Millaista on olla nuori nätti nainen?
Naispuoliset nätit/hoikat luokkakaverini vaikuttavat olevan kuin supersankareita jossain elokuvassa.
Kun menemme raflaan, he saavat rajattomasti huomiota ja saisivat paikasta mukaansa kenet vain sormia napsauttamalla. Somessa on 500+ kaveria vaikka luonne olisi syrjäänvetäytyvä.
He ovat kyllä pääasiassa kivoja, mutta voivat halutessaan käyttäytyä ihan täys bitch-tyyliin eikä sillä ole vaikutusta suosioon. Yleensä he keskittyvät torjumaan miehiä ettei kukaan "alkaisi kuvittelemaan mitään".
Näin yhden heistä Tinder-profiilin, se oli tehty kuin haluttaisiin tarkoituksella karkoittaa miehet, mutta silti nainen kertoi saaneensa liikaa suosiota eikä sitten ehtinyt olemaan siellä.
Miltä tuntuu omata pariutumisessa supervoimat? Itse en ole koskaan saanut aloitetta naiselta, vaikka olen kaverina ihan suosittu. Siksi kysyn, kun en osaa kuvitella miltä se tuntuu ja millaista heidän elämänsä on.
Kommentit (95)
Mulle kauneus/hyvännäköisyys on aiheuttanut itseasiassa sen, etten ole löytänyt parisuhdetta kovin helpolla. Vähän kärjistettynä kuvio on osaltani mennyt näin:
1) ujo nuori tyttö, joka ei tajua minkälainen vaikutus hänellä on miehiin ennen ensimmäistä suhdettaan
2) suhde päättyy ja tyttö alkaa treffailla, aika paljon
3) miehet kiinnostuvat toistuvasti tytön ulkonäöstä, ylistävät sitä, kehuvat seksiä, luonne tai yhteiset kiinnostuksen kohteet tuntuvat olevan sivuseikka
4) yleensä vielä vuodenkin tapailun jälkeen tyttö huomaa, että mies saattaa olla yhä "pöllyissä" em. asioista, egotripillä kauniin naisen tapailusta, tyttö kaipaisi muutakin kuin perseen kehumista, kourimista ja köyrimistä
5) suhde päättyy, vaiheet 2-3-4-5 toistuvat useita kertoja, samaa kaavaa noudattaen
6) tyttö alkaa huomata, että kun miehet kysyvät edellisten kumppanien määrää, luku ei enää ole hyväksyttävä useiden miesten mielestä, hän siirtyy hiljalleen yhä useammin vaimomatskusta lut**-osastoon
7) tyttö miettii valehdellako jatkossa, vai odottaako miestä, jolle hän olisi muutakin kuin ulkokuori ja se luku
8) tyttö päättää olla rehellinen, mistä seuraa jatkuvaa pettymistä, kyynistymistä ja miesten halveksuntaa
9) tyttö päättää olla enää tapailematta ketään, sillä miehet on paskoja
10) kuitenkin vuosien sinkkuna olon jälkeen tyttö törmää lopulta mieheen, joka ihastuu kauneuden lisäksi sieluun ja vaikka joutuukin hetken sulattelemaan tytön lukua, ymmärtää lopulta em. kuvion ja sen, ettei tyttö ole itse valinnut lukuisia suhteitaan, vaan kaivannut vain koko ajan jotakuta, joka NÄKISI HÄNET.
Ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka, toivottavasti.
Vierailija kirjoitti:
Mulle kauneus/hyvännäköisyys on aiheuttanut itseasiassa sen, etten ole löytänyt parisuhdetta kovin helpolla. Vähän kärjistettynä kuvio on osaltani mennyt näin:
1) ujo nuori tyttö, joka ei tajua minkälainen vaikutus hänellä on miehiin ennen ensimmäistä suhdettaan
2) suhde päättyy ja tyttö alkaa treffailla, aika paljon
3) miehet kiinnostuvat toistuvasti tytön ulkonäöstä, ylistävät sitä, kehuvat seksiä, luonne tai yhteiset kiinnostuksen kohteet tuntuvat olevan sivuseikka
4) yleensä vielä vuodenkin tapailun jälkeen tyttö huomaa, että mies saattaa olla yhä "pöllyissä" em. asioista, egotripillä kauniin naisen tapailusta, tyttö kaipaisi muutakin kuin perseen kehumista, kourimista ja köyrimistä
5) suhde päättyy, vaiheet 2-3-4-5 toistuvat useita kertoja, samaa kaavaa noudattaen
6) tyttö alkaa huomata, että kun miehet kysyvät edellisten kumppanien määrää, luku ei enää ole hyväksyttävä useiden miesten mielestä, hän siirtyy hiljalleen yhä useammin vaimomatskusta lut**-osastoon
7) tyttö miettii valehdellako jatkossa, vai odottaako miestä, jolle hän olisi muutakin kuin ulkokuori ja se luku
8) tyttö päättää olla rehellinen, mistä seuraa jatkuvaa pettymistä, kyynistymistä ja miesten halveksuntaa
9) tyttö päättää olla enää tapailematta ketään, sillä miehet on paskoja
10) kuitenkin vuosien sinkkuna olon jälkeen tyttö törmää lopulta mieheen, joka ihastuu kauneuden lisäksi sieluun ja vaikka joutuukin hetken sulattelemaan tytön lukua, ymmärtää lopulta em. kuvion ja sen, ettei tyttö ole itse valinnut lukuisia suhteitaan, vaan kaivannut vain koko ajan jotakuta, joka NÄKISI HÄNET.Ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka, toivottavasti.
