Lue keskustelun säännöt.
Turhin sukuriita mitä teidän suvussa on ollut?
05.02.2018 |
Minun elämäni ehkä viihdyttävin kokemus oli kun setäni vaimo ja siskoni tappelivat pää punaisena mummovainaan vanhasta ja ruosteisesta kirjoituskoneesta perinnönjaossa. Molemmat rahankiilto silmissä ajattelivat, että siitä metallikasasta saa hyvän hinnan jossain antiikkipuodissa, vaikka kyseinen vehje oli jostain 80-luvulta ja käytännössä romurautaa.
Hirveä huuto ja haukkuminen, kumpikin koitti pennin päälle laskea paljonko oli käytetty mummoni hoitamiseen rahaa. Sisko oli ostanut euron sukkikset joskus, setä taas paketin keksejä muutama kuukausi sitten. Ja minuutilleen listattiin paljonko on mummia käyty katsomassa, kuka oli käynyt kiltisti kitkemässä kukkapenkkiä tai kolaamassa pihaa.
Itse istuin viinilasi kädessä nojatuolissa katsomassa esitystä naurua pidätellen. Sisko sen kojeen lopulta vei, piti pari viikkoa paraatipaikalla kirjahyllyssä etsiessään turhaan putiikkia, joka suostuisi ostamaan hökötyksen. Kun asian todellinen laita lopulta paljastui ja sisko tajusi ettei 80-luvun ruosteiselle kirjoituskoneelle ole juurikaan kysyntää, saati että joku raukkaparka siitä romuraudasta vielä maksaisi, kone siirtyi vaivihkaa ulkovaraston nurkkaan.
Kertokaa teidän sukuriitoja!
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen suku oli hyvin harmonista ja miellyttävää, kunnes äityi riitaisaksi pari vuotta naimisiinmenomme jälkeen. Miehen isä oli miehen siskolla kyläillessään sanonut tälle tyttärelleen eli tilaisuuden emännälle niin ikävästi, että tytär oli ratkennut itkuun ja ajanut isänsä ulos. Siitä lähtien miehen sisko ja anoppi (eronnut apesta) eivät enää voineet olla samassa paikassa niin huonosti käyttäytyneen apen kanssa. Appea ei siis enimmäkseen kutsuttu enää mihinkään. Jos miehen sisko ja anoppi kuulivat, että appi on tulossa jonnekin, he jäivät kotiin.
En sattunut olemaan tuolloin paikalla eikä kukaan halunnut kertoa minulle, mistä riita alkoi, vaan vastasivat vältellen, ettei ole heidän asiansa tai etteivät halua puhua aiheesta. Lopulta joku kertoi, että appi oli tullut myöhässä kylään tyttärensä luo ja sitten valittanut, että kahvi oli kylmää. Ja tullut sen takia ajetuksi ulos.
Ok, hölmöä käytöstä ensin myöhästyä ja sitten valittaa kylmästä kahvista, mutta hankala tilanne on nyt jatkunut yli seitsemän vuotta. Kuulemma käytös osoitti, ettei appi arvosta tyttärensä vaivannäköä eikä arvostanut tämän ollessa lapsi. Tilanne nyt eskaloitui. Kuitenkin olivat sitä ennen pitkään väleissä ja sen jälkeen appi on monesti pyytänyt anteeksi ja tuonut lahjoja tyttärensä ovelle jne, mutta tytär ei avaa ovea. Parempi laiha sopu kuin lihava riita. Ei tarvitsisi edes jutella tai olla läheisiä, mutta edes sen verran, että voisivat olla samassa paikassa yhtä aikaa eikä vetää koko sukua mukaan souviin.
Mieheni sedät eivät muutamaan vuoteen puhuneet keskenään ja menivät omistamalleen saarelle eri reittejä eri aikaan. Syy: mökkiolosuhteissa, hiukan höyryä päässä, ei toinen halunnut syödä toisen tarjoamaa syötävää vaan heitti tyhmän vitsin toisen vaimosta.
Sen jälkeen purettiin kaikki vuosikymmenten kauna pohjia myöten.
Nyt miehillä on jonkinlainen rauha, vaikkakin hento ja huteralla pohjalla.
