Lapsensa huostaan antavat ovat usein vastuullisia vanhempia

Vierailija kirjoitti:

Ajattelevat oikeasti lapsen parasta. Huostaan antaminen ei ole luovuttamista, vaan se on sitä että ei sulje silmiään ongelmilta. Lapsi voi olla pitkäänkin toivottu ja rakastettu.

Paljon vahingollisempia vanhemmat, jotka ei kykene näkemään omia heikkouksiaan vaan uskottelevat olevansa hyviä vanhempia.

Ikävä kyllä itse enemmänkin näen asetelman sellaisena, että "no, en jaksa sitten edes yrittää jos en ole heti loistava vanhempi".

Vanhemmuus on jatkuvaa opettelua ja kasvua. Jos tosissaan rakastat lasta, teet työtä sen eteen jotta olisit hänelle paras mahdollinen vanhempi.

Itse ”annoin” oman 15-vuotiaani sijoitukseen. Hän oli pahassa päihdekoukussa, itsetuhoinen, masentunut ja todella hukassa. Hirveää oli luopua omasta rakkaasta lapsesta, mutta mun vanhemmuus ei riittänyt häntä auttamaan. Tarvitsi kuntoutusta ja laitoshoitoa. Siksi huostaanotto. Suurin rakkauden teko tuossa tilanteessa oli luovuttaa vastuu muualle. Sain itsekin etäisyyttä asiaan ja palauduin rankoista ajoista, joita huoli lapsestani oli minulle tuottanut. En koskaan hylännyt lastani. Olin hänelle tukena ja autoin kaikessa missä pystyin. Nykyään meillä molemmilla menee hyvin. Huostaanotto oli pelastuksemme.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki joilta lapset otetaan tai ne jotka lapsestaan luopuvat ovat luusereita.

Kyllä taas on mustavalkoista ajattelua ja elettyä elämää vähän takana, josta saisi elämänkokemusta.

Myös vastuullisten vanhempien lapset saattavat päätyä huostaanotetuksi, vanhemmat sitä itse toivovat tai viranomaiset tekevät päätöksen, jos perheellä ei ole riittäviä tukiverkostoja.

Oikeassa elämässä voi tapahtua mitä tahanssa esim. molemmst vanhemmat joutuvat auto-onnettomuuteen ja tarvitsevat pitkää sairaalahoitoa, perheessä on jokin kriisitilanne päällä jne.jne.

Ja sinä pidät heitä luuserina, kun yhtä hyvin se voi kohdata myös sinua, vaikks kuinka olet täydellinen ja kaiken yläpuolella.

Vastuullisuus tarkoittaa myös luopumista ja irti päästämistä, jos se on lapsen parhaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki joilta lapset otetaan tai ne jotka lapsestaan luopuvat ovat luusereita.

Niin, parempi välittää lapsille vuosikausia sitä tunnetta että äiti/isä ei välitä? Onneksi siitä ei ole seuraamuksia? Olisihan se luovuttamista antaa lapsi rakastavaan kotiin!

Pakkoko niitä on tehdä, jos ei niistä välitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki joilta lapset otetaan tai ne jotka lapsestaan luopuvat ovat luusereita.

Niin, parempi välittää lapsille vuosikausia sitä tunnetta että äiti/isä ei välitä? Onneksi siitä ei ole seuraamuksia? Olisihan se luovuttamista antaa lapsi rakastavaan kotiin!

Pakkoko niitä on tehdä, jos ei niistä välitä?

Sulla ei taida olla mitän kuvaa oikeasta elämästä. Kyllä siinä tekovaiheessa voi toivoa lasta kovastikin, mutta esimerkiksi vaikea masennus synnytyksen jälkeen voi saada kaikki välittämisen tunteet kaikkoamaan. Jos äiti ei kykene huolehtimaan (tai isä) niin kyllä silloin lapsen paikka ei ole siinä.

Sinulla ilmeisesti todella katkerat kokemukset myös adoptioperheistä. Montako adoptioperhettä tunnet?

Vierailija kirjoitti:

Se on hyvin, hyvin pieni osa vanhemmista, jotka antavat lapsensa huostaan, vaan 99% viranomaiset ottavat lapsen huostaan. Siinä on suuri ero.

Pystyt varmaan laittamaan linkin, josta näkyy että huostaanotoista se 99 prosenttia on viranomaisten tekemiä? Jos et, niin sitten huutelet tietämättä mitään todellisia lukuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelevat oikeasti lapsen parasta. Huostaan antaminen ei ole luovuttamista, vaan se on sitä että ei sulje silmiään ongelmilta. Lapsi voi olla pitkäänkin toivottu ja rakastettu.

Paljon vahingollisempia vanhemmat, jotka ei kykene näkemään omia heikkouksiaan vaan uskottelevat olevansa hyviä vanhempia.

Ikävä kyllä itse enemmänkin näen asetelman sellaisena, että "no, en jaksa sitten edes yrittää jos en ole heti loistava vanhempi".

Vanhemmuus on jatkuvaa opettelua ja kasvua. Jos tosissaan rakastat lasta, teet työtä sen eteen jotta olisit hänelle paras mahdollinen vanhempi.

Enpä tiedä yhtäkään joka antaisi lapsen huostaan koska ei tunne olevansa "loistava vanhempi". Siinä vaiheessa itsekin tajuaa, että ne ongelmat ovat isoja. Angstaatko omaa huonoa sijaisperhettäsi, vai missä vika?

Aina elämä ei mene kuten suunnittelee. Täällä on mainittu huostaanottojen syyksi vanhempien ongelmat ja vaikeudet vanhemmuudessa. Aina ei ole kyse siitä.

Joskus lapsi oireilee niin vahvasti, ettei kodin tuki riitä. Ei riitä edes kotiin saatava apu. Silloin on vaihtoehtoina avohuollon sijoitus tai huostaanotto.

Ei pidä tuomita, jollei tiedä, mitä elämä esim. erittäin haastavan, väkivaltaisen erityislapsen kanssa on. Hyvillekin vanhemmille voi tulla riittämättömyys eteen lapsensa kasvun ja kehityksen tukemisessa. Joskus todellakin on suurta rakkautta antaa toisten auttaa lasta.

No kyllähän nuo viralliset tahot seuraavat koko-ajan lapsen kehitystä. Mikä parasta, jos/kun lähipiirissä on alan ammattilaisia. ;)

Ehkä jos ei ole aiemminkaan onnistunut pitämään huolta esim lemmikeistä voi jo vähän miettiä..

Lapselta täytyy kuitenkin vähän muutakin kun pestä hampaat. Niin kun muuten eläimeltäkin..

Vierailija kirjoitti:

Aina elämä ei mene kuten suunnittelee. Täällä on mainittu huostaanottojen syyksi vanhempien ongelmat ja vaikeudet vanhemmuudessa. Aina ei ole kyse siitä.

Joskus lapsi oireilee niin vahvasti, ettei kodin tuki riitä. Ei riitä edes kotiin saatava apu. Silloin on vaihtoehtoina avohuollon sijoitus tai huostaanotto.

Ei pidä tuomita, jollei tiedä, mitä elämä esim. erittäin haastavan, väkivaltaisen erityislapsen kanssa on. Hyvillekin vanhemmille voi tulla riittämättömyys eteen lapsensa kasvun ja kehityksen tukemisessa. Joskus todellakin on suurta rakkautta antaa toisten auttaa lasta.

"Joskus lapsi oireilee niin vahvasti, ettei kodin tuki riitä."

Tuo on iso ongelma. Lähes aina tuollaisissa tilanteissa kuvitellaan vian olevan lapsessa, esim. että hän on jollain tavalla sairas. Useammin kuin uskotaankaan, tuollaista lasta on kohdeltu kaltoin vakavasti, joka on aiheuttanut tämän "sairauden" eli oirehdinnan. Vanhempien ja viranomaisten on vain liian usein liian vaikeaa uskoa, että Suomessakin on olemassa ihan järkyttävän kamalia vanhempia.

Riippuu hyvin paljon lapsen synnynnäisestä temperamentista, miten hän alistuu kaltoinkohteluun. Joku sulkeutuu täysin ja hänestä tulee hyvin hiljainen, kiltti/näkymätön ja arka. Toisesta taas kapinoiva, itsetuhoinen ja väkivaltainen. Ensimmäisen esimerkin tapauksessa ongelmat jäävät usein piiloon pitkäksi aikaa, kun taas jälkimmäisen esimerkin kohdalla lapselle haetaan heti (väärää)diagnoosia, "apua" ja huostaanottoa, kun ei vaan enää pärjätä lapsen kanssa!

Miettikääpä vaikka sellaista tilannetta, kuin esim. lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö. Useat uhrit ovat niin pieniä, etteivät ymmärrä koko asiasta mitään eivätkä osaa siitä sen takia kertoakaan, ja kuvittelevat sen olevan normaalia. Lapsi käy jossain vaiheessa oireilemaan, ja kukaan ei tietenkään epäile ympäristössä olevan mitään vikaa, vaan ainoastaan "sairaassa ja epänormaalissa" lapsessa, jonka kanssa raukat vanhemmat eivät pärjää. Tuollainen on surullisen yleistä.

On muuten todella turvallinen olo, kun tietää että koko-ajan 'valvotaan'. ;) Ja neuvot on yhden puhelinsoiton päässä! :) Näitä henkilöitä on meillä 4. Nro 29 Mutta se on hyvä tietää, että itsestä ei ole. Se on sitä todellista vastuuta. Hyvä ap! :)

Vierailija kirjoitti:

Otsikon pitäisi olla "Lapsensa huostaan antavat ovat aina vastuuttomia ja henkisesti epätasapainoisia vanhempia, joiden ei olisi ikinä pitänyt lapsia hankkiakaan, koska vastuuttumuus ja vakavat henkiset ongelmat ovat olleet läsnä jo ennen lapsia".

Abortti ennen raskausviikkoa 12 on tuollaisille AINOA oikea ratkaisu.

Ja täysin mustavalkoisia ajattelevat ihmiset pitäisi eristää omalle saarelle.

Enpä tiedä yhtäkään joka antaisi lapsen huostaan koska ei tunne olevansa "loistava vanhempi". Siinä vaiheessa itsekin tajuaa, että ne ongelmat ovat ISOJA.

Niin kun ap:lla...

Vierailija kirjoitti:

Ajattelevat oikeasti lapsen parasta. Huostaan antaminen ei ole luovuttamista, vaan se on sitä että ei sulje silmiään ongelmilta. Lapsi voi olla pitkäänkin toivottu ja rakastettu.

Paljon vahingollisempia vanhemmat, jotka ei kykene näkemään omia heikkouksiaan vaan uskottelevat olevansa hyviä vanhempia.

Lastensuojelun sossuko se siellä huutelee? Tai peräti perhetyöntekijä? Vastuulliset vanhemmat eivät anna lastansa huostaan vaan 1) lopettavat päihteiden käytön (tähän pystyy jokainen avun kanssa, jos tarpeeksi tahtoo) 2) hakevat apua ja myöntävät ongelmansa, esim. väkivaltainen käytös. Tämä tietenkin edellyttää myös jonkin asteista älyä, olen tavannut sellaisiakin ihmisiä, jotka esim. pitävät ruumiillista kuria hyvänä kasvatuskeinona; 3) ottavat kotiin annettavaa apua vastaan, jos ei saa pidettyä teiniään kurissa.

Päihdeongelmaisen, rikollisen ja täysin rajattoman nuoren kohdalla voin ymmärtääkin huostaan antamisen edellyttäen esim. että lyhyempi aikaisia sijoituksia on sitä ennen kokeiltu tai jos lapsi ei halua ottaa alapuolen palveluita vastaan. Nuokin nuoren ongelmat heijastavat sitä, että jossain jo aikaisemmin menty lasten kanssa pieleen tai kotona on muuten paha olla.

Tuo mitä ap selitit kuulostaa vain alan ihmisten jargonilta kuulostaa eikä sillä ole tekemistä todellisuuden kanssa. Ja muuten, tukeekaa niitä biologisia perheitä samalla tavalla ja rahalla kuin sijaisperheitä, jotta taloudelliset huolet eivät aiheuta ongelmia ja perheenjäsenten kiintymys kasvaa yhteisen tekemisen kautta. Hoitopalkkio vähintään 785 e (voit käydä töissä tämän lisäksi.. jos et käy töissä palkkio helposti tuplaantuu tai enemmän), tämän päälle kulukorvaukset vähintään 413 e, sitten vielä korvataan esim. erikoissairaanhoidon maksuja, lomia (tietyllä summalla vuodessa riippuen kunnasta) jne jne. Lisäksi on myös käynistämiskorvaus, jolla lapselle ostetaan tarvittavat tavarat "Käynnistämiskorvauksen enimmäismäärä on 1.1.2018 alkaen 2 939,26 euroa perhehoidossa olevaa henkilöä kohti." Kyllähän se olisi melkoisen kivaa, jos perheet tällaisen rahan saisivat syntyvän vauvan tarvikkeisiin ja osaa voisi myöhemmin käyttää kasvavan lapsen tarpeisiin.

^ avopuolen palveluita.

Vierailija kirjoitti:

Olen antanut lapseni väliaikaisesti läheiselleni ”huostaan”, koska lapsen kasvaessa aloin saada niin pahoja takaumia (dissosioin) lapsuudessani tapahtuneesta seks. hyväksikäytöstä, etten kyennyt huolehtimaan hänestä yksin, kohtaukset olivat niin lamaannuttavia ja muutuin itse pieneksi lapseksi jälleen enkä hallinnut itseäni.

Siinä tilanteessa oli lapselle parasta päästä muualle, onneksi tuttuun ja turvalliseen perheeseen.

En allekirjoita tuon yhden viestin väitettä ”sydämen keventymisestä”, päinvastoin tuntuu joka päivä kuin sydäntä revittäisiin rinnasta aina uudelleen ja uudelleen.

Mitä hoitoa sait ongelmiisi? Pureeko hoito? Mitä tuo toiminta mielestäsi on? Et ollut sopiva ihminen huolehtimaan lapsesi arjesta, onneksi tuttu siihen löytyi. Olisiko tuo ainakin järkevä toimintatapa, paras mahdollinen käytettävissä oleva keino?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki joilta lapset otetaan tai ne jotka lapsestaan luopuvat ovat luusereita.

Niin, parempi välittää lapsille vuosikausia sitä tunnetta että äiti/isä ei välitä? Onneksi siitä ei ole seuraamuksia? Olisihan se luovuttamista antaa lapsi rakastavaan kotiin!

Eihän sitä voi tietää onko toinen koti rakastava, voi ainoastaan toivoa. Ikävä juttu.

"Ei voi tietää miten se elämä muuttuu tai mitä sairauksia tulee sitten kun sulla se lapsi on." Sama se on sijais/adoptiovanhemmillakin. Lapsi joutuu usein kokemaan useamman hylkäämisen.

Niin, aika monesti sijaishuoltopaikat juuri muuttuvat. Sitä paitsi juridisestikin "sijaisvanhemmat" ovat perhehoitajia ja lapsen biologiset vanhemmat ovat vanhempia...toki voivat luopua huoltajuudestaan..

Jos äiti on ollut vaikkapa alaraaja halvaantunut ja ollut näin vähän huonompi äiti kun muut. Se ei tarkoita että tytär, jonka jalat ovat täysin terveet, olisi yhtä "huono" äiti itse. Itse en olis sittenkään vaihtanut omaa äitiäni keneenkään vieraaseen tätiin. En sittenkään, vaikkei musta tullut sitä lääkäriä.

On jotenkin pelottavaa huomata, millaisessa kuplassa jotkut ihmiset elävät. Minä en joudu onnettomuuteen, minä en halvaannu. Minun puolisoni ei totea että elämä vammautuneen ihmisen kanssa on liian kahlitsevaa, minua ei jätetä. Minun vanhemmat ei koskaan kuole, ystäväni ja sukuni ei muuta kauas, enkä itse myöskään koskaan joudu muuttamaan. Minun jaksaminen ei koskaan lopu, koska minä olen NIIN HYVÄ IHMINEN.

Lapsensa huostaan antavia ei tule verrata niihin perheisiin, joissa ei ole mitään oikeita ongelmia, vaan niihin perheisiin, jotka eivät halua antaa lasta huostaan, vaikka se olisi lapsen kannalta paras ratkaisu. Huostaanotettua lasta voi tavata, yhteyksiä lapsen bioperheeseen vaalitaan ja yhteydenpitoon kannustetaan. Huostaanotto ei ole mikään rangaistus huonoudesta, vaan se on lapsen parhaaksi. Ja ennen lapsen huostaan pääsemistä on jo käyty monta keskustelua vanhempien kanssa, ja kaikenlaisia muita apu- ja tukimenetelmiä on jo kokeiltu.

"Ja ennen lapsen huostaan pääsemistä on jo käyty monta keskustelua vanhempien kanssa, ja kaikenlaisia muita apu- ja tukimenetelmiä on jo kokeiltu."

No tuossa tapauksessa tietenkin ja olettaen, että perheellä on todellakin ISOJA ongelmia.

Mutta ei se mikään ennaltaehkäisevä keino ole, että kaikki nyt viemään lapset huostaan, sillä vaikka nyt olisi kaikki hienosti, niin vituiksi se siitä menee kuitenkin..