Lue keskustelun säännöt.
Millaista on olla nuori nätti nainen?
kertokaaminulle
06.02.2018 |
Naispuoliset nätit/hoikat luokkakaverini vaikuttavat olevan kuin supersankareita jossain elokuvassa.
Kun menemme raflaan, he saavat rajattomasti huomiota ja saisivat paikasta mukaansa kenet vain sormia napsauttamalla. Somessa on 500+ kaveria vaikka luonne olisi syrjäänvetäytyvä.
He ovat kyllä pääasiassa kivoja, mutta voivat halutessaan käyttäytyä ihan täys bitch-tyyliin eikä sillä ole vaikutusta suosioon. Yleensä he keskittyvät torjumaan miehiä ettei kukaan "alkaisi kuvittelemaan mitään".
Näin yhden heistä Tinder-profiilin, se oli tehty kuin haluttaisiin tarkoituksella karkoittaa miehet, mutta silti nainen kertoi saaneensa liikaa suosiota eikä sitten ehtinyt olemaan siellä.
Miltä tuntuu omata pariutumisessa supervoimat? Itse en ole koskaan saanut aloitetta naiselta, vaikka olen kaverina ihan suosittu. Siksi kysyn, kun en osaa kuvitella miltä se tuntuu ja millaista heidän elämänsä on.
Kommentit (95)
Se tuntui tavallaan tietysti hyvältä, mutta hyvin pinnallisella tavalla. Se ei poista yksinäisyyttä.
Olin ”parhaimmillani” kohtalaisen kuuma nuori nainen, ja juttuseuraa olisi riittänyt aina. Itse kuitenkin olen pitkässä parisuhteessa ollut jo vuosia, joten olin kiinnostunut vain ystävyydestä mielenkiintoisten ja mukavien ihmisten kanssa, olivat he sitten miehiä tai naisia.
Tuntui tosi pahalta, kun moni mies, jota oikeasti itse arvostin ihmisenä ja olisin ollut hyvä ystävä heille, ei sitten ollutkaan kiinnostunut siitä henkilöstä joka olen ulkokuoren takana - tai olivat kyllä, mutta VAIN jos voisivat yhdistää siihen fyysisen suhteen. Jos se ei onnistu, minulla ei ole heille näköjään arvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kivaa, mutta ärsyttää välillä työskennellä asiakaspalveluammatissa, kun miespuoliset asiakkaat/työntekijät luulevat normaalin asiakaspalvelun ja mukavuuden olevan jotenkin juuri heille henkilökohtaisesti osoitettua flirttailua. Come on, mulle maksetaan siitä että oon mukava! Ja oon mukava myös sille seuraavalle asiakkalle!
Vierailija kirjoitti:
Suurimman osan ajasta rasittavaa. Töissä asiakkaat ehdottelee ja sinne raflaan ei saa mennä rauhassa viettämään aikaa kavereiden kanssa.
Luulin että lapsen saaminen karkottaa miehet pois mutta olin väärässä.
Älä huoli, kyllä ikä hoitaa asian ;D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uudet ihmiset muodostavat kauniin ulkonäön perusteella tietyn mielikuvan, ja sinut itsesi sivuutetaan täysin. Parisuhteen muodostuksessa tuo on erityisen hankalaa nuorena, koska persoonallisuutesi on potentiaalisille kumppaneille toisarvoinen seikka mikäli he eivät tunne sinua pidemmältä ajalta.
Tämä. Tuntuu todella pahalta olla joillekin ihmisille ystävänä tai tyttöystävänä lopulta vain näyttelyesine, jonka tunteilla ja persoonallisuudella ei ole mitään väliä. Tällaistakin on.
Aivan. Ja koska olet sievä ja herttaisen näköinen ja sinulla on hyvät käytöstavat, sinun odotetaan sietävän kaikenlaista paskaa hymyillen. Jos osoittaa inhimillisiä tunteita parisuhteessa niin sieltä voi herkästi tulla kommentti että et ole enää se ihminen johon ihastuin. Niin joo, olisikohan syynä se, että kumppani ihastui pelkkään ulkonäköön ja sepitti sen pohjalta tarinan loputtoman tottelevaisesta ja tahdottomasta tapauksesta...
