Millaista on olla nuori nätti nainen?

Olen hoikka (jokainen pystyy olemaan), nätti (suurin osa on), nuori (jokainen on osan elämästään) ja nainen (puolet väestöstä on) eikä elämäni ole mitään hienoa. Ei minusta ole kiinnostunut kukaan sellainen jonka haluaisin. Pari tapailua, mutta emme sopineet yhteen. Seksiä toki saisin baarista, mutta irtosuhteet eivät kiinnosta. 

Se mikä minusta on kaikkein siisteintä ja ihaninta on se, kun miehet tekevät palveluksia ja ovat ritalillisia. Tosin luulen, että tässä suuremmassa osassa on mun luonteeni kuin ulkonäkö. On aivan ihanaa, kun mies vaihtaa autosta lampun ja sanoo, ettei se mitään maksa tai pysähtyy auttamaan pudonneiden ketjujen kanssa ja oikeasti aivan innoissaan sotkee kätensä ja tekee kaikkensa saadakseen ne takaisin paikalleen. Tai kun konnari sanoo että olkoon tämän kerran, kun mulla ei ole oikeaa lippua tai kun mies nostaa mun matkalaukun junassa, sieltä ylhäältä tms. Koen että tälläisissä tilanteissa pääsen monesti aika helpolla ja mulle annetaan helposti anteeksi kaikki. Mutta tää ei liity mitenkään pariutumiseen eivätkä henkilöt ole alkaneet iskeä tai mitään vaan teot ovat olleet tosi arkipäiväisiä. Mutta silti miehiltä yleensä saa sitä ekstra hyvää palvelua ja ystävällisyyttä ja "ei siitä mitään tarvii maksaa", naisilta vain normaalia kohteliaisuutta ja perusystävällisyyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Olen hoikka (jokainen pystyy olemaan), nätti (suurin osa on), nuori (jokainen on osan elämästään) ja nainen (puolet väestöstä on) eikä elämäni ole mitään hienoa. Ei minusta ole kiinnostunut kukaan sellainen jonka haluaisin. Pari tapailua, mutta emme sopineet yhteen. Seksiä toki saisin baarista, mutta irtosuhteet eivät kiinnosta. 

Se mikä minusta on kaikkein siisteintä ja ihaninta on se, kun miehet tekevät palveluksia ja ovat ritalillisia. Tosin luulen, että tässä suuremmassa osassa on mun luonteeni kuin ulkonäkö. On aivan ihanaa, kun mies vaihtaa autosta lampun ja sanoo, ettei se mitään maksa tai pysähtyy auttamaan pudonneiden ketjujen kanssa ja oikeasti aivan innoissaan sotkee kätensä ja tekee kaikkensa saadakseen ne takaisin paikalleen. Tai kun konnari sanoo että olkoon tämän kerran, kun mulla ei ole oikeaa lippua tai kun mies nostaa mun matkalaukun junassa, sieltä ylhäältä tms. Koen että tälläisissä tilanteissa pääsen monesti aika helpolla ja mulle annetaan helposti anteeksi kaikki. Mutta tää ei liity mitenkään pariutumiseen eivätkä henkilöt ole alkaneet iskeä tai mitään vaan teot ovat olleet tosi arkipäiväisiä. Mutta silti miehiltä yleensä saa sitä ekstra hyvää palvelua ja ystävällisyyttä ja "ei siitä mitään tarvii maksaa", naisilta vain normaalia kohteliaisuutta ja perusystävällisyyttä. 

Tunnetko ketään naista joka ei ole hoikka, nätti eikä nuori, mutta on luonteeltaan mukava?

Minä tunnen, montakin.

Tehdäänkö hänelle jatkuvasti palveluksia, yrittävätkö miehet kaikkensa ollakseen ritarillisia?

Niinpä. Ritarillisuus johtuu ulkonäöstäsi, ei luonteestasi. Minunkaan tuntemiani vähemmän viehättäviä naisia ei auteta kuvaamallasi tavalla.

Nyrkkisääntö on että kun miehet tekevät sinulle palveluksia joita naiset eivät tee, se johtuu ulkonäöstäsi. Poikkeuksetta. Hyvä luonne voi tehdä heistä extra-avuliaita, mutta ulkonäkö on se mikä ratkaisee.

64.

Monien kauniiden naisten ongelma on siinä että he pääsevät elämässä käsittämättömän helpolla. Ihmiset tervehtivät, miehet auttavat, virheet saa töissä anteeksi, kaikki haluavat somekavereiksi, koko ajan tulee kehuja ei vain kauneudesta vaan myös lahjakkuudesta jne.