Niin, ja edelleen muristaan niistä riidan päällimmäisistä syistä, ei siitä mistä pitempään tapeltiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perinnönjaossa aiemmin todella fiksu ja mukava sukulainen muuttui aivan täysin. Siis aivan uskomatonta. Oli vaatimassa itselleen suurinta osaa perinnöstä, joka kyllä kuului kaikille ihan tasajaolla (itse en tässä kiistassa ollut osallisena onneksi). Aivan käsittämättömät vaatimukset. Mahtaa harmittaa jälkeen päin, kun pilasi erinomaiset ja läheiset välit sukulaisiin :( Jotenkin harmittaa tämä asia minuakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän perinnönjaoissa kaikkein hävyttömimpiä ovat olleet juurikin sukuun kuulumattomat, kuten kälyt ja miniät. Tätini mies oli perinnönjaossa oikea öykkäri, vaati kaikki arvotavarat itselleen ja kun isäni vastusti niin kävi melkein päälle. Isäni ja siskonsa olisivat kyllä jakaneet omaisuuden oikeinkin nätisti ilman riitoja, mutta tädin mies pilasi tilaisuuden.
Ainahan just ne jotka ei kuulu sukuun on ottamassa perinnönjaossa
Eno erosi samasta naisesta peräti kahdesti. Hänen kuolemansa jälkeen tupla-ex jäi kiinni mökiltä penkomasta miehen lehtikokoelman perässä.
Minä ja siskoni ostettiin pappamme mökkitontin lähes markkinahintaan, kun dementoituva ja hankalasti liikkuva pappa ei siellä enää voinut käydä ja pisti paikan myyntiin. Meidän serkut suuttui aivan silmittömästi siitä. Heilläkin olis ollut mahdollisuus ostaa se, tai ostaa jopa meidän kanssa, mutta ei kiinnostanut koko mökki. Nyt se on sitten iso vääryys, että me se ostettiin. En edes ymmärrä miksi, pappa olis myynyt sen ulkopuolisille, eli ei se perinnöksi olisi tullut siltikään.
Ollaan kuulemma ahneita paskoja, kun vietiin lomanviettopaikka ja rempattiin ihan väärin ja kusipäistä, kun ei päästetä sinne enää lomailemaan. Kyllä sinne saa vieläkin mennä kun ei itse olla siellä ja silloinkin saa tulla käymään, mutta meillä on 15 serkkua, ei me voida pitää avoimia ovia, kun eihän me itse saada olla siellä rauhassa ollenkaan jos kaikki saa tulla kyselemättä milloin vaan.
Vierailija kirjoitti:
Miehen suku oli hyvin harmonista ja miellyttävää, kunnes äityi riitaisaksi pari vuotta naimisiinmenomme jälkeen. Miehen isä oli miehen siskolla kyläillessään sanonut tälle tyttärelleen eli tilaisuuden emännälle niin ikävästi, että tytär oli ratkennut itkuun ja ajanut isänsä ulos. Siitä lähtien miehen sisko ja anoppi (eronnut apesta) eivät enää voineet olla samassa paikassa niin huonosti käyttäytyneen apen kanssa. Appea ei siis enimmäkseen kutsuttu enää mihinkään. Jos miehen sisko ja anoppi kuulivat, että appi on tulossa jonnekin, he jäivät kotiin.
En sattunut olemaan tuolloin paikalla eikä kukaan halunnut kertoa minulle, mistä riita alkoi, vaan vastasivat vältellen, ettei ole heidän asiansa tai etteivät halua puhua aiheesta. Lopulta joku kertoi, että appi oli tullut myöhässä kylään tyttärensä luo ja sitten valittanut, että kahvi oli kylmää. Ja tullut sen takia ajetuksi ulos.
Ok, hölmöä käytöstä ensin myöhästyä ja sitten valittaa kylmästä kahvista, mutta hankala tilanne on nyt jatkunut yli seitsemän vuotta. Kuulemma käytös osoitti, ettei appi arvosta tyttärensä vaivannäköä eikä arvostanut tämän ollessa lapsi. Tilanne nyt eskaloitui. Kuitenkin olivat sitä ennen pitkään väleissä ja sen jälkeen appi on monesti pyytänyt anteeksi ja tuonut lahjoja tyttärensä ovelle jne, mutta tytär ei avaa ovea. Parempi laiha sopu kuin lihava riita. Ei tarvitsisi edes jutella tai olla läheisiä, mutta edes sen verran, että voisivat olla samassa paikassa yhtä aikaa eikä vetää koko sukua mukaan souviin.
