.
Itse tykkään terrierityyppisistä eloisista koirista, jotka eivät ole arkoja tai liian pehmeitä. Rodun käyttötarkoitus usein antaa erittäin hyvän suuntaviivan rodusta, mutta usein rodun sisällä on yksilökohtaisia eroja. Jotain osviittaa voi saada koiran vanhemmista ja muista niiden jälkeläisistä. Kannattaa käydä katsomassa rotuja ja jutella kasvattajien kanssa, niin saa paremman kuvan rodusta ja mahdollisesta yksilöstä mikä voisi sopia itselle.
Meillä terrierien (ja sen tyyppisten) koirien lisäksi on ollut sitten useampi yksilö sekä keskikokoisia ja isoja vinttikoiria. Niiden riistavietti näöllä metsästävänä on ollut minusta helpompi hallita ja ovat helppoja ja todella kilttejä. Mutta ihan eri tyyppisiä kuin ne energisemmät terrierit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankikoira -testissä ei ole vastauksena kaikkia mahdollisia rotuja. Mutta jos esim. borderterrieri kiinnostaa ja tiedätte sen aktiivisuuden yms., niin voisin ohessa suositella samaan kategoriaan kuuluvia rotuja: norfolkinterrieri & norwichinterrieri. Pienikokoisia; tosin turkki vaatii säännöllisesti trimmiin viemistä, jotta säilyy likaa ja vettä hylkivänä, nypittävä rotu.
Niitä syntyy n. 100 vuodessa ja on vaikea saada. Vallankin, jos ei ole aiempaa kokemusta koirista. Mutta monilta osin saattaisivat täyttää toiveenne. Metsästysvietti vaihtelee yksilöittäin.
Vierailija kirjoitti:
Ota coton de tulear!
Maailman tyhmin koirarotu eri testeissä.. No ei älliä tarvitakaan sohvalla makoiluun. - Toista ovat terrierit !
Mitä muuta olette ajatelleet koiranne kanssa tehdä? Siis kuin pitää sitä kaikkialla mukana. Borderterrieri on aktiivinen rotu. Myös snautseri. Mies ei halua puudelia mutta ainakaan avauksessa ei kerrota mitä sen kanssa tehtäisiin.
Bostonin unohtaisin koska braky.
Oletteko tutustuneet schipperkeen? Eloisa pikkukoira, turkki helppohoitoinen (säänkestävä), paimentausta joten voi hyvin pitää myös irti. Kun energia on purettu, on rauhallinen ja viihtyy sohvallakin.
Ilman muuta borderterrieri. Terve, reipas rotu. Jalostettu sillä ajatuksella, että pysyy ratsastajan mukana metsällä.
Sellainen joka ei tarvitse munanjatkekoiraa.
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000002907280.html