Turhin sukuriita mitä teidän suvussa on ollut?

Isäni ei suostunut olemaan isänsä kanssa missään väleissä pariin viikkoon, koska mökillä isoisän verkkoon oli tarttunut enemmän kalaa kuin hänen. Tuli kait yllätyksenä että samasta järvestä vuosikymmenet kalastanut pappa tietää hyvät kalapaikat paremmin kuin isäni, joka asuu kaupungissa ja kalastaa vain hienojen virveleitten kanssa.

Turhin - mutta ei viihdyttävin - on ollut, kun sukuun tuli avioliiton myötä narsisti. Siinäpä sitä on riitaa riittänyt, kun tämän narsistin mukaan 'pitää kaikki vanhat asiat selvittää', mihin hänellä ei ole ollut osaa eikä arpaa. Huoh. Osa sukulaisista vielä rimpuilee tuon narsistin ohjauksessa, itse en ole enää aikoihin ollut osallisena.

Meillä ei ole ollut ihan hirveästi sukuriitoja. Mulla on äidin puolelta kaksi sellaista sukulaista (molemmat onneksi kuolleet), jotka aiheuttivat huolta ja murhetta (toinen oli kehitysvammainen ja hänellä oli joskus jotain ihme tempauksia, toinen persoonallisuushäiriöinen ja mielisairas ja aiheutti kaikenlaisia hieman vakavampia tempauksia), mutta eivät varsinaisesti riitoja. Sen sijaan kaksi äitini siskoa riitelevät aina välillä keskenään. He ovat vain sellaisia hieman hankalia ihmisiä, molemmat omilla tavoillaan. Toisaalta ovat kauhean empaattisia, älykkäitä ja mukaviakin molemmat. Muut eivät osallistu näihin riitoihin, vaan toivovat, että nuo kaksi vain lopettaisivat naurettavan tappelemisensa. Isän puolella oli kerran riita yhdestä kirkkoherran valinnasta. Isäni sisko ja tämän mies suuttuivat asiasta isälleni. Tässäpä taitaa olla isoimmat!

Voin kuvitella tuon kirjoituskoneriidan sieluni silmin :D

Miehen isotäti oli aivan varma, että minä ja mieheni laitoimme jonkun haittaohjelman hänen tietokoneelleen. Sellaisen, joka vie hänen tililtään rahaa. Juu ihan itse hän ne rahat sieltä vie juomalla ja pelaamalla. Korjasimme siis tädin koneen ja asensimme virustorjunnan joskus ammoisina aikoina ja silloin kuulemma asensimme tämän varasohjelman. Ei ole tädistä kuulunut vähään aikaan, välit on nyt kuulemma lopullisesti poikki ja hän ostaa uuden koneen. Ei haittaa.

Mummovainaa, hirmuisen pikkuruinen ja hoikka. Sellainen ihan hellyyttävän pienikokoinen omisti mekon, joka oli oikein ompelijalla teetetty. Ihan sellainen punainen, arkinen kukkamekko kyseessä siis. Mekko oli taatusti lasten kokoa. 

Tästä mekosta sitten kolme ylipainoista tätiäni vetivät niin kamalan riidan, että olivat puhumatta toinen toisilleen monta kuukautta. Olen sukuni pienimpiä ja mekko ei varmasti olisi inahtanutkaan päälleni, ja olihan se nyt aivan kammottava. :D

Meidän sukujuhlissa syntyy aina verisia riitoja siitä, kuka joi viimeiset alkoholit. Ihan sama paljonko sitä ostetaan, niin aina loppuu kesken ja sitten tapellaan.

Kyllä, sukuni on täynnä sivistymättömiä wt-moukkia ja ihan rehellisiä juoppojakin. En enää osallistu sukujuhliin ellei ole ihan pakko.

Glögin tarjoilulämpötila. Viisikymppinen tytär laittoi välit poikki iäkkääseen äitiinsä neljäksi kuukaudeksi, koska äidin joulun alla tarjoama glögi oli ollut liian viileää. Äiti ei saanut mm. tavata lapsenlapsiaan ja kärsi yksinäisyydestä. Vähän myöhemmin äiti sai aivohalvauksen, eikä koskaan toipunut siitä täysin.

Vierailija kirjoitti:

Mummovainaa, hirmuisen pikkuruinen ja hoikka. Sellainen ihan hellyyttävän pienikokoinen omisti mekon, joka oli oikein ompelijalla teetetty. Ihan sellainen punainen, arkinen kukkamekko kyseessä siis. Mekko oli taatusti lasten kokoa. 

Tästä mekosta sitten kolme ylipainoista tätiäni vetivät niin kamalan riidan, että olivat puhumatta toinen toisilleen monta kuukautta. Olen sukuni pienimpiä ja mekko ei varmasti olisi inahtanutkaan päälleni, ja olihan se nyt aivan kammottava. :D

Mitä ne pullerot sillä mekolla olisivat edes tehneet?

Hoidin anoppiani loppuun asti ja ilmeisesti tästä syystä oli halunnut jättää minulle perinnöksi rahaa.

Sain kauheat huudot päälleni kuinka olen painostanut anopin jättämään minulle perintöä.

Sain myös yhteiseen harrastukseemme liittyvät asiat, tämäkin oli maailman epäreiluin asia ja kaksi siskoa pohtivat yhdessä että nämä vähennetään sitten miehen osuudesta.

Suuttuivat kun mies ei suostunut.

Ettei  voitu puhua edes sen vertaa, asiat saadaan hoidettua, kun pelättiin pääsen selville jostain salaisuuksista.  Tahdoin vain maksaa velkani, lopulta onnistui.

Meidän suvussa on niin paljon riidankylväjiä, että aina tekee pahaa, kun pitää lähteä johonkin sukujuhlaan. En tiedä, onko tämä turhin, mutta ainakin pahin riita on sellainen, että isäni ja tätini eivät ole olleet missään väleissä isänsä eli pappani kanssa varmaan 20 vuoteen. Ei kaikista ihmisistä tarvitse tykätä, mutta kyllä omien vanhempien kanssa pitäisi pystyä olemaan joissain väleissä. Harmittaa, että en ole siskoni kanssa saaneet tutustua pappaan koskaan, koska aikuiset ihmiset kiukuttelee ties mistä ikivanhoista syistä.

Omassa suvussani on meneillään riita aivan turhanpäiväisestä asiasta. Sukulaiseni täytti pyöreitä ja oli juhlimassa sitä. Alkoholia oli nautittu ja hän sai hienon idean, että lähtee sisaruksensa luokse grillaamaan. Noh tämä sisaruksen puoliso sai totaalisen hermoromahduksen tästä kun kehtasi keskellä yötä soittaa ja moista ehdottaa! Julkisesti facebookissa sitten vielä mollasi miten sivistymättömiä ihmisiä on olemassa. Nyt nämä sisarukset eivät ole missään tekemisissä olleet vuosiin. Niin naurettavaa.

Mieheni suvusta löytyy myös draamaa, anoppi katkaisi välit tyttäreensä koska hänellä on kaunoja 20vuoden takaa henkilöön jonka tytär valitsi kummiksi. Ei mummo aio tavata edes syntymätöntä lapsenlastaan.

Kyseessä ei ollut varsinainen sukuriita, vaan appiukon perinnönjakoon liittyvä asia. Appiukolla oli ekasta liitostaan poika (joka ei ollut isänsä kanssa  missään tekemisissä) ja tällä pojalla jo aikuinen tytär, joka oli "tehnyt itseään tykö" eli appiukon viimeisenä kesänä vieraili usein rakkaan ukin luona. Tilitiedoista ilmeni myöhemmin, että jokaisen käynnin yhteydessä siirtyi satanen tai kaksi tälle "Johannalle".

Kun appi kuoli ja tuli perinnönjaon aika, oli Johannalla runsaasti sanomista siitä, mitä hän haluaa perinnöksi. Ongelmana oli vain se, että appi oli asunut viimeiset 7 vuotta talossa, johon hänellä oli pelkkä lesken hallintaoikeus. Ei ollut mitään perittävää, kaikki oli aikaa sitten myyty muille lapsille tai alunperinkin omaisuus oli ollut anopin.

Harvoin olen hymyillyt niin leveästi kuin nähdessäni Johannan vihaisena poistuvan talosta, jonka hän oli olettanut olevan jaossa mukana.

Mummo kuoli ja yksi lapsenlapsista (=mun serkku) veti pultit kun ei saanut mummon asuttamaa rintamamiestaloa itselleen. Ei edes kuulu perintökaareen. Kuolinpesän osakkaat (äitini ja tämän sisarukset) tekivät perinnönjaon lain mukaan niin kuin kuuluikin tehdä.

Tappelivat kuulemma facessa suvun ryhmässä asiasta. Itse en ole tuohon ryhmään edes liittynyt. Jotenkin tuntuu siltä, etten ole menettänyt mitään.

