pienten lasten äidit, mitä teette päivät

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minä luulen, että vievät lapset hoitoon, surffailevat netissä, katsovat roskaa. Tilailevat lapsille vaatteita. Hoitavat niitå perheen vauvoja, joita ei vielä kerhoon tai hoitoon saa.

No, ehkä sun on parasta jäädä tähän luuloon. On varmasti kaikille helpompaa näin.

no mut sullahan on nyt hieno tilaisuus korjata mun näkemuys. Olen päiväkodissa töissä ja moni vanhempi on sanonut haluavansa tuoda kaksivuotiaan hoitoon, jotta jäisi aikaa vauvalle ja itselle.

Miksi? Jos sulla on tarve ajatella pahaa toisista ihmisistä, ei siihen varmasti kauheasti vaikuta se, mitä joku tuntematon kertoo netissä. Ajattele noin vaan, ehkä se jotenkin auttaa sua kunnioittamaan itseäsi enemmän.  Eikä mua toisaalta haittaa se, että joku mulle tuntematon ihminen jossain on vähän typerä.

niin, ymmärrän, että nykypäivänä äideillä ei ole voimavaroja enää lastenhoitoon. Siksi on hyvä, että me voimme auttaa heitä ja hoitaa isompia lapsia, vaikka kovin pieniäkin vielä ovat. Tykkään työstäni ja pikkuihmistä joiden kanssa saan töitä tehdä. Mutta ikävältä se joskus tuntuu, kun vanhempi kesän alkaessa sanoo " nyt minulla tässä stressi alkaa, kun isompikin on kotona".

Mutta onneksi silloin on auttava taho, joka hoitaa vanhemman ollessa huonosti jaksava.

Tykkäät varmasti työstäsi siksi, että se on niin helppoa! Päiväkodintädithän kahvittelevat keskenään, kun lapset leikkivät yhdessä. Ulkona on hyvä vaihtaa kuulumiset, kun lapset puuhaavat keskenään, kesällä voi ottaa aurinkoa. 

Eikös se näin mene?

Olet tervetullut katsomaan päivänkulkua. Päiväkodit ovat avoinna tutustumiselle. Ei ole kauan, kun yksi vanhempi sanoi silmiensä auenneen, kun oli kolme päivää lastensa seurana tutusamassa päiväkotiarkeen. Oli vähän järkyttynyt työmäärästä.

Niin, en mä oikeasti ajattele, että päiväkodissa juotais kahvia. Olen itsekin ollut päiväkodissa töissä. Mutta vaikka en olisi ollut, en olisi niin tyhmä, että ajattelisin sen olevan kahvinjuomista. Jos joku pienen lapsen äiti sanoo olevansa väsynyt kotona olemisesta, niin etkö sinä sitten vastaavasti kykene olettamaan, että hänellä mahdollisesti on aika paljon hommaa ja mahdollisesti univelkaa, vai mistä tässä nyt on kyse?

Luitko ollenkaan aiempia vastauksiani?

0len itse leskiäiti, joten ymmärrän kyllä kuinka suuri apu päivähoidolla on väsyneille vanhemmille-

Tämä keskustelu alkoi siitä, että joku kertoi pienten lasten äitien päivien koostuvan lähinnä netttishoppailusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minä luulen, että vievät lapset hoitoon, surffailevat netissä, katsovat roskaa. Tilailevat lapsille vaatteita. Hoitavat niitå perheen vauvoja, joita ei vielä kerhoon tai hoitoon saa.

No, ehkä sun on parasta jäädä tähän luuloon. On varmasti kaikille helpompaa näin.

no mut sullahan on nyt hieno tilaisuus korjata mun näkemuys. Olen päiväkodissa töissä ja moni vanhempi on sanonut haluavansa tuoda kaksivuotiaan hoitoon, jotta jäisi aikaa vauvalle ja itselle.