Hyvä kuvaus naisen näkökulmasta. Mutta tähän on lisättävä yksi dimensio. Eli se keitä "miehillä" tarkoitetaan.
Kohdissa 1-5 se nimittäin tarkoittaa pienehköä joukkoa miehiä jotka sarjadeittailevat läpi valtavan määrän naisia. Niitä komeita, suosittuja ja itsevarmoja miehiä.
Myöhemmissä kohdissa "miehillä" aletaan tarkoittaa sitä miesten joukkoa, josta tyttö ei nuorempana kiinnostunut.
87: Juuri näin. Ei sitä nuorena voi vielä ymmärtää, että maailmassa on oikeesti kaikenlaista porukkaa, myös tosi mulk**ja. Lisäksi ne on yleisemmin juuri ne komeat, tunteettomat mulk*t, jotka lähestyy hyvännäköisiä, koska normimmat miehet aattelee ehkä ettei niillä ole mahdollisuuksia? Myöskään se mulk***s, jos ei ole aivan ilmeistä, ei yleensä tule ilmi ennenkuin tapailua on jatkunut vähintään parisen viikkoa, yleensä pari kuukautta. Siinä sitten taas mies pihalle ja tuo maaginen luku sen kun kasvaa ja nainen on se lut**.
Rehellinen vastaukseni:
Plussat:
-oma kumppani arvostaa kauneuttani
Miinukset:
-työelämä paskaa (kiusataan koska ollaan kateellisia, ei oteta tosissaan ideoitani koska eihän kaunis voi olla fiksu!)
-naispuolisia ystäviä vaikea saada
-ahdistelevat stalkkerit!
-jopa tavallisella kauppareissulla ei saa olla rauhassa kun tuijotetaan ja on pyydetty jopa treffeille ja kehuttu ulkonäköä (kehuminen on ok mutta tämä kehuja sitten seurasi minua kaupungilla)
-baarissa ei voi viettää aikaa rauhassa ystävien kanssa
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle kauneus/hyvännäköisyys on aiheuttanut itseasiassa sen, etten ole löytänyt parisuhdetta kovin helpolla. Vähän kärjistettynä kuvio on osaltani mennyt näin:
1) ujo nuori tyttö, joka ei tajua minkälainen vaikutus hänellä on miehiin ennen ensimmäistä suhdettaan
2) suhde päättyy ja tyttö alkaa treffailla, aika paljon
3) miehet kiinnostuvat toistuvasti tytön ulkonäöstä, ylistävät sitä, kehuvat seksiä, luonne tai yhteiset kiinnostuksen kohteet tuntuvat olevan sivuseikka
4) yleensä vielä vuodenkin tapailun jälkeen tyttö huomaa, että mies saattaa olla yhä "pöllyissä" em. asioista, egotripillä kauniin naisen tapailusta, tyttö kaipaisi muutakin kuin perseen kehumista, kourimista ja köyrimistä
5) suhde päättyy, vaiheet 2-3-4-5 toistuvat useita kertoja, samaa kaavaa noudattaen
6) tyttö alkaa huomata, että kun miehet kysyvät edellisten kumppanien määrää, luku ei enää ole hyväksyttävä useiden miesten mielestä, hän siirtyy hiljalleen yhä useammin vaimomatskusta lut**-osastoon
7) tyttö miettii valehdellako jatkossa, vai odottaako miestä, jolle hän olisi muutakin kuin ulkokuori ja se luku
8) tyttö päättää olla rehellinen, mistä seuraa jatkuvaa pettymistä, kyynistymistä ja miesten halveksuntaa
9) tyttö päättää olla enää tapailematta ketään, sillä miehet on paskoja
10) kuitenkin vuosien sinkkuna olon jälkeen tyttö törmää lopulta mieheen, joka ihastuu kauneuden lisäksi sieluun ja vaikka joutuukin hetken sulattelemaan tytön lukua, ymmärtää lopulta em. kuvion ja sen, ettei tyttö ole itse valinnut lukuisia suhteitaan, vaan kaivannut vain koko ajan jotakuta, joka NÄKISI HÄNET.Ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka, toivottavasti.
Hyvä kuvaus naisen näkökulmasta. Mutta tähän on lisättävä yksi dimensio. Eli se keitä "miehillä" tarkoitetaan.
Kohdissa 1-5 se nimittäin tarkoittaa pienehköä joukkoa miehiä jotka sarjadeittailevat läpi valtavan määrän naisia. Niitä komeita, suosittuja ja itsevarmoja miehiä.
Myöhemmissä kohdissa "miehillä" aletaan tarkoittaa sitä miesten joukkoa, josta tyttö ei nuorempana kiinnostunut.
Näin. Ja tähän muuten liittyy aikaisempi kommentti siitä kuinka "murunen huippumiehen pöydältä on arvokkaampi kuin tavismiehen leipoma kakku".
Nainen toivoo SIELUNKUMPPANIA joka kiinnostuu hänen luonteestaan, mutta ei kiinnostu pojista joiden kanssa juttelee syvällisiä aamuyöhön asti. Sen arvo on nolla.
Nainen syttyy komeasta iskijäpojasta joka lähestyy itsevarmasti ja sanoo "moi". Tämän arvo on ääretön.
