En tunnistanut omaa veljeäni, johon törmäsin aamuruuhkassa :(

Taustani ei ole lestadiolainen, mutta perheeni on ollut aina tiiviisti mukana yhdessä kristillisessä yhteisössä. Meitä lapsia on kuusi ja viisi meistä on edelleen yhteisön aktiivisia jäseniä. Tuo yksi veljeni rimpuili itsensä irti yhteisöstä teini-iässä, kun tapasi nykyisen vaimonsa. Vaimo on todella vastaan kaikkea uskonnollista ja vaikkei meidän puolelta olla missään nimessä katkaistu välejä (päinvastoin kutsuttu aina kaikkiin juhliin synttäreistä joulunviettoon), niin he eivät ole halunneet tulla. En ihmettele, koska juhlamme ovat sattuneesta syytä usein uskonnolliset.

Näemme ehkä kerran vuodessa tai kahdessa, vaikka asumme samalla paikkakunnalla. Veljestä on tullut täysin vieras ihminen. En tiedä heidän elämästään juuri mitään, en edes tiedä missä veli on töissä. En tiedä harrastuksista tai miten elämäänsä viettää. Heillä on kolme lasta ja harmittaa, etteivät serkukset näe ikinä toisiaan - olisivat vielä saman ikäisiäkin.

Törmäsin tänään kadulla veljeeni. Katsoin jo vähän matkan päästä, että mies näyttää tutulta ja kun hän moikkasi, juteltiin hetki niitä näitä lumikaaoksesta ja lakosta. En oikeasti yhdistänyt ollenkaan, kuka hän oli. Ajattelin, että oli jonkun lapseni luokkakaverin isä. Vasta parin minuutin päästä tajusin, että se on veljeni. Lähdin siitä kävelemään töihin ja tuli surullinen olo. Miten voi omasta veljestään vieraantua näin, ettei todellakaan tunnista?