"Pärjääkö" ilman olohuonetta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko tyhmä? Kahden ihmisen ei kuulu ahtautua pieneen asuntoon. Se on ihan määräyskin, että täytyy olla tarpeeksi tilaa elää jos asuu vaikka lapsen kanssa. Tästä ei saisi puhua, mutta Eerikan isä sai useamman huomautuksen liian ahtaasta asunnosta, jossa ei ollut normaalin verran tilaa asua ja olla. Se oli toki yksiö, mutta kyllä kahdella ihmisellä täytyy olla vähintään kolmio. Sekin on kahdelle pieni asunto.

Hommaa se järkevän kokoinen asunto. Kelasta saat asumistuen. Ei sen suurempi ongelma.

Kyllä äiti ja lapsi ihan normisti voi asua kaksiossa.

Juu ei voi. Lasta varmasti ahdistaa tilan puute, jos ei muuten. Sehän rimmasi. Vanhempieni erottua muutin äitini kanssa pariksi vuodeksi kolmioon, jossa ei ollut yhtäkään hukkaneliötä. Oli vain äidin makkari, minun huoneeni ja olkkari. Sekin oli tosi pieni asunto meille kahdelle. Sieltä muutin 34 neliön yksiöön, jossa meinasin tulla hulluksi. Siellä asuin kolmisen vuotta ja nykyisessä kolmiossa majailen yksikseni ja vihdoinkin on tilaa hengittää. Ei tämäkään ole ISO asunto, mutta sentään inhimillisen kokoinen.

Neliöitä vähän vajaa 70.

Yrittäisin ensisijaisesti muuttaa kolmioon. Nykyisten asukkaiden, tulevaisuuden parisuhteen ja ilmeisesti niiden vieraidenkin takia, kun niitä koko ajan käy.

Jos se ei ole mahdollista, ostaisin sohvasängyn jossa on säilytystila vuodevaatteille.

En lukenut koko ketjua joten ehkä jo avasit työpisteasiaa, mutta miksi sen pitää olla pysyvä? Itse avaan koneen keittiössä, kun teen töitä kotoa, vaikka tilaa olisi työhuonellekin. Papereita tarvitsen niin vähän, että nekin kulkeutuu melkein laukussa. Kaikki muu on koneella.

Ilman olkkaria pärjää hyvin kun yhteisenä tilana toimii keittiö ruokapöytineen. Pöydän viereen voi vaikka laittaa sellaisen kivan ruokapöytään matsaavan kapean puusohvan jos haluaa maksimoida ja mukavoida keittiön olotilaa. 

Mä olen asunut kahden lapsen kanssa 18 neliön yksiössäkin, toinen teini toinen leikki-ikäinen. Kävin tuolloin vuorotyössäkin joten toisinaan nukuin päivällä. Kyllähän se hätätapauksessa onnistuu jos muuta vaihtoehtoa ei ole. Mitenkään en kyllä voi suositella. Teinin kaverien ollessa kylässä ainoa paikka jossa saattoi olla rauhassa oli wc. En ole koskaan nukkunut niin huonosti kuin koko tuon vuoden mitä siinä asuimme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat itsekkäältä. Minusta lapsi menee edelle,hän on syytön huonoon rahatilanteeseen. Lapsi haluaisi varmasti olohuoneen johon tuoda myös kavereita. Sinä olet se joka joustaa,ei lapsi.

Et tarvi omaa huonetta tai työtilaa. Olkkariin sohvasänky,päivisin sohva ja öisin sänky. Teet töitä keittiön pöydällä ja työpaperit yms.kirjahyllyyn. Hyllyssä.esim. Lundiassa voi olla myös työpiste jonka saa nostettua ylös kun ei ole käytössä.

Siis kenen lapsi tuo kaverit olohuoneeseen, onko tuo yleistäkin? Ei missään tuntemassani perheessä toimita noin, lapset syövät keittiössä kavereiden kanssa, siinä jutustellaan, ja sitten menvät lastenhuoneeseen leikkimään/tekemään läksyjä/whatever.

Minä taas tunnen monia pienissä neliöissä asuvia perheitä ja KAIKILLA on olohuone. Onko tuo yleistäkin,että olohuoneesta tehdään vanhemman makkari johon lapsella ei ole vapaata kulkua ja yhteistä tilaa ei käytännössä ole? On myös vähän eri asia ajatlla tässä tapauksessa omakotitaloa kuin kaksiota. Ei välttämättä lapset kohtuullisen kokoisessa okt.ssa tai rivarissa vietä aikaa olohuoneessa,mutta kaksiossa olohuoneen blokkaus vie puolet asunnosta! Tulisi tosiaan sellainen olo kuin joku sanoikin,että kaksi kämppistä asuu yhdessä eikä äiti ja lapsi. Jos tila on pieni,niin ihan järjetöntä alkaa vaatia jotain omaa huonetta. Järkevämpää tehdä siitä olkkarista monitoimihuone,joka toimii olkkarina,äidin makkarina,työtilana jne.ja muuntuu tarpeen mukaan.

Parvi.

Ap varmaan työskentelee kotoa, on esim. ompelija tms. joka tarvitsee työvälineilleen kiinteän työpisteen ja siksi on tärkeää että työpöytä on muu kuin keittiön pöytä.