On selvää ettei iskijäpoika lähestynyt luonteen vaan ulkonäön perusteella. Silti tämä poika on kiva ja ihana. Ja sitten ihmetellään miksi "miehet" (ne miehet joista nainen syttyy) olivat kiinnostuneita vain ulkonäöstä.
Tämä kuvio toistuu, kunnes nainen päättelee että miehet ovat pinnallisia m.lkkuja. Paitsi tietysti ne kamupojat jotka ovat fiksuja, kohteliaita ja ymmärtävät naista. Mutta ne ovat kavereita, myös se joka kertoi kiinnostuksestaan ja sai tietty pakit. Ei kavereita ajatella "sillä tavalla".
Vaikeampaa löytää hyviä ja naisen vakavasti ottavia kumppaneita, koska niitä miehiä tulee ovista ja ikkunoista. Ja kaunis nainen tunnetusti houkuttelee niitä pleijereitä moninkertaisesti enemmän kuin tavisnainen.
kamupojat kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle kauneus/hyvännäköisyys on aiheuttanut itseasiassa sen, etten ole löytänyt parisuhdetta kovin helpolla. Vähän kärjistettynä kuvio on osaltani mennyt näin:
1) ujo nuori tyttö, joka ei tajua minkälainen vaikutus hänellä on miehiin ennen ensimmäistä suhdettaan
2) suhde päättyy ja tyttö alkaa treffailla, aika paljon
3) miehet kiinnostuvat toistuvasti tytön ulkonäöstä, ylistävät sitä, kehuvat seksiä, luonne tai yhteiset kiinnostuksen kohteet tuntuvat olevan sivuseikka
4) yleensä vielä vuodenkin tapailun jälkeen tyttö huomaa, että mies saattaa olla yhä "pöllyissä" em. asioista, egotripillä kauniin naisen tapailusta, tyttö kaipaisi muutakin kuin perseen kehumista, kourimista ja köyrimistä
5) suhde päättyy, vaiheet 2-3-4-5 toistuvat useita kertoja, samaa kaavaa noudattaen
6) tyttö alkaa huomata, että kun miehet kysyvät edellisten kumppanien määrää, luku ei enää ole hyväksyttävä useiden miesten mielestä, hän siirtyy hiljalleen yhä useammin vaimomatskusta lut**-osastoon
7) tyttö miettii valehdellako jatkossa, vai odottaako miestä, jolle hän olisi muutakin kuin ulkokuori ja se luku
8) tyttö päättää olla rehellinen, mistä seuraa jatkuvaa pettymistä, kyynistymistä ja miesten halveksuntaa
9) tyttö päättää olla enää tapailematta ketään, sillä miehet on paskoja
10) kuitenkin vuosien sinkkuna olon jälkeen tyttö törmää lopulta mieheen, joka ihastuu kauneuden lisäksi sieluun ja vaikka joutuukin hetken sulattelemaan tytön lukua, ymmärtää lopulta em. kuvion ja sen, ettei tyttö ole itse valinnut lukuisia suhteitaan, vaan kaivannut vain koko ajan jotakuta, joka NÄKISI HÄNET.Ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka, toivottavasti.
Hyvä kuvaus naisen näkökulmasta. Mutta tähän on lisättävä yksi dimensio. Eli se keitä "miehillä" tarkoitetaan.
Kohdissa 1-5 se nimittäin tarkoittaa pienehköä joukkoa miehiä jotka sarjadeittailevat läpi valtavan määrän naisia. Niitä komeita, suosittuja ja itsevarmoja miehiä.
Myöhemmissä kohdissa "miehillä" aletaan tarkoittaa sitä miesten joukkoa, josta tyttö ei nuorempana kiinnostunut.Näin. Ja tähän muuten liittyy aikaisempi kommentti siitä kuinka "murunen huippumiehen pöydältä on arvokkaampi kuin tavismiehen leipoma kakku".
Nainen toivoo SIELUNKUMPPANIA joka kiinnostuu hänen luonteestaan, mutta ei kiinnostu pojista joiden kanssa juttelee syvällisiä aamuyöhön asti. Sen arvo on nolla.
Nainen syttyy komeasta iskijäpojasta joka lähestyy itsevarmasti ja sanoo "moi". Tämän arvo on ääretön.
On selvää ettei iskijäpoika lähestynyt luonteen vaan ulkonäön perusteella. Silti tämä poika on kiva ja ihana. Ja sitten ihmetellään miksi "miehet" (ne miehet joista nainen syttyy) olivat kiinnostuneita vain ulkonäöstä.
Tämä kuvio toistuu, kunnes nainen päättelee että miehet ovat pinnallisia m.lkkuja. Paitsi tietysti ne kamupojat jotka ovat fiksuja, kohteliaita ja ymmärtävät naista. Mutta ne ovat kavereita, myös se joka kertoi kiinnostuksestaan ja sai tietty pakit. Ei kavereita ajatella "sillä tavalla".
Eivätkä kaikki näin toimivat miehet ole pelimiehiä. Kyse voi olla olosuhteiden pakosta.
Esim. minä halusin nuorempana oppia tuntemaan syvällisemmällä tasolla. Halusin selvittää millainen tyttö oli luonteeltaan, olisiko meillä jotain yhteyttä. Sain todella paljon naispuolisia ystäviä, mutta en tyttöystävää. Kemiat puuttuivat, joka kerta. Milloin olin naiselle kuin veli, milloin tosiystävä ikuisesti.