Siksi moni jää luonteeltaan kehittymättömäksi. Bitch voi uskoa olevana itsevarma, jääprinsessa kiva ja sosiaalinen. Palaute on aina positiivista, teki mitä hyvänsä.

Tunnen itse kaksi tällaista naista. Molemmat uskoivat olevansa huipputapauksia (eivät olleet, siis luonteeltaan). Sitten ulkonäkö rapisi ja eron myötä miehen tuomat sosiaaliset piiritkin katosivat. Naisten ympärille ei jäänyt ketään, molemmat jäivät aivan yksin.

Olen aina ollut kauniiden naisten suosima ystävä, koska olen rehellinen ja vedän heille samat rajat kuin muillekin. En ole riittävän komea tai menestynyt kiinnostaakseni heitä romanttisessa mielessä, mutta jos sinä lukija olet komea mies joka ei silti saa prinsessaa, ehkä kannattaa ottaa tästä vinkistä vaarin.

kysymyssinullekin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen vain nuori, mutta en nätti :( Olen keskivertoa rumempi kasvoistani ja olen vieläpä ylipainoinen. Harmittaa etten ole edes perusnätti, kuten monet ikäiseni nuoret parikymppiset naiset. Olen jäänyt ulkonäköni takia niin monesta asiasta jälkeen. Minulla ei esimerkiksi ole laisinkaan seurustelukokemusta, ja sosiaalisten suhteiden luominen on täyttä tuskaa koska minä saan yleensä huonoa kohtelua jopa muilta naisilta. Tiedän, ylipainoon voi vaikuttaa mutta kasvoihin ei yhtään mitenkään. Yksikään kirurgi ei saisi kasvoistani sopusuhtaisia ja kauniita, jos minulla sellaiseen varaa olisi. On helvetin masentavaa olla ruma, ja vieläpä näin nuorena. Sitä haluaisi elää täysipainoista nuoren naisen elämää, mutta siihen en kykene. Kaikkialla olen aina se hylkiö ja outolintu, ihan sama kuinka ystävällinen olen muita ihmisiä kohtaan.

Olen pahoillani ja samaistun kertomaasi. Olin teininä pahasti koulukiusattu ulkonäköni vuoksi, mistä jäi masennus ja sosiaalinen fobia. Vielä parikymppisenäkin ikätoverini suhtautuivat minuun oudoksuen, ja kouluaikojen kokemusten takia olin myös arka ja sosiaalisesti kömpelö. Jännitän ihmisten kohtaamista vieläkin, vaikka olen jo reilusti päälle kolmikymppinen. 

Ulkonäköpaineet ovat hieman helpottaneet iän myötä. Olen kai muuttunut rumiluksesta tavishiirulaiseksi, tai sitten tämän ikäisenä saa jo ollakin hieman "ruma", eikä ulkonäköni enää herätä ihmisissä ihmetystä tai kauhua, en tiedä... Vaikka ulkonäkö ei enää tunnukaan yhtä merkitykselliselta asialta kuin nuorempana, jollain tasolla suren sitä, etten ollut nuorena kaunis. Ehkä tämä kuulostaa vähän oudolta, mutta en voi ajatukselle mitään. Lisäksi masennuksen ja sosiaalisten tilanteiden pelon takia olen elänyt vuosikausien ajan säästöliekillä, ikäänkuin piileskellen ja varjoissa lymyillen. Suru ja yksinäisyyden tunne on jossain taustalla silloinkin, kun kaikki on näennäisesti hyvin. Toisaalta - jos ulkonäköpaineet ovat helpottaneet, ehkä sosiaalinen fobiakin lievittyy joskus. Saa nähdä.

Sinulle ja muille nuorille ihmisille sanoisin, että älkää antako ulkonäkönne estää teitä elämästä. Opiskelkaa, harrastakaa ja tehkää töitä, jos mahdollista. Jos ette uskalla harrastaa ihmisten seurassa, hankkikaa jokin harrastus tai askare, jota voitte tehdä kotona. Laittakaa rahaa säästöön. Älkää antako elämän valua hukkaan!

Kysymys.

Jos nyt tapaisit miehen joka ihastuisi sinuun sellaisena kuin olet, voisitko lähteä suhteeseen 101% vai jäisikö vieläkin taustalle häiritsevä ajatus siitä ettet päässyt nuorena nauttimaan nuoruuden "supervoimista"?

Kirjoitat kauniisti ja sinulla on hyviä ajatuksia. Vaikutat empaattiselta ja syvälliseltä, mistä pidän.

-ap

 

Vaikea kysymys. Hyvä parisuhde toki toisi uudenlaista iloa elämään ja veisi ajatukset pois menneisyydestä. Kuitenkin minusta tuntuu tällä hetkellä siltä, etten olisi valmis suhteeseen. En oikein luota ihmisiin, ja on joitain asioita, joita minun pitää selvitellä itseni kanssa.