Itse olen nauttinut tilanteesta ja täytyy sanoa, että kyllä miehiltä saatu huomio on itsetuntoa parantanut. En ehkä enää mene tuohon "nuori"-kategoriaan, kun olen 30v, mutta edelleen saan miehiltä paljon huomiota. Olen ollut tosi ujo lapsena ja teininä ja sitten kun parikymppisenä sai itsetuntoa olla oma itsensä, niin sitä huomiota kyllä sai. Käytin myös hyväkseni tilannetta, kun esim. baarista pystyi valitsemaan komeimman miehen. Vaikka tuntu se sillon itsestäkin uskomattomalta, juuriki melkein supervoimalta, et oikeestiko voin tehä näin! Oonko muka niiiiin hyvännäkönen.
Jos huonoja puolia miettii, niin minua ei oo ikinä häirinny törkeästi käyttäytyvät tai esim. liian humalaiset miehet. Osaan sanoo napakasti, että en halua nyt sinun seuraa ja poistua paikalta. Pahinta lienee se, kun useamman kerran tosi mukava mies, jonka on tuntenut kaveripohjalta, olikin kiinnostunut, mutta itse ei ollut. Sillon tekee pahaa torjua, kun oikeesti kuitenkin välittää toisesta kaverina. Suurimman osan kanssa on pysyttykin kavereina, mut on joku, johon sit meni välit kokonaan :/ Nykyään kun on naimisissa, ei näitä tilanteita onneksi enää tule. Nykyään lähinnä häiritsee esim. salilla käydessä, jos miehet tuijottaa ja itsee häiritsee jos treenatessa joku kattelee.
Enivei, kokonaisuudessaan kauneus on ollu positiivinen asia. Nykyään oon monesti sanonu, jos miehellä mustasukkasuus meinaa iskee toisten miesten katseista, että minulle on tärkeintä se, että oon hyvännäkönen omasta ja mieheni mielestä. En silti voi sanoo, etteikö siitä edelleen hyvä mieli tulis, jos joku ihan vieras kehuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaukset ovat olleet poikkeuksellisen rehellisiä. Yläpeukku minunkin puolestani ketjuun vastanneille naisille.
On siis totta että yksinkertaisesti syntyminen nuoreksi nätiksi naiseksi vastaa miesten sarjassa suuria saavutuksia, kuten toimitusjohtajaa, F1-kuljettajaa tai NHL-jääkiekkoilijaa. Pariutumisessa nuori nätti nainen omaa käytännössä supervoimat.
On myös totta että tasojärjestelmä (MAT) on olemassa ja kauniit naiset noudattavat sitä koska siihen pystyvät. Baarista valitaan komein mies, aviomieheksi komean lisäksi menestynyt mies. Naistenkin mielestä miesten tulisi "yrittää oman tasoisiaan".
On myös totta että suosio liittyy ikään, vaikka osa pysyykin varsin suosittuna varttuneempanakin (oletettavasti hyvät elintavat omaavat, ja kyllähän geenit ratkaisevat tässäkin).
Toisin kuin usein sanotaan, työelämässä ulkonäkö on lähinnä plussaa.
Itsekään en miehenä pysty kuvittelemaan tätä erilaista ulottuvuutta. Tunnen suosittuja miehiä, mutta en Kimiräikkösiä jotka saattaisivat olla verrannollisia kauniiseen 20-vuotiaaseen joka lähtee baariin. Tämä auttaa ymmärtämään kinastelua miesten ja naisten välillä, kun ainakin nuoren miehen näkökulmasta he joutuvat elämään täysin erilaisessa maailmassa.
yritänhahmottaa kirjoitti:
Vastaukset ovat olleet poikkeuksellisen rehellisiä. Yläpeukku minunkin puolestani ketjuun vastanneille naisille.
