Lue keskustelun säännöt.
Turhin sukuriita mitä teidän suvussa on ollut?
05.02.2018 |
Minun elämäni ehkä viihdyttävin kokemus oli kun setäni vaimo ja siskoni tappelivat pää punaisena mummovainaan vanhasta ja ruosteisesta kirjoituskoneesta perinnönjaossa. Molemmat rahankiilto silmissä ajattelivat, että siitä metallikasasta saa hyvän hinnan jossain antiikkipuodissa, vaikka kyseinen vehje oli jostain 80-luvulta ja käytännössä romurautaa.
Hirveä huuto ja haukkuminen, kumpikin koitti pennin päälle laskea paljonko oli käytetty mummoni hoitamiseen rahaa. Sisko oli ostanut euron sukkikset joskus, setä taas paketin keksejä muutama kuukausi sitten. Ja minuutilleen listattiin paljonko on mummia käyty katsomassa, kuka oli käynyt kiltisti kitkemässä kukkapenkkiä tai kolaamassa pihaa.
Itse istuin viinilasi kädessä nojatuolissa katsomassa esitystä naurua pidätellen. Sisko sen kojeen lopulta vei, piti pari viikkoa paraatipaikalla kirjahyllyssä etsiessään turhaan putiikkia, joka suostuisi ostamaan hökötyksen. Kun asian todellinen laita lopulta paljastui ja sisko tajusi ettei 80-luvun ruosteiselle kirjoituskoneelle ole juurikaan kysyntää, saati että joku raukkaparka siitä romuraudasta vielä maksaisi, kone siirtyi vaivihkaa ulkovaraston nurkkaan.
Kertokaa teidän sukuriitoja!
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Välillä ihan harmittaa että oma sukuni on hyvinkin täysipäistä sakkia. Jää apn kuvailemat mehukkaat riidat näkemättä :D
Meidänkin suvussa kaikilla on pää usein täynnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä miehen sisarusten seurustelukumppanit oli vaatimassa isompia osuuksia, kun ostimme miehen kotitilan sukupolvenvaihdoksen kautta.
Eivät edes olleet avoparia tai kihloissa, mutta enemmän rahaa olisi pitänyt saada.
Eivät olleet kyllä pitkään suhteet elossa.
Meille oli todella raskasta henkisesti, sillä heitä oli pidetty hyvinä ystävinä.
Suvun ammattilokki (veljeni) laittoi kaikkiin välit poikki kun ilmoitimme, että jos hän haluaa vanhempiemme talon niin saa luvan ostaa meidät muut ulos. Hän ja lokkivaimonsa ihan kuvittelivat että annamme talon pois heille hymysuin. Ja mainittakoon että he ovat meistä hyvätuloisimmat, toinen veljeni maksoi esimerkiksi ulosottovelkansa pois tällä talosta saadulla rahalla ja sai muutenkin taloutensa kuntoon. Minä olen pienipalkkaisessa työssä ja elän kädestä suuhun eli todellakaan ei huvittanut tehdä loisille palvelusta. Talo oli varsin hyväkuntoinen ja muuttovoittoisella alueella. Muutenkin tämä lokkiveli on ollut koko aikuisikänsä käsi ojossa vanhemmillemme samalla kun meillä muilla ei ole ollut pokkaa pyytää vanhempia antamaan meille mitään pienestä eläkkeestään.
Sukutapaamiset ovat huomattavasti mukavampia nyt kun lokkiparia ei ole näkynyt. Talo meni parissa kuukaudessa kaupaksi, laitettiin velikullalle osansa kauppasummasta ja toivoteltiin hyvää loppuelämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nostan ja toivottavasti löytyy lisää kokemusta, sillä näitä on hauska lukea
Eikö nämä mene vähän sinne negailun puolelle nämä ketjut. Muutenkin pidän näitä perintö asioita vähän huonoina puheenaiheina. Ja sitä paitsi siitä on monta vuotta kun viimeksi olen saanut rahaa vanhemmiltani, siis puhdasta rahaa. Isovanhemmilta joskus sitten pientä synttärirahaa ja sen sellaista pikku palkkaa. Rahaa en ole ikinä pyytänyt vanhemmiltani, en koskaan. Sitä on saanut tenteistä kun on pärjännyt hyvin ja pieni pesämuna tilillä kotoa lähtiessä, mikä on säästetty sinne jo hyvissä ajoin valmiiksi odottamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai sen voi kertoa, että pesämuna oli sen luokkaa noin 5-6 tuhatta muistaakseni, jos muistelen oikein. Siinä välimaastossa. Mielestäni ihan sopivasti. Vähän vähempikin riittäisi ehkä, luokkaa 3-4 tuhatta vois olla sellanen sopiva millä jo pääsis alkuun.
Vierailija kirjoitti:
Eikö nämä mene vähän sinne negailun puolelle nämä ketjut. Muutenkin pidän näitä perintö asioita vähän huonoina puheenaiheina. Ja sitä paitsi siitä on monta vuotta kun viimeksi olen saanut rahaa vanhemmiltani, siis puhdasta rahaa. Isovanhemmilta joskus sitten pientä synttärirahaa ja sen sellaista pikku palkkaa. Rahaa en ole ikinä pyytänyt vanhemmiltani, en koskaan. Sitä on saanut tenteistä kun on pärjännyt hyvin ja pieni pesämuna tilillä kotoa lähtiessä, mikä on säästetty sinne jo hyvissä ajoin valmiiksi odottamaan.
Tässähän keskusteltu turhimmista sukuriidoista eikä rqhanjaosta sinänsä vaikka sehän se riitoja aiheuttaa. RAHA on herkkä asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini isä kuoli 80-luvun puolivälissä. Hautajaisissa siirryttiin kirkosta seurakuntatalolle kahvittelemaan. Siinä sitten kävi jotenkin ilmi, että papan iso lapsilauma, äitini sisaruksineen, ei ollut oikein sopinut mitään hautajaisten ohjelmasta ja tilaisuuden etenemisestä. Homma meinasi mennä epätietoiseksi seisoskeluksi ja odotteluksi. Isäni toiminnan miehenä ja omassa työssään esiintymään ja organisoimaan tottuneena otti sitten homman ns. haltuunsa ja rupesi vetämään tilaisuutta: Ehdotti laulettavaa virttä ja järjesti jotkut tädit lukemaan addressit tms, mitä sitä nyt perushautajaisten ohjelmaan kuuluu.
Tästä "vävypojan sekaantumisesta asiaan" osa äitini sisaruksista, etenkin yksi hänen veljistään, suuttui niin perinpohjin, että vanhempani eivät ole olleet missään tekemisissä yli 30 vuoteen tämän veljensä kanssa, eivätkä juuri parin muunkaan äidin sisaruksen kanssa! Tämä eniten suuttunut veli asuu noin 15 km päässä vanhemmistani samalla kylällä ja lapsena aina ihmettelin, että miten en tunne ollenkaan serkkujani ja enoani, emmekä koskaan käy kylässä, vaikka samalla kylällä asumme. Vanhempi sukulainen sitten kertoi tarinan vihanpidon taustalla. Täysin käsittämätön juttu mielestäni.
Mun on turha yrittää olla kotona käymässä, kun minun pää ei vaan kestä sitä. Mä oon kärsinyt narsismista niin kauan, että se on aiheuttanut erittäin pahoja haavoja ja ongelmia ja niistä toipumiseen menee aikaa todella paljon. Ihan kokonaan en pysty siitä paranemaan, vaikka haluaisinkin tai ainakin se on hyvin vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että pitääkö meidän suvussa mennä naimisiin, perustaa perhe, saako harrastaa irtosuhteita, saako pariutua samaa sukupuolta olevan kansa, jos harrastaa irtosuhteita tai on ollut pitkässä suhteessa niin saako/onko oikeus hankkiutua omin päin raskaaksi mieheltä kysymättä ja onko miehen velvollisuus mennä naimisiin tämän naisen kanssa vai saako jättää (???). Ensinmainitut mielestäni asioita, joita ei sanella suvussa vaan ovat jokaisen yksityisasioita, viimeksimainittu taas ihan itsestään selvä että vain tosi pahasti persoonallisuushäiriöinen tekee lapsia sopimatta toisen osapuolen kanssa. Sukuni siis umpikonservatiivinen.
Veljeni erosi 10 vuotta sitten. Avioero oli riitaisa, siihen liittyi kolmansia osapuolia, rahasta ja lasten tapaamisista riideltiin oikeudessa asti, eikä ex-pari ole nykyäänkään missään väleissä tai tekemisissä keskenään, vaikka heillä on jo yhteisiä lapsenlapsiakin.
Tämän eroriitelyn tiimellyksessä siskoni asettui ns. veljen vaimon puolelle asiassa. Tämä oli erikoinen liike, minun näkökulmastani seurattuna täysin yllättävä ja omituinenkin siirto, sillä aiemmin pitkän avioliiton aikana siskoni ja veljeni vaimo eivät olleet juuri missään tekemisissä keskenään, heillä oli ns. viileän asialliset välit, mutta ystäviä eivät missään tapauksessa olleet. Molempien piikeistä olin ymmärtänyt, että eivät erityisesti pitäneet toisistaan. Veljen ex on myös minusta aika hankala ihminen, ei sellainen tyyppi, jonka kanssa itse haluaisin ystävystyä.
Jostakin syystä avioero kumminkin lähensi siskoni ja veljen ex-vaimon niin, että veljen ex rupesi erokriisissään soittelemaan ja avautumaan siskolleni. Siskoni uskoi kaikki värittyneet, osin ihan keksityt jutut, veljeni kauheista tekemisistä. Siskonikin kyllä sitten vähän ajan päästä ymmärsi jutut valheiksi, mutta "ystävyys" jatkui silti.
Vielä tänäkin päivänä, kun erosta on vuosia jo aikaa, siskoni kyläilee ja pitää yhteyttä veljensä ex-vaimon kanssa, josta ennen eroa ei pitänyt ollenkaan. Siskoni ja veljeni välit tämä puolen valitseminen katkaisi niin, että eivät ole pakollista joulukorttien vaihtamista enempää keskenään tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rahasta ja omaisuudesta taitaa olla suosituinta riidellä vai onko jollain kokemusta muusta?
Meidän suvussa ollaan yleensä suht fiksusti käyttäydytty.
Oma isäni ehkä ärhäkkä jakamaan mielipiteitä, mutta onneksi ei ole karannut homma käsistä.
Miehen suku oli hyvin harmonista ja miellyttävää, kunnes äityi riitaisaksi pari vuotta naimisiinmenomme jälkeen. Miehen isä oli miehen siskolla kyläillessään sanonut tälle tyttärelleen eli tilaisuuden emännälle niin ikävästi, että tytär oli ratkennut itkuun ja ajanut isänsä ulos. Siitä lähtien miehen sisko ja anoppi (eronnut apesta) eivät enää voineet olla samassa paikassa niin huonosti käyttäytyneen apen kanssa. Appea ei siis enimmäkseen kutsuttu enää mihinkään. Jos miehen sisko ja anoppi kuulivat, että appi on tulossa jonnekin, he jäivät kotiin.
En sattunut olemaan tuolloin paikalla eikä kukaan halunnut kertoa minulle, mistä riita alkoi, vaan vastasivat vältellen, ettei ole heidän asiansa tai etteivät halua puhua aiheesta. Lopulta joku kertoi, että appi oli tullut myöhässä kylään tyttärensä luo ja sitten valittanut, että kahvi oli kylmää. Ja tullut sen takia ajetuksi ulos.
Ok, hölmöä käytöstä ensin myöhästyä ja sitten valittaa kylmästä kahvista, mutta hankala tilanne on nyt jatkunut yli seitsemän vuotta. Kuulemma käytös osoitti, ettei appi arvosta tyttärensä vaivannäköä eikä arvostanut tämän ollessa lapsi. Tilanne nyt eskaloitui. Kuitenkin olivat sitä ennen pitkään väleissä ja sen jälkeen appi on monesti pyytänyt anteeksi ja tuonut lahjoja tyttärensä ovelle jne, mutta tytär ei avaa ovea. Parempi laiha sopu kuin lihava riita. Ei tarvitsisi edes jutella tai olla läheisiä, mutta edes sen verran, että voisivat olla samassa paikassa yhtä aikaa eikä vetää koko sukua mukaan souviin.
Jostain hemmetin syystä serkkuni äidin puolelta uskoivat, että mummilla oli piilotettuja rikkauksia sillä tällä oli oli ollut toinen, lyhyt avioliitto lääkärin ( tavallinen yleislääkäri)kanssa ennenkuin mies äkillisesti menehtyi . Tåmä lapseton lääkärismies mies oli asunut yksin semmoisessa 70-luvun tiilisessä ok-talossa ja omistanut pari jenkkiautoa, joten miehenhän täytyi olla sikarikas! Leskeksi jäätyään mummo muutti pieneen rivariasuntoon ja osteli kirpputoreilta, mutta silti serkkujeni mielestä mummilla täytyi olla jossain piilossa rikkauksia, kunhan esitti köyhää. Asuin lähellä mummia ja kävin usein kahvilla sekä kuljettelin asioilla, tästähän serkut sitten riemastuivat että kärkyin perintöä! Kovasti uhiteltiin että turha mielistellä ja tätinikin soitteli äidille kännissä tästä "perseennuolemisestani".
No, 70-vuotiaana mummi sitten kuoli äkilliseen sairaskohtaukseen :( Kävi ilmi, ettei mummo ollut tehnyt testamenttiä ja kaikki mummin rahat olivat kiinni siinä rivarikämpässä, tililläkään ei ollut kummoisia summia. Tiivistettynä pieni saunallinen rivitalokaksio, astioita, vaatteita, vanha kuvaputkitelkkari.. ja polkupyörä. Siinä kaikki mitä mummilta jäi. Serkut olivat helvetin raivoissaan ja pistivät välit poikki sekä minuun että äitiin, meistä tehtiin syntipukit sille nololle tosiasialle ettei mitään salattuja rikkauksia ollut olemassakaan.
Vierailija kirjoitti:
Miehen suku oli hyvin harmonista ja miellyttävää, kunnes äityi riitaisaksi pari vuotta naimisiinmenomme jälkeen. Miehen isä oli miehen siskolla kyläillessään sanonut tälle tyttärelleen eli tilaisuuden emännälle niin ikävästi, että tytär oli ratkennut itkuun ja ajanut isänsä ulos. Siitä lähtien miehen sisko ja anoppi (eronnut apesta) eivät enää voineet olla samassa paikassa niin huonosti käyttäytyneen apen kanssa. Appea ei siis enimmäkseen kutsuttu enää mihinkään. Jos miehen sisko ja anoppi kuulivat, että appi on tulossa jonnekin, he jäivät kotiin.
En sattunut olemaan tuolloin paikalla eikä kukaan halunnut kertoa minulle, mistä riita alkoi, vaan vastasivat vältellen, ettei ole heidän asiansa tai etteivät halua puhua aiheesta. Lopulta joku kertoi, että appi oli tullut myöhässä kylään tyttärensä luo ja sitten valittanut, että kahvi oli kylmää. Ja tullut sen takia ajetuksi ulos.
Ok, hölmöä käytöstä ensin myöhästyä ja sitten valittaa kylmästä kahvista, mutta hankala tilanne on nyt jatkunut yli seitsemän vuotta. Kuulemma käytös osoitti, ettei appi arvosta tyttärensä vaivannäköä eikä arvostanut tämän ollessa lapsi. Tilanne nyt eskaloitui. Kuitenkin olivat sitä ennen pitkään väleissä ja sen jälkeen appi on monesti pyytänyt anteeksi ja tuonut lahjoja tyttärensä ovelle jne, mutta tytär ei avaa ovea. Parempi laiha sopu kuin lihava riita. Ei tarvitsisi edes jutella tai olla läheisiä, mutta edes sen verran, että voisivat olla samassa paikassa yhtä aikaa eikä vetää koko sukua mukaan souviin.
Mieheni sedät eivät muutamaan vuoteen puhuneet keskenään ja menivät omistamalleen saarelle eri reittejä eri aikaan. Syy: mökkiolosuhteissa, hiukan höyryä päässä, ei toinen halunnut syödä toisen tarjoamaa syötävää vaan heitti tyhmän vitsin toisen vaimosta.
Sen jälkeen purettiin kaikki vuosikymmenten kauna pohjia myöten.
Nyt miehillä on jonkinlainen rauha, vaikkakin hento ja huteralla pohjalla.
Välillä ihan harmittaa että oma sukuni on hyvinkin täysipäistä sakkia. Jää apn kuvailemat mehukkaat riidat näkemättä :D