Lue keskustelun säännöt.
"Pärjääkö" ilman olohuonetta?
05.02.2018 |
Asun lapsen kanssa kaksiossa, ei ollut eron jälkeen varaa isompaan eikä ole vieläkään. Tähän saakka ollaan jaettu makuuhuone, mutta nyt lapsi tarvitsee enemmän tilaa ja saa huoneen itselleen. Minun taas pitäisi mahduttaa olohuoneeseen sängyn lisäksi myös työpiste, eli esim. sohvalle ei ole tilaa. Olen pyöritellyt pohjapiirrosta vaikka miten, mutta ainoaksi vaihtoehdoksi tuntuu jäävän se, että teen olohuoneesta oman huoneeni ja yhteiseksi tilaksi jää siis keittiö. Onko kellään kokemusta, toimiiko tällainen? Keittiökin on niin pieni, ettei sinne mahdu kuin ruokapöytä ja tuolit.
Kommentit (113)
Hitsi, olisi niin kiva tulla katsomaan kotisi! Olisi huippua tulla muiden tähän ketjuun vastanneiden mammojen kanssa suunnittelemaan! Mahtaisi siinä kälätys käydä...
T. se joka sitä työpistettä ihmetteli ja lässytti, että olohuone olohuoneena...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP laita kuva asuntonne pohjapiirroksesta? Mittoineen, arvoisa AV-raati voisi saada hyvinkin luovia ideoita aikaan...
Tai jos et halua pohjapiirrosta taiteilla, niin kerro neliöt kustakin huoneesta.
Vielä yksi ratkaisu, jos sinulle parvi on vaikea, voisiko lapselle hankkia parvisängyn olohuoneeseen? Lapsen tila siis olkkariin, sinulle makuuhuone?
Tai jos teillä on vaatehuone, saisiko siitä rempattua toista pikkumakkaria? Aika monesta vaatehuoneesta nimittäin saa. Esim. Parvisänky toimii, alle mahtuu työpöytä ja pieni oleskelualue.. ei huono.
En laita pohjapiirrosta, en kerro neliöitä. Ei ole vaatehuonetta. Ja jos edes miettisin lapsen tilan laittamista olohuoneeseen (mikä ei edes mahdu sinne yhtään sen paremmin kuin omanikaan), ketjussa nousisi sellainen paskamyrsky ettei enää tulisi varmaan sitäkään vähää kommentteja siihen mitä alunperin kysyin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä makuuhuoneessasi on sellaista ettei lapsi voi mennä sinne kun et ole kotona? Laita päiväkirjat ja dildot johonkin lukolliseen kaappiin.
Oikeasti en ymmärrä yhtään. Ei kai se lapsi nyt kengät jalassa sinun tyynyllä hypi ja tee kaarnaveneitä sinun laskuista, vai mitähä?Ehkä tuossa on kyse lähinnä vieraista?
Miten pieni voi olla olkkari, ettei sinne mahdu sekä 90 cm sänky että kahden hengen sohva? Ja ihmiset ei edes kyläile nykyään, ja juhlia ei tarvitse järjestää kotona, joten ne vieraat on kyllä tuttuja jotka tietää miksi sänky on olkkarissa. Paperit voi työpöydältä nostaa hyllyyn tai kaappiin kun haluaa olkkarimman näköistä.
Sänky, sohva, työpöytä, oletettavasti myös jonkinlainen tv-taso ja vaatekaappi. Tiukkaa tekee, jos huoneessa on kaksi oviaukkoa ja ilmeisesti ikkunakin.
Minun mielestäni av-raati on ollut sitä mieltä, että toimivuus on pääasia, hyvin voi olla kaksi makuuhuonetta ja keittiö. Samoin enemmistö on sanonut ettei se nätti ole mutta se ei ole niin tärkeää kuin toimivuus. Onko ap eri mieltä?