On siis totta että yksinkertaisesti syntyminen nuoreksi nätiksi naiseksi vastaa miesten sarjassa suuria saavutuksia, kuten toimitusjohtajaa, F1-kuljettajaa tai NHL-jääkiekkoilijaa. Pariutumisessa nuori nätti nainen omaa käytännössä supervoimat.
On myös totta että tasojärjestelmä (MAT) on olemassa ja kauniit naiset noudattavat sitä koska siihen pystyvät. Baarista valitaan komein mies, aviomieheksi komean lisäksi menestynyt mies. Naistenkin mielestä miesten tulisi "yrittää oman tasoisiaan".
On myös totta että suosio liittyy ikään, vaikka osa pysyykin varsin suosittuna varttuneempanakin (oletettavasti hyvät elintavat omaavat, ja kyllähän geenit ratkaisevat tässäkin).
Toisin kuin usein sanotaan, työelämässä ulkonäkö on lähinnä plussaa.
Itsekään en miehenä pysty kuvittelemaan tätä erilaista ulottuvuutta. Tunnen suosittuja miehiä, mutta en Kimiräikkösiä jotka saattaisivat olla verrannollisia kauniiseen 20-vuotiaaseen joka lähtee baariin. Tämä auttaa ymmärtämään kinastelua miesten ja naisten välillä, kun ainakin nuoren miehen näkökulmasta he joutuvat elämään täysin erilaisessa maailmassa.
Et siis kyennyt ymmärtämään vastauksia joita tänne tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yritänhahmottaa kirjoitti:
Vastaukset ovat olleet poikkeuksellisen rehellisiä. Yläpeukku minunkin puolestani ketjuun vastanneille naisille.
On siis totta että yksinkertaisesti syntyminen nuoreksi nätiksi naiseksi vastaa miesten sarjassa suuria saavutuksia, kuten toimitusjohtajaa, F1-kuljettajaa tai NHL-jääkiekkoilijaa. Pariutumisessa nuori nätti nainen omaa käytännössä supervoimat.
On myös totta että tasojärjestelmä (MAT) on olemassa ja kauniit naiset noudattavat sitä koska siihen pystyvät. Baarista valitaan komein mies, aviomieheksi komean lisäksi menestynyt mies. Naistenkin mielestä miesten tulisi "yrittää oman tasoisiaan".
On myös totta että suosio liittyy ikään, vaikka osa pysyykin varsin suosittuna varttuneempanakin (oletettavasti hyvät elintavat omaavat, ja kyllähän geenit ratkaisevat tässäkin).
Toisin kuin usein sanotaan, työelämässä ulkonäkö on lähinnä plussaa.
Itsekään en miehenä pysty kuvittelemaan tätä erilaista ulottuvuutta. Tunnen suosittuja miehiä, mutta en Kimiräikkösiä jotka saattaisivat olla verrannollisia kauniiseen 20-vuotiaaseen joka lähtee baariin. Tämä auttaa ymmärtämään kinastelua miesten ja naisten välillä, kun ainakin nuoren miehen näkökulmasta he joutuvat elämään täysin erilaisessa maailmassa.
Asiassa on toinenkin puoli.
Maaseudulla, aikana ennen älypuhelimia, n. 18-vuotiaaksi asti oltiin samalla viivalla, tytöt ja pojat. Ehkä nyt some tuo teini-ikäisille tytöille suosiota, näin ei ollut silloin. Sitten pikkukaupungin raflassa oli kuin astuisi toiseen ulottuvuuteen. Tyttöjen suosio oli rajaton, kaikki pojat olivat ilmaa. 5 minuuttia sitten oltiin saman ikäisiä luokkakavereita, kun raflan ovet aukesivat, pum. Se oli kuin tieteiselokuvista.
Mutta se toinen puoli.