Sitten tajusin että on fiksumpaa noudattaa pelimiestaktiikkaa. Se on tämä:
- lähesty ulkonän perusteella, ja lähesty heti
- pyri viettelemään kohti seksiä, älä ole liian kaverillinen
- pyri saamaan lisää seksiä, älä muutu heti poikaystäväksi
- sen jälkeen katsele olisiko nainen "sielunkumppani"
Näin ei päädy kamusektorille. Nainen joko syttyy tai jos ei syty, siirryt yrittämään seuraavaa. Tuleeko huteja, no tietysti. Mutta samalla kokemusta viettelemisestä, mikä on eduksi jatkossa.
Käytännössä suosimalla _viettelijämiehiä_ (koska kemiat), naiset pakottavat miehet pelureiksi.
Ja sitten pettyvät, kun kiehet lähestyvät ulkonäön perusteella ja yrittävät seksiä vaikkeivat olisi naisen "sielunkumppaneita".
121212 kirjoitti:
kamupojat kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle kauneus/hyvännäköisyys on aiheuttanut itseasiassa sen, etten ole löytänyt parisuhdetta kovin helpolla. Vähän kärjistettynä kuvio on osaltani mennyt näin:
1) ujo nuori tyttö, joka ei tajua minkälainen vaikutus hänellä on miehiin ennen ensimmäistä suhdettaan
2) suhde päättyy ja tyttö alkaa treffailla, aika paljon
3) miehet kiinnostuvat toistuvasti tytön ulkonäöstä, ylistävät sitä, kehuvat seksiä, luonne tai yhteiset kiinnostuksen kohteet tuntuvat olevan sivuseikka
4) yleensä vielä vuodenkin tapailun jälkeen tyttö huomaa, että mies saattaa olla yhä "pöllyissä" em. asioista, egotripillä kauniin naisen tapailusta, tyttö kaipaisi muutakin kuin perseen kehumista, kourimista ja köyrimistä
5) suhde päättyy, vaiheet 2-3-4-5 toistuvat useita kertoja, samaa kaavaa noudattaen
6) tyttö alkaa huomata, että kun miehet kysyvät edellisten kumppanien määrää, luku ei enää ole hyväksyttävä useiden miesten mielestä, hän siirtyy hiljalleen yhä useammin vaimomatskusta lut**-osastoon
7) tyttö miettii valehdellako jatkossa, vai odottaako miestä, jolle hän olisi muutakin kuin ulkokuori ja se luku
8) tyttö päättää olla rehellinen, mistä seuraa jatkuvaa pettymistä, kyynistymistä ja miesten halveksuntaa
9) tyttö päättää olla enää tapailematta ketään, sillä miehet on paskoja
10) kuitenkin vuosien sinkkuna olon jälkeen tyttö törmää lopulta mieheen, joka ihastuu kauneuden lisäksi sieluun ja vaikka joutuukin hetken sulattelemaan tytön lukua, ymmärtää lopulta em. kuvion ja sen, ettei tyttö ole itse valinnut lukuisia suhteitaan, vaan kaivannut vain koko ajan jotakuta, joka NÄKISI HÄNET.Ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka, toivottavasti.
Hyvä kuvaus naisen näkökulmasta. Mutta tähän on lisättävä yksi dimensio. Eli se keitä "miehillä" tarkoitetaan.
Kohdissa 1-5 se nimittäin tarkoittaa pienehköä joukkoa miehiä jotka sarjadeittailevat läpi valtavan määrän naisia. Niitä komeita, suosittuja ja itsevarmoja miehiä.
Myöhemmissä kohdissa "miehillä" aletaan tarkoittaa sitä miesten joukkoa, josta tyttö ei nuorempana kiinnostunut.Näin. Ja tähän muuten liittyy aikaisempi kommentti siitä kuinka "murunen huippumiehen pöydältä on arvokkaampi kuin tavismiehen leipoma kakku".
Nainen toivoo SIELUNKUMPPANIA joka kiinnostuu hänen luonteestaan, mutta ei kiinnostu pojista joiden kanssa juttelee syvällisiä aamuyöhön asti. Sen arvo on nolla.
Nainen syttyy komeasta iskijäpojasta joka lähestyy itsevarmasti ja sanoo "moi". Tämän arvo on ääretön.
On selvää ettei iskijäpoika lähestynyt luonteen vaan ulkonäön perusteella. Silti tämä poika on kiva ja ihana. Ja sitten ihmetellään miksi "miehet" (ne miehet joista nainen syttyy) olivat kiinnostuneita vain ulkonäöstä.
Tämä kuvio toistuu, kunnes nainen päättelee että miehet ovat pinnallisia m.lkkuja. Paitsi tietysti ne kamupojat jotka ovat fiksuja, kohteliaita ja ymmärtävät naista. Mutta ne ovat kavereita, myös se joka kertoi kiinnostuksestaan ja sai tietty pakit. Ei kavereita ajatella "sillä tavalla".Eivätkä kaikki näin toimivat miehet ole pelimiehiä. Kyse voi olla olosuhteiden pakosta.
Esim. minä halusin nuorempana oppia tuntemaan syvällisemmällä tasolla. Halusin selvittää millainen tyttö oli luonteeltaan, olisiko meillä jotain yhteyttä. Sain todella paljon naispuolisia ystäviä, mutta en tyttöystävää. Kemiat puuttuivat, joka kerta. Milloin olin naiselle kuin veli, milloin tosiystävä ikuisesti.