Vierailija kirjoitti:
Kaksi huonetta, sittenhän olette kuin kämppikset soluasunnossa. Tottakai niinkin voi elää. Tottakai ilman olohuonetta voi elää. Elää yksinhuoltajia lasten kanssa yksiössäkin kun on pakko, ei maailma siihen kaadu En vaan ymmärrä miksi se on tarpeen kun ap ei kerro, miksi se huone tarvitaan vain hänelle. Minulle jää paha maku suuhun lapsen puolesta, että hän on joku jota pitää estää menemästä kotonaan sinne ja tänne, jolle pitää asettaa rajat mihin on lupa mennä minne ei, varsinkaan äidin henkilökohtaiselle alueelle. Ei tule tästä kovin lämmin ja luottamuksellinen ja tervetullut vaikutelma.
Ehkä lapsi ei ole oma tai jotain.
Minulla tuli vähän samanlainen olo. Kirjoitin tuolla aiemmin, että olohuone täytyy kodissa olla jo ihan yhteisen laatuajan vuoksi. Kun itse olin yh, ei minulla todellakaan ollut mitään omaa huonetta. Mikä onkaan sen ihanampaa kuin lojua sohvalla lapsen kanssa, jutella, nauraa, olla ns. "ei kenenkään maalla". Paikka, joka on nimenomaan yhteistä aluetta. Ja joka oikein houkuttelee olemaan yhdessä.
Itse nukuin aikanaan lapsen kanssa vanhassa rautasängyssä, joka oli leveä. Olohuone oli olohuone. Nukuin siis periaatteessa lapsen huoneessa. Jos lapselle tuli kavereita yöksi, nukuin sohvalla. Ja lapsi oli kolmosluokkalainen. Jos lapsi olisi ollut isompi murkku (ap, minkä ikäinen on lapsesi?) olisin siirtynyt kokonaan sohvaan. Mikäs siinä, mukava sohva. Siihen kun heittää lakanan ja pehmeän peiton ja tyynyt komerosta, niin miksi ei?
Miksi ihmeessä ihminen ei voi nukkua sohvalla? Samahan se on, sehän on vaan kahdeksan tuntia vuorokaudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pärjää! Meidän viisihenkinen perhe asui pari vuotta kaksiossa. Kahdestaan kun olette niin varmasti mahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni av-raati on ollut sitä mieltä, että toimivuus on pääasia, hyvin voi olla kaksi makuuhuonetta ja keittiö. Samoin enemmistö on sanonut ettei se nätti ole mutta se ei ole niin tärkeää kuin toimivuus. Onko ap eri mieltä?
Moni on ollut sitä mieltä että kaksi makuuhuonetta on hyvä ratkaisu, moni on myös ollut sitä mieltä että ei ja heistä useampi on perustellut miksi ei. Ja lisäksi on useita kommentteja enemmän tai vähemmän asian vierestä ja muutamia melko asiattomiakin. Kiitos kaikille asiallisesti vastanneille, jatkan edelleen pohdintaa ja mittailua.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on iiso talo. Ollaan aina melkein olkkarissa.
Laita iso kirjahylly, johon saat myös sen työpisteen. Ja telkkarin siihen myös.
Ja kapeita sänkyjä voit laittaa kaksi, kulmittain. Näin siellä on sulle sekä sänky että teille oleskelutila.
Sitten vaan iso pehmee matto, keveitä apupöytiä. Korituoli jos mahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10 vuotta omillani asunut ja kertaakaan en ole olohuonetta omistanut ja elossa ollaan.
Ei ole 10 vuoteen ollut olohuonetta ja meitä on kaksi ihmistä kolmiossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko tyhmä? Kahden ihmisen ei kuulu ahtautua pieneen asuntoon. Se on ihan määräyskin, että täytyy olla tarpeeksi tilaa elää jos asuu vaikka lapsen kanssa. Tästä ei saisi puhua, mutta Eerikan isä sai useamman huomautuksen liian ahtaasta asunnosta, jossa ei ollut normaalin verran tilaa asua ja olla. Se oli toki yksiö, mutta kyllä kahdella ihmisellä täytyy olla vähintään kolmio. Sekin on kahdelle pieni asunto.
Hommaa se järkevän kokoinen asunto. Kelasta saat asumistuen. Ei sen suurempi ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Oletko tyhmä? Kahden ihmisen ei kuulu ahtautua pieneen asuntoon. Se on ihan määräyskin, että täytyy olla tarpeeksi tilaa elää jos asuu vaikka lapsen kanssa. Tästä ei saisi puhua, mutta Eerikan isä sai useamman huomautuksen liian ahtaasta asunnosta, jossa ei ollut normaalin verran tilaa asua ja olla. Se oli toki yksiö, mutta kyllä kahdella ihmisellä täytyy olla vähintään kolmio. Sekin on kahdelle pieni asunto.
Hommaa se järkevän kokoinen asunto. Kelasta saat asumistuen. Ei sen suurempi ongelma.
Kyllä äiti ja lapsi ihan normisti voi asua kaksiossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me asuttiin vuosia kaksiossa, jossa olkkarin osuus oli tosi pieni, kun oli tupakeittiöllinen asunto. Meillä oli sänky olohuoneen nurkassa ja sängyn päässä työpisteeni. Sängyn pitkällä sivulla oli paneeliverhoseinä jakamassa tilaa. Hyvin mahtui pienelle seinän pätkälle myös sohva, sohvaa vastapäätä sitten tv-taso. Siinä oli neliöt tehokkaasti käytetty. Mutta viihdyttiin kyllä tosi hyvin, vaikka meillä kävi paljon vieraita ja lapsella kavereita, ei mitään ongelmia ollut. Mielummin kunnon sänky kuin joku parvi tai vuodesohva. Vuodesohva tosin ennemmin kuin pari, jos ei sänkyä mahdu. Yhdessä asunnossa meillä oli sänky olohuoneessa myös, silloin oltiin vaan niin vähävaraisia, että sohvakin oli tosi pikkuinen kaverilta saatu räpiskä. Ostin sänkyyn isoja tyynyjä ja samaa sävyä päiväpeiton. Moni vieras istuksi mukavasti sängyllämme käydessään kylässä.
Vierailija kirjoitti:
Ahtaasti asuja kirjoitti:
Miksei toimisi? Meillä 13-vuotiaalla tytöllä on oma huone. Vaimon kanssa nukun olkkarissa olevassa sängyssä. Olkkarissa on myös meikäläisen tietokone ja pari nojatuolia. Muuta ei juuri mahdu. Keittiössä pöytä ja tuolit, mahtuu tekemään ruokaa. Hyvin mahdutaan kaikki, ei ole tilasta puutetta. Välillä vanhempi tytärkin nukkuu täällä. Eteiseen vaan patja lattialle ja onnistuu sekin.
Ohis No naisena mietin asiaa siltä kannalta, että on kiva pyytää ystäviä ja sukulaisia käymään ja siksi en sisustaisi olohuonetta makuuhuoneeksi.
Ostaisin seinälle asennettaan laadukkaan sänkykaapin, joka aukaistaan vain yöksi sängyksi olohuoneeseen. Näin olohuoneeseessa mahtuu olemaan myös se normaali olohuoneen sisustus. Kevyen näköinen työpöytä olohuoneeseen.
Miksi ihmeessä koti pitäisi sisustaa vieraita ajatellen? Meillä ainakin ratkaisut tulevat perheen tarpeista, vieraat sitten tulevat niihin olosuhteisiin, jotka meillä on. Sänkykaappi on kylä hyvä idea, kun ap:lla on jotain sitä parvea vastaan.
Ahtaasti asuja kirjoitti:
Miksei toimisi? Meillä 13-vuotiaalla tytöllä on oma huone. Vaimon kanssa nukun olkkarissa olevassa sängyssä. Olkkarissa on myös meikäläisen tietokone ja pari nojatuolia. Muuta ei juuri mahdu. Keittiössä pöytä ja tuolit, mahtuu tekemään ruokaa. Hyvin mahdutaan kaikki, ei ole tilasta puutetta. Välillä vanhempi tytärkin nukkuu täällä. Eteiseen vaan patja lattialle ja onnistuu sekin.
Mahtuu kyllä, jos on pakko, mutta et voi sanoa etteikö tilasta ole puutetta. Etenkin kun vieraat nukkuvat eteisen lattialla.
Ahtaasti asuja kirjoitti:
Se riippuu niin paljon ihmisistä itsestään miten viihtyy. Ahtaimillaan asuin vaimoni ja silloin 12- ja 19-vuotiaitten tyttöjen kanssa asunnossa, jossa taisi olla 35 neliötä. Kaksi huonetta ja keittokomero. Hyvin mahduttiin silloinkin. Sopu sijaa antaa.
Ette mahtuneet hyvin. Varsinkaan, jos teineiltä kysytään. Ei noihin neliöihin mahdu edes kakkien tavarat, saati ihmiset. Pää tarvitsee myös tilaa pysyäkseen terveenä.
Meillä oli kaksio siskoni kanssa opiskeluaikana.
Siskolla se makkari, minulla olkkarissa sänky kirjahyllyllä erotettuna. Siellä ns olkkarin puliskossa pari nojatuolia, sohvapöytä ja tv-taso.
Keittiössä hyvä pöytä, jonka ääressä pystyi myös opiskelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko tyhmä? Kahden ihmisen ei kuulu ahtautua pieneen asuntoon. Se on ihan määräyskin, että täytyy olla tarpeeksi tilaa elää jos asuu vaikka lapsen kanssa. Tästä ei saisi puhua, mutta Eerikan isä sai useamman huomautuksen liian ahtaasta asunnosta, jossa ei ollut normaalin verran tilaa asua ja olla. Se oli toki yksiö, mutta kyllä kahdella ihmisellä täytyy olla vähintään kolmio. Sekin on kahdelle pieni asunto.
Hommaa se järkevän kokoinen asunto. Kelasta saat asumistuen. Ei sen suurempi ongelma.
Kyllä äiti ja lapsi ihan normisti voi asua kaksiossa.
Juu ei voi. Lasta varmasti ahdistaa tilan puute, jos ei muuten. Sehän rimmasi. Vanhempieni erottua muutin äitini kanssa pariksi vuodeksi kolmioon, jossa ei ollut yhtäkään hukkaneliötä. Oli vain äidin makkari, minun huoneeni ja olkkari. Sekin oli tosi pieni asunto meille kahdelle. Sieltä muutin 34 neliön yksiöön, jossa meinasin tulla hulluksi. Siellä asuin kolmisen vuotta ja nykyisessä kolmiossa majailen yksikseni ja vihdoinkin on tilaa hengittää. Ei tämäkään ole ISO asunto, mutta sentään inhimillisen kokoinen.
Kaksi huonetta, sittenhän olette kuin kämppikset soluasunnossa. Tottakai niinkin voi elää. Tottakai ilman olohuonetta voi elää. Elää yksinhuoltajia lasten kanssa yksiössäkin kun on pakko, ei maailma siihen kaadu En vaan ymmärrä miksi se on tarpeen kun ap ei kerro, miksi se huone tarvitaan vain hänelle. Minulle jää paha maku suuhun lapsen puolesta, että hän on joku jota pitää estää menemästä kotonaan sinne ja tänne, jolle pitää asettaa rajat mihin on lupa mennä minne ei, varsinkaan äidin henkilökohtaiselle alueelle. Ei tule tästä kovin lämmin ja luottamuksellinen ja tervetullut vaikutelma.
Ehkä lapsi ei ole oma tai jotain.