Siellä raflassa saattoi olla 10-20 nättiä tyttöä jotka saisivat kenet tahansa. Mutta ei kaikki voineet saada niitä suosittuja 1-2 poikaa. Jos seurustelemaan alettiin, pari missin tasoista vei 1-2 pitkää ja komeaa itsevarmaa poikaa.
Mitä lopuille jäi? Tietysti jonain tiettynä iltana kuka tahansa niistä 10-20 tytöstä olisi saanut komeimman miehen. Seksikumppaniksi. Mutta jos halusi muuta, ei huippumiehiä riittänyt kaikille.
Ehkä huomion perusteella nätti parikymppinen vastaa Kimiräikköstä, mutta on vain yksi Kimiräikkönen (+ yksi Valtteribottas) ja melkoinen määrä naisia jotka näyttää nuorena näteiltä.
Kuka lopulta päätyy valitsijan asemaan?
Ja entäs jos ei ole nuorenakaan nätti nainen?
Kaikilla ei ole nättejä piirteitä, eikä vartalo muotoudu pystypeppu-tiimalasiksi vaikka kävisi salilla viidesti viikossa.
Miehenä voit kouluttautua ja hankkia hyvän ammatin, tai kehittää sosiaalisia taitoja ja hankkia kavereita. Ja moni "nörttimies" näyttää paremmalta kolmekymppisenä kuin parikymppisenä, vaikkei tekisi mitään ulkonäkönsä eteen.
Naisessa nuo asiat kiinnostavat vain jos paketissa tulee hyvä ulkonäkö. Minä olen yhtä näkymätön ihan hyvin tienaavana liikunnallisena maisterina kuin masentuneena työttömänä/opiskelijana. Tai enemmän, koska se vähäinenkin nuoruuden hehkeys on mennyttä.
Täytyykin soitella joku päivä yhdelle miespuoliselle nörttiystävälle jonka naisettomuusongelmia setvittiin koko opiskeluaika, että miten menee sen nätin rouvansa kanssa. Voisi nyt vuorostaan kertoa minulle että miten ei-nätti nainen pääsee nauttimaan niistä supersankarin voimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tjaa en tiedä kun olen reilusti yli kolmekymppinen mies mutta näin sivustakatsojanakin voin sanoa kun puolisoni on 25 vuotias nuori kaunis siro nainen. Saa paljon huomiota, silmien räpsyttely ja mielyttävä puhetapa auttaa monessa asiassa, myös töissä. Hänestä pidetään oikeastaan aina. Mutta ulkonäkö ei ole onnen tae. Miehiä on ollut mutta ei onnea, tai no me ollaan oltu yli neljä vuotta yhdessä. Mutta hakee hyväksyntää ulkonäöllä ja shoppailulla ja miettii paljon mitä hänestä ajatellaan. Huono itsetunto. Epävarma. Ei tiedä mitä haluaa. Mutta nämähän on tietenkin myös enemmän yksilökohtaisia asioita. Mutta paineita on pärjätä maailmassa ihan kuten monilla muilla.
51 muistelee tässä omia opiskelukavreita parikymppisenä.
12 tyttöä taisi luokalla olla.
2 oli niitä jotka olisivat saaneet kenet tahansa milloin tahansa. Mutta se ei takaa kestävää suhdetta, nämä olivat luonteeltaan aika erilaisia. Toinen supersosiaalinen ja kiva mutta vähän bimbomainen liikuntahullu, toinen enemmänkin introvertti melko topakka nainen. Huippumiehet yrittivät näitä koko ajan, tavikset eivät niinkään.
3 sellaisia jotka olisivat saaneet kenet tahansa yhdeksi yöksi, mutta tuskin huippumiestä parisuhteeseen. Paljon lähestyjiä, huippumiehistä taviksiin.
5 sellaisia jotka olisivat saaneet huippumiehen yhdeksi yöksi, mutta vain sen jälkeen kun huippunainen antoi pakit ja piti saada joku helpoksi yöseuraksi. Tavikset yrittivät näitä, huippumiehet ei.