Sitten tajusin että on fiksumpaa noudattaa pelimiestaktiikkaa. Se on tämä:
- lähesty ulkonän perusteella, ja lähesty heti
- pyri viettelemään kohti seksiä, älä ole liian kaverillinen
- pyri saamaan lisää seksiä, älä muutu heti poikaystäväksi
- sen jälkeen katsele olisiko nainen "sielunkumppani"
Näin ei päädy kamusektorille. Nainen joko syttyy tai jos ei syty, siirryt yrittämään seuraavaa. Tuleeko huteja, no tietysti. Mutta samalla kokemusta viettelemisestä, mikä on eduksi jatkossa.
Käytännössä suosimalla _viettelijämiehiä_ (koska kemiat), naiset pakottavat miehet pelureiksi.
Ja sitten pettyvät, kun kiehet lähestyvät ulkonäön perusteella ja yrittävät seksiä vaikkeivat olisi naisen "sielunkumppaneita".
Tästä kuviosta muuten kärsivät eniten vähemmän suositut tytöt, joista tulee yhden illan hoitoja ja harjoittelutyttöystäviä.
Mutta nuorelle tavismiehelle tilanne on vaikea.
Jos ei osallistu peliin, jää helposti sivuun kunnes naisia alkaa kiinnostamaan se luotettava potentiaalinen perhemies.
Jos haluaa mukaan hankkimalla kokemusta, ottaa riskin että päätyy murskaamaan jonkun sydämen.
Monet tuntemani nuoret miehet puhuvat näistä asioista keskenään. Olisi mukavampaa kun tätä valintaa ei tarvitsisi tehdä, vaan voisi etsiä sielunkumppania ja ensisijaisesti tutustua naisten luonteeseen. Ainakaan parikymppisenä se ei kuitenkaan toimi. Siksi joudumme tasapainottelemaan pelimiehen ja herrasmiehen välillä.
M26 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole enää ihan nuori (33v.) mutta näytän yhä kuulemma 25-vuotiaalta. En ole myöskään välttämättä se absoluuttisesti kaunein nainen, vaikka kaunis olenkin, mutta olen kuullut lukemattomia kertoja olevani seksuaalisesti puoleenvetävä, sekä miehiltä, että naisilta. En siis ole mikään tyrkky, vaan kuulemma salaperäisen, kiehtovan, älykkään ja ujon naapurintytön, jolla on tuhma puoli stereotypia. (Mikä onkin itseasiassa aika osuva kuvaus :D).
Hyvä puoli asiassa on, että seuraa (etenkin miesten) on riittänyt. Seksiä olen harrastanut paljon, mutta kääntöpuolena oikea luonteeni ei ole kiinnostanut oikeastaan ketään ennen kuin löysin elämänkumppanini. Jos nuorempana huomio imartelikin ja seksinpuutteesta ei tarvinnut kärsiä, vuosien mittaan kyynistyin ja masennuin melkoisesti, sillä halusin löytää aitoa rakkautta ja kumppanuutta.
Muistan eräänkin illanvieton, josta jouduin lähtemään kotiin kesken kaiken. Illan isäntä, jota olin tapaillut, oli kertonut minulle, ettei pysty näkemään itseään parisuhteessa kanssani ja tunnusti pitkittäneensä asiasta kertomista, koska olen "niin kuuma" ja hän on "koukussa seksiin kanssani." Vielä samana iltana eräs tuttavapariskunta kutsui minut aivan suoraan jatkoille luokseen kolmen kimppa mielessä. Silloin viimeistään ajattelin, että kaunes ja haluttavuus on vain taakka. Aloin itkeä, niin pahalta tuntui, että hekin tuntuivat näkevän minussa vain potentiaalisen seksikumppanin.
Naisten kanssa minun on vaikea ystävystyä, sillä he suhtautuvat minuun usein torjuvasti. Miesten kanssa ihastumiset taas tulevat kuvaan yleensä aina jossain vaiheessa. Koulussa, töissä tai missään muuallakaan en koe päässeeni helpommalla, tosin lähinnä siksi, etten ole halunnut käyttää ulkonäköäni näissä asioissa oman edun tavoittelemiseksi. Varmasti olisi ollut monessa kohtaa mahdollista saada ovet avautumaan esim. flirttailemalla jne. Ihmiset kohtelevat minua lähes aina kohteliaasti, mutta senkin uskon johtuvan siitä, että olen myös itse heitä kohtaan huomaavainen ja kohtelias.
Yleensäkin kateellisen sävyisiä kommentteja siitä, miten minulla täytyy olla helppo elämä, kun olen niin kaunis/hyvännäköinen, tulee etupäässä vanhapoika-tyyppisiltä sinkkumiehiltä, joiden omissa sosiaalisissa taidoissa olisi petraamisen varaa. Ymmärrän, että helposti voi näyttää sellaisen ihmisen silmin siltä, että "kyllähän minäkin, jos vain olisin komeampi/syntynyt kauniiksi naiseksi." Ikävä totuus on kuitenkin se, että todellisuudessa asia ei ole aivan niin ysinkertainen.
Selvää lienee että mitä huonommat kortit, sitä todennäköisemmin katkeroituu.
Itse olen siltä väliltä. Hyvät sosiaaliset taidot, tavallinen ammatti, ei kovin hyvä ulkonäkö (hyvässä kunnossa...mutta lyhyt ja en kovin miehekkään näköinen).
Joskus harmittaa kun tapaa naisen jonka kanssa juttu synkkaa, mutta joutuu tajuamaan ettei mahdollisuuksia ole. Ulkonäkö ei yksinkertaisesti riitä.
