Koira puree jos nukkumassa ja menee silittämään
Eli siis: meillä miehen kanssa eroaa koiran koulutusmetodit kuin yö & päivä, jonka johdosta mies ei koiraa kouluta vaan se on täysin minun vastuulla. Minä myös teen koiran kanssa kaiken, ruokin, lenkitän jne. Mies on joitakin kertoja ehtinyt pentu/murkkuaikana koiran heittää tai riepottaa niskasta jostain väärästä paikasta pois. (koira on nyt vuoden ikäinen) Minä en tätä ole tehnyt. Itse ajattelen että koira luottaa minuun mutta ei mieheen. Kyseessä vielä eroahdistuskoira, on itsepäinen mutta epäluuloinen ja pentuna oli mielettömän arka. Nyt parantunut huimasti.
Olen useaan kertaan sanonut että KOIRAAN EI MENNÄ KOSKEMAAN KUN SE NUKKUU. Eilen koira oli omalla paikalla, lapsi (ei mikään pieni vaan teini-ikäinen) meni ihan nätisti kylläkin, makaamaan koiran viereen ja alkoi silittämään. Sanoin että älä mene häiritsemään kun koira nukkuu. Saman tien koira havahtui, murahti vähän, lapsi ei perääntynyt vaan jatkoi silittämistä jolloin koira alkoi haukkua kimeästi ja nappasi sormeen kiinni. Lapsi säikähti totaalisesti, perääntyi ja itsekin säikähdin. Ei purrut kunnolla mutta sormeen tuli ihan vertavuotava viiltohaava.
Täältä varmaan tulee haukkuja lisää, mies huusi minut jo maan rakoon kun ''tuo piski on sinun niskan päällä niin se on kaikkien muidenkin'' hänen oli siis pakko mennä muutama tunti episodin jälkeen kokeilemaan muriseeko koira hänellekin nukkuessaan (kyllä murisi ja siitähän mies innostui ja olisi ollut heittämässä koiran niskapersotteella ympäri että alenee laumajärjestyksessä hänen sanojensa mukaan) koira on niskan päällä siitä huolimatta että se ei murise minulle. Minulla ei siis ole koiran kanssa mitään ongelmia. Minä voin mennä vaikka vääntämään koiran solmuun sen nukkuessa eikä se pihahdakaan. Tähän yritin vedota, että se on epävarma koira, se ei tiedä mitä sinä ja lapsi sille teette kun yhtäkkiä ilmestytte kun se nukkuu varsinkin kun molemmat olette sitä niskasta repineet, murisseet sille ja mies myös potkaissut. (tiedän että jotkut koirat sen kestävät murinan/niskasta ottamisen, mutta tämä ei) teidän pitäisi rakentaa koiraan luottamus ja saada se vakuuttumaan siitä ettei sen tarvitse puolustaa itseään.
Mutta ei, koira pitää itseään kuulemma perheen päänä ja sillä on dominanssiongelma. Nyt minun on kuulemma koulutettava käytös pois jos mies ei sitä saa tehdä (eli heitellä niskalenkkiotteella ja lyödä jos koira murahtaa) tai koira saa lähteä. Yritin selittää että minun on hankala sitä alkaa kouluttamaan kun et tule yhtään vastaan minun keinoillani, esim. että ruokkisi koiraa tai pitäisi hyvänä. Mutta ei. Siinä koira vaan kuulemma voittaisi jos mies sitä alkaisi mielistelemään. Minun mielestäni myöskään murinasta ei pidä rankaista vaan tehdä tilanne sellaiseksi ettei koira koe tarvetta siihen.
_todella_ epätoivoinen olo kun omat näkemykset poikkeavat niin paljon. Mitä ihmettä tässä tulee tehdä. Olenko kuitenkin itse väärässä?
Ai että oikein loistava esimerkki :D yhtään luonnevikaista sekopäätä ei ole vielä joukkoomme eksynyt. Pari kodinvaihtajaa kyllä joiden ”luonnevika” kummasti parani meillä. Johtajuuskin on taito joka pitää osata, kaikista kun ei ole johtajiksi vaikka kuinka yrittäisivät. Koira näkee kyllä teeskentelyn lävitse.
En halveksu positiivista kouluttamista, teen sitä itsekin. Mutta ei sillä koiran kunnioitusta saa. Sillä opetellaan uusia asioita joita koira ei muuten älyäisi. Sen sijaan esim. kieltämisen koira ymmärtää helposti, koirathan kieltävät toisiaankin. Elekieltä se on.
Tottelevaisuus ei ole temppu vaan koiran asenne. Se perustuu omistajan kunnioittamiseen.
Sukupuolesta riippumatta, itse olen nainen enkä jermu.