2 "seinäruusua". Toinen oli parisuhteessa sellaisen ujon miehen kanssa eikä käynyt koskaan missään, toinen sai parisuhteen nopeasti taviksen kanssa kun uskaltautui viimeinkin ihmisten ilmoille. Jos eivät olisi pariutuneet nuorina, olisivat saattaneet olla vaikeuksissa.
Huomautan ettei luokalla ollut ylipainoisia, mikä oli tuohon aikaan melko tavallista.
Luokan pojista yhdellä oli jonkinlaista suosiota, muilla ei. Vain kaksi taisi seurustella opiskeluaikana, muilla oli todella hiljaista, luulen että stoorit laiva-milf-seikkailuista olivat sepitettyjä. Enemmistö löysi elämänkumppanin joskus 25+ tienoilla kun naisia alkoi kiinnostamaan perheen perustaminen. En tiedä jäikö kukaan ilman kun en ole ollut kaikkiin yhteydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toinenpuoliasiasta kirjoitti:
Mutta se toinen puoli.
Siellä raflassa saattoi olla 10-20 nättiä tyttöä jotka saisivat kenet tahansa. Mutta ei kaikki voineet saada niitä suosittuja 1-2 poikaa. Jos seurustelemaan alettiin, pari missin tasoista vei 1-2 pitkää ja komeaa itsevarmaa poikaa.
Mitä lopuille jäi? Tietysti jonain tiettynä iltana kuka tahansa niistä 10-20 tytöstä olisi saanut komeimman miehen. Seksikumppaniksi. Mutta jos halusi muuta, ei huippumiehiä riittänyt kaikille.
Kyllä mä ton ymmärrän. En usko, että ujona poikana olin edes ihan tuossa terävimmässä kärjessä, kun se pokaaminen jäi aina tyttöjen vastuulle, mutta silti silloin kun vaimoni kanssa aloin seurustelemaan, niin samoihin aikoihin pari muutakin tyttöä kyseli suhteeseen ja pääsin kyllä mielestäni valkkaamaan parhaan. En missään nimessä tyytynyt siihen mitä satuin saamaan.
Aikaisemmat jutut oli aina jääneet iltaan tai kahteen, kun ei minua sitten kuitenkaan ollut kiinnostanut tarpeeksi. Tosin oletan tunteen monesti olleen molemmin puoleinen. Vanhempana ja viisaampana olen tajunnut, että jos en olisi ollut niin ujo ja aloitekyvytön, niin enemmänkin olisi ollut tarjolla, mutta eipä tuolla väliä. Vientiä oli tarpeeksi ja löysin täydellisen vaimon jo nuorena, joten osaltani kumppanin etsiminen sujui poikkeuksellisen hyvin. Mutta kyllähän tuo vieläkin mukavalta tuntuu, että silloin harvoin kun baariin eksyy niin naiset tulee tekemään tuttavuutta.
Tuohon ylempään kulminoituu jatkuvan palstallakin käytävän sodan syy.
Mitä olen itse (tuolloin naisettomien, mutta ihan tavallisten) tuttujen kanssa puhunut, niin aika hyvin miehet ymmärtää ettei niihin hottiksiin ole tsäänssejä. Kyllähän niistä moni haaveilee vaikkei sitä myönnetä, mutta toisaalta ne hottikset raakkaa itselleen tasokkaimmat miehet, vaikkei nekään tasoluokittelua ääneen myönnä.
Mutta ne tavalliset, perusnätit. Usein sanotaan että katselkaa niitä ujoja tyttöjä. Mutta ei iso joukko tavallisia poikia voi jakaa paria ujoa tyttöä. Ne tavistytöt saa huomiota tuhatkertaisesti enemmän kuin tavispojat. Ja sitten alkaa tuntua että kun ne komeat, itsevarmat ja sosiaalisesti taitavat miehetkin huomioi niin sellainen kiinnostaisi.
