Lue keskustelun säännöt.
Lapsen itsemurha
enkeliäiti
05.02.2018 |
Haluaisin purkaa hieman tuntojani, kun ei ole muuta kenelle voisi avautua.
Oma 17v tyttäreni teki itsemurhan hirttäytymällä .Minä löysin hänet omasta huoneestaan. Hän oli ollut pitkään jo masentunut oli osastojaksoja, psykologeja ja yritimme koko perhe tukea häntä, muttemme kai tarpeeksi. itsesyytökset ovat valtavia. Mitä teine väärin ja miksi en tajunnut, että lapseni voi oikeasti niin huonosti..Voiko tästä koskaan selvitä..? Olen huono äiti..Haluan vain lapseni takaisin ja tekisin kaiken aivan toisin..
Kommentit (43)
Ainoa mitä voit syyllistää on pillereihin tukeutuvaa sairaanhoitoa. Energiaa surun käsittelyyn. Elämä kuitenkin jatkuu ja maapallo jatkaa pyörimistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan osaa ja toivotan valtavasti voimia jaksaa eteenpäin. Valitettavasti tiedän, mitä käyt läpi. Suosittelen hankkiutumaan vertaistuen pariin esim. Surunauhalla, seurakunnalla, mielenterveystoimistojen kautta, Mielenterveysliitolla on erilaisia ryhmiä. Ei sitä tuskaa oikein kukaan muu ymmärrä kuin saman kokenut. Tämä palsta on suoraan sanottuna väärä kanava olon purkamiseen. Olet niin haavoilla, ettet pysty puolustautumaan ikäviä kirjoituksia vastaan.
*halaus*
Vierailija kirjoitti:
En nyt tiedä onko näistä; ei se ollut sinun vikasi vakuutteluista hyötyä. Itsemurha on sellainen tapa kuolla, että se pakostikin tuo itsesyytökset omaisille. En tarkoita, että syytöksiin olisi kuitenkaan mitään syytä.
Masennus on sairaus siinä missä syöpäkin. Toiset parantuu siitä ja toiset kuolee sen takia. Ei sitä kukaan oikein voi estää.
Itse selvisin vaikeasta masennuksesta hyvän tukiverkoston, lääkityksen ja loistavan hoitotahon tuloksena. Koen, että itselläni oli vain hyvä tuuri että selvisin. Jos joissakin edellämainituissa asioissa olisi ollut puutteita, olisin itsekin siirtynyt jo nurmen alle nukkumaan.
Osaatko sanoa, miksi koit sen masennuksen niin tuskallisena. Suomessakin sinnittelee ihmisiä pahojen kipujen kanssa ilman toivoa paranemisesta. En tässä aseta sqirauksia järjestykseen, mutta miettikää vaikka sitä poikaa, joka ei pysty sivuiltaan nukkumaan kuin istuma-asennossa.
Joillain on hyvä syy masetua ja elämä näyttää toivottomalta. Siis juuri vaikka kivut. Nuori saattaa tehdä itsemurhan vaikkapa siksi, että tyttöystävä jätti. He ovat kypsymättömiä ikänsä takia.
Voimia. Onko kunnassanne kriisiryhmä? Jos on, niin sieltä saa keskusteluapua. Jos taas ei ole, niin luulisin, että terveyskeskus tai mielenterveystoimisto voi neuvoa, mistä apua voisi hakea. Seurakunnalla on usein myös sururyhmä, jonne voi myös mennä.
Voimia. Voin kuvitella, kuinka paljon jälkeenjääneet itseään voivat syyllistää tällaisessa tilanteessa. Itsekin mietin itsemurhaa 17-vuotiaana. Kuitenkin pelkäsin sitä, että jäisin puoliksi vammautuneena olemaan, jos teko ei onnistuisikaan tai joku tulisi paikalle liian aikaisin toimittamaan minut sairaalaan tms. ja siksi koko homma jäi vain ajattelun asteelle.