Aina kuulee että poikkeuksiakin on. Itse en ole sellaista havainnut. Jokaisen tietämäni kauniin naisen mies on komea ja/tai työelämässä menestynyt.
Toinen tilanne joka harmittaa on kun huomaa että nainen on mieluummin helppo pano komealle miehelle kuin oikeasti tärkeä vaatimattomamman näköiselle miehelle. Naisten tapa arvioida miehiä tuntuu olevan eksponentiaalinen, komea mies on tuhatkertaisesti parempi kuin tavallinen mies, ja murunen tämän pöydältä on arvokkaampi kuin tavismiehen leipoma kakku.
Onneksi tilanteeni ei sentään ole toivoton, uskon että löydän elämänkumppanin joku päivä.
Minusta tämä on jopa huvittava teksti. Itse haikailet kauniin naisen perään, mutta samaan aikaan kritisoit sitä, että se kaunis nainen haikailee komean miehen perään. Tämän voisi kääntää yhtä hyvin niin että tavis tyttö haaveilee tavispojasta, mutta tavispoika kuolaa vain kauniin tytön perään (koska seksikkyys ja ulkonäkö) eikä näekään ketään muuta.
Jotenkin näistä teksteistä loistaa se, että kaunis nainen ei saisi valita itseään miellyttävää kumppania. Mutta samaan aikaan mies ei koe mitään ongelmaa siinä, että vaatii itselleen laajempia mahdollisuuksia kumppanin valintaan (niitä kauniita naisia). Sinä et ole välttämättä jonkun henkilön mielestä seksuaalisesti kiinnostava. Se täytyy vain hyväksyä. Kyse ei ole mistään ylimielisyydestä vaan ihan vain mieltyyksestä. En usko tasoihin vaan enemmän samankaltaisuuden etsimiseen. Kauniin naisen isä on todennäköisesti myös kaunis ja komean miehen äiti on myös kaunis. On tutkittu, että kumppanista etsitään samanlaisia piirteitä kuin omasta vanhemmasta, sillä tuttu viehättää. Näin on aivan luonnollista että kaunis pariutuu komean kanssa. Ei siksi, että ajattelisi olevansa muiden yläpuolella vaan siksi, että se viehättää enemmän.
Mutta niinkuin ei itse ei ole jokaisen mielestä seksuaalisesti kiinnostava, niin tuskin sinunkaan mielestäsi jokainen ihminen on seksikäs.
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Jokaiselle 18 vuotta täyttävälle pojalle pitäisi järjestää matka Hollantiin tai johonkin parempaan paikkaan tutustumaan maksullisiin naisiin, jotka osaavat myös näytellä kiinnostunutta.
Suurin osa miehistä on sinipillerisiä eikä usko riittävänsä naisille; he myös pitävät naisen vartaloa luksustuotteena, mitä se ei ole sen enempää kuin miesvartalokaan.
Huomio on naisille tärkeää kuten seksi miehille ja koska naisia ei voi pakottaa seksiin, pitäisi miehiä koulia siten, että he eivät antaisi huomiota niin helposti ja tyhjän takia ja uskoisi yksinäisyyden olevan luonnollinen olotila. Se ehkäisisi myös turhia itsemurhia ja henkirikoksia ja muuta äärimmäistä, joka tulee siitä käsityksestä, että elämässä on vain se yksi kylän nainen.
Toisaalta taas en tiedä kestäisikö järjestäytynyt länsimainen yhteiskunta sitä, että miehet voimaantuisivat ja alkaisivat seurata vaistojaan kuten naiset ovat tehneet jo monta vuosikymmentä. Se voisi johtaa siihen, että täällä ruvettaisiin muslimimeininkiin eli naisilla olisi aina saattaja ja naisten lähestyminen olisi vaarallista kuten Etelä-Euroopassa on ollut vielä vähän aikaa sitten, kun mustasukkaiset mustatukat olisivat heti kimpussa. En tiedä olisiko tuo sitten sen huonompi kuin tämä nykyinenkään meininki, jossa lähes jokainen mies saa juoksunsa juosseen naisen, jonka kanssa avioliiton onnistuminen on sitä epätodennäköisempää mitä useampi kumppani naisella on jo ollut.
Sä oot kyllä sairaampi kuin sairaus itse. Luojan kiitos sulla ei ole naista ja tuolla maailmankuvalla et kyllä tuu ikinä saamaankaan. Onneksi.
Vierailija kirjoitti:
M26 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole enää ihan nuori (33v.) mutta näytän yhä kuulemma 25-vuotiaalta. En ole myöskään välttämättä se absoluuttisesti kaunein nainen, vaikka kaunis olenkin, mutta olen kuullut lukemattomia kertoja olevani seksuaalisesti puoleenvetävä, sekä miehiltä, että naisilta. En siis ole mikään tyrkky, vaan kuulemma salaperäisen, kiehtovan, älykkään ja ujon naapurintytön, jolla on tuhma puoli stereotypia. (Mikä onkin itseasiassa aika osuva kuvaus :D).
Hyvä puoli asiassa on, että seuraa (etenkin miesten) on riittänyt. Seksiä olen harrastanut paljon, mutta kääntöpuolena oikea luonteeni ei ole kiinnostanut oikeastaan ketään ennen kuin löysin elämänkumppanini. Jos nuorempana huomio imartelikin ja seksinpuutteesta ei tarvinnut kärsiä, vuosien mittaan kyynistyin ja masennuin melkoisesti, sillä halusin löytää aitoa rakkautta ja kumppanuutta.