Tästähän seuraa se Pareton jakauma, suosiota saa 20% pojista ja 80% tytöistä. Joskus 27-29v tienoilla huomataan että ne perusnätit tytöt on pitäneet nuoruutensa hauskaa komistusten kanssa (tai sitten pettyneet komistuksiin karvaasti), kun tavispojat on katselleet sivusta.
Tässä on iso sukupolvien välinen ero. Oman ikäiset miehet pysyi toiveikkaina, ja useimmat löysivätkin kumppanin sitten kun naisten kokeilut oli kokeiltu. Nyt nuoret miehet lukee tästä kuviosta Ylilaudalta ja kun ne huomaa että katsos noinhan homma toimii, he tulevat vihaisiksi ja katkeriksi. Ja se katkeruus kohdistetaan niihinkin naisiin jotka ei kokeilleet niitä komistuksia ensin.
Ja kyllä minä sen tavallaan ymmärrän. Kyllähän naisetkin sanoivat tässä ketjussa että se on turn-off kun huomaa olevansa vaihtoehto B jota kysyttiin sen jälkeen kun yritettiin paremman näköistä ja suositumpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Komppaan edellistä.
Eihän sille mitään voi että ikä vaikuttaa suosioon eri tavalla. Tavallinen nuori nainen on suositumpi kuin tavallinen nuori mies, ei voi mitään. Mutta kuten tuossa yllä sanottiin, lopulta nämä taalliset kuitenkin pariutuvat keskenään. Vallalla tuntuu olevan ajatus että on naiselle nuoruuden hukkaan heittämistä seurustella tavallisen pojan kanssa. Nauti nuoruudestasi, seksiseikkaile komistusten kanssa, käy ravintolaillallisilla bisnesmenestyjien kanssa, tee reppureissu luotolla, jne.
Yritin kymmenisen vuotta löytää tyttöystävää, mutta naisia ei juuri kiinnostanut. Joko minä en kiinnostanut, tai vakiintuminen ahdisti.
Nyt sitten kiinnostaisi, ja pitäisi edetä nopeasti. Se vaihe jossa pidetään yhdessä hauskaa vailla huolia, jäisi melkein kokonaan väliin. Pitäisi hypätä suoraan talolainan ja pian lapsiperheen arkeen.
Kieltämättä tulee mieleen ne lassukkateoriat miehistä joiden kanssa pidetään hauskaa ja miehistä joiden kanssa vakiinnutaan ruuhkavuosien ajaksi, ja se että jälkimmäiset ei ole niitä jotka pääsee kurimaan kermat kakun päältä.
Minä haluaisin koko kakun. Nuoruuden hauskanpidon, vakiintumisen ajan rakentamisen ja turvallisen vanhuuden yhdessä. En vain tuota keskimmäistä kerrosta.
Epärealistinen käsitys, että kaunis nainen saisi kenet vsin.
Minä en seurustellut lainkaan ennen kolmeakymppiä, kun olin niin ujo ja epäseksuaalinen. En uskaltanut mennä juttelemaan miehille baarissa ja he eivät lähes ikinä yrittäneet iskeä minua. Yksin sain olla ja olin nuorena erittäin kaunis. Jos joskus harvoin tutustuin johonkin mieheen oma-aloittrisesti, hän sanoi, ettei olisi ikinä uskaltanut tulla juttelemaan näin kauniille naiselle.
Käykö ap muka iskemässä joka kerta niitä paikan kaunrimpia naisia? Niin. Eivät muutkaan miehet. Miehet iskevät helpon näköisiä naisia, eivät kauniita, jotka ovat ujouden vuoksi lisäksi etäisen ja viileän näköisiä.
Menin naimisiin miespuolisen mallin kanssa, jolle tein itse aloitteen. Erosi, kun hän oli väkivaltainen ja haukkui jatkuvasti rumaksi ja tyhmäksi.
Nyt olen keski-ikäinen ja yhä kaunis nainen ja huomaan miesten tuijittavan minua.