Mitä tulee noihin mainitsemiisi "supervoimiin", en välttämättä ole koskaan sellaisia halunnut. Koen jääneeni jollain tasolla paitsi tavallisen nuoren huolettomasta elämästä, sillä nuorena koin usein, että minua ei hyväksytty. Ulkonäkö vaikutti asiaan, ja se surettaa minua. Olisin varmaan kaivannut hyväksyntää ja porukkaan kuulumista tai edes sitä, että olisin saanut olla rauhassa ja ilman haukkuja. Vaikka nykyään hyväksyn ulkonäköni paremmin kuin ennen, jollain tasolla ajattelen, että kunpa olisin ollut nuorena nätti tai edes tavallisen näköinen. On äärimmäisen raskasta, jos ympäristö - jopa tuntemattomat - suhtautuvat nuoreen ihmiseen vihamielisesti ulkonäön takia. Toivon, ettei minun olisi tarvinnut miettiä asiaa koskaan.

Kiusaaminen ei jalostanut minua eikä tehnyt minusta parempaa ihmistä. Sinä sanot minun vaikuttavan empaattiselta, mutta aina ei ole ollut näin. Olen käynyt läpi vaiheita, jolloin olin ajoittain tunnekylmä ja välillä myös vähän katkera, jopa ilkeä. 

- tuo jolle vastasit

Kyllä se luonne on aika tärkeää siinä millaista palvelua saa. Ystävällistä ja hymyilevää ihmistä on kivempi auttaa kuin nyrpeää. Olen itse aspa ja myönnän kyllä, että minulla vaikuttaa asiakkaan mukavuus siihen miten paljon häntä palvelen (kun työ ei varsinaisesti kuulu työnkuvaani). Kokemus ulkonäöstä myös muuttuu ihmisen luonteen mukaan. Ystävällinen ja avoin ihminen näyttää komeammalta kuin kenkiään tuijottava. 

En oikein edes usko pelkkään piirteiden kauneuteen. Ihminen on kokonaisuus ja yleensä se, mistä arkikielessä puhutaan kauneutena on sekoitus karismaa, tapaa liikkua ja käyttäytyä, ilmeitä, ja ulkonäköä. Joku voi käytöksellään olla erittäin viehättävä, kaunis ääni ja elegantit liikkeet, hän katsoo silmiin ja hymyilee säteilevästi, nauraa sun jutulle. Täysin samannäköinen voi epävarmana näprätä pöytäliinaa, seisoa hartiat kyyryssä, kompastella omiin jalkoihinsa, änkyttää möreällä äänellä ja sulkeutua kuoreensa. Molemmat voivat olla ihan ok, nättejä, mutta ensimmäinen saa kuulla kehuja kauneudestaan, toinen ei, hän on harmaata massaa. 

En ole enää ihan nuori (33v.) mutta näytän yhä kuulemma 25-vuotiaalta. En ole myöskään välttämättä se absoluuttisesti kaunein nainen, vaikka kaunis olenkin, mutta olen kuullut lukemattomia kertoja olevani seksuaalisesti puoleenvetävä, sekä miehiltä, että naisilta. En siis ole mikään tyrkky, vaan kuulemma salaperäisen, kiehtovan, älykkään ja ujon naapurintytön, jolla on tuhma puoli stereotypia. (Mikä onkin itseasiassa aika osuva kuvaus :D).

Hyvä puoli asiassa on, että seuraa (etenkin miesten) on riittänyt. Seksiä olen harrastanut paljon, mutta kääntöpuolena oikea luonteeni ei ole kiinnostanut oikeastaan ketään ennen kuin löysin elämänkumppanini. Jos nuorempana huomio imartelikin ja seksinpuutteesta ei tarvinnut kärsiä, vuosien mittaan kyynistyin ja masennuin melkoisesti, sillä halusin löytää aitoa rakkautta ja kumppanuutta.

Muistan eräänkin illanvieton, josta jouduin lähtemään kotiin kesken kaiken. Illan isäntä, jota olin tapaillut, oli kertonut minulle, ettei pysty näkemään itseään parisuhteessa kanssani ja tunnusti pitkittäneensä asiasta kertomista, koska olen "niin kuuma" ja hän on "koukussa seksiin kanssani." Vielä samana iltana eräs tuttavapariskunta kutsui minut aivan suoraan jatkoille luokseen kolmen kimppa mielessä. Silloin viimeistään ajattelin, että kaunes ja haluttavuus on vain taakka. Aloin itkeä, niin pahalta tuntui, että hekin tuntuivat näkevän minussa vain potentiaalisen seksikumppanin.

