Lue keskustelun säännöt.
Koira puree jos nukkumassa ja menee silittämään
03.02.2018 |
Eli siis: meillä miehen kanssa eroaa koiran koulutusmetodit kuin yö & päivä, jonka johdosta mies ei koiraa kouluta vaan se on täysin minun vastuulla. Minä myös teen koiran kanssa kaiken, ruokin, lenkitän jne. Mies on joitakin kertoja ehtinyt pentu/murkkuaikana koiran heittää tai riepottaa niskasta jostain väärästä paikasta pois. (koira on nyt vuoden ikäinen) Minä en tätä ole tehnyt. Itse ajattelen että koira luottaa minuun mutta ei mieheen. Kyseessä vielä eroahdistuskoira, on itsepäinen mutta epäluuloinen ja pentuna oli mielettömän arka. Nyt parantunut huimasti.
Olen useaan kertaan sanonut että KOIRAAN EI MENNÄ KOSKEMAAN KUN SE NUKKUU. Eilen koira oli omalla paikalla, lapsi (ei mikään pieni vaan teini-ikäinen) meni ihan nätisti kylläkin, makaamaan koiran viereen ja alkoi silittämään. Sanoin että älä mene häiritsemään kun koira nukkuu. Saman tien koira havahtui, murahti vähän, lapsi ei perääntynyt vaan jatkoi silittämistä jolloin koira alkoi haukkua kimeästi ja nappasi sormeen kiinni. Lapsi säikähti totaalisesti, perääntyi ja itsekin säikähdin. Ei purrut kunnolla mutta sormeen tuli ihan vertavuotava viiltohaava.
Täältä varmaan tulee haukkuja lisää, mies huusi minut jo maan rakoon kun ''tuo piski on sinun niskan päällä niin se on kaikkien muidenkin'' hänen oli siis pakko mennä muutama tunti episodin jälkeen kokeilemaan muriseeko koira hänellekin nukkuessaan (kyllä murisi ja siitähän mies innostui ja olisi ollut heittämässä koiran niskapersotteella ympäri että alenee laumajärjestyksessä hänen sanojensa mukaan) koira on niskan päällä siitä huolimatta että se ei murise minulle. Minulla ei siis ole koiran kanssa mitään ongelmia. Minä voin mennä vaikka vääntämään koiran solmuun sen nukkuessa eikä se pihahdakaan. Tähän yritin vedota, että se on epävarma koira, se ei tiedä mitä sinä ja lapsi sille teette kun yhtäkkiä ilmestytte kun se nukkuu varsinkin kun molemmat olette sitä niskasta repineet, murisseet sille ja mies myös potkaissut. (tiedän että jotkut koirat sen kestävät murinan/niskasta ottamisen, mutta tämä ei) teidän pitäisi rakentaa koiraan luottamus ja saada se vakuuttumaan siitä ettei sen tarvitse puolustaa itseään.
Mutta ei, koira pitää itseään kuulemma perheen päänä ja sillä on dominanssiongelma. Nyt minun on kuulemma koulutettava käytös pois jos mies ei sitä saa tehdä (eli heitellä niskalenkkiotteella ja lyödä jos koira murahtaa) tai koira saa lähteä. Yritin selittää että minun on hankala sitä alkaa kouluttamaan kun et tule yhtään vastaan minun keinoillani, esim. että ruokkisi koiraa tai pitäisi hyvänä. Mutta ei. Siinä koira vaan kuulemma voittaisi jos mies sitä alkaisi mielistelemään. Minun mielestäni myöskään murinasta ei pidä rankaista vaan tehdä tilanne sellaiseksi ettei koira koe tarvetta siihen.
_todella_ epätoivoinen olo kun omat näkemykset poikkeavat niin paljon. Mitä ihmettä tässä tulee tehdä. Olenko kuitenkin itse väärässä?
Kommentit (61)
Ap, miten sinä ihmisenä tulet toimeen miehesi kanssa? Annat periksi ja ymmärrät? Entä miten mies tukee ja ymmärtää sinua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo on vaikeeta nykyään lemmikin pitokin. Mulla oli nuorena koira, sillä oli ruokakuppi ja talutushihna. Se söi koiranruokaa ja lenkillä käytiin. Oli tosi kiva kaveri. Kauniit muistot jäi.
Olen monesti ajatellut samaa! Koiran pitäminen on rakettitiedettä nykyään.
Ai rakettitiedettä on se, että koiraa ei piestä ja sen annetaan nukkua rauhassa? Toivottavasti sulla ei ole koiraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo on vaikeeta nykyään lemmikin pitokin. Mulla oli nuorena koira, sillä oli ruokakuppi ja talutushihna. Se söi koiranruokaa ja lenkillä käytiin. Oli tosi kiva kaveri. Kauniit muistot jäi.
Olen monesti ajatellut samaa! Koiran pitäminen on rakettitiedettä nykyään.
Ai rakettitiedettä on se, että koiraa ei piestä ja sen annetaan nukkua rauhassa? Toivottavasti sulla ei ole koiraa.
Tuossahan se pointti on. Noin helppoa on pitää koiraa, mutta kun lukee aloittajan vuodatuksen... Noitten pohdintojen sijaan hänen kannattaisi alkaa kasvattaa perhettään ihmisten tavoille. Sekin tosin varmaan on hankalaa ja analyyttista.
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet oikeassa, mutta et voi pitää koiraa, jos mies ei muutu vaan sille on etsittävä asiallinen uusi koti.
Mielummin miehelle uusi koti. Kauas ap:sta ja koirasta.
Omasta mielestä koira ei saisi mistään syystä purra perheenjäseniä. Ei ainakaan omat koirat ole koskaan kilareita vetänyt siitä, jos niitä on rauhallisesti silittänyt, kun ovat nukkuneet. Syystä x koira ei tunne oloaan turvalliseksi kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koira toimii ihan oikein vielä toistaiseksi, varoittaa ja vasta sitten näykkäisee. Jos purisi suorilta tai jäisi raatelemaan, olisi päästään vialla.
Koiralaumassa yksikään johtaja ei mene härkkimään nukkuvaa alempaa lauman jäsentä. Ja jos menee, tappeluhan siitäkin syntyy.
Tuollainen ukonkutale kuin ap:llä on joutaisi viedä piikille. Ei siinä hyvä häviäisi. Kaikki voittaisivat, ap, teini ja ennenkaikkea koira. Jos et piikille vie, laita ainakin pysyvästi ulkoruokintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omasta mielestä koira ei saisi mistään syystä purra perheenjäseniä. Ei ainakaan omat koirat ole koskaan kilareita vetänyt siitä, jos niitä on rauhallisesti silittänyt, kun ovat nukkuneet. Syystä x koira ei tunne oloaan turvalliseksi kotona.
Omistajakaan ei saisi kohdella kovakouraisesti (jopa väkivaltaisesti) koiraa. Usein silti koetaan, että koiran töniminen, läpsiminen, kuonosta kiinni nappaaminen ja remmistä retuttaaminen on jopa ihan ok jos "ei mene oppi perille" tai "koira ei kuuntele".
Koira on usein vaistojensa varassa. Ei sitä tule liikaa inhimillistää tyyliin "koira ei saa vetää kilareita perheelleen". Koiria on myös erilaisia. Meillä on osa ollut sellaisia, että saa halutessaan mennä viereen nukkumaan ja oikein kunnolla rutistaa ja koira vaan nauttii siitä. Sitten on niitä jotka vaativat sen oman reviirinsä nukkuessaan ja syödessään. Eikö koiralla ole oikeus tähän? Tottakai se saa esimerkiksi murinalla ilmoittaa että hei, minä en nyt pidä tästä. Silloin ihminen perääntyy. On ihan luonnollista, että jos tuollaisessa tilanteessa missä koira kokee vaikkapa ahdistusta ja se murisee eikä ihminen siltikään tee mitään niin se saattaa suuttua. Ei ne ole eläimet ole mitään robotteja joista voidaan koulia mieleisiä pehmoeläimiä omiin tarpeisiin.
Koiran ei tarvitse kilahtaa jos sen rajoja kunnioitetaan.
Lisäksi on hyvä muistaa, että jo se yksi negatiivinen kokemus voi jättää koiraan "arvet" loppuiäksi. Meillä eläinlääkäri (!) löi koiraa naamaan kun se ei pysynyt paikallaan. Koira on sen jälkeen pelännyt nousevaa kättä ja puolustautuu välittömästi aloittamalla murinan. Ja koiralla on tähän täysi oikeus.
Vierailija kirjoitti:
Nukkuvaa koiraa ei mennä häiritsemään.
Piste.
Miksi tämä ei mene jakeluun.
Koira tarvitsee paljon enemmän unta kuin ihminen, eikä sitä saa mennä missään nimessä häiritsemään kesken unien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi koiraiparkaa millaiseen perheeseen on joutunut. En jättäisi koiraa miehesi seuraan yksin, varmasti vähän kouluttaa silloin. Koiralle uusi ja parempi koti.
Jos satuttaa koiraa, koiralla on oikeus puolustautua samalla mitalla. Niin koirat ajattelee. Koiraa ei saa rangaista satuttamalla!
Epäempaattiset, väkivaltaiset ihmiset hankkivat koiran, jotta voivat alistaa ja satuttaa. Mies vaikuttaa sellaiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi on luonnevikainen. Vain todella paha ihminen vahingoittaa tahallaan eläintä. En katsoisi tuollaista miestä kodissani. Seuraavasta pahoinpitelystä tee rikosilmoitus eläinsuojelurikoksesta.
Vierailija kirjoitti:
Toivon että tämä on todellakin provo. Kuvattuun ongelmaan on kaksi vaihtoehtoista ratkaisua:
A) luovut koirasta tai
B) luovut miehestä
Kyllä se meillä olis B vaihtoehto!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, todellakin. Miten koiran pito on niin hankalaa.
Meillä jos koira ärähtäisi jollekin tai pitäisi miettiä pureeko se jos joku herättää, niin koira lähtisi niin että hippulat vinkuu.
Kumma kyllä ei olla koulutettu rokkia mitenkään, mutta tietää tasan ettei murise eikä todellakaan pure eikä näki ketään eikä mitään.
Naurettavaa!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omasta mielestä koira ei saisi mistään syystä purra perheenjäseniä. Ei ainakaan omat koirat ole koskaan kilareita vetänyt siitä, jos niitä on rauhallisesti silittänyt, kun ovat nukkuneet. Syystä x koira ei tunne oloaan turvalliseksi kotona.
Omistajakaan ei saisi kohdella kovakouraisesti (jopa väkivaltaisesti) koiraa. Usein silti koetaan, että koiran töniminen, läpsiminen, kuonosta kiinni nappaaminen ja remmistä retuttaaminen on jopa ihan ok jos "ei mene oppi perille" tai "koira ei kuuntele".
Koira on usein vaistojensa varassa. Ei sitä tule liikaa inhimillistää tyyliin "koira ei saa vetää kilareita perheelleen". Koiria on myös erilaisia. Meillä on osa ollut sellaisia, että saa halutessaan mennä viereen nukkumaan ja oikein kunnolla rutistaa ja koira vaan nauttii siitä. Sitten on niitä jotka vaativat sen oman reviirinsä nukkuessaan ja syödessään. Eikö koiralla ole oikeus tähän? Tottakai se saa esimerkiksi murinalla ilmoittaa että hei, minä en nyt pidä tästä. Silloin ihminen perääntyy. On ihan luonnollista, että jos tuollaisessa tilanteessa missä koira kokee vaikkapa ahdistusta ja se murisee eikä ihminen siltikään tee mitään niin se saattaa suuttua. Ei ne ole eläimet ole mitään robotteja joista voidaan koulia mieleisiä pehmoeläimiä omiin tarpeisiin.
Koiran ei tarvitse kilahtaa jos sen rajoja kunnioitetaan.
Lisäksi on hyvä muistaa, että jo se yksi negatiivinen kokemus voi jättää koiraan "arvet" loppuiäksi. Meillä eläinlääkäri (!) löi koiraa naamaan kun se ei pysynyt paikallaan. Koira on sen jälkeen pelännyt nousevaa kättä ja puolustautuu välittömästi aloittamalla murinan. Ja koiralla on tähän täysi oikeus.
Koira on koira, ja sillä on tasan ne oikeudet mitä ihminen sille antaa. Jos koirasi puree lasta, joka vahingossa sitä uhkaa, koirasi lähtee piikille oikeuden päätöksellä. Siinä oli sen oikeudet.
Kuten sanoit, koiria ei pidä inhimillistää liikaa. Jos se on vaarallinen ympäristölle, koska omistajan mielestä sillä on kokemustensa perusteella oikeus siihen, niin sitten se lähtee ( jos siis tekee jotain), vaikka omistaja olisi mitä mieltä.
PS. kaverillani on tosi ongelmallisia rescuekoiria ollut. Ja saanut niiltä säännönmukaisella ja toki lempeällä koulutuksella todella paljon kitkettyä noita ei-toivottuja reaktioita. Kannattaisi sinunkin panostaa siihen, eikä hokea vaan koiran oikeuksia, ettei vaan satu mitään.
PPS. Millainen eläinlääkäri lyö vierasta koiraa????
Johtajuutta voi myös toteuttaa reilusti ja väkivallattomasti. Kyllä miehesi on oikeilla jäljillä ajatellessaan että teillä on johtajuusongelmaakin. Mutta jos hän korostaa johtajuuttaan pelottavalla ja arvaamattomalla käytöksellä, se on just se väärä tyyli, varsinkin arka koira menee pilalle semmoisesta. On selvää että jos koira puree perheenjäsentä, pieleen on menty. Siinä ei ole mitään selittelemistä.
Koira huomasi sinun varoittavan teidän lasta ettei häiritsisi koiraa ja näin sai rohkeuden hyökkäävään käytökseen. Onko koiran käytökselle laitettu mitään rajoja? Meillä ei esim. yhdelläkään koiralla ole omaa paikkaa jota sillä olisi oikeus puolustaa. Koirat saavat olla kaikkialla talossa, mutta jos ihminen pyytää sen paikkaa itselleen, koiran on se luovutettava.
Koirat eivät useimmiten nuku sikeästi eikä mulla yksikään koira ole protestoinut ”häiritsemisestä” kesken unien. Enempi ne häiriintyy jos käyn eteisen naulakolla koska siellä on ulkoiluvarusteet...
Koirissa on hyvin erilaisia luonteita ja olisi hyvä ottaa huomioon jos koira on syrjään vetäytyvää sorttia. Että antaisi rauhan. Koira ei ole lelu jonka hellimisvimmassaan voi kaapata kainaloonsa kesken sen unien. Molemminpuolinen kunnioitus pitäisi olla eikä koiran nöyryyttämistä.
Ehdottaisin että lähestyisitte johtajuusongelmaa fiksummin metodein. Koiraa ei riepoteta niskasta. Johtajuus pitää ansaita, koiran mielestä typerys ei ole johtaja ja sellaista voi hampain ojentaakin. Mulla on aina ollut kotona lauma isoja koiria enkä voisi kuvitellakaan muuta kuin vahvaa johtajuutta niiden kanssa. Koirat ovat kilttejä ja hyväkäytöksisiä ja tottelevat puhetta. Vieraat ihastelevat miten kilttejä ja mukavia ovat. Vaikka joskus huvittelemmekin makupalakoulutustuokioilla, normaali arkitottelevaisuus on aina nojannut ihan käskyihin ja kieltoihin. Katse ja sormennosto riittävät. Hellittely on niille odotettu palkinto eikä häirintää.
Onko koira ollut alunperin sinulla, ja mies ja lapsi tullut kuvoihin myöhemmin? Meillä on tavallaan vähän samankaltainen tilanne, kun aikoinaan minulla oli rakas koira, joka oli tottunut elämään vain minun kanssa, vain minun hellässä sylissä ja lukemaan minun käytöstäni kuin kirjaa. Koira oli siis ihana halinalle minulle. Sitten myöhemmin löysin miehen, mutta hänelle koira ei tullut ikinä sillä lailla läheiseksi. Koira oli hyvin arka luonteinen, mikä näkyi välttelynä. Vaikka mies sinänsä koirasta tykkäsikin, tai pikemminkin hänellä ei päässyt ikinä suhde kehittymään siihen ja olivat etäisiä. Semmoiseen koiraan on helpompi ärsyyntyä, käsiksi ei tietenkään saisi käydä. Miehesi puheet alistamisesta ja johtajuudesta ovat vanhentunutta tietoa ja eivät johda mihinkään hyvään.
Ylläoleva tuli mieleeni, koska usein, kun koira tulee pentuna perheeseen, se tottuu kaikkien perheenjäsenten tapoihin, oppii lukemaan niitä, ja ei siis ärsytä ketään sen takia. Ihmettelen tätä tilannetta teillä, mikäli koira on tullut pentuna perheeseenne, mutta ei ole sopeutunut.
Ja oma koirani alkoi muuten vanhemmiten purra ihmisiä, jotka herättivät sen unilta. Tosin puri minuakin ihan yhtä lailla kuin muita, eikä varoittanut, vaan kävi suoraan sikeiltä unilta kiinni. No koira olikin sokeutunut ja ilmeisesti kuuroutunut, ja sairas muutenkin, ja silloin oli aika päästää se vihreämmille laitumille. Mutta teidän koiralla ei ole ehkä tästä kyse, kun kerran varoittaa ja ei sinua pure. Vai purisiko, jos menisit herättämään?
Ja vielä, kuulostaa minusta siltä, että sinun on valittava muu perhe tai koira. Itse luopuisin koirasta, jos vanha tai hyvin vaikea niin lopetus, ettei vaan joudu kiertoon. Jos annat pois niin tutun tutulle tms. Anna ajan kulua, käsittele omat tunteesi miestä kohtaan, koska varmaan sinusta tuntuu epäreilulta tämä tilanne. Jos joskus otatte koiran, ottakaa paremmin perheeseenne sopiva rotu, ja pentueen rohkein ja tasapainoisin yksilö. Koska herkemmät koirat ei tosiaan pärjää perheessä, jossa on erilaisia koulutustapoja, vaan päätyy heittopussiksi. Tasapainoinen ja rohkea koira oppii jo pennusta asti hurmaamaan kaikki ja ei "mene pilalle" epäjohdonmukaisuuksista ihmisten välillä vaan pystyy sivuuttamaan ne.
Vierailija kirjoitti:
Onko koira ollut alunperin sinulla, ja mies ja lapsi tullut kuvoihin myöhemmin? Meillä on tavallaan vähän samankaltainen tilanne, kun aikoinaan minulla oli rakas koira, joka oli tottunut elämään vain minun kanssa, vain minun hellässä sylissä ja lukemaan minun käytöstäni kuin kirjaa. Koira oli siis ihana halinalle minulle. Sitten myöhemmin löysin miehen, mutta hänelle koira ei tullut ikinä sillä lailla läheiseksi. Koira oli hyvin arka luonteinen, mikä näkyi välttelynä. Vaikka mies sinänsä koirasta tykkäsikin, tai pikemminkin hänellä ei päässyt ikinä suhde kehittymään siihen ja olivat etäisiä. Semmoiseen koiraan on helpompi ärsyyntyä, käsiksi ei tietenkään saisi käydä. Miehesi puheet alistamisesta ja johtajuudesta ovat vanhentunutta tietoa ja eivät johda mihinkään hyvään.
Ylläoleva tuli mieleeni, koska usein, kun koira tulee pentuna perheeseen, se tottuu kaikkien perheenjäsenten tapoihin, oppii lukemaan niitä, ja ei siis ärsytä ketään sen takia. Ihmettelen tätä tilannetta teillä, mikäli koira on tullut pentuna perheeseenne, mutta ei ole sopeutunut.
Ja oma koirani alkoi muuten vanhemmiten purra ihmisiä, jotka herättivät sen unilta. Tosin puri minuakin ihan yhtä lailla kuin muita, eikä varoittanut, vaan kävi suoraan sikeiltä unilta kiinni. No koira olikin sokeutunut ja ilmeisesti kuuroutunut, ja sairas muutenkin, ja silloin oli aika päästää se vihreämmille laitumille. Mutta teidän koiralla ei ole ehkä tästä kyse, kun kerran varoittaa ja ei sinua pure. Vai purisiko, jos menisit herättämään?
Ja vielä, kuulostaa minusta siltä, että sinun on valittava muu perhe tai koira. Itse luopuisin koirasta, jos vanha tai hyvin vaikea niin lopetus, ettei vaan joudu kiertoon. Jos annat pois niin tutun tutulle tms. Anna ajan kulua, käsittele omat tunteesi miestä kohtaan, koska varmaan sinusta tuntuu epäreilulta tämä tilanne. Jos joskus otatte koiran, ottakaa paremmin perheeseenne sopiva rotu, ja pentueen rohkein ja tasapainoisin yksilö. Koska herkemmät koirat ei tosiaan pärjää perheessä, jossa on erilaisia koulutustapoja, vaan päätyy heittopussiksi. Tasapainoinen ja rohkea koira oppii jo pennusta asti hurmaamaan kaikki ja ei "mene pilalle" epäjohdonmukaisuuksista ihmisten välillä vaan pystyy sivuuttamaan ne.
Korjaus, siis alistamisesta ja johtajuudesta väkivallan avulla.
"Meillä eläinlääkäri (!) löi koiraa naamaan kun se ei pysynyt paikallaan. Koira on sen jälkeen pelännyt nousevaa kättä ja puolustautuu välittömästi aloittamalla murinan. Ja koiralla on tähän täysi oikeus."
Meillä eläinlääkäri, meillä mies, meillä pienet lapset. Voi v*ttu opetelkaa kirjoittamaan.
Mies ja teini koulutukseen.