Ihastuin tässä hiljattain yhteen ikäiseeni mieheen ja menin ehdottelemaan. Hän kieltäytyi.
Silleen. Ja ennen kuin joku väittää, etten muka ole kaunis, niin kyllä tosiaan olen. Se ei vain takaa lainkaan sitä, että saisi sen miehen, jonka itse haluaa. Toki saisin joitakin, mutta en halua sellaista, josta en ole itse kiinnostunut. Miksi kauniin pitäisi naida jokaista vastaantulijaa, kun ei rumemmankaan tarvitse.
Todella ärsyttävää asenteellisuutta se, että kauniin naisen elämä olisi jotain superjuhlaa.
Niin ja veikkaan, että ap ei koskaan itse lähesty yhtään kaunista naista, mutta epäloogisuudessaan kuvittelee silti kaikkien muiden lähestyvän heitä.
hmmm kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epämielyttävät miehet yrittää ahdistella ja pokata.
Komeita miehiä on tarjolla, mutta moni muukin kilpailee niistä samoista miehistä.Eli onko tässä joku "tasojärjestelmä"...olet kaunis ja siksi sinun silmissäsi vain tosi pieni osa miehistä on miellyttäviä ja loput epämiellyttäviä?
Aikaisemmatkin sanoivat samaa että miehiä on tarjolla, mutta niitä joita haluaisi (suosituimpia) ei välttämättä saa.
-ap
Ehkä se, että ne järkevät ja miellyttävät miehet eivät yritä kaikkia järjestään. Joko he löytävät kumppanin melko pian tai sitten naiset tekevät heitä kohtaan aloitteita tai sitten he muuten vain ovat rauhallisempia eivätkä pokaile naisia vaan haluavat tutustua hitaammin ja paremmin kaveripohjalta.
Ja onhan se, jos fiksu mies pokaa niin hänen ei tarvitse pokailla niin usein, sillä hän on fiksu ja kiva ja kiinnostava. Sen sijaan ne, jotka ovat esimerkiksi sosiaalisesti kömpelöitä eivät saa ketään hurmattua ja näin he pokailevat paljon enemmän ja usemmin.
Eikä ne miehen sosiaaliset taidot tai käytöstavat ole millään riippuvaisia minun naamastani tai kauneudestani. En minä kenen tahansa kanssa olisi vaikka olisin suosta noussut hirviö. Yksikseenkin on ihan hyvä elää, joten sen pohjalta on kriteerit miehelle, ei sen mukaan kuinka suosittu itse olen.
Eikä se, että joku on suosittu ole minulle mikään meriitti. Mutta aika usein, sosiaalinen ja kiva ihminen on jossain määrin suosittukin. Enkä tarkoita mitään kingiä jossain ylhäisessä korkeudessaan vaan ihan sitä että ihmisellä on ystäviä ja hänestä pidetään. Jos ihmisellä ei ole kavereita, hän mököttää seinän vieressä ja kukaan ei halua häntä mukaan menoihin niin kyllähän se jotain kertoo ihmisen luonteesta... Henkilöpalvonnan kohteet taas ovat usein vain ylimielisiä kusipäitä.
miehillähelpompaa kirjoitti:
Ja entäs jos ei ole nuorenakaan nätti nainen?
Kaikilla ei ole nättejä piirteitä, eikä vartalo muotoudu pystypeppu-tiimalasiksi vaikka kävisi salilla viidesti viikossa.
Miehenä voit kouluttautua ja hankkia hyvän ammatin, tai kehittää sosiaalisia taitoja ja hankkia kavereita. Ja moni "nörttimies" näyttää paremmalta kolmekymppisenä kuin parikymppisenä, vaikkei tekisi mitään ulkonäkönsä eteen.
Naisessa nuo asiat kiinnostavat vain jos paketissa tulee hyvä ulkonäkö. Minä olen yhtä näkymätön ihan hyvin tienaavana liikunnallisena maisterina kuin masentuneena työttömänä/opiskelijana. Tai enemmän, koska se vähäinenkin nuoruuden hehkeys on mennyttä.