Muista, että lapsesi teki kaiken omasta halustaan. Nyt hän on saavuttanut haluamansa. Älä syyllistä itseäsi, hän tuskin toivoo sitä. Nyt hän leijuu kauniina ja onnellisena, suuressa rakkaudessa. Hänen elämänsä piti mennä täällä maan päällä tällä tavalla.
Keskity siihen, mitä teillä oli. Hän oli täällä hetken, mutta jätti yhteisiä muistoja, kauniitakin. Uskon, että hän odottaa siellä sinua ja muita rakkaitaan, kunnes teidän aikanne on tulla. Elä sinä elämääsi täällä niin kauan, kuin sitä on suotu.
Emme pysty ymmärtämään aina kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pahoillani ap. Ja hei, tyttäresi ratkaisu ei ole sun vika. En nyt tiedä kokonaistilannetta ja taustoja, mutta joskus elämässä on tilanteita, joihin mikään apu ei auta. Eikä se, mitä muut tekee tai sanoo. Itse masennusta moneen kertaan sairastaneena voin sanoa, että mä oon aina itse joutunut käymään asiat läpi ja hyväksymään ne. Ei mun perhe voinut huonossa olossa auttaa. Kuuntelevat ja auttavat hakemaan apua, mutta muuta eivät voi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt tiedä onko näistä; ei se ollut sinun vikasi vakuutteluista hyötyä. Itsemurha on sellainen tapa kuolla, että se pakostikin tuo itsesyytökset omaisille. En tarkoita, että syytöksiin olisi kuitenkaan mitään syytä.
Masennus on sairaus siinä missä syöpäkin. Toiset parantuu siitä ja toiset kuolee sen takia. Ei sitä kukaan oikein voi estää.
Itse selvisin vaikeasta masennuksesta hyvän tukiverkoston, lääkityksen ja loistavan hoitotahon tuloksena. Koen, että itselläni oli vain hyvä tuuri että selvisin. Jos joissakin edellämainituissa asioissa olisi ollut puutteita, olisin itsekin siirtynyt jo nurmen alle nukkumaan.Osaatko sanoa, miksi koit sen masennuksen niin tuskallisena. Suomessakin sinnittelee ihmisiä pahojen kipujen kanssa ilman toivoa paranemisesta. En tässä aseta sqirauksia järjestykseen, mutta miettikää vaikka sitä poikaa, joka ei pysty sivuiltaan nukkumaan kuin istuma-asennossa.
Joillain on hyvä syy masetua ja elämä näyttää toivottomalta. Siis juuri vaikka kivut. Nuori saattaa tehdä itsemurhan vaikkapa siksi, että tyttöystävä jätti. He ovat kypsymättömiä ikänsä takia.
Et taida ihan ymmärtää mitä se masennus on. Jos joku tappaa itsensä kroonisten kipujen takia, niin melkein varmasti itse kipu ei ollut suora syy itsemurhaan vaan kivun aiheuttama masennus. Halu kuolla ja tappaa itsensä on nimenomaan masennuksen oire, yksi yleisistä ja keskeisistä piirteistä siinä.
Tunnut luulevan, että masennus on vähemmän todellista jos ei sille ole selvää ulkoista syytä. Tämä ei vastaa todellisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ei Suomen tasoisessa maassa osata hoitaa masennusta? Osastolla pakkolääkitään potilaita, vaikka kaikille lääkkeet eivät sovi, saattavat jopa pahentaa tilannetta. Potilaat makaavat sängyssä koko päivän, eikä ketään kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, otan osaa, tuo on aivan hirveä tilanne. Oma teinini on myös masentunut ja pelkään jatkuvasti hänen puolestaan. Olet varmasti itse kaikkesi yrittänyt. On luonnollista vanhempien etsiä syytä itsestään, mutta kaikkeen ei vain voi vaikuttaa. Tarvitset nyt itse ammattiapua ja nopeasti, jos et ole sitä vielä hakenut.
Tämän nyt ei ole tarkoitus lannistaa tai kuulostaa negatiiviselta, mutta miten joku voi luottaa "ammattiapuun" kun on jo lähietäisyydeltä nähnyt että se ei ole auttanut.
...hyvin voi auttaa. Ja auttaakin. Älä yleistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennuksessa elämä näyttää rangaistussiirtolalta tai vankileiriltä. Työ tuntuu pakkotyöltä, opiskelu pakko-opiskelulta. Jos et tee pakkotyötä, olet saamaton laiskuri, sama, jos et pakko-opiskele. Onnea ei tunnu eikä iloa. Tältä masennus ainakin minusta tuntuu.
Mutta en halua kuollakaan, siksi olen jatkanut elämistä vuodesta toiseen.
Ymmärrän kuitenkin jollain tavalla heitä, jotka lopettavat.
Toisaalta elämä voi olla myös ihanaa ja kaunista. Usein vaan ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei Suomen tasoisessa maassa osata hoitaa masennusta? Osastolla pakkolääkitään potilaita, vaikka kaikille lääkkeet eivät sovi, saattavat jopa pahentaa tilannetta. Potilaat makaavat sängyssä koko päivän, eikä ketään kiinnosta.
Sitä minäkin ihmettelen. Mutta masentunut ei nähtävästi ole mediaseksikäs ja mt potilaat on helppo unohtaa kun häpeävät itseään.
Mielestäni viranomaisten pitäisi järjestää kampanja. Nyt mt ongelmat ovat hirveä tabu ja häpeä. Vaeitaan vaikka pitäisi jaksa tietoa ihmisille.
Irlannissa järjestettiin kansallinen kampanja ja itsemurhaluvut kääntyivät laskuun.
Miksei siis kukaan tee yhtään mitään asian eteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin vastata siitä näkökulmasta, että aikoinani itse suunnittelin itsemurhaa ja toivoin kuolemaa monta vuotta. Vanhempani eivät olisi voineet tehdä mitään toisin kasvatuksessa tai muutenkaan estääkseen aikeeni. Eivät olleet täydellisiä vanhempia, mutta ei kukaan ole. Lapsellasi oli varmasti todella paha olla, ja teit kaiken voitavasi äitinä. Osanotto.
Otan osaa. Älä syytä itseäsi, vaikka tuossa tilanteessa herkästi miettiikin mitä olisit voinut tehdä toisin lapsesi hyväksi - todennäköisesti teit sen mitä pystyit. Olethan hakenut itse keskusteluapua tilanteeseen? Entä muu perhe? Käsitelkää tapahtumaa kaikessa rauhassa, omaan tahtiinne, ja olkaa toisillenne tukena. Ja muistakaa, ettei tapahtunut ole teidän syytänne. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, otan osaa, tuo on aivan hirveä tilanne. Oma teinini on myös masentunut ja pelkään jatkuvasti hänen puolestaan. Olet varmasti itse kaikkesi yrittänyt. On luonnollista vanhempien etsiä syytä itsestään, mutta kaikkeen ei vain voi vaikuttaa. Tarvitset nyt itse ammattiapua ja nopeasti, jos et ole sitä vielä hakenut.
Tämän nyt ei ole tarkoitus lannistaa tai kuulostaa negatiiviselta, mutta miten joku voi luottaa "ammattiapuun" kun on jo lähietäisyydeltä nähnyt että se ei ole auttanut.
Joillekin varmasti auttaa. Ei pidä yleistää.
Ei ole yhtä syytä. Monen tekijän summa.
Olet tehnyt varmasti parhaasi ja voit olla rauhallisin mielin.
Oma siskoni teki myös itsemurhan. Aluksi tuntui, ettei siitä selviä mitenkään.
Nyt pystyn jo muistelemaan yhteistä lapsuutta ja hymyilemään muistoille.
Voimia teidän koko perheelle.
Vierailija kirjoitti:
Masennuksessa elämä näyttää rangaistussiirtolalta tai vankileiriltä. Työ tuntuu pakkotyöltä, opiskelu pakko-opiskelulta. Jos et tee pakkotyötä, olet saamaton laiskuri, sama, jos et pakko-opiskele. Onnea ei tunnu eikä iloa. Tältä masennus ainakin minusta tuntuu.