Muistan eräänkin illanvieton, josta jouduin lähtemään kotiin kesken kaiken. Illan isäntä, jota olin tapaillut, oli kertonut minulle, ettei pysty näkemään itseään parisuhteessa kanssani ja tunnusti pitkittäneensä asiasta kertomista, koska olen "niin kuuma" ja hän on "koukussa seksiin kanssani." Vielä samana iltana eräs tuttavapariskunta kutsui minut aivan suoraan jatkoille luokseen kolmen kimppa mielessä. Silloin viimeistään ajattelin, että kaunes ja haluttavuus on vain taakka. Aloin itkeä, niin pahalta tuntui, että hekin tuntuivat näkevän minussa vain potentiaalisen seksikumppanin.
Naisten kanssa minun on vaikea ystävystyä, sillä he suhtautuvat minuun usein torjuvasti. Miesten kanssa ihastumiset taas tulevat kuvaan yleensä aina jossain vaiheessa. Koulussa, töissä tai missään muuallakaan en koe päässeeni helpommalla, tosin lähinnä siksi, etten ole halunnut käyttää ulkonäköäni näissä asioissa oman edun tavoittelemiseksi. Varmasti olisi ollut monessa kohtaa mahdollista saada ovet avautumaan esim. flirttailemalla jne. Ihmiset kohtelevat minua lähes aina kohteliaasti, mutta senkin uskon johtuvan siitä, että olen myös itse heitä kohtaan huomaavainen ja kohtelias.
Yleensäkin kateellisen sävyisiä kommentteja siitä, miten minulla täytyy olla helppo elämä, kun olen niin kaunis/hyvännäköinen, tulee etupäässä vanhapoika-tyyppisiltä sinkkumiehiltä, joiden omissa sosiaalisissa taidoissa olisi petraamisen varaa. Ymmärrän, että helposti voi näyttää sellaisen ihmisen silmin siltä, että "kyllähän minäkin, jos vain olisin komeampi/syntynyt kauniiksi naiseksi." Ikävä totuus on kuitenkin se, että todellisuudessa asia ei ole aivan niin ysinkertainen.
Selvää lienee että mitä huonommat kortit, sitä todennäköisemmin katkeroituu.
Itse olen siltä väliltä. Hyvät sosiaaliset taidot, tavallinen ammatti, ei kovin hyvä ulkonäkö (hyvässä kunnossa...mutta lyhyt ja en kovin miehekkään näköinen).
Joskus harmittaa kun tapaa naisen jonka kanssa juttu synkkaa, mutta joutuu tajuamaan ettei mahdollisuuksia ole. Ulkonäkö ei yksinkertaisesti riitä.
Aina kuulee että poikkeuksiakin on. Itse en ole sellaista havainnut. Jokaisen tietämäni kauniin naisen mies on komea ja/tai työelämässä menestynyt.
Toinen tilanne joka harmittaa on kun huomaa että nainen on mieluummin helppo pano komealle miehelle kuin oikeasti tärkeä vaatimattomamman näköiselle miehelle. Naisten tapa arvioida miehiä tuntuu olevan eksponentiaalinen, komea mies on tuhatkertaisesti parempi kuin tavallinen mies, ja murunen tämän pöydältä on arvokkaampi kuin tavismiehen leipoma kakku.
Onneksi tilanteeni ei sentään ole toivoton, uskon että löydän elämänkumppanin joku päivä.Minusta tämä on jopa huvittava teksti. Itse haikailet kauniin naisen perään, mutta samaan aikaan kritisoit sitä, että se kaunis nainen haikailee komean miehen perään. Tämän voisi kääntää yhtä hyvin niin että tavis tyttö haaveilee tavispojasta, mutta tavispoika kuolaa vain kauniin tytön perään (koska seksikkyys ja ulkonäkö) eikä näekään ketään muuta.
Jotenkin näistä teksteistä loistaa se, että kaunis nainen ei saisi valita itseään miellyttävää kumppania. Mutta samaan aikaan mies ei koe mitään ongelmaa siinä, että vaatii itselleen laajempia mahdollisuuksia kumppanin valintaan (niitä kauniita naisia). Sinä et ole välttämättä jonkun henkilön mielestä seksuaalisesti kiinnostava. Se täytyy vain hyväksyä. Kyse ei ole mistään ylimielisyydestä vaan ihan vain mieltyyksestä. En usko tasoihin vaan enemmän samankaltaisuuden etsimiseen. Kauniin naisen isä on todennäköisesti myös kaunis ja komean miehen äiti on myös kaunis. On tutkittu, että kumppanista etsitään samanlaisia piirteitä kuin omasta vanhemmasta, sillä tuttu viehättää. Näin on aivan luonnollista että kaunis pariutuu komean kanssa. Ei siksi, että ajattelisi olevansa muiden yläpuolella vaan siksi, että se viehättää enemmän.
Mutta niinkuin ei itse ei ole jokaisen mielestä seksuaalisesti kiinnostava, niin tuskin sinunkaan mielestäsi jokainen ihminen on seksikäs.
Samankaltaisuusteoria ei pidä paikkaansa kovinkaan hyvin.