Täytyykin soitella joku päivä yhdelle miespuoliselle nörttiystävälle jonka naisettomuusongelmia setvittiin koko opiskeluaika, että miten menee sen nätin rouvansa kanssa. Voisi nyt vuorostaan kertoa minulle että miten ei-nätti nainen pääsee nauttimaan niistä supersankarin voimista.
nörttimies sai puhkinussitun rouvan jota elättelee kunnes lapset puskettu ja avioerossa kaikki viety. Kyllä kannattaa olla kateellinen.
Hyvää siksi, että saa huomiota jatkuvasti. Ikävää siksi, että saa huomiota jatkuvasti. Itse olen kohtalaisen komea mies ja saan huomiota kohtalaisesti, mutta toisaalta saan yleensä olla rauhassa jos en itse lähesty naisia. Joskus kuitenkin joku nainen saattaa vilkuilla ja se on häiritsevää. Kamalaa ajatella, että olisin kaunis nainen ja tuo häiritsevä vilkuilu olisi jatkuvaa. Toisaalta olisin mukavien ihmisten ympäröimä, kun nyt joudun tekemään paljon enemmän työtä sen eteen, että minusta pidetään.
Vierailija kirjoitti:
Epärealistinen käsitys, että kaunis nainen saisi kenet vsin.
Minä en seurustellut lainkaan ennen kolmeakymppiä, kun olin niin ujo ja epäseksuaalinen. En uskaltanut mennä juttelemaan miehille baarissa ja he eivät lähes ikinä yrittäneet iskeä minua. Yksin sain olla ja olin nuorena erittäin kaunis. Jos joskus harvoin tutustuin johonkin mieheen oma-aloittrisesti, hän sanoi, ettei olisi ikinä uskaltanut tulla juttelemaan näin kauniille naiselle.
Käykö ap muka iskemässä joka kerta niitä paikan kaunrimpia naisia? Niin. Eivät muutkaan miehet. Miehet iskevät helpon näköisiä naisia, eivät kauniita, jotka ovat ujouden vuoksi lisäksi etäisen ja viileän näköisiä.
Menin naimisiin miespuolisen mallin kanssa, jolle tein itse aloitteen. Erosi, kun hän oli väkivaltainen ja haukkui jatkuvasti rumaksi ja tyhmäksi.
Nyt olen keski-ikäinen ja yhä kaunis nainen ja huomaan miesten tuijittavan minua.
Ihastuin tässä hiljattain yhteen ikäiseeni mieheen ja menin ehdottelemaan. Hän kieltäytyi.
Silleen. Ja ennen kuin joku väittää, etten muka ole kaunis, niin kyllä tosiaan olen. Se ei vain takaa lainkaan sitä, että saisi sen miehen, jonka itse haluaa. Toki saisin joitakin, mutta en halua sellaista, josta en ole itse kiinnostunut. Miksi kauniin pitäisi naida jokaista vastaantulijaa, kun ei rumemmankaan tarvitse.
Todella ärsyttävää asenteellisuutta se, että kauniin naisen elämä olisi jotain superjuhlaa.
Niin ja veikkaan, että ap ei koskaan itse lähesty yhtään kaunista naista, mutta epäloogisuudessaan kuvittelee silti kaikkien muiden lähestyvän heitä.
"Menin naimisiin miespuolisen mallin kanssa, jolle tein itse aloitteen. Erosi, kun hän oli väkivaltainen ja haukkui jatkuvasti rumaksi ja tyhmäksi."
Tämä kertoo kaiken. Ei muuta kommentoitavaa.
Tämä. Tuntuu todella pahalta olla joillekin ihmisille ystävänä tai tyttöystävänä lopulta vain näyttelyesine, jonka tunteilla ja persoonallisuudella ei ole mitään väliä. Tällaistakin on.