Mutta en halua kuollakaan, siksi olen jatkanut elämistä vuodesta toiseen.
Ymmärrän kuitenkin jollain tavalla heitä, jotka lopettavat.
Toisaalta elämä voi olla myös ihanaa ja kaunista. Usein vaan ei ole.
Itse olen sairastanut masennusta yli 20 v. Elämästä puuttuu värit. Tai joku on sanonut, että masentunut on kun elävä kuollut. Siltä välillä tuntuu.
Täällä yksi perheen ainoa lapsi, joka suunnittelee lopullista ratkaisua. Olen ollut koko ikäni masentunut ja teini-iässä tuli vielä asperger- ja paniikkihäiriödiagnoosit. Lääkkeet ja terapia eivät ole auttaneet. Olen huomannut, että vanhempani eivät enää jaksa minua ja ovat ottaneet paljon etäisyyttä. Emme ole nähneet kuukausiin ja soittelemme kerran parin kuukauden välein.
Ajattelin kuolla pois heidän jaksamisensa takia. He ehkä ovat helvetin surullisia aluksi mutta ajan mittaan huomaavat, että ilman minua elämä on huolettomampaa. Ottakaa asia näin jos lapsenne tekee itsemurhan, nyt teillä kaikilla on parempi olo kun lapsi lepää rauhassa eikä kärsi enää.
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi perheen ainoa lapsi, joka suunnittelee lopullista ratkaisua. Olen ollut koko ikäni masentunut ja teini-iässä tuli vielä asperger- ja paniikkihäiriödiagnoosit. Lääkkeet ja terapia eivät ole auttaneet. Olen huomannut, että vanhempani eivät enää jaksa minua ja ovat ottaneet paljon etäisyyttä. Emme ole nähneet kuukausiin ja soittelemme kerran parin kuukauden välein.
Ajattelin kuolla pois heidän jaksamisensa takia. He ehkä ovat helvetin surullisia aluksi mutta ajan mittaan huomaavat, että ilman minua elämä on huolettomampaa. Ottakaa asia näin jos lapsenne tekee itsemurhan, nyt teillä kaikilla on parempi olo kun lapsi lepää rauhassa eikä kärsi enää.
Minun täysi-ikäinen poikani yritti tappaa itsensä tänä kesänä, mutta ei onnistunut, vaan vammautui. Olen ollut väsynyt hänen kanssaan, koska kaikkeni olen tehnyt, mutta en vain ole pystynyt auttamaan tarpeeksi. Ei se etäisyys johdu muusta. Vammautumisesta huolimatta olen onnellinen, ettei hän onnistunut teossaan.
Lapseni on nyt jälkeen päin ihmetellyt, kuinka suureen osaan ihmisiä hänen tekonsa vaikutti. Meihin vanhempiin, isovanhempiin, sisaruksiin, kavereihin.... sanoo, ettei tajunnut.
Vaikka lapseni pääsisi irti tuskastaan tappamalla itsensä, hän aiheuttaisi pysyvät traumat kymmenelle läheiselle ihmiselle. Sen jälkeen muut ihmiset kärsivät.
En nyt tiedä onko näistä; ei se ollut sinun vikasi vakuutteluista hyötyä. Itsemurha on sellainen tapa kuolla, että se pakostikin tuo itsesyytökset omaisille. En tarkoita, että syytöksiin olisi kuitenkaan mitään syytä.
Masennus on sairaus siinä missä syöpäkin. Toiset parantuu siitä ja toiset kuolee sen takia. Ei sitä kukaan oikein voi estää.
Itse selvisin vaikeasta masennuksesta hyvän tukiverkoston, lääkityksen ja loistavan hoitotahon tuloksena. Koen, että itselläni oli vain hyvä tuuri että selvisin. Jos joissakin edellämainituissa asioissa olisi ollut puutteita, olisin itsekin siirtynyt jo nurmen alle nukkumaan.