Sinkku ja vähän katkera välillä

Ihastuminen, rakastuminen , pariutuminen.. oletko miettinyt että sillä hetkellä kun nämä sinun haukkumat ihmiset ovat jonkun löytäneet on heissä ollut jotain niin vastustamatonta heidän kumppaninsa silmissä että toinen on päättänyt "tää on mun muruni".. oli se sitten hymy , luonne, huumorintaju tai vaikkapa hetkellinen pilke silmäkulmassa..

kuka sitä tietää miksi jotkut päätyvät yhteen ja jotkut ei kelpaa kenellekään..

Katkeroituminen vaan rumentaa ja työntää mahdolliset kumppaniehdokkaat ulottumattomiin!

Pitää kyllä olla aika pinnallinen ihminen jos kumppaninsa valitsee yksin ulkonäön perusteella. Tokihan ulkonäkö on se ensimmäinen asia, jonka toisesta näkee niin IR kuin deittisovelluksissa. Mutta lähemmin tutustuttua alkaa muut seikat painaa enemmän. Mukavuus, aitous, älykkyys, huumorintaju jne. Kateus ja katkeruus ei vedä ketään puoleensa.

Itsekkin varmaan kuulun mielestäsi sarjaan mitenhän tuokin rumilus on kumppanin saanut. Oman kumppanini hurmasin olemalla ihan oma itseni elikkä todella sarkastinen besserwisser. Mies taas oli komea ja siksi todella omahyväinen. Ei kuulosta kovin hyvältä matchiltä, mutta tuo kaikki oli vaan pintaa ja paremmin tutustuttuamme huomasimme olevamme yhdessä parempia kuin erikseen kumpikaan. Sivullisten tätä on taatusti vaikea ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Niitä nuoria miljonäärihughgrantteja kun ei vaan riitä joka sormelle ja varpaalle. Eikä myöskään nuoria johnnydeppejä.

Alkaa olla väsynyt vitsi.

Oletat virheellisesti että tuo on vitsi. Ei se ole, se on fakta.

Hmm, olin eron jälkeen puoli vuotta sinkkuna ja koko ajan oli kyllä nettideittipalstoilla vientiä. Olin ok näköinen, nelikymppinen nainen.

Kannattaa olla avoimin mielin, tutustua erilaisiin ihmisiin ja heittäytyä hauskanpitoon. Mitä ole ystäviäni kuunnellut, niin hankalinta seuran löytäminen on niille, jotka ottavat deittailun kauhean vakavasti. Eli heti pitäisi löytyä vakava suhde, ja vieläpä ilman että itse tarvitsee tehdä mitään. Olkaa aloitteellisia, flirttailkaa, hassutelkaa. Kyllä sieltä ihmisten joukosta se helmikin joskus löytyy :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Niitä nuoria miljonäärihughgrantteja kun ei vaan riitä joka sormelle ja varpaalle. Eikä myöskään nuoria johnnydeppejä.

Alkaa olla väsynyt vitsi.

Oletat virheellisesti että tuo on vitsi. Ei se ole, se on fakta.

Ja kellekään miehelle ei kelpaa kuin hoikka, isorintainen kaunotar joka on vielä neitsyt.

Vierailija kirjoitti:

Kun nyt sisäinen kauneus ja luonne tuli puheeksi, niin minusta tuntuu todella pahalta nähdä päivittäin nyrpeänaamaisia naisia käskyttämässä miestään, nalkuttamassa ja kauppajonossakin haukkuu kun haki väärän eineksen. Av-palstakin täynnä mammoja jotka eivät tunnu keksivän mitään hyvää ominaisuutta miehistään vaan haukkuvat näitä julkisesti.

Olen aina pyrkinyt olemaan kaikille ystävällinen ja jos miehen saisin niin osaisin kyllä arvostaa sitä että hän haluaa olla juuri minun kanssani.

Kurjalta tuntuu.

-2

Saman havainto miehistä, miehet ei vain tee sitä yhtä näkyvästi, vaan kun ollaan kaksin tai kaveriporukassa. Usean miehen kohdalla kyykyttäminen ja naisen itsetunnon salakavala alentaminen alkaa jo siinä parin kuukauden kohdalla tapailu vaiheessa. Miehillä tämä johtuu yleensä siitä, että kuvittelevat naisen itsetunnon laskemisen pitävän naisen paremmin kiinni omassa miehessään. Naisilla taas nalkutus yleensä johtuu tyytymättömyydestä omaan elämään ja parisuhteeseen.

Jos ei pystytä tasa-arvoiseen molempia kunnioittavaan suhteeseen, niin itse en edes parisuhteen halua.

Toinen mikä on ehdoton Nou go on epätoivoisuus, joka valitettavasti paistaa ap.stä. Tuollainen "osaisin kyllä arvostaa sitä että hän haluaa olla juuri minun kanssani." asenne on ihan hyvä, mutta jos et itse arvosta itseäsi, niin ei sitä kukaan muukaan tee. Toki narskulle olisit oiva kumppani, mutta haluatko todella sellaista?

Vierailija kirjoitti:

Vinkki sinkuille: lopettakaa toisten arvostelu ja alkakaa etsiä joka vastaantulijasta jotain kaunista. Olen tosissani, kokeilkaa pari viikkoa ja huomatkaa ero sekä itsessänneettä siinä mitn muut teihin suhtautuu.

Ollen itse opetellut tämän ja rlämäni mullistui. Aiemmin pidin kaikkia kilpailijoina, arvioin ja atvostelin, etsin joksisesta vastasntulijasta rumuuksia ja arvosteltavaa. Olin onneton ja kävin ns. henkisellä valmentajalla joka antoi tämän ohjeen.

No, alku oli vaikeaa, puti hillitä itseään kovasti, ”mätisäkeistä” oli vaikea löytää alkuun kaunista mutta ponnistelin silti. Alkuun vaikka: onpa kaunis takki tuolla naisella! Nyo silmälasit käyvät hyvin!

Vähitellen sjsn saatossa tästä tuli automaatti. Nyt parin vuoden jälkeen tunnen suurta rakkautta jokaista vastaantulijaa kohtaan. Vanhaa, lihavaa, juoppoa, vammaista.

Entä minä itse? Olen koko ajan onnellinen, minulla on parisuhde ja vauva, saan jatkuvasti miehiltä treffipyyntöjä vaikka olen jkv ylipainoinen. Minulle on sanottu että sielusi loistaa ja rakkautesi näkyy.

En ikinä palaa vanhasn ahdistavasn maailmankuvaani ja kilpailuun, sillä olen löytänyt onnen. Ei tarvitse kilpailla vasn olen aidosti iloinen toisten onnesta. Lisäksi, rumia ihmisiä ei enää ole olemassa. On vain kauniita, rakkaita lähimmäisiä.

Tämä keino ei maksa mitään. Se voi olla kallein ja arvokkain ohje elämässäsi, minullaainakin oli. T. N39

Tämä! Ihiset vaistoaa aina jos heitä arvostelee ja haukkuu (vaikka hiljaa mielessään), ja sellainen perus nyrpeys ja ynseys loistaa toisia arvostelevista ja mitätöivistä ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Hmm, olin eron jälkeen puoli vuotta sinkkuna ja koko ajan oli kyllä nettideittipalstoilla vientiä. Olin ok näköinen, nelikymppinen nainen.

Melkein kuin minun suustani. Tosin olen mies ja aika tavallisen näköinen, ja en ihan luokittele edes ok näköiseksi, siitä piirun alaspäin. Nettipalstalla (maksullisella) oli hyvin vientiä, ja viidet treffit kävin livenä kunnes löytyi se helmi. Avoimin mielin ja rimaa laskemalla, kun mikään mister finland en ole, niin en sitä myöskään kumppanilta odota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm, olin eron jälkeen puoli vuotta sinkkuna ja koko ajan oli kyllä nettideittipalstoilla vientiä. Olin ok näköinen, nelikymppinen nainen.

Melkein kuin minun suustani. Tosin olen mies ja aika tavallisen näköinen, ja en ihan luokittele edes ok näköiseksi, siitä piirun alaspäin. Nettipalstalla (maksullisella) oli hyvin vientiä, ja viidet treffit kävin livenä kunnes löytyi se helmi. Avoimin mielin ja rimaa laskemalla, kun mikään mister finland en ole, niin en sitä myöskään kumppanilta odota.

Eli tässä taas tämmöinen surullinen "tyydyin siihen mitä sain kun en yksinkään halunnut olla." Juu ei kiitos. En ota rumaa, olen mielummin yksin.

Vierailija kirjoitti:

Hmm, olin eron jälkeen puoli vuotta sinkkuna ja koko ajan oli kyllä nettideittipalstoilla vientiä. Olin ok näköinen, nelikymppinen nainen.

Kannattaa olla avoimin mielin, tutustua erilaisiin ihmisiin ja heittäytyä hauskanpitoon. Mitä ole ystäviäni kuunnellut, niin hankalinta seuran löytäminen on niille, jotka ottavat deittailun kauhean vakavasti. Eli heti pitäisi löytyä vakava suhde, ja vieläpä ilman että itse tarvitsee tehdä mitään. Olkaa aloitteellisia, flirttailkaa, hassutelkaa. Kyllä sieltä ihmisten joukosta se helmikin joskus löytyy :D

Sitä ei kovin pitkään jaksa hassutella ja olla aloitteellinen kun omiin keskustelunavauksiin ei ikinä vastata, kuvienvaihdon jälkeen toinen katoaa, ja parhaimmillaankin saa kuulla että on tapaamisjärjestyksessä kolmantena tai neljäntenä, mies haluaa ensin katsastaa ne kiinnostavammat naiset.

Täällä joskus kysyin missä voisi miehiä tavata irl mutta haukuttiin säälittäväksi.

Aika huvittavia tuollaiset kommentit, että sydämen pitäisi olla puhdasta kultaa, jotta miehille kelpaisi. Ihan päinvastoin on asian laita, ainakin oman kokemuksen mukaan. Be mean, keep them keen.

Sen yhden kerran kun itse oikeasti yritin olla mukava ja annoin hellän ja lempeän puolen itsestäni tulla esiin parisuhteessa, mies pakeni sitä rakkautta pikavauhtia. Tosin joku arpi siitä häneenkin jäi, koska vielä vuosien jälkeen pitää yhteyttä ja kaipailee, mutta parisuhteeseen ei uskaltanut. Toisaalta ne parisuhteet, joissa itse olen ollut ikävä kyyninen itseni, ovat olleet miesten mieleen. Koska miehet ne vasta kyynisiä ja inhottavia osaavat olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm, olin eron jälkeen puoli vuotta sinkkuna ja koko ajan oli kyllä nettideittipalstoilla vientiä. Olin ok näköinen, nelikymppinen nainen.

Melkein kuin minun suustani. Tosin olen mies ja aika tavallisen näköinen, ja en ihan luokittele edes ok näköiseksi, siitä piirun alaspäin. Nettipalstalla (maksullisella) oli hyvin vientiä, ja viidet treffit kävin livenä kunnes löytyi se helmi. Avoimin mielin ja rimaa laskemalla, kun mikään mister finland en ole, niin en sitä myöskään kumppanilta odota.

Eli tässä taas tämmöinen surullinen "tyydyin siihen mitä sain kun en yksinkään halunnut olla." Juu ei kiitos. En ota rumaa, olen mielummin yksin.

Rumuus ja kauneus on katsojan silmässä. Mielestäni se edellinen mies kuulosti sympaattiselta ja tyytyväiseltä helmeensä, jonka löysi. Kyllä myönteinen asenne on aina viehättävämpi kuin dissaaminen ja vähättely., Johon sinä sorrut. Toivottavasti olet täällä vaan trollaa massa, sillä muuten kyllä olisit todella surullinen tapaus. Negatiivisuudesta kärsii aina itse viime käd ssä eniten. Toisia se ei heilauttaa mihinkään suuntaan.

Joku kertoi, että treat them mean, keep them Keen toimii hänelle. Kyllähän se voi toimia tiettyyn pisteeseen saakka, mutta kyllä siitä täytyy tajuta luopua ennenkuin toinen saa tarpeekseen ja lähtee lätkimään. Ja näin väistämättä ennen pitkää käy. Kyllä aitous ja rehellisyys toisilleen on yksi olennainen tekijä siinä suhteen kehittymisessä. Mutta tietty kaikki ei edes halua sitä kestävää suhdetta kunhan pelailevat ja leikittelee ärsyttää aikansa ja vaihtavat uuteen.

Teininä ihmettelin sitä gallerian ryhmää nimeltään Rumat seurustelee. Ihmettelin aina, että mitä ihmettä, rumathan eivät saa ketään. Kasvettuani tajusin... Ne vaatimattoman näköiset saavat pysyvän suhteen, koska heillä ei ole varaa valita... Hyvin pieni todennäköisyys pettämiselle ja jättämiselle. Sori ilkeys, mutta totta se on.

Itsekin saan miehiä hetkeksi. Paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm, olin eron jälkeen puoli vuotta sinkkuna ja koko ajan oli kyllä nettideittipalstoilla vientiä. Olin ok näköinen, nelikymppinen nainen.

Melkein kuin minun suustani. Tosin olen mies ja aika tavallisen näköinen, ja en ihan luokittele edes ok näköiseksi, siitä piirun alaspäin. Nettipalstalla (maksullisella) oli hyvin vientiä, ja viidet treffit kävin livenä kunnes löytyi se helmi. Avoimin mielin ja rimaa laskemalla, kun mikään mister finland en ole, niin en sitä myöskään kumppanilta odota.

Eli tässä taas tämmöinen surullinen "tyydyin siihen mitä sain kun en yksinkään halunnut olla." Juu ei kiitos. En ota rumaa, olen mielummin yksin.

Tarina ei ole surullinen, ja missä kohtaa sanoin että oli ruma? Kaikki olisi halunneet tavata uudelleen, ja kahden kanssa tapasinkin useampaan kertaan, mutta kukaan ei tuntunut omalta. Viides oli täysosuma. Fiksu ja sievä. Nyt oltu 1.5v yhdessä. Sinkkuaika oli ihan ok, mutta hyvä parisuhde ylivoimaisesti paras.

Olin itsekin pitkään sinkkuna mutta ihan rehellisesti sanottuna en olisi itselleni kelpuuttanut kenenkään tuttavani tai ystäväni miestä. Nyt olen löytänyt miehen jonka kanssa todella haluan olla. Jos kuka vaan kelpaa niin kyllä jokaiselle joku löytyy. Omista kriteereistä se on kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm, olin eron jälkeen puoli vuotta sinkkuna ja koko ajan oli kyllä nettideittipalstoilla vientiä. Olin ok näköinen, nelikymppinen nainen.

Melkein kuin minun suustani. Tosin olen mies ja aika tavallisen näköinen, ja en ihan luokittele edes ok näköiseksi, siitä piirun alaspäin. Nettipalstalla (maksullisella) oli hyvin vientiä, ja viidet treffit kävin livenä kunnes löytyi se helmi. Avoimin mielin ja rimaa laskemalla, kun mikään mister finland en ole, niin en sitä myöskään kumppanilta odota.

Eli tässä taas tämmöinen surullinen "tyydyin siihen mitä sain kun en yksinkään halunnut olla." Juu ei kiitos. En ota rumaa, olen mielummin yksin.

Tarina ei ole surullinen, ja missä kohtaa sanoin että oli ruma? Kaikki olisi halunneet tavata uudelleen, ja kahden kanssa tapasinkin useampaan kertaan, mutta kukaan ei tuntunut omalta. Viides oli täysosuma. Fiksu ja sievä. Nyt oltu 1.5v yhdessä. Sinkkuaika oli ihan ok, mutta hyvä parisuhde ylivoimaisesti paras.

Niinpä, näin helppoa se on miehille. Naisia tulee ovista ja ikkunoista ja saa rauhassa valikoida. Tavisnainen ei nykyään pääse ensimmäisillekään treffeille joten ei ole yhtäkään miestä tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

Hmm, olin eron jälkeen puoli vuotta sinkkuna ja koko ajan oli kyllä nettideittipalstoilla vientiä. Olin ok näköinen, nelikymppinen nainen.

Kannattaa olla avoimin mielin, tutustua erilaisiin ihmisiin ja heittäytyä hauskanpitoon. Mitä ole ystäviäni kuunnellut, niin hankalinta seuran löytäminen on niille, jotka ottavat deittailun kauhean vakavasti. Eli heti pitäisi löytyä vakava suhde, ja vieläpä ilman että itse tarvitsee tehdä mitään. Olkaa aloitteellisia, flirttailkaa, hassutelkaa. Kyllä sieltä ihmisten joukosta se helmikin joskus löytyy :D

Niin totta.

Löysin aviomieheni heti, kun päätin, etten enää halua vakavaa suhdetta vaan pelkän kevyen seksisuhteen. Ilmoitin sen hänelle jo ensitapaamisella ja olin oikeasti sitä mieltä itse pitkään. Aiemmin otin kaiken ihan liian vakavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm, olin eron jälkeen puoli vuotta sinkkuna ja koko ajan oli kyllä nettideittipalstoilla vientiä. Olin ok näköinen, nelikymppinen nainen.

Melkein kuin minun suustani. Tosin olen mies ja aika tavallisen näköinen, ja en ihan luokittele edes ok näköiseksi, siitä piirun alaspäin. Nettipalstalla (maksullisella) oli hyvin vientiä, ja viidet treffit kävin livenä kunnes löytyi se helmi. Avoimin mielin ja rimaa laskemalla, kun mikään mister finland en ole, niin en sitä myöskään kumppanilta odota.

Eli tässä taas tämmöinen surullinen "tyydyin siihen mitä sain kun en yksinkään halunnut olla." Juu ei kiitos. En ota rumaa, olen mielummin yksin.

Rumuus ja kauneus on katsojan silmässä. Mielestäni se edellinen mies kuulosti sympaattiselta ja tyytyväiseltä helmeensä, jonka löysi. Kyllä myönteinen asenne on aina viehättävämpi kuin dissaaminen ja vähättely., Johon sinä sorrut. Toivottavasti olet täällä vaan trollaa massa, sillä muuten kyllä olisit todella surullinen tapaus. Negatiivisuudesta kärsii aina itse viime käd ssä eniten. Toisia se ei heilauttaa mihinkään suuntaan.

Joku kertoi, että treat them mean, keep them Keen toimii hänelle. Kyllähän se voi toimia tiettyyn pisteeseen saakka, mutta kyllä siitä täytyy tajuta luopua ennenkuin toinen saa tarpeekseen ja lähtee lätkimään. Ja näin väistämättä ennen pitkää käy. Kyllä aitous ja rehellisyys toisilleen on yksi olennainen tekijä siinä suhteen kehittymisessä. Mutta tietty kaikki ei edes halua sitä kestävää suhdetta kunhan pelailevat ja leikittelee ärsyttää aikansa ja vaihtavat uuteen.

Niin? Omaan silmään rumaani en ottaisi. Ja miksi ottaisin? En mä pystyisi harrastamaan seksiä miehen kanssa joka on silmääni ruma, joten tulisiko sellaisesta suhteesta mitään? Ällöttäisi oma mieheni.

Itse olen jo tottunut siihen, ettei minua kukaan halua parisuhteeseen. Kelpaan kyllä hauskanpitoon, mutta kun suhde muuttuu vakavammaksi niin mies ottaa hatkat ja kuukauden päästä seurusteleekin toisen kanssa. Vaikka olisi miten mahtavaa yhdessä niin tulee se "En oikeestaan halua mitään vakavaa. ", tosin unohtavat lauseesta sen lopun: " SINUN kanssasi..". Paska elämä, minkä tälle voi. Enää ei kiinnosta edes yrittää, kun aina saa pettyä enkä kelpaa tyttöystäväksi, ainoastaan tapailuun.

N30

35-vuotiaana ikisinkkuna en jaksa tuhlata aikaani olemalla katkera, mutta kyllähän sitä joskus tulee suru puseroon, kun tuntuu, etten tule ikinä löytämään parisuhdetta. Seksiseuraksi kelpaisin kyllä vaikka kuinka monelle, mutta jokin "vika" mussa ilmeisesti sitten on, etten tunnu olevan miesten mielestä parisuhdemateriaalia. Ja mielestäni kaikinpuolin sellainen tavallinen keskivertonainen olen.