Naisten kanssa minun on vaikea ystävystyä, sillä he suhtautuvat minuun usein torjuvasti. Miesten kanssa ihastumiset taas tulevat kuvaan yleensä aina jossain vaiheessa. Koulussa, töissä tai missään muuallakaan en koe päässeeni helpommalla, tosin lähinnä siksi, etten ole halunnut käyttää ulkonäköäni näissä asioissa oman edun tavoittelemiseksi. Varmasti olisi ollut monessa kohtaa mahdollista saada ovet avautumaan esim. flirttailemalla jne. Ihmiset kohtelevat minua lähes aina kohteliaasti, mutta senkin uskon johtuvan siitä, että olen myös itse heitä kohtaan huomaavainen ja kohtelias.

Yleensäkin kateellisen sävyisiä kommentteja siitä, miten minulla täytyy olla helppo elämä, kun olen niin kaunis/hyvännäköinen, tulee etupäässä vanhapoika-tyyppisiltä sinkkumiehiltä, joiden omissa sosiaalisissa taidoissa olisi petraamisen varaa. Ymmärrän, että helposti voi näyttää sellaisen ihmisen silmin siltä, että "kyllähän minäkin, jos vain olisin komeampi/syntynyt kauniiksi naiseksi." Ikävä totuus on kuitenkin se, että todellisuudessa asia ei ole aivan niin ysinkertainen.

Minä olen hoikahko ja muutenkin ok-kroppainen ja minulla on puolipitkät, taipuisat ja melko näyttävät hiukset. Toisinaan käy niin, että joku mies lähestyy minua kauempaa ja tulee tsekkaamaan naamani. Toisinaan taas ympärilleni vilkaistessa huomaan, että joku lähistöllä oleva (usein minua huomattavasti nuorempi) mies tuijottaa minua. En ole enää kovin nuori enkä ole koskaan ollut kasvoista erityisen kaunis. Nämä naamantsekkaajat huvittavat minua, koska nähdessään minut takaapäin tai kauempaa he olettavat minun olevan hyvännäköinen. Yleensä tsekkaukset eivät johda mihinkään vaan mies lähtee pois. Ovatko sitten kauhuissaan tai pettyneitä, en tiedä. Koomista joka tapauksessa. 

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Jokaiselle 18 vuotta täyttävälle pojalle pitäisi järjestää matka Hollantiin tai johonkin parempaan paikkaan tutustumaan maksullisiin naisiin, jotka osaavat myös näytellä kiinnostunutta.

Suurin osa miehistä on sinipillerisiä eikä usko riittävänsä naisille; he myös pitävät naisen vartaloa luksustuotteena, mitä se ei ole sen enempää kuin miesvartalokaan.

Huomio on naisille tärkeää kuten seksi miehille ja koska naisia ei voi pakottaa seksiin, pitäisi miehiä koulia siten, että he eivät antaisi huomiota niin helposti ja tyhjän takia ja uskoisi yksinäisyyden olevan luonnollinen olotila. Se ehkäisisi myös turhia itsemurhia ja henkirikoksia ja muuta äärimmäistä, joka tulee siitä käsityksestä, että elämässä on vain se yksi kylän nainen.

Toisaalta taas en tiedä kestäisikö järjestäytynyt länsimainen yhteiskunta sitä, että miehet voimaantuisivat ja alkaisivat seurata vaistojaan kuten naiset ovat tehneet jo monta vuosikymmentä. Se voisi johtaa siihen, että täällä ruvettaisiin muslimimeininkiin eli naisilla olisi aina saattaja ja naisten lähestyminen olisi vaarallista kuten Etelä-Euroopassa on ollut vielä vähän aikaa sitten, kun mustasukkaiset mustatukat olisivat heti kimpussa. En tiedä olisiko tuo sitten sen huonompi kuin tämä nykyinenkään meininki, jossa lähes jokainen mies saa juoksunsa juosseen naisen, jonka kanssa avioliiton onnistuminen on sitä epätodennäköisempää mitä useampi kumppani naisella on jo ollut.

Ihminen, joka ei tiedä naisista mitään. Ja hyvin vähän muista miehistäkään kuin itsestään.

kauniinnaisenparadigma kirjoitti:

64.

Monien kauniiden naisten ongelma on siinä että he pääsevät elämässä käsittämättömän helpolla. Ihmiset tervehtivät, miehet auttavat, virheet saa töissä anteeksi, kaikki haluavat somekavereiksi, koko ajan tulee kehuja ei vain kauneudesta vaan myös lahjakkuudesta jne.

Siksi moni jää luonteeltaan kehittymättömäksi. Bitch voi uskoa olevana itsevarma, jääprinsessa kiva ja sosiaalinen. Palaute on aina positiivista, teki mitä hyvänsä.