Miksi? Jos sulla on tarve ajatella pahaa toisista ihmisistä, ei siihen varmasti kauheasti vaikuta se, mitä joku tuntematon kertoo netissä. Ajattele noin vaan, ehkä se jotenkin auttaa sua kunnioittamaan itseäsi enemmän.  Eikä mua toisaalta haittaa se, että joku mulle tuntematon ihminen jossain on vähän typerä.

niin, ymmärrän, että nykypäivänä äideillä ei ole voimavaroja enää lastenhoitoon. Siksi on hyvä, että me voimme auttaa heitä ja hoitaa isompia lapsia, vaikka kovin pieniäkin vielä ovat. Tykkään työstäni ja pikkuihmistä joiden kanssa saan töitä tehdä. Mutta ikävältä se joskus tuntuu, kun vanhempi kesän alkaessa sanoo " nyt minulla tässä stressi alkaa, kun isompikin on kotona".

Mutta onneksi silloin on auttava taho, joka hoitaa vanhemman ollessa huonosti jaksava.

Tykkäät varmasti työstäsi siksi, että se on niin helppoa! Päiväkodintädithän kahvittelevat keskenään, kun lapset leikkivät yhdessä. Ulkona on hyvä vaihtaa kuulumiset, kun lapset puuhaavat keskenään, kesällä voi ottaa aurinkoa. 

Eikös se näin mene?

Olet tervetullut katsomaan päivänkulkua. Päiväkodit ovat avoinna tutustumiselle. Ei ole kauan, kun yksi vanhempi sanoi silmiensä auenneen, kun oli kolme päivää lastensa seurana tutusamassa päiväkotiarkeen. Oli vähän järkyttynyt työmäärästä.

Niin, en mä oikeasti ajattele, että päiväkodissa juotais kahvia. Olen itsekin ollut päiväkodissa töissä. Mutta vaikka en olisi ollut, en olisi niin tyhmä, että ajattelisin sen olevan kahvinjuomista. Jos joku pienen lapsen äiti sanoo olevansa väsynyt kotona olemisesta, niin etkö sinä sitten vastaavasti kykene olettamaan, että hänellä mahdollisesti on aika paljon hommaa ja mahdollisesti univelkaa, vai mistä tässä nyt on kyse?

Luitko ollenkaan aiempia vastauksiani?

0len itse leskiäiti, joten ymmärrän kyllä kuinka suuri apu päivähoidolla on väsyneille vanhemmille-

Tämä keskustelu alkoi siitä, että joku kertoi pienten lasten äitien päivien koostuvan lähinnä netttishoppailusta.

Väsyneelle vanhemmalle se on varmasti terapiaa, kun voi viedä lapsen hoitoon ja vaikka tilailla vaatteita.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on 1kk vauva ja 1,5v taapero. Pyrin kyllä kerkeämään laittamaan tiskit, pyykit ja tehdä ruokaa ja sen lisäksi jokin vaihteleva kotityö, kuten imurointi, pölyjen pyyhintä ym, joita ei tehdä päivittäin, mutta silloin tällöin. Kotitöiden teko on pienoisen järjestelyn takana. Vauva tykkäisi olla lähes koko ajan sylissä tai tissi suussa, taapero haluaisi jatkuvasti huomiota ja on kolttosissa, kun silmä välttää. Tällöin ainoa mielekäs aika tehdä kotitöitä on, kun vaiva nukkuu ja taapero on "köytetty" syöttötuoliin. Muutoin ainakin keittiössä suoritettavat hommat olisivat lähes mahdottomia. Pyykit hoituvat samalla, kun peseydytään yhdessä.

Auttaisiko sinua sama kuin itseäni aikanaan, kun imetin kuopusta, niin luin esikoiselle kirjaa samalla. Hän käänsi sivuja ja piti kirjaa kädessä kun minä luin. Vai jaksaako vielä kirjat kiinnostaa? Tsemppiä! Ymmärrän, että tämä vaihe on rankka ja väsyttävä.

Aamulla 7 jälkeen ylös ja koululaiset kouluun puoli ysiin mennessä.

Pyykkikone aamulla pyörimään. Sitten loikoilua ja pieniä päikkäreitä vauvan kanssa kunnes isommat tulee koulusta.

Sitä ennen vähän kotitöitä.

Iltapäivät ja illat menee monesti myös kotona. Pieni vaunulenkki ehkä ja kaupassa käyntiä. Joskus kirppiskierros. Vähän siivoilua. Joskus uimahalliin isompien kanssa. Tosin pari vanhinta käy siellä jo kavereiden kanssa. Suihku illalla, yleensä vauva mukana. Niin ja ruokaakin teen päivällä.

