Lue keskustelun säännöt.
Tuli ikävä 1980-lukua
Kaikki oli silloin ainakin minun lapsen silmin niin simppeliä.
Kommentit (201)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko 80-luvun lopun kasinovuodet "loisteliasta" aikaa?
Kyllä, ainakin pääkaupunkiseudulla. Se juppikulttuuri oli jotain ihan uskomatonta.
Silloin taisi olla vielä paljon isommat erot pääkaupunkiseudun ja muun Suomen välillä henkisessä ja muussa ilmapiirissä? Oma sukuni on täysin pääkaupunkiseutulainen, joten omakohtaista kosketuspintaa ei ole tuolta ajalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olihan se parasta aikaa, 70-luvulla teininä ja 80-luvulla nuori aikuinen. Oi niitä aikoja. Ei ollut vielä kännykkää eikä internettiä ja somea, ensimmäiset päätteet ilmestyi työpöydälle. Ei ollut työttömyyttäkään, taloustilanne oli hyvä vaikka oli aduntovelkaa.
Muistan päällimmäisenä ne raadollisen rehelliset kirjeenvaihto-ilmoitukset "Läskit ja rillipäät älkööt vauvautuko" :D
Kasariteini kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasariteini kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasariteini kirjoitti:
Mikä teitä estää elämästä 80-lukua? Luovutte tietokoneesta, netistä ja kännykästä. Hankitte vanhan auton. Neuvostoliittoa ei enää tarvitse pelätä, mutta voitte sen sijaan pelätä Venäjää tai Yhdysvaltoja. Pelkäätte islamistien sijaan IRA:ta tai muita eurooppalaisia terroristijärjestöjä. Päätätte, että käytte vain terveyskeskuksessa, ettekä mene erikoisterveydenhuoltoon. Ostatte vain peruselintarvikkeita ja jätätte einekset hyllyyn. Kuuntelette vain kasaria. Lisäksi jätätte puolet palkastanne käyttämättä, että elintaso putoaa 80-luvun tasalle. Kannattaa myös harkita jotain fyysisesti raskasta työtä.
Onnea 80-luvun elämäntavalle!
Olet vähän yksinkertainen.
Hyvin mahdollista, mutta missä kohtaa olin väärässä?
Jos minä alan kasaroida, ei ympäröivä maailmani muutu kasariksi. En minä kaipaa jotain yksittäisiä asioita tai vihaa nykyhetkessä juuri vaikka älypuhelinta, jota ilman voi olla halutessaan, vaan sitä yleistä ilmapiiriä.
Yleinen ilmapiiri katteettomassa tulevaisuudenuskossaan oli yltiöpositiivinen. Sehän 90-luvun laman aiheutti. Keskiluokkaiset ihmisetkin ottivat valuuttalainaa ja elivät velaksi kuin herrat konsanaan. Minusta siinä ei ole mitään erityisen hienoa. Päinvastoin on hyvä, että moni otti lamasta opikseen.
Ainakin minun tämän päivän tulevaisuudenuskollani on paljon kestävämpi pohja kuin silloin.
Olisi mukava nähdä jostain tilasto, kuinka moni ihan oikeasti sitä tyrkytettyä valuuttalainaa otti. Aina on keskuudessamme tyypit, jotka kuvittelevat rikastuvansa helposti, milloin verkostomarkkinoinnilla ja milloin Wincapitalla.
Eläisittekö mielummin vuotta 1988 vai 2018?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistan päällimmäisenä ne raadollisen rehelliset kirjeenvaihto-ilmoitukset "Läskit ja rillipäät älkööt vauvautuko" :D
'
Ja aina "Saat olla iältäsi 0-100v" Äiti ja isi tykkääkin, kun 8v Marja-Leenalle kirjoittelee Pertti 56v :D
Ihminen on juuri niin toivoton, kuin tämä aloitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eläisittekö mielummin vuotta 1988 vai 2018?
1988
Vierailija kirjoitti:
Muistan päällimmäisenä ne raadollisen rehelliset kirjeenvaihto-ilmoitukset "Läskit ja rillipäät älkööt vauvautuko" :D
Aika on toden totta kullannut muistot, jos väittää ettei 80-luvulla ollut ulkonäköpaineita. 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin lapsi 80-luvulla ja suren sitä, etteivät lapseni koe samaa vapautta ja sometonta lapsuutta!
80-luvulla ei ollut vielä halpamuotiketjuja eikä Ikeaa.
Jos oli vähävarainen, kaikkea oli vähemmän mutta se mitä oli, oli nykypäivän tavaraan verrattuna keskimäärin laadukasta. Aika kallista myös, mutta ei sitä ajatellut kun ei ollut niitä vaihtoehtoja.
Nykyään on kauheasti krääsää, vaatteet hajoavat ja nuhjaantuvat hetkessä ja se mikä oli 80-luvulla normilaatua, tuntuu nykyään kamalan kalliilta. Sama juttu oikeastaan kaikissa tavaroissa.
Ikävöin: persoonallisia kirjahyllyjä. Niitä koko seinän hökötyksiä joissa piti olla vähintään muutama kirja, tv, sekä muisto- ja lahjaesineitä. Esimerkiksi matkoilta tuotiin aina matkamuistoksi joku pikkukrääsä joka sitten laitettiin kirjahyllyyn esille. Nykyään niitä on kierrätyskeskukset täynnä ja se on jotenkin surullista.
Kasarilla kirjahyllystä pystyi pitkälle päättelemään, millainen perhe oli. Nykyään kirjat voi olla sähköisessä muodossa, minimalismi on muotia ja eksotiikka on jotenkin kadonnut kun kaikkea saa eBaysta ja Alibabasta.
80-luvulla kodinelektroniikka alkoi tehdä tuloaan. Mikrotietokoneet, videonauhurit, walkman-korvalappustereot ja kotona laatikkomainen stereosoitin jossa oli tuplakasettidekki, levysoitin ja kaiuttimet. Uusi kiinnosti, mutta päivitystahti oli kaukana nykyisestä.
Kuvastot, joita tavaratalot lähettelivät ja joita oli kiva selailla kotona ja haaveilla. Anttila, Hobby Hall, Stockmann, kaikilla itseään kunnioittavilla tavarataloilla oli tuotekuvastot.
Koulutarvikkeet. Nykypäivän penaalit on ankeita pussukoita verrattuna kasarin hienoihin pehmustettuihin magneettipenaaleihin. Penaalit täytettiin hienoilla tarvikkeita ja niitä vertailtiin. Hajukumeja vaihdeltiin.
Koulutarvikkeet ovat selvästi ankeutuneet ja niiden valikoima pienentynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan päällimmäisenä ne raadollisen rehelliset kirjeenvaihto-ilmoitukset "Läskit ja rillipäät älkööt vauvautuko" :D
'
Ja aina "Saat olla iältäsi 0-100v" Äiti ja isi tykkääkin, kun 8v Marja-Leenalle kirjoittelee Pertti 56v :D
PS. Kuva ois kiva
PPS. Ei yhden kirjeen kirjoittajille
PPPS. Tutut älkää vaivautuko
PPPPS. Kuvan lähettäneille 100% vastaus
Vierailija kirjoitti:
Eläisittekö mielummin vuotta 1988 vai 2018?
Eläisin mieluummin vuotta 1988 ja olisi kahdeksanvuotias. Nykyinen elämäni on tylsää ja minulla on liikaa töitä ja vastuuta. Se yhteisöllisyys ja pihan lasten leikit ulkona joka päivä!
No jaa, sitten minun lapseni ei olisi syntynyt. Harmi, etten osannut/tajunnut tarjota hänelle lapsuutta, joka olisi ollut enemmän sellainen kuin omani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Itse olen jämähtänyt kulttuurillisesti 2000-luvun vaihteeseen. Nyt tulee 'kuudes aisti' avalta ja siitä on hyviä muistoja.
Oli tarpeeksi hienot videopelit ja kaikki, mutta ei nykyisenkaltaista narsistista nettikulttuuria ja ihmisten kiusaamista verkossa ja kaiken julkisuutta.
Nyt on kyllä hyvä, että tuotteiden tilaaminen netistä on niin luonnollista ja helppoa, vaikka tämäkin on vähän kotimaan töistä pois.
Mikä yli 30 vuotiaita miehiä vaivaa?
Huonekalut olivat kunnollisista materiaaleista ja kestivät parikymmentä vuotta. Kodinkoneet samaten kestivät tuon parikymmentä vuotta.
Vaatteet olivat paksumpaa ja ryhdikkäämpää kangasta ja niissä oli yksityiskohtia (jotka nykyään on minimoitu, jotta joku hikipajalainen voi ommella vaatteen viidessätoista sekunnissa). Myös kengissä oli enemmän kauniita yksityiskohtia ja ne olivat parempaa laatua.
Ketjua luettuani tulee mieleen, ettei kaikki hienous liittynyt 80-lukuun vaan ihmisen omaan, huolettomaan lapsuuteen.
Olin ruma ja läski, mutta silti minulla oli montakin kirjekaveria. En olisi halunnut kirjoitellakaan niille idiooteille, jotka laittoivat noita "rillipäät ja läskit älkää vaivautuko" -juttuja.
Haluaisin mennä turistimatkalle 80-luvun lomakohteeseen, joka ei ole vielä täyteen rakennettu ja sopulilauman täyttämä.
80-luvulla maailma tuntui turvallisemmalta ja vapaammalta, vaikka ei se tietenkään oikeasti ollut niin.
Siltä se kuitenkin tuntui kun joka paikkaan sai mennä eikä koko ajan peloteltu ja varoiteltu. Nykyään kaikki paikat on lukossa ja tiukka kulunvalvonta. Esim. meidän kaupungin kaupungintalolla pääsi vielä 10 vuotta sitten tapaamaan suoraan sitä virkailijaa jolle oli asiaa, käveli vaan suoraan työhuoneeseen. Nyt kaikki paikat on lukossa ja tarvitaan kulkukortti, pitää ilmoittautua aulavirkailijalle joka tarkistaa että tapaaminen on sovittu, ja sitten tullaan hakemaan aulasta. Turvallisuus on kai parantunut, mutta siltä se ei tunnu vaan päinvastoin mieleen tulee koko ajan ne asiat minkä takia tähän on ehkä tultu.
Sama juttu yrityksissä joissa olen vieraillut koko 2000-luvun ajan. Ihmiset tuntuu nykyään pelottavammilta ja etäisemmiltä.
Minullakin tulee nostalginen ja kaipaava olo 80-luvusta. Tulee jopa surullinen olo. Katsoin jotain elokuvia ja selasin jotain kirjaa, jossa oli valokuva 80-luvun koulusta ja lapsista. Tuli surullinen olo, koska sitä aikaa ja lapsuuttaan ei voi saada koskaan takaisin.
Minulla on jonkinlainen kolmenkympin kriisi ja elän muutosten aikoja. Olen menettänyt parin vuoden sisällä kaksi isovanhempaani (ja kolmannella ei ole paljon elinaikaa jäljellä) ja mummolan ja mummun kesänviettopaikan ja vanhempani puhuvat välillä lapsuudenkotini myymisestä. Kaikki tuttu ja turvallinen lapsuudesta muuttuu. Välillä tunnen itseni aikuiseksi ja välillä haluaisin taas olla lapsi.
Olisipa vielä 80-luku. :(