Otetaanpa hyvä esimerkki. Jos pitäisi, suomalaisten naisten keskimääräinen pituustoive miehelle olisi 179cm ja n. puolet suosisi tuota lyhyempiä miehiä. Kuitenkin tosiasiassa n. 90% suosii miehiä joiden pituus on välillä 180-195cm.
Tuo on sukua ajatukselle "samanlaiset leikkivät parhaiten yhdessä" - esim. menestyneelle, rotevalle ja pitkälle uranaiselle sopii menestynyt, roteva ja pitkä uramies.
Vaan millainen mies sopiikaan sirolle ja hoikalle kodin hengettärelle? Niinpä, "vastakohdat täydentävät toisiaan".
Hmm, tuntuu vähän vaihtelevasti mukavalta ja todella epämiellyttävältä, riippuen täysin tilanteesta. Tietyt jo täällä aikaisemminkin mainitut sosiaaliset tilanteet ovat helpompia nättinä ja nuorena (en ole aina ollut järin nätti), nyt olen 23 vuotta, kaiketi ihan nätti sitten, ja esim. uuteen kouluun meneminen, työhaastattelut ja vastaavat ovat helpompia kun on itsevarmempi olo.
Asioita saattaa saada helpommin - ihan työpaikan saamisesta juomien tarjoamiseen tmv.
Minusta on ärsyttävää, että sukulaiset aina kehuvat kauniiksi. Haluaisin mieluummin kuulla olevani fiksu, hyvin menestynyt tai hauska. Tykkään panostaa ulkonäkööni mutta en halua perustaa itsetuntoani sen varaan - pyrin olemaan muille ystävällinen, mukava, hyvä työkaveri, ahkera, panostaa omiin mielenkiinnonkohteisiini jnejne.
Olen muuten sen todennut, että mitä hoikempi on, sitä enemmän saa huomiota. Olen tällä hetkellä 163cm ja noin 60kg, mutta hoikimmillani olen ollut n. 53 kiloisena. Ja silloin miehet tuli iskemään kyllä tuplat mitä nykyään. Surullista sinänsä.
Väittäisin, että nuorilla hyvännäköisillä miehillä niitä supervoimia vasta onkin. Jos komea nuori mies on edes vähän hymyilevä ja ystävällinen, kaikki pitävät häntä supermukavana ja karismaattisena. Komea nuori mies saa osakseen miesten kunnioituksen ja naisten ihailun. Halutessaan hän voi käyttäytyä vähän öykkärimäisestikin mutta häntä kunnioitetaan silti. Kauniilta naiselta suvaitaan huonoa käytöstä jonkin verran, mutta komea mies voi viedä huonon käytöksen vielä pitemmälle menettämättä kasvojaan täysin.
Tässäpä ap:lle pohtimisen aihetta.
Ennen vanhaan kelpasi vaatimattomampikin mies. Nyt mies voi saada puolison vasta, kun nainen on rumentunut riittävästi ja seksuaalinen markkina-arvo laskenut. Mutta yleensä tarkoittaa myös sitä, että lisääntymiskyky on mennyt ajat sitten.
M35
Voisin myös komentoida tätä keskustelua, joka minusta on ollut paitsi rehellinen myös aihepiiri huomioon ottaen yllättävän asiallinen. Ja ehkä asiallisuus on juurikin seurausta rehellisyydestä; tällä kertaa ulkonäön merkitys on myönnetty suoraan.
Olen aina ollut kauniiden naisten luottokamu, jolla ei kuitenkaan olisi heihin mahdollisuuksia parisuhdetasolla.
En toista asioita joita muut ovat sanoneet, mutta sanon ettei kauniin naisen asema ole parantunut siten kuin ihmiset luulevat. Tutkittua on että sekä naisten että miesten enemmistön onnellisuus ja tyytyväisyys parisuhde-elämäänsä on laskenut. On vain yksi poikkeus: miesten kärkijoukko. Heille seksiä ja mahdollisuuksia on valtavasti, ilman paineita näyttää ikuisesti 22-vuotiaalta.
Näen tämän ympärilläni. Harvan nätin nuoren naisen tekee onnelliseksi se jos monet miehet haluaisivat seksiobjektiksi, ja "alempitasoiset" (ruma termi, mutta totta) haaveilevat unelmien täydellisestä prinsessasta jollainen nainen ei ole eikä haluaisikaan olla. Huomiosta saatu onni karisee hyvin nopeasti, ja 25+ jälkeen vastakkain on kyynisiä naisia ja katkeria miehiä.
En ole koskaan nähnyt niin paljon vihaa ja katkeruutta naisten vs miesten välillä kuin nyt. Vajaa 20 vuotta sitten olimme paljon parempia kavereita keskenämme. Ja mitä nuoremmista miehistä puhutaan, sitä hyytävämmiksi jutut muuttuvat.
Pattitilanne on ja pysyy. Naiset eivät palaa vanhaan aikaan jolloin etsittiin nuorena kiva naapurin poika jolle "annettiin" neitsyys. Eivätkä miehet hyväksy uutta järjestelyä, jossa monikin tavismies saa naisen vasta melkein kolmekymppisenä, kun naiset ovat pitäneet hauskaa riittävästi (tai pettyneet karvaasti pleijereihin). Kummatkaan eivät voi pakottaa toisiaan muuttumaan, ellemme sitten palaa synkän keskiajan yhteiskuntaan.
Onneksi en ole enää nuori. Yli nelikymppiselle löytyy kivoja naisia, kun vain pitää itsensä kuosissa ja osaa käyttäytyä sivistyneesti.