Aika leppoisaa ja ihanaa. Yöunet voisi olla pidemmät ja yhtenäisemmät mutta en silti vaihtaisi työelämän hektisyyteen. Äitiys ja työelämä vasta rankkaa on!

Minä siis ehdin hyvin hoitaa kodin.

Toista oli silloin kun oli kolme pientä. Oli tosi rankkaa. Ei paljoa siivoilla jaksanut. Kuskasin esikoista päikkyyn ja eskariin rattailla pari pienempää tuplien kyydissä. Yhdellä oli pari kertaa viikossa kerho ja sinne erikseen, kävin vielä perhekerhossa. En tajua kuinka jaksoin. Oli vielä erityislapsi tämä esikoinen ja lisäksi hänen terapiat ja lääkärit siihen päälle.

Kuntoutuksen ansiosta fiksu teini nykyään. Joo, helpolla pääsen kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on 1kk vauva ja 1,5v taapero. Pyrin kyllä kerkeämään laittamaan tiskit, pyykit ja tehdä ruokaa ja sen lisäksi jokin vaihteleva kotityö, kuten imurointi, pölyjen pyyhintä ym, joita ei tehdä päivittäin, mutta silloin tällöin. Kotitöiden teko on pienoisen järjestelyn takana. Vauva tykkäisi olla lähes koko ajan sylissä tai tissi suussa, taapero haluaisi jatkuvasti huomiota ja on kolttosissa, kun silmä välttää. Tällöin ainoa mielekäs aika tehdä kotitöitä on, kun vaiva nukkuu ja taapero on "köytetty" syöttötuoliin. Muutoin ainakin keittiössä suoritettavat hommat olisivat lähes mahdottomia. Pyykit hoituvat samalla, kun peseydytään yhdessä.

Auttaisiko sinua sama kuin itseäni aikanaan, kun imetin kuopusta, niin luin esikoiselle kirjaa samalla. Hän käänsi sivuja ja piti kirjaa kädessä kun minä luin. Vai jaksaako vielä kirjat kiinnostaa? Tsemppiä! Ymmärrän, että tämä vaihe on rankka ja väsyttävä.

Tuota on tullut nyt tehtyä useinkin. Esikoinen tykkää kovasti kirjoista. Tosin välillä hän saattaa hermostua, kun hän välillä haluaa tulla syliin lukemaan, mutta en voi vauva takia häntä ottaa.

Herään klo 5. Lähden hetikohta talliin ja kanalaan. Koirat pääsee samalla ulos. Vien heinät hevosten ulkotarhaan, sitten hepat ulos. Siivoan karsinat. Keräilen kuivumassa olleet varusteet paikoilleen.

Klo 8 tulen takaisin sisälle. Mies on laittanut aamukahvit ja aamupalat. Syödään ja lapset siinä pikkuhiljaa heräilee. Mies lähtee töihin. Minä siivoilen aamiaiset pois kun kaikki on syönyt. Tyhjennän ja täytän tiskikonetta. Koneellinen pyykkiä pyörimään. Sitten sellaista yleistä turhaa haahuilua jonkin aikaa, palstailuakin ehkä.

Puol kymmenen aikoihin lähdetään ulos, ehkä lenkitetään koirat, ehkä lenkitetään jotain hevosta. Vaikea sanoa mitä kaikkea tulee tehtyä kun se on aina vähän päiväkohtaista. Ehkä käydään kylillä kaupoissa, jos on puutelistalla jotain sellaista mikä on pakko hakea, tyyliin hevosten rehuja tms.

Sitten tullaan syömään lounasta, jonka olen tehnyt joko edellisenä päivänä tai hauduttanut yön leivinuunissa. Päiväunet. Kaikki nukkuu, myös minä torkahdan.

14.30-15 heräillään päiväunilta, laitan itselleni kahvit ja lapsille välipalaa. Päivällinen tulille ja tässä samalla mahdollisesti myös huominen lounas valmistukseen. Tai sitten teen niin ison päivällisruoan, että siitä riittää huomiseksi lounaaksi. Vähän riippuu aineksista ja mielihaluista, että mitä sitä tulee tehtyä. Tässä kohtaa tulee myös laiteltua mahdollinen luu-lihaliemi teon alle, jos on luita tarpeeksi ja edellinen liemi on päässyt loppumaan.