Onhan näitä ollut, kun kummatkin isovanhemmat on kuolleet. Ehkä repivin oli, kun isän vanhemmat kuoli muutaman kuukauden välein ja siellä sitten rintamamiestalossa jaettiin romuja. Suurin osa jäi taloon, koska yksi sisaruksista halusi lunastaa talon itselleen ja otti huonekalut samalla. Arvotavarat oli kerätty kasaan olkkariin. Jotain hopeisia kynttilänjalkoja, muutama kultakoru yms. Ei mitään isoa massaa arvotavaraa, mutta jotain kuitenkin. Sitten keksivät, että jokainen saa valita vuoronperään haluamansa tavaran ja arpoivat järjestyksen. En tiedä, mikä meni vikaan äitini mielestä. Isäni sai vielä valita ekana ne massiiviset ja kaikista arvokkaimmat kynttiläjalat. Joka tapauksessa huutohelvetti alkoi siitä. Isä sisaruksineen sulkeutui olkkariin ja heitti puolisot pois, mutta erityisesti äitini ja isän siskon mies päättivät sitten tehdä kantansa selväksi huutamalla tähän jakoon keittiössä. Siellä ruodittiin, kuka oli saanut eniten bensarahaa ja kenelle lapsenlapsista mummu sujautti useimmiten 50 markkaa.... Me lapset istuttiin portailla ja kuunneltiin ihan hiljaa sitä äitini hysteerista kiljumista ja tämän tädin miehen karjuntaa. Perinnönjakajat kai olivat ihan väleissä, mutta puolisot käyttäytyivät kuin hulluiksi tulleet. Toisen tädin mies oli sentään enimmäkseen hiljaa. Tilanne oli kamala. Nykyisin osaisin jo nauttia riidasta, silloin olin aivan ahdistuksessa ja mielettömässä häpeässä, koska äitini sen huutamisen aloitti.

Tarina ei kuitenkaan lopu siihen. Kun lähdimme sieltä ne muutamat tavarat takaluukussa, kaivoi äitini riemukkaana paitansa alta pari mummun korua ja rehenteli niillä autossa. Isä käänsi auton takaisin ja äidin huutamisesta ja raivoamisesta huolimatta vei ne takaisin.

Äidin omien vanhempien perinnönjako meni kanssa tappeluksi, mutta mielestäni äitini käyttäytyi siellä sivistyneemmin, vaikka toki seilläkin huutoa oli, kun kaikki sisarukset huusi toisilleen jostain matosta tai siitä, kuka on pessyt ikkunat useiten.

Eli meidän suvussa perintöhullu on ihan oma äitini, jonka vintti pimenee tuollaisissa tilanteissa. On muutenkin tiukka täti raha-asiosissa, mutta perinnön kanssa menettää viimeisetkin järjenhippuset....

Miehen sisko haukkui perheemme tavan toimia. Odotimme vain, että pyytäisi anteeksi. Nyt kulunut 4 vuotta ja edelleenkään ei anna ylpeys periksi pyytää anteeksi.

Pitkään ihmettelin miksi näin. Nyt selvisi, on äitiinsä tullut. Anoppi petti lupauksensa ja teki kurjan tempun lapsenlapselleen. Ainut, jota odotamme on selitys häneltä miksi teki näin ja anteeksipyyntö. Nyt mennyt jo muutama kuukausi ja ei suostu soittamaan. Tietää kyllä, että mies tätä puhelua häneltä odottaa.

Molemmat tapaukset olisivat ohi, jos olisi vain kumpikin suoraan myöntänyt virheensä ja pyytänyt anteeksi.

Meidän perinnönjaoissa kaikkein hävyttömimpiä ovat olleet juurikin sukuun kuulumattomat, kuten kälyt ja miniät. Tätini mies oli perinnönjaossa oikea öykkäri, vaati kaikki arvotavarat itselleen ja kun isäni vastusti niin kävi melkein päälle. Isäni ja siskonsa olisivat kyllä jakaneet omaisuuden oikeinkin nätisti ilman riitoja, mutta tädin mies pilasi tilaisuuden.

Vierailija kirjoitti:

Meidän perinnönjaoissa kaikkein hävyttömimpiä ovat olleet juurikin sukuun kuulumattomat, kuten kälyt ja miniät. Tätini mies oli perinnönjaossa oikea öykkäri, vaati kaikki arvotavarat itselleen ja kun isäni vastusti niin kävi melkein päälle. Isäni ja siskonsa olisivat kyllä jakaneet omaisuuden oikeinkin nätisti ilman riitoja, mutta tädin mies pilasi tilaisuuden.

Ainahan just ne jotka ei kuulu sukuun on ottamassa perinnönjaossa

Veljen vaimo ei mennyt isoisänsã hautajaisiin kun sai tietää, että ukkivainaa oli myynyt autonsa muutettuaan palvelutaloon, sillä ajokortti oli erääntynyt ja palvelutalossa asuminen oli kallista. Halusi viettää viimeiset vuotensa laadukkaassa kodissa. Vaimo ilmeisesti kuvitteli saavansa ilmaisen menopelin ja että loput perillisistä eivät pistäisi pahakseen kun hän vie tonnien arvoisen auton vaikkei ole edes rintaperillinen :D on kyllä hyvin itsekäs ja lellitty tapaus muutenkin