Lue keskustelun säännöt.
Lapsensa huostaan antavat ovat usein vastuullisia vanhempia
03.02.2018 |
Ajattelevat oikeasti lapsen parasta. Huostaan antaminen ei ole luovuttamista, vaan se on sitä että ei sulje silmiään ongelmilta. Lapsi voi olla pitkäänkin toivottu ja rakastettu.
Paljon vahingollisempia vanhemmat, jotka ei kykene näkemään omia heikkouksiaan vaan uskottelevat olevansa hyviä vanhempia.
Kommentit (49)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen ei ole täydellinen. Suurin osa meistä on kasvattanut lapsens kunnon kansalaisiksi.
Lähdetään nyt kuitenkin siitä että huostaanoton tarvitseminen omille lapsille ei ole vakiokkäytäntö ja vaatii perustavanlaatuisia ongelmia elämänhallinnassa olivat ne sitten mistä tahansa johtuvia. Siinä vaiheessa vastuu siirtyy kun lapsista ei pystytä huolehtimaan itse. On toki hyvä jos vanhempi tajuaa itse ettei homma toimi hänen kohdallaan mutta mielestäni sen tajuaminen sinällään ei ole näyttö vastuullisuudesta vaan sen tajuamisessa ettei pysty enää vastuunkantoon.
Varas tai murhaaja saati raiskaaja joka jonkun ajan päästä potee huonoa omatuntoa ja syyllisyys painaa menee ja tunnustaa rikoksensa, ei se minusta ole vastuuntuntoa vaan tuo helpotuksen niihin syyllisyydentunteisiin. Sama juttu mielestäni lapsensa huostaan haluavilla vanhemmilla. Vastuu lapsesta lykätään muille myöntämällä ettei itse pysty ja sitten jatketaan elämää taas sydän keveämpänä.
Ei välttämättä vastuullisia, mutta kyllähän se vaatii rohkeutta nähdä ja myöntää ettei siihen kasvattamiseen kykene. Kaikki ei sitä sano koskaan ääneen ja sitten tulee traumatisoituneita lapsia.
#astro.turfing.
Joku yrittää normalisoida lapsen hylkäämistä? Mikähän on motiivina tällaiselle? Mt-ongelmia ainakin on. Ehkä myös paikka adoptiojonossa, kotimaista lasta odotellen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei välttämättä vastuullisia, mutta kyllähän se vaatii rohkeutta nähdä ja myöntää ettei siihen kasvattamiseen kykene. Kaikki ei sitä sano koskaan ääneen ja sitten tulee traumatisoituneita lapsia.
Meinaat etteivät lapset traumatisoidu silloin kun ïati sanoo että en pysty susta huolehtimaan että muutat nyt kivan tädin luokse?
Kyse ei ole rohkeudesta vaan vastuun lykkäämisestä muille.
Olen antanut lapseni väliaikaisesti läheiselleni ”huostaan”, koska lapsen kasvaessa aloin saada niin pahoja takaumia (dissosioin) lapsuudessani tapahtuneesta seks. hyväksikäytöstä, etten kyennyt huolehtimaan hänestä yksin, kohtaukset olivat niin lamaannuttavia ja muutuin itse pieneksi lapseksi jälleen enkä hallinnut itseäni.
Siinä tilanteessa oli lapselle parasta päästä muualle, onneksi tuttuun ja turvalliseen perheeseen.
En allekirjoita tuon yhden viestin väitettä ”sydämen keventymisestä”, päinvastoin tuntuu joka päivä kuin sydäntä revittäisiin rinnasta aina uudelleen ja uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otsikon pitäisi olla "Lapsensa huostaan antavat ovat aina vastuuttomia ja henkisesti epätasapainoisia vanhempia, joiden ei olisi ikinä pitänyt lapsia hankkiakaan, koska vastuuttumuus ja vakavat henkiset ongelmat ovat olleet läsnä jo ennen lapsia".
Abortti ennen raskausviikkoa 12 on tuollaisille AINOA oikea ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Olen antanut lapseni väliaikaisesti läheiselleni ”huostaan”, koska lapsen kasvaessa aloin saada niin pahoja takaumia (dissosioin) lapsuudessani tapahtuneesta seks. hyväksikäytöstä, etten kyennyt huolehtimaan hänestä yksin, kohtaukset olivat niin lamaannuttavia ja muutuin itse pieneksi lapseksi jälleen enkä hallinnut itseäni.
Siinä tilanteessa oli lapselle parasta päästä muualle, onneksi tuttuun ja turvalliseen perheeseen.
En allekirjoita tuon yhden viestin väitettä ”sydämen keventymisestä”, päinvastoin tuntuu joka päivä kuin sydäntä revittäisiin rinnasta aina uudelleen ja uudelleen.
Sinun tapauksessasi voidaan jo ehkä puhua vastuullisuudesta. Hienoa lapselle, että pääsi läheisen luokse.
Ne mt-ongelmat kannattaa kuitenkin mielummin hoitaa jo ennen lapsen hankintaa. Muuten tulokset voivat olla karmeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki joilta lapset otetaan tai ne jotka lapsestaan luopuvat ovat luusereita.
Vierailija kirjoitti:
Otsikon pitäisi olla "Lapsensa huostaan antavat ovat aina vastuuttomia ja henkisesti epätasapainoisia vanhempia, joiden ei olisi ikinä pitänyt lapsia hankkiakaan, koska vastuuttumuus ja vakavat henkiset ongelmat ovat olleet läsnä jo ennen lapsia".
Abortti ennen raskausviikkoa 12 on tuollaisille AINOA oikea ratkaisu.
Jos raskaus on toivottu ja pitkään yritetty, niin miksi abortti?
Et voi tietää miten se elämä muuttuu tai mitä sairauksia tulee sitten kun sulla se lapsi on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki joilta lapset otetaan tai ne jotka lapsestaan luopuvat ovat luusereita.
Niin, parempi välittää lapsille vuosikausia sitä tunnetta että äiti/isä ei välitä? Onneksi siitä ei ole seuraamuksia? Olisihan se luovuttamista antaa lapsi rakastavaan kotiin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki joilta lapset otetaan tai ne jotka lapsestaan luopuvat ovat luusereita.
Niin, parempi välittää lapsille vuosikausia sitä tunnetta että äiti/isä ei välitä? Onneksi siitä ei ole seuraamuksia? Olisihan se luovuttamista antaa lapsi rakastavaan kotiin!
Eihän sitä voi tietää onko toinen koti rakastava, voi ainoastaan toivoa. Ikävä juttu.
"Ei voi tietää miten se elämä muuttuu tai mitä sairauksia tulee sitten kun sulla se lapsi on." Sama se on sijais/adoptiovanhemmillakin. Lapsi joutuu usein kokemaan useamman hylkäämisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen antanut lapseni väliaikaisesti läheiselleni ”huostaan”, koska lapsen kasvaessa aloin saada niin pahoja takaumia (dissosioin) lapsuudessani tapahtuneesta seks. hyväksikäytöstä, etten kyennyt huolehtimaan hänestä yksin, kohtaukset olivat niin lamaannuttavia ja muutuin itse pieneksi lapseksi jälleen enkä hallinnut itseäni.
Siinä tilanteessa oli lapselle parasta päästä muualle, onneksi tuttuun ja turvalliseen perheeseen.
En allekirjoita tuon yhden viestin väitettä ”sydämen keventymisestä”, päinvastoin tuntuu joka päivä kuin sydäntä revittäisiin rinnasta aina uudelleen ja uudelleen.Sinun tapauksessasi voidaan jo ehkä puhua vastuullisuudesta. Hienoa lapselle, että pääsi läheisen luokse.
Ne mt-ongelmat kannattaa kuitenkin mielummin hoitaa jo ennen lapsen hankintaa. Muuten tulokset voivat olla karmeita.
Joo, vähän vaikea vaan ennustaa tuollaista etukäteen.
Monta vuotta menikin normaalisti, kunnes sitten lapsen tullessa suunnilleen siihen ikään kun oma hyväksikäyttö aikoinaan alkoi, tuli ne arjen pirstaleiksi pistävät takaumat.
Luulen, ettei tuollaista asiaa voi välttämättä edes (ainakaan täysin) käsitellä etukäteen, eli olisin ehkä joka tapauksessa joutunut kohtaamaan vanhat möröt ja painimaan niiden kanssa aikani.
Tietysti fiksuinta olisi varmasti ollut jättää lisääntymättä kokonaan, mutta en jaksa sitä enää pyöritellä kun aikoinaan itseäni loputtomiin siitä syyllistin, että olin ylipäätään synnyttänyt lapsen eikä se johtanut muuhun kuin tuskan eksponentiaaliseen kasvuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki joilta lapset otetaan tai ne jotka lapsestaan luopuvat ovat luusereita.
Niin, parempi välittää lapsille vuosikausia sitä tunnetta että äiti/isä ei välitä? Onneksi siitä ei ole seuraamuksia? Olisihan se luovuttamista antaa lapsi rakastavaan kotiin!
Eihän sitä voi tietää onko toinen koti rakastava, voi ainoastaan toivoa. Ikävä juttu.
"Ei voi tietää miten se elämä muuttuu tai mitä sairauksia tulee sitten kun sulla se lapsi on." Sama se on sijais/adoptiovanhemmillakin. Lapsi joutuu usein kokemaan useamman hylkäämisen.
Adoptioperheissä kyllä harvemmin sattuu hylkäämisiä. Sijaisperheistä voi olla jokunen, jotka tekevät sitä hommaa vääristä syistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otsikon pitäisi olla "Lapsensa huostaan antavat ovat aina vastuuttomia ja henkisesti epätasapainoisia vanhempia, joiden ei olisi ikinä pitänyt lapsia hankkiakaan, koska vastuuttumuus ja vakavat henkiset ongelmat ovat olleet läsnä jo ennen lapsia".
Abortti ennen raskausviikkoa 12 on tuollaisille AINOA oikea ratkaisu.
Jos raskaus on toivottu ja pitkään yritetty, niin miksi abortti?
Et voi tietää miten se elämä muuttuu tai mitä sairauksia tulee sitten kun sulla se lapsi on.
Itse kun sain ekan lapseni, tilanne oli aika kauhea. Olin elänyt hyvin traumaattisen elämän ja lapsen isäkin paljastui väkivaltaiseksi psykopaatiksi. Tukea en läheisiltä juuri saanut. Oli (fyysisiä) sairauksia niin minulla kuin lapsella. Silti pärjättiin, ei tullut mieleenkään antaa lasta pois ja aiheuttaa hänelle traumoja Jos ei kykene omaa lastaan rakastamaan, niin ei voi olla kovin terve henkisesti. Kannattaisi mielummin hakea apua niihin mt-ongelmiin kuin hylätä lapsensa.
Se on hyvin, hyvin pieni osa vanhemmista, jotka antavat lapsensa huostaan, vaan 99% viranomaiset ottavat lapsen huostaan. Siinä on suuri ero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki joilta lapset otetaan tai ne jotka lapsestaan luopuvat ovat luusereita.
Niin, parempi välittää lapsille vuosikausia sitä tunnetta että äiti/isä ei välitä? Onneksi siitä ei ole seuraamuksia? Olisihan se luovuttamista antaa lapsi rakastavaan kotiin!
Eihän sitä voi tietää onko toinen koti rakastava, voi ainoastaan toivoa. Ikävä juttu.
"Ei voi tietää miten se elämä muuttuu tai mitä sairauksia tulee sitten kun sulla se lapsi on." Sama se on sijais/adoptiovanhemmillakin. Lapsi joutuu usein kokemaan useamman hylkäämisen.
Adoptioperheissä kyllä harvemmin sattuu hylkäämisiä. Sijaisperheistä voi olla jokunen, jotka tekevät sitä hommaa vääristä syistä.
Adoptiolapsi on juridisestikin hankalampaa hylätä kuin sijaislapsi. Siinä syy.
Adoptiovanhemmilla on usein ongelmia esim. mielenterveyden ja kiintymyssuhteen luomisen sekä lapsen kanssa, mutta kynnys hakea apua on suuri. Onhan heidät ns. todettu "hyviksi vanhemmiksi" jo aiemmin, joten tuntuisihan se häpeälliseltä ns. epäonnistua. Mielummin pitävät kulissit kunnossa ja ongelmat salassa.
Vierailija kirjoitti:
Se on hyvin, hyvin pieni osa vanhemmista, jotka antavat lapsensa huostaan, vaan 99% viranomaiset ottavat lapsen huostaan. Siinä on suuri ero.
Näin. Siksi tämä ketju onkin ihan käsittämätön, selkeää astroturffausta. Yritetään antaa joillekin epätoivoisillr ihmisille kuva, että oman lapsen antaminen pois olisi jotenkin yleistä, vaikka se on erittäin harvinaista ja näissä tapauksissa taustalla on aina suuria ongelmia.
Kyllä vanhempi voi olla "hyvä", vaikka olisi heikkouksia. Meillä kaikillahan on.
Mitä siitä tulisi, jos kaikki antaisivat lapsensa huostaan?
En sanoisi vastuulliseksi hylätä lastaan. Vaikeudet on tehty voitettaviksi. Joissain tilanteissa tietysti on vastuullisempaa luopua lapsesta kuin pitää lapsi toivottoman huonoissa olosuhteissa. Mutta varsinaista vastuullisuus-käsitettä en tässä käyttäisi.