Tapausta yhtään tuntematta kommentoin vain sen että harvemmin välien katkaiseminen johtuu yhdestä ainoasta pikkuvirheestä. Tai edes kahdesta pikkuvirheestä. Takana on todennäköisesti paljon vastaavankaltaisia pikkujuttuja joista ei muille ole huudeltu. Nyt sitten vaan oli "viimeinen korsi joka katkaisi kamelin selän".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikku kikka joidenkin sukuriitojen välttämiseen tai lieventämiseen:
Mikäli perinnönjaossa on tavaraa, jota useampikin haluaa, oman porukan kesken voidaan pitää huutokauppa. Osallistujina saa olla muitakin sukulaisia, mikäli perillisille sopii. Kovimmin haluava saa siten mieleisensä. Huudot maksetaan käteisellä (ja rahat sitten pesän tilille) tai sop. muk. tilille. Tämä siksi, että näin saadut varat on helppo jakaa käteisenä. Ostosten vähentäminen perintöosuudesta voi olla todella hankalaa ja se saattaa taas aiheuttaa niitä riitoja.
Jos perillisistä löytyy sekä varatonta että pohattaa, niin tämä tuskin toimii, mutta normaalituloisten kohdalla kyllä. Jos ennen jakoa ollaan väleissä, niin säännöistä ja käytännöstä lienee helppo sopia.
Vierailija kirjoitti:
Nostan ja toivottavasti löytyy lisää kokemusta, sillä näitä on hauska lukea
Samaa mieltä. Nauroin ääneen mielikuvalle kahdesta pohjalaistädistä painimassa pihalla loskassa :´D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pikku kikka joidenkin sukuriitojen välttämiseen tai lieventämiseen:
Mikäli perinnönjaossa on tavaraa, jota useampikin haluaa, oman porukan kesken voidaan pitää huutokauppa. Osallistujina saa olla muitakin sukulaisia, mikäli perillisille sopii. Kovimmin haluava saa siten mieleisensä. Huudot maksetaan käteisellä (ja rahat sitten pesän tilille) tai sop. muk. tilille. Tämä siksi, että näin saadut varat on helppo jakaa käteisenä. Ostosten vähentäminen perintöosuudesta voi olla todella hankalaa ja se saattaa taas aiheuttaa niitä riitoja.
Jos perillisistä löytyy sekä varatonta että pohattaa, niin tämä tuskin toimii, mutta normaalituloisten kohdalla kyllä. Jos ennen jakoa ollaan väleissä, niin säännöistä ja käytännöstä lienee helppo sopia.
Vähemmän arvokkaat esineet vaikka sukumökille yhteiskäyttöön, tai sille joka sitä kulloinkin tarvitsee.
Meillä muistan olleen ns. suuren hautakiviriidan sukuhaudan kohdalla. En mene yksityiskohtiin, mutta neuvon kaikkia tekemään selvät paperit näiden vanhojen sukuhautojen käyttöä ja hoitoa koskien, ennen kuin sukupolvia tulee useampia. Seuraava polvi luulottelee kaikenlaista, ellei oman vanhemman nimi löydy paperista. Vaikka olisi asiat monen henkilön kuullen sovittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini kuoli ja hänen siskonsa soitti Ruotsista äitini miehelle että hänen pitää saada osansa äitini perinnöstä. Syy oli kuulema se että tätä äitini siskoa oli huijattu silloin 80-luvulla kun mummoni kuoli ja hän ei ollut saanut osuuttaa mummon asunnosta. Tyhjäsi kyllä asunnosta melkein kaiken mitä irti lähti.
Äitini mies oli ihan ihmeissään että onko se muka totta.
Tuumasin vaan että älä huoli...mummoni asui vuokralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä suuttui enolleni, kun eno ei suostunut ottamaan isän tarjoamaa rahaa korvauksena enon tekemästä remonttiavusta. Tämän seurauksena isä katkaisi välinsä kaikkiin äidin sukulaisiin ja kielsi myös meitä lapsia käymästä äidin lapsuudenkodissa. Eikä puhettakaan, että serkut olisivat päässeet meille kylään. Selvähän se, että meidän lasten oli toteltava isää. Muutenhän olisi antanut meille selkäsaunan.
Äitiä hän ei saanut mukaan riitaan, eikä äiti saanut isää muuttamaan mieltään riidan seurausten suhteen.
Äiti ja sukunsa pysyivät väleissä. Samoin aina, kun isä oli matkoillaan, kävimme mummulassa leikkimässä serkkujen kanssa. Oli itsestään selvää, että kukaan meistä ei kertonut isälle, mitä puuhasimme hänen poissa ollessaan.
No äitini suvussa hänen ylemmässä polvessa oli paha perintöriita, oli monta veljestä ja 1 vai 2 siskoa, ja tyyliin kaikilla meni välit poikki. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseton setäni oli ennen kuolemaansa luvannut puisen soutuveneensä serkkuni pojalle.
No setäni kuoleman jälkeen serkkuni alkoi väittää että vene kuuluu hänellä ei pojallensa. Koska setä oli hänelle läheisempää sukua.
No koko muu suku tiesi varsin hyvin että poika kalasteli tuolla samalla veneellä isosetänsä kanssa viikottain ja että hänen äitiään ei joelle kalaan olisi saanut edes kilon palasina.
No lopulta vene päätyi serkkuni pojalle.
(eli isäni ja toinen setäni jotka veljensä virallisesti perivät pitivät huolen että tämä setäni toive jonka kaikki hyvin tiesivät toteutuu)
Äiti ei ole tämän jälkeen puhunut pojalle sanakaan ja tätä on jatkunut nyt noin 4 vuotta.
Juuri täysi-ikäinen lähti matkalle Pohjois-A’rikkaan ja löysi sieltä miehen, jonka sitten toi matkamuistona Suomeen. Nyt ihmettelee kun onni ei jatkukaan kun matkamuisto potkii ja lyö. Onneksi ei sentään ole raskaana. Ei tee ilmoitusta poliisille koska ei halua miehelle vaikeuksia.
Suku on kauhuissaan ja jatkuvasti saa pelätä nuoren naisen hengen edestä. Vanhemmat ovat syystäkin raivona koska tytär avioitui salaa.
Äiti ja sisko löivät aikoinaan vetoa siitä valitaanko Tarja Halonen toiselle presidenttikaudelle. Äiti hävisi eikä suostunut maksamaan sitä muistaakseni 10 euron summaa. Sisko suuttui niin että laittoi välit poikki. Nyt ovat väleissä jotenkuten mutta vieläkin 14 vuotta myöhemmin naljailevat tuosta 10 eurosta. Äiti ei periaatteesta suostu maksamaan.
Kaikesta sitä jaksaa ihmiset aloittaa vuosikymmenten riitoja.
Äitini perheessä on kahdeksan sisarusta. Kaikki naisia. Kaikki enemmän tai vähemmän kajahtaneita. Kaksi sisarusta eli tätiäni, jotka asuvat samalla paikkakunnalla, ovat kilpailleet lähestulkoon kaikesta jo kymmenien vuosien ajan.
Kun toinen näistä tädeistä hankki uuden auton, hankki toinenkin heti. Siitäkö helvetti repesi, kun tämä täti osti paremman auton kuin tämä ensin auton hankkinut. Siinä sitten hankittiin liittolaisia muista siskoksista ja haukuttiin puolin ja toisin. Riita eskaloitui lopulta siihen että nämä silloin hiukan päälle nelikymppistä rouvaa painivat jouluna mummolan pihalla loskassa, kunnes yksi sisaruksista vihelsi pelin poikki ja päätettiin että tästä autohommasta ei tämän koommin tarvitse enää keskustella.
Näitä sukuriitoja on äitini puolen suvussa ollut vaikka millä mitalla. Koska kaikki sisarukset ovat todella jääräpäisiä pohjalaisia ja ajoittain toiminta lähentelee suoranaista hulluutta, pyrin itse välttelemään näitä ihmisiä.