Mahtuisiko töllö ja yhteinen löhöily lapsen huoneeseen?

Itsekeseen voi sitten katsoa töllöohjelmia läppärltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs keittiöön sun sänky. Olohuoneeseen työpiste ruokapöytä ja jonkinlainen oleskelutila?

Sänky keittiöön? Oletko tosissasi? Miten luulet sen keittiöön mahtuvan, jos keittiö on pieni?

Mä en pystyisi nukkumaan jääkaapin hurinassa.

Vierailija kirjoitti:

Ap varmaan työskentelee kotoa, on esim. ompelija tms. joka tarvitsee työvälineilleen kiinteän työpisteen ja siksi on tärkeää että työpöytä on muu kuin keittiön pöytä.

Sitten kolmio on jo ihan pakollinen. Tai erillinen työhuone kodin ulkopuolelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat itsekkäältä. Minusta lapsi menee edelle,hän on syytön huonoon rahatilanteeseen. Lapsi haluaisi varmasti olohuoneen johon tuoda myös kavereita. Sinä olet se joka joustaa,ei lapsi.

Et tarvi omaa huonetta tai työtilaa. Olkkariin sohvasänky,päivisin sohva ja öisin sänky. Teet töitä keittiön pöydällä ja työpaperit yms.kirjahyllyyn. Hyllyssä.esim. Lundiassa voi olla myös työpiste jonka saa nostettua ylös kun ei ole käytössä.

Siis kenen lapsi tuo kaverit olohuoneeseen, onko tuo yleistäkin? Ei missään tuntemassani perheessä toimita noin, lapset syövät keittiössä kavereiden kanssa, siinä jutustellaan, ja sitten menvät lastenhuoneeseen leikkimään/tekemään läksyjä/whatever.

Minä taas tunnen monia pienissä neliöissä asuvia perheitä ja KAIKILLA on olohuone. Onko tuo yleistäkin,että olohuoneesta tehdään vanhemman makkari johon lapsella ei ole vapaata kulkua ja yhteistä tilaa ei käytännössä ole? On myös vähän eri asia ajatlla tässä tapauksessa omakotitaloa kuin kaksiota. Ei välttämättä lapset kohtuullisen kokoisessa okt.ssa tai rivarissa vietä aikaa olohuoneessa,mutta kaksiossa olohuoneen blokkaus vie puolet asunnosta! Tulisi tosiaan sellainen olo kuin joku sanoikin,että kaksi kämppistä asuu yhdessä eikä äiti ja lapsi. Jos tila on pieni,niin ihan järjetöntä alkaa vaatia jotain omaa huonetta. Järkevämpää tehdä siitä olkkarista monitoimihuone,joka toimii olkkarina,äidin makkarina,työtilana jne.ja muuntuu tarpeen mukaan.

Mun muistaakseni silloin kun itse olin teini ja myös mun teinien mukaan kun mennään kylään niin ei siellä olkkarissa ole lupa hengailla vaan hengata saa keittiössä (ehkä) mutta yleensä ainoastaan ja vain sen toisen teinin/lapsen huoneessa. Niin on aina ollut meilläkin. Meillä on toki olkkari olemassa mutta ei olkkaria tarvita lapsen kavereita varten ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap varmaan työskentelee kotoa, on esim. ompelija tms. joka tarvitsee työvälineilleen kiinteän työpisteen ja siksi on tärkeää että työpöytä on muu kuin keittiön pöytä.

Sitten kolmio on jo ihan pakollinen. Tai erillinen työhuone kodin ulkopuolelta.

Erillinen työhuone on järkevin.

Vierailija kirjoitti:

Yrittäisin ensisijaisesti muuttaa kolmioon. Nykyisten asukkaiden, tulevaisuuden parisuhteen ja ilmeisesti niiden vieraidenkin takia, kun niitä koko ajan käy.

Jos se ei ole mahdollista, ostaisin sohvasängyn jossa on säilytystila vuodevaatteille.

En lukenut koko ketjua joten ehkä jo avasit työpisteasiaa, mutta miksi sen pitää olla pysyvä? Itse avaan koneen keittiössä, kun teen töitä kotoa, vaikka tilaa olisi työhuonellekin. Papereita tarvitsen niin vähän, että nekin kulkeutuu melkein laukussa. Kaikki muu on koneella.

Mulla taas työpiste liittyy muuhun kuin varsinaiseen palkkatyöhön ja enemmän materiaalia on paperilla kuin koneella. Ehdin myös tehdä välillä vain hetken kerrallaan, enkä jaksaisi kerätä tavaroita pois keittiöstä montaa kertaa päivässä.

Ap:n tilanteessa miettisin keittiöön panostamista, että siitä tulisi kodin yhteinen tila jossa on mukava olla. Ne yhteiset iltalöhöilyt varmaankin onnistuu myös äidin huoneessa, vaikka sinne ei lapsen kavereilla olisikaan pääsyä. Yhteen huoneeseen on helpompi tehdä oleskelutilaa kuin kahteen pieneksi jaettuun koppiin. Pidän myös ymmärrettävänä, että aikuinen haluaa pienessäkin asunnossa oman tilansa, turha siitä on ketään syyllistää.