Tunnen itse kaksi tällaista naista. Molemmat uskoivat olevansa huipputapauksia (eivät olleet, siis luonteeltaan). Sitten ulkonäkö rapisi ja eron myötä miehen tuomat sosiaaliset piiritkin katosivat. Naisten ympärille ei jäänyt ketään, molemmat jäivät aivan yksin.

Olen aina ollut kauniiden naisten suosima ystävä, koska olen rehellinen ja vedän heille samat rajat kuin muillekin. En ole riittävän komea tai menestynyt kiinnostaakseni heitä romanttisessa mielessä, mutta jos sinä lukija olet komea mies joka ei silti saa prinsessaa, ehkä kannattaa ottaa tästä vinkistä vaarin.

Paskaa!

Ainiin ja henkilökohtainen tragediani on ollut myös se, että nuoremmalta näyttämisen vuoksi (?) minua ovat piirittäneet teinivuosista lähtien ne 20-25v. miehet. :D Moni nainen varmaan hyppisi riemusta, mutta itse pidän vanhemmista miehistä. Onneksi sitten satuin olemaan onnekas ja löytämään ihanan, itseäni 6v. nuoremman, mutta kypsän, karismaattisen ja itsevarman nuoren miehen, jonka kanssa on nyt takana kaksi vuotta onnellista taivalta. t. kirjoittaja nro. 68

Vierailija kirjoitti:

Ainiin ja henkilökohtainen tragediani on ollut myös se, että nuoremmalta näyttämisen vuoksi (?) minua ovat piirittäneet teinivuosista lähtien ne 20-25v. miehet. :D Moni nainen varmaan hyppisi riemusta, mutta itse pidän vanhemmista miehistä. Onneksi sitten satuin olemaan onnekas ja löytämään ihanan, itseäni 6v. nuoremman, mutta kypsän, karismaattisen ja itsevarman nuoren miehen, jonka kanssa on nyt takana kaksi vuotta onnellista taivalta. t. kirjoittaja nro. 68

Onko kyseinen mies klassisella tavalla komea ja työelämässä menestynyt?

Vierailija kirjoitti:

Hyvää siksi, että saa huomiota jatkuvasti. Ikävää siksi, että saa huomiota jatkuvasti. Itse olen kohtalaisen komea mies ja saan huomiota kohtalaisesti, mutta toisaalta saan yleensä olla rauhassa jos en itse lähesty naisia. Joskus kuitenkin joku nainen saattaa vilkuilla ja se on häiritsevää. Kamalaa ajatella, että olisin kaunis nainen ja tuo häiritsevä vilkuilu olisi jatkuvaa. Toisaalta olisin mukavien ihmisten ympäröimä, kun nyt joudun tekemään paljon enemmän työtä sen eteen, että minusta pidetään. 

Viimeiseen lauseeseen se että kaikki kauniit ihmiset eivät halua olla muiden ympäröimänä.

Mulla on upea kroppa mutta rumahko naama. Tuntui pahalta, kun se mikä vastakkaista sukupuolta kiinnosti, oli mun kroppa. Halusin elämänkumppanin, en panoa doggy style. Toisaalta, jos olisi pitänyt ottaa ruma kroppakin, en olisi varmaan saanut sitäkään huomiota.

Vierailija kirjoitti:

En ole enää ihan nuori (33v.) mutta näytän yhä kuulemma 25-vuotiaalta. En ole myöskään välttämättä se absoluuttisesti kaunein nainen, vaikka kaunis olenkin, mutta olen kuullut lukemattomia kertoja olevani seksuaalisesti puoleenvetävä, sekä miehiltä, että naisilta. En siis ole mikään tyrkky, vaan kuulemma salaperäisen, kiehtovan, älykkään ja ujon naapurintytön, jolla on tuhma puoli stereotypia. (Mikä onkin itseasiassa aika osuva kuvaus :D).

Hyvä puoli asiassa on, että seuraa (etenkin miesten) on riittänyt. Seksiä olen harrastanut paljon, mutta kääntöpuolena oikea luonteeni ei ole kiinnostanut oikeastaan ketään ennen kuin löysin elämänkumppanini. Jos nuorempana huomio imartelikin ja seksinpuutteesta ei tarvinnut kärsiä, vuosien mittaan kyynistyin ja masennuin melkoisesti, sillä halusin löytää aitoa rakkautta ja kumppanuutta.

Muistan eräänkin illanvieton, josta jouduin lähtemään kotiin kesken kaiken. Illan isäntä, jota olin tapaillut, oli kertonut minulle, ettei pysty näkemään itseään parisuhteessa kanssani ja tunnusti pitkittäneensä asiasta kertomista, koska olen "niin kuuma" ja hän on "koukussa seksiin kanssani." Vielä samana iltana eräs tuttavapariskunta kutsui minut aivan suoraan jatkoille luokseen kolmen kimppa mielessä. Silloin viimeistään ajattelin, että kaunes ja haluttavuus on vain taakka. Aloin itkeä, niin pahalta tuntui, että hekin tuntuivat näkevän minussa vain potentiaalisen seksikumppanin.

Naisten kanssa minun on vaikea ystävystyä, sillä he suhtautuvat minuun usein torjuvasti. Miesten kanssa ihastumiset taas tulevat kuvaan yleensä aina jossain vaiheessa. Koulussa, töissä tai missään muuallakaan en koe päässeeni helpommalla, tosin lähinnä siksi, etten ole halunnut käyttää ulkonäköäni näissä asioissa oman edun tavoittelemiseksi. Varmasti olisi ollut monessa kohtaa mahdollista saada ovet avautumaan esim. flirttailemalla jne. Ihmiset kohtelevat minua lähes aina kohteliaasti, mutta senkin uskon johtuvan siitä, että olen myös itse heitä kohtaan huomaavainen ja kohtelias.

Yleensäkin kateellisen sävyisiä kommentteja siitä, miten minulla täytyy olla helppo elämä, kun olen niin kaunis/hyvännäköinen, tulee etupäässä vanhapoika-tyyppisiltä sinkkumiehiltä, joiden omissa sosiaalisissa taidoissa olisi petraamisen varaa. Ymmärrän, että helposti voi näyttää sellaisen ihmisen silmin siltä, että "kyllähän minäkin, jos vain olisin komeampi/syntynyt kauniiksi naiseksi." Ikävä totuus on kuitenkin se, että todellisuudessa asia ei ole aivan niin ysinkertainen.

Selvää lienee että mitä huonommat kortit, sitä todennäköisemmin katkeroituu.

Itse olen siltä väliltä. Hyvät sosiaaliset taidot, tavallinen ammatti, ei kovin hyvä ulkonäkö (hyvässä kunnossa...mutta lyhyt ja en kovin miehekkään näköinen).

Joskus harmittaa kun tapaa naisen jonka kanssa juttu synkkaa, mutta joutuu tajuamaan ettei mahdollisuuksia ole. Ulkonäkö ei yksinkertaisesti riitä.

Aina kuulee että poikkeuksiakin on. Itse en ole sellaista havainnut. Jokaisen tietämäni kauniin naisen mies on komea ja/tai työelämässä menestynyt.

Toinen tilanne joka harmittaa on kun huomaa että nainen on mieluummin helppo pano komealle miehelle kuin oikeasti tärkeä vaatimattomamman näköiselle miehelle. Naisten tapa arvioida miehiä tuntuu olevan eksponentiaalinen, komea mies on tuhatkertaisesti parempi kuin tavallinen mies, ja murunen tämän pöydältä on arvokkaampi kuin tavismiehen leipoma kakku.

Onneksi tilanteeni ei sentään ole toivoton, uskon että löydän elämänkumppanin joku päivä.

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Jokaiselle 18 vuotta täyttävälle pojalle pitäisi järjestää matka Hollantiin tai johonkin parempaan paikkaan tutustumaan maksullisiin naisiin, jotka osaavat myös näytellä kiinnostunutta.

Suurin osa miehistä on sinipillerisiä eikä usko riittävänsä naisille; he myös pitävät naisen vartaloa luksustuotteena, mitä se ei ole sen enempää kuin miesvartalokaan.

Huomio on naisille tärkeää kuten seksi miehille ja koska naisia ei voi pakottaa seksiin, pitäisi miehiä koulia siten, että he eivät antaisi huomiota niin helposti ja tyhjän takia ja uskoisi yksinäisyyden olevan luonnollinen olotila. Se ehkäisisi myös turhia itsemurhia ja henkirikoksia ja muuta äärimmäistä, joka tulee siitä käsityksestä, että elämässä on vain se yksi kylän nainen.

Toisaalta taas en tiedä kestäisikö järjestäytynyt länsimainen yhteiskunta sitä, että miehet voimaantuisivat ja alkaisivat seurata vaistojaan kuten naiset ovat tehneet jo monta vuosikymmentä. Se voisi johtaa siihen, että täällä ruvettaisiin muslimimeininkiin eli naisilla olisi aina saattaja ja naisten lähestyminen olisi vaarallista kuten Etelä-Euroopassa on ollut vielä vähän aikaa sitten, kun mustasukkaiset mustatukat olisivat heti kimpussa. En tiedä olisiko tuo sitten sen huonompi kuin tämä nykyinenkään meininki, jossa lähes jokainen mies saa juoksunsa juosseen naisen, jonka kanssa avioliiton onnistuminen on sitä epätodennäköisempää mitä useampi kumppani naisella on jo ollut.

Kyllä ei tämä systeemi ole lopulta kenellekään hyvä. Toki tavismiehille ihan paska, mutta lopulta naisillekin käy tässä kullikaruselliyhteiskunnassa huonosti.

kysymysss kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainiin ja henkilökohtainen tragediani on ollut myös se, että nuoremmalta näyttämisen vuoksi (?) minua ovat piirittäneet teinivuosista lähtien ne 20-25v. miehet. :D Moni nainen varmaan hyppisi riemusta, mutta itse pidän vanhemmista miehistä. Onneksi sitten satuin olemaan onnekas ja löytämään ihanan, itseäni 6v. nuoremman, mutta kypsän, karismaattisen ja itsevarman nuoren miehen, jonka kanssa on nyt takana kaksi vuotta onnellista taivalta. t. kirjoittaja nro. 68

Onko kyseinen mies klassisella tavalla komea ja työelämässä menestynyt?

On se komea juu, pitkä, sporttinen, kivasti pukeutuva ja hyvä tyyli muutenkin (hiukset yms.). Ei ehkä kuitenkaan ihan sellainen klassisella tavalla, jonka 9/10 naista arvioisi kympin mieheksi, vaan persoonallisempi, mutta täysin mun makuun, ah! Työelämässä ei vielä ole, opiskelee. Ns. hyvästä perheestä, eli vanhemmat menestyneitä. Itse vielä etsii omaa tietään sen uran suhteen ja kipuilee aika paljonkin. Erittäin fiksu, kohta valmis diplomi-insinööri.

Luonteeltaan yllätti: ajattelin ennenkuin tutustuin, että tyypillinen kultalusikka suussa syntynyt ja piloille hemmoteltu yläluokkaisen perheen kersa, joka on tottunut saamaan kaiken tekemättä mitään ja vielä ansaitsevansa sen. Kuitenkin paljastui mitä herkimmäksi, höpsöimmäksi, syvällisimmäksi ja lempeimmin rakastavaksi tyypiksi, mitä olen koskaan elämässäni tavannut. <3

M26 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole enää ihan nuori (33v.) mutta näytän yhä kuulemma 25-vuotiaalta. En ole myöskään välttämättä se absoluuttisesti kaunein nainen, vaikka kaunis olenkin, mutta olen kuullut lukemattomia kertoja olevani seksuaalisesti puoleenvetävä, sekä miehiltä, että naisilta. En siis ole mikään tyrkky, vaan kuulemma salaperäisen, kiehtovan, älykkään ja ujon naapurintytön, jolla on tuhma puoli stereotypia. (Mikä onkin itseasiassa aika osuva kuvaus :D).

Hyvä puoli asiassa on, että seuraa (etenkin miesten) on riittänyt. Seksiä olen harrastanut paljon, mutta kääntöpuolena oikea luonteeni ei ole kiinnostanut oikeastaan ketään ennen kuin löysin elämänkumppanini. Jos nuorempana huomio imartelikin ja seksinpuutteesta ei tarvinnut kärsiä, vuosien mittaan kyynistyin ja masennuin melkoisesti, sillä halusin löytää aitoa rakkautta ja kumppanuutta.

Muistan eräänkin illanvieton, josta jouduin lähtemään kotiin kesken kaiken. Illan isäntä, jota olin tapaillut, oli kertonut minulle, ettei pysty näkemään itseään parisuhteessa kanssani ja tunnusti pitkittäneensä asiasta kertomista, koska olen "niin kuuma" ja hän on "koukussa seksiin kanssani." Vielä samana iltana eräs tuttavapariskunta kutsui minut aivan suoraan jatkoille luokseen kolmen kimppa mielessä. Silloin viimeistään ajattelin, että kaunes ja haluttavuus on vain taakka. Aloin itkeä, niin pahalta tuntui, että hekin tuntuivat näkevän minussa vain potentiaalisen seksikumppanin.

Naisten kanssa minun on vaikea ystävystyä, sillä he suhtautuvat minuun usein torjuvasti. Miesten kanssa ihastumiset taas tulevat kuvaan yleensä aina jossain vaiheessa. Koulussa, töissä tai missään muuallakaan en koe päässeeni helpommalla, tosin lähinnä siksi, etten ole halunnut käyttää ulkonäköäni näissä asioissa oman edun tavoittelemiseksi. Varmasti olisi ollut monessa kohtaa mahdollista saada ovet avautumaan esim. flirttailemalla jne. Ihmiset kohtelevat minua lähes aina kohteliaasti, mutta senkin uskon johtuvan siitä, että olen myös itse heitä kohtaan huomaavainen ja kohtelias.

Yleensäkin kateellisen sävyisiä kommentteja siitä, miten minulla täytyy olla helppo elämä, kun olen niin kaunis/hyvännäköinen, tulee etupäässä vanhapoika-tyyppisiltä sinkkumiehiltä, joiden omissa sosiaalisissa taidoissa olisi petraamisen varaa. Ymmärrän, että helposti voi näyttää sellaisen ihmisen silmin siltä, että "kyllähän minäkin, jos vain olisin komeampi/syntynyt kauniiksi naiseksi." Ikävä totuus on kuitenkin se, että todellisuudessa asia ei ole aivan niin ysinkertainen.

Selvää lienee että mitä huonommat kortit, sitä todennäköisemmin katkeroituu.

Itse olen siltä väliltä. Hyvät sosiaaliset taidot, tavallinen ammatti, ei kovin hyvä ulkonäkö (hyvässä kunnossa...mutta lyhyt ja en kovin miehekkään näköinen).

Joskus harmittaa kun tapaa naisen jonka kanssa juttu synkkaa, mutta joutuu tajuamaan ettei mahdollisuuksia ole. Ulkonäkö ei yksinkertaisesti riitä.

Aina kuulee että poikkeuksiakin on. Itse en ole sellaista havainnut. Jokaisen tietämäni kauniin naisen mies on komea ja/tai työelämässä menestynyt.

Toinen tilanne joka harmittaa on kun huomaa että nainen on mieluummin helppo pano komealle miehelle kuin oikeasti tärkeä vaatimattomamman näköiselle miehelle. Naisten tapa arvioida miehiä tuntuu olevan eksponentiaalinen, komea mies on tuhatkertaisesti parempi kuin tavallinen mies, ja murunen tämän pöydältä on arvokkaampi kuin tavismiehen leipoma kakku.

Onneksi tilanteeni ei sentään ole toivoton, uskon että löydän elämänkumppanin joku päivä.

Tuo oli paras lukemani tiivistys vallitsevasta pariutumistrendistä. "Murunen tämän pöydältä on arvokkaampi kuin tavismiehen leipomoma kakku" nerokasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää siksi, että saa huomiota jatkuvasti. Ikävää siksi, että saa huomiota jatkuvasti. Itse olen kohtalaisen komea mies ja saan huomiota kohtalaisesti, mutta toisaalta saan yleensä olla rauhassa jos en itse lähesty naisia. Joskus kuitenkin joku nainen saattaa vilkuilla ja se on häiritsevää. Kamalaa ajatella, että olisin kaunis nainen ja tuo häiritsevä vilkuilu olisi jatkuvaa. Toisaalta olisin mukavien ihmisten ympäröimä, kun nyt joudun tekemään paljon enemmän työtä sen eteen, että minusta pidetään. 

Viimeiseen lauseeseen se että kaikki kauniit ihmiset eivät halua olla muiden ympäröimänä.

Kyllä siitä on monissa tilanteissa hyötyä, vaikka se ärsyttäisikin. Mutta joo. Olisihan se kiva, että voisi tulla johonkin tilaan niin, että kukaan ei välittäisi mitään. Jos näyttää hyvältä, niin on hyvin vaikea olla huomaamaton. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on upea kroppa mutta rumahko naama. Tuntui pahalta, kun se mikä vastakkaista sukupuolta kiinnosti, oli mun kroppa. Halusin elämänkumppanin, en panoa doggy style. Toisaalta, jos olisi pitänyt ottaa ruma kroppakin, en olisi varmaan saanut sitäkään huomiota.

Tämä. Olen kuullut samaa sekä naisten kokemana että miesten suusta. Myös mulle on sanoneet miehet, että "keeper" on vasta kun on nätti naama JA hyvä kroppa. Kuulemma jos on vain jälkimmäinen, voi panna, muttei pitää. Ihmiset osaa olla joskus tosi julmia. Onneksi kaikennäköisille naamoille ja vartaloille löytyy kuitenkin yleensä lopulta ihailijansa. Tämä lohdutuksen sanana niille, joita yksinoleminen tai torjutuksi tuleminen painaa.

Minä en ole superkaunis, vaan omanlaisen näköinen. Vahva nenä, kyllä pitkäsäärinen ja hoikka. Hampaani ovat vinot. Lisäksi minulla on matala ääni, ja pienet rinnat jotka olen aina laskenut hyviksi puolikeni. Tuo uskottavuutta.

Olen aina ollut sekä mies- että naispuolisten suosiossa, eikä fiksuuttakaan ole tarvinnut todistella. Misseillä voi olla vähän rankkaakin sen kaiken steretypialääpinnän ja kateuden kanssa.