Ulkoilua, elukoita, jos ei aamulla käyty kaupoissa niin sitten tässä kohtaa käydään jos on tarvis. Riippuu edelleen päivästä ja vähän säästäkin. Jos olen saanut jostain hoitoapua lapsille, niin tässä vaiheessa treenaan hevosia, lähden raviradalle tai maastoon, kaikkea sellaista mihin ei voi ihan pieniä mukaan ottaa.

Mies tulee töistä viiden jälkeen, on saattanut käydä ruokakaupassa matkalla. Syödään ruoka (tai syövät ruoan ilman minua, jos olen hevosia hoitamassa vielä). Jos ei ollut lastenhoitoapua, niin tässä vaiheessa liukenen tallille treenailemaan ja mies jää lasten kanssa kotiin. Jos oli hoitoapua, niin vietetään joko perheaikaa tai sitten mies saa lähteä harrastuksiinsa.

klo 20 alkaa iltatoimet; iltapalaa, pesut, pisut, nukkumaan. Kun lapset nukkumassa, lähden vielä tallille laittamaan hevosille iltaheinät ja katsomassa kanojen tilanteen. Kusetan vielä koirat siinä samalla, ehkä jotain pientä tottistreeniä. Sellaista yleistä rauhoittumista.

Sitten suihkuun ja vähän aikaa jotain päämäärätöntä hengailua, jotain käsitöitä esim villasukkia teen, nukkumaan klo 23.

Lapset 2v ja 5v.

Me ei kyllä pakkasilla kahta kertaa päivässä ulkoilla, tuntuu että kertakin päivässä on saavutus, eli ei aina sitäkään. Siinä mielessä tämän ketjun mammat ovat kyllä minun korvaan reippaita.

Oma lapsi juuri täyttänyt kaksi vuotta ja sisällä kyllä puuhaillaan monipuolisesti: luetaan kirjoja, tehdään palapelejä, piirretään, lauletaan (kotona piano jota soitan myös välillä), muovaillaan, lorutellaan, tehdään temppuratoja, rakennetaan legoilla, leikitään leluilla jne.

Kotitöitä teen tarpeelliset, eli hoidan tiskit ja pyykit, laitan ruuat. Koti ei kiillä puhtauttaan ja mieskin saa osallistua viikkosiivoukseen. Päikkäreillä itse luen kirjaa, katson netflixiä yms. Olen kyllä laiska äiti mitä tulee ulkoiluun ja kotitöihin, mutta lapsen kanssa yhdessäoloon panostan. Elämä on mukavaa näin. Lisäksi nähdään tuttuja/sukulaisia pari kertaa viikossa ainakin ja käydään yhdessä jumpassa kerran viikossa, ja aina ei sitäkään jakseta :)

En ymmärrä miksi sitä loppujen lopuksi pitäisi juosta pää kolmantena jalkana lapsen kanssa ollessa. Minä tykkään rauhallisesta kotiarjesta.

Näin ulkosuomalaisena äitinä , päiväni on hieman erilainen.

Herään itse noin 7.00 ja juon kahvit

Lasten preschool on lähellä, joten olemme siellä 8.00 mennessä

Heidän opinnot alkavat 8.15

Lasten ollessa preschoolissa, teen töitäni (toimin freelancerina). Haen heidät koululta 15.00

Tämän jälkeen menemme esim. rannalle tai puistoon Mies tulee töistä noin 18.30 ja syömme yhdessä, Hän laittaa lapset nukkumaan noin 20.15.

Täällä lähes kaikki yli 3-vuotiaat ovat koulussa tai esikoulussa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on 1kk vauva ja 1,5v taapero. Pyrin kyllä kerkeämään laittamaan tiskit, pyykit ja tehdä ruokaa ja sen lisäksi jokin vaihteleva kotityö, kuten imurointi, pölyjen pyyhintä ym, joita ei tehdä päivittäin, mutta silloin tällöin. Kotitöiden teko on pienoisