Lue keskustelun säännöt.
"Pärjääkö" ilman olohuonetta?
05.02.2018 |
Asun lapsen kanssa kaksiossa, ei ollut eron jälkeen varaa isompaan eikä ole vieläkään. Tähän saakka ollaan jaettu makuuhuone, mutta nyt lapsi tarvitsee enemmän tilaa ja saa huoneen itselleen. Minun taas pitäisi mahduttaa olohuoneeseen sängyn lisäksi myös työpiste, eli esim. sohvalle ei ole tilaa. Olen pyöritellyt pohjapiirrosta vaikka miten, mutta ainoaksi vaihtoehdoksi tuntuu jäävän se, että teen olohuoneesta oman huoneeni ja yhteiseksi tilaksi jää siis keittiö. Onko kellään kokemusta, toimiiko tällainen? Keittiökin on niin pieni, ettei sinne mahdu kuin ruokapöytä ja tuolit.
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saattaa käydä hermoille jos lapsella käy paljon/usein kavereita kylässä, mutta jos pelisäännöt tehdään kaikille selviksi niin onnistunee kyllä.
Lapsi kavereineen viettäisi sitten aikaa joko lapsen huoneessa tai keittiössä. Juuri sitä ajan takaa, että olohuone olisi minun huoneeni eikä yleistä oleskelutilaa.
ap
Olet siis sitä mieltä että välttämättä tarvitset juuri oman huoneen? Et voi harkita jaettua olo-/sinun huonetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko telkkari sun huoneessa? Voitteko pötkötellä sun sängyllä kun katsotte sitä? Miten olisi joku sohvasänky sinulle?
Telkkari tulisi olemaan minun huoneessani. Yhdessä tietysti voitaisiin katsoa enkä siis mitenkään sulkisi lapselta kodin tiloja, mutta haluaisin rauhoittaa huoneen omakseni enkä yhteiseksi.
ap
Se riippuu niin paljon ihmisistä itsestään miten viihtyy. Ahtaimillaan asuin vaimoni ja silloin 12- ja 19-vuotiaitten tyttöjen kanssa asunnossa, jossa taisi olla 35 neliötä. Kaksi huonetta ja keittokomero. Hyvin mahduttiin silloinkin. Sopu sijaa antaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs keittiöön sun sänky. Olohuoneeseen työpiste ruokapöytä ja jonkinlainen oleskelutila?
Sänky keittiöön? Oletko tosissasi? Miten luulet sen keittiöön mahtuvan, jos keittiö on pieni?
Tutustupa hieman historiaan, saatat yllättyä ;)
Olen tutustunut, mutta nyt eletään vuotta 2018, ja kehitystä on tapahtunut. Nykyäänkin rakennetaan hyvin pieniä asuntoja, mutta ne lähinnä tarkoitettu yhden ihmisen asunnoiksi, ei perheasunnoiksi. Niissä on kuitenkin nykyajan mukavuudet; sähkö ja vesi tulevat seinästä, ja on hyvät peseytymismahdollisuudet ja pyykinkin voi pestä omassa asunnossa. Pyykin kuivattamiseen on koneet keksitty, joten sekin on oikein hyvä asia. Ei tarvitse pyykkejä roikottaa asuintiloissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saattaa käydä hermoille jos lapsella käy paljon/usein kavereita kylässä, mutta jos pelisäännöt tehdään kaikille selviksi niin onnistunee kyllä.
Lapsi kavereineen viettäisi sitten aikaa joko lapsen huoneessa tai keittiössä. Juuri sitä ajan takaa, että olohuone olisi minun huoneeni eikä yleistä oleskelutilaa.
ap
Olet siis sitä mieltä että välttämättä tarvitset juuri oman huoneen? Et voi harkita jaettua olo-/sinun huonetta?
Kyllä mieluiten haluan oman huoneen, koska olohuoneesta ei saa järkevästi erotettua makuu- ja työtilaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pärjää, jos on keittiö, johon mahtuu ainakin ruokapöytä.
Keittiössä on ruokapöytä, muuta irtainta sinne ei mahdu. Sitä vaan mietin, että riittääkö se ainoaksi yhteiseksi tilaksi? Vaikka oppii sitä kai keittiön pöydän ääressäkin istuskelemaan.
ap
Asumme ok-talossa kahdestaan mieheni kanssa. Meillä on yhdistetty keittiö-ruokailutila, emmekä koskaan pääse edes lukuisten vieraidemme kanssa olohuoneeseen saakka. Istumme aina ruokapöydän ääressä.
Olohuone on siis vain meidän käytössämme käytännössä. Siellä on useita istumapaikkoja, mutta vieraammekaan eivät halua siirtyä sinne, vaikka se kutsuvaksi onkin sisustettu.
Seuraavaan asuntoomme hankimme vielä nykyistä suuremman ruokapöydän ja olohuoneen virkaa saa sitten toimittaa kaksi mukavaa nojatuolia, joissa voimme kahdestaan lueskella tai katsoa telkkaria, tai jutella vain kahdestaan. Olemme tulleet siihen johtopäätökseen, että olohuone on meille käytännössä tarpeeton.
Ruokapöydällä tai keittönpöydällä, miten sitä nimittääkin, on merkillinen ihmisiä yhdistävä vaikutus. Sen äärellä ollaan kotoisammin, vapautuneemmin ja intiimimmin, ainakin meillä.
Osta itsellesi parvisänky, jonka alle kirjoituspöytä tai ruokapöytä. Ei kait sellaisia kaksioita edes ole, johon ei saa olohuoneeseen pientä pöytää ja sohvaa/sänkyä mahtumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat itsekkäältä. Minusta lapsi menee edelle,hän on syytön huonoon rahatilanteeseen. Lapsi haluaisi varmasti olohuoneen johon tuoda myös kavereita. Sinä olet se joka joustaa,ei lapsi.
Et tarvi omaa huonetta tai työtilaa. Olkkariin sohvasänky,päivisin sohva ja öisin sänky. Teet töitä keittiön pöydällä ja työpaperit yms.kirjahyllyyn. Hyllyssä.esim. Lundiassa voi olla myös työpiste jonka saa nostettua ylös kun ei ole käytössä.
Kyllä kai se lapsi sinne makuuhuoneeseen laitetaan ja vanhempi olkkariin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kai se lapsi sinne makuuhuoneeseen laitetaan ja vanhempi olkkariin.
Lapsi on saamassa makuuhuoneen omakseen.
ap
Kuulostaa pahasti ap siltä, että ongelma on sinun ajattelutyylissä eikä neliöissä. Kuulostat joustamattomalta. Voin taata, että 99.9% ihmisistä ajattelee, että lapselle kuuluu oma huone, ja sinun tehtäväsi on järjestää omat olosi ja muut toiminnot olkkariin. Ja vaikka kiivetä sinne parvelle. Lapsi on syytön siihen, että olette köyhiä. Sitä paitsi kaksioissa asuu jopa monihenkisiä perheitä. Eivät ne ole ainoastaan sinkkuasuntoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat itsekkäältä. Minusta lapsi menee edelle,hän on syytön huonoon rahatilanteeseen. Lapsi haluaisi varmasti olohuoneen johon tuoda myös kavereita. Sinä olet se joka joustaa,ei lapsi.
Et tarvi omaa huonetta tai työtilaa. Olkkariin sohvasänky,päivisin sohva ja öisin sänky. Teet töitä keittiön pöydällä ja työpaperit yms.kirjahyllyyn. Hyllyssä.esim. Lundiassa voi olla myös työpiste jonka saa nostettua ylös kun ei ole käytössä.
Siis kenen lapsi tuo kaverit olohuoneeseen, onko tuo yleistäkin? Ei missään tuntemassani perheessä toimita noin, lapset syövät keittiössä kavereiden kanssa, siinä jutustellaan, ja sitten menvät lastenhuoneeseen leikkimään/tekemään läksyjä/whatever.
Kommenteista päätellen perhe ei siis pärjää ilman olohuonetta. Asia selvä, jatkan suunnittelua.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat itsekkäältä. Minusta lapsi menee edelle,hän on syytön huonoon rahatilanteeseen. Lapsi haluaisi varmasti olohuoneen johon tuoda myös kavereita. Sinä olet se joka joustaa,ei lapsi.
Et tarvi omaa huonetta tai työtilaa. Olkkariin sohvasänky,päivisin sohva ja öisin sänky. Teet töitä keittiön pöydällä ja työpaperit yms.kirjahyllyyn. Hyllyssä.esim. Lundiassa voi olla myös työpiste jonka saa nostettua ylös kun ei ole käytössä.
Mä komppaan tätä. On kyllä itsekästä sulta varata kodin isoin ja paras huone itselle, kun näkemällä vaivaa toisinkin voisi tehdä.
Ikea on täynnä ratkaisuja tähän. Sohvia joista tulee sänkyjä, työpisteitä joihin saa illaksi ovet eteen, tai niin pieniä sohvia että kun sun sänky on hyllyn tai verhon takana niin voi olla silti pikku sohva ja säkkituoli.
Kuinka musta tuntuu ettet kerro kaikkea, haluat kumminkin rauhaa olla sun miesystävän kanssa. Ettekö te voi nähdä hänen luona? Sun tilanne nyt ei veny ihan kaikkeen, paitsi lapsen kustannuksella.
Mieti kun lapsen pitäisi kysyä joka kerta lupa sulta saako se mennä olkkariin kattoon telkkaa.
Minä hankkisin sellaisen kaappisängyn jonka voi illalla vetää alas, niitä on nykyään tosi kivoja. Lisäksi yrittäisin jotenkin sumplia tuota työpöytä-asiaa.
Meillä ainakin olkkari ja olkkarin sohva on se missä eniten vietetään aikaa perheenä.
Keittiö yhteinen ruokatila, voi toimia työpisteenäkin. Pieni ruokapöytä jatkopaloilla. Olohuoneeseen kulma- tai divaanisohva. Itse laittaisin kulmasohvan mihin molemmat mahtuu katsomaan leffaa ja loikoilemaan, jopa nukkumaan. Ei tarvitse kulmavuodesohvaa, mukava kulmasohva on hyvä nukahtaa. Vaihteluksi futon niin voi nukkua lattiallakin jos selkä kaipaa vaihtelua tai käy vieraspatjaksi.
Työpöydäksi voi sopia Ikean kapeat työpöydät, reilun satasen ja pienet laatikostot tavaroille. Toimii samalla myös meikkipöytänä. Sängystä on vaikea tehdä vierassohvaa mutta kulmasohvasta saa ihan mukavan sängyn. Telkkari seinälle niin säästyy tilaa. Minimalismi on muutenkin pop.
Minusta on tylsä idea rauhoittaa täysin erilleen kaksi huonetta, jättäisin olkkariin mahdollisuuden yhteisille leffailloille tms. ja lapsen huoneeseen 120 - 140 cm vuode yökyläilylle tai jos haluaa joskus nukkua yhdessä tai vaan lapsen leikkiä tai nukkua ruhtinaallisen leveästi.
Riippuu siitäkin, kuinka iso on olohuone. Jos on isompi, on mahdollista rajata tila nukkumiselle sermillä, verhoilla tai avohyllyköllä. Usein silloinkin ikkunoiden ja ovien sijainti ratkaisee.
Muutoin vuodesohva on paras ratkaisu. Pientä vaivannäköä aamuin illoin, mutta päiväaikaan huone pysyy olohuoneena.
Lapselle on järkevää antaa oma huone.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat itsekkäältä. Minusta lapsi menee edelle,hän on syytön huonoon rahatilanteeseen. Lapsi haluaisi varmasti olohuoneen johon tuoda myös kavereita. Sinä olet se joka joustaa,ei lapsi.
Et tarvi omaa huonetta tai työtilaa. Olkkariin sohvasänky,päivisin sohva ja öisin sänky. Teet töitä keittiön pöydällä ja työpaperit yms.kirjahyllyyn. Hyllyssä.esim. Lundiassa voi olla myös työpiste jonka saa nostettua ylös kun ei ole käytössä.
Mä komppaan tätä. On kyllä itsekästä sulta varata kodin isoin ja paras huone itselle, kun näkemällä vaivaa toisinkin voisi tehdä.
Ikea on täynnä ratkaisuja tähän. Sohvia joista tulee sänkyjä, työpisteitä joihin saa illaksi ovet eteen, tai niin pieniä sohvia että kun sun sänky on hyllyn tai verhon takana niin voi olla silti pikku sohva ja säkkituoli.Kuinka musta tuntuu ettet kerro kaikkea, haluat kumminkin rauhaa olla sun miesystävän kanssa. Ettekö te voi nähdä hänen luona? Sun tilanne nyt ei veny ihan kaikkeen, paitsi lapsen kustannuksella.
Mieti kun lapsen pitäisi kysyä joka kerta lupa sulta saako se mennä olkkariin kattoon telkkaa.
Mitäs vikaa siinä on vaikka aloittaja haluaisikin rauhaa miesystävän kanssa. Keittiön pöydälläkö sitä pitäisi paneskella vai. En muutenkaan saa kiinni ajatuksesta, että aloittaja tekisi lastaan kohtaan väärin haluamalla oman tilan. Itse en ainakaan tykkää siitä, että pentulauma käyttää sänkyäni trampoliinina tai etten saa nukkua päiväunia rauhassa. Tarvitsen palautumista ja yksinoloa työpäivän jälkeen (käyn töissä vaikka olen yksinhuoltaja ja siten yhteiskunnan pahinta kuonaa).
Lapselle kavereineen riittää takuulla keittiö ja lapsen huone, eivät halua oleskella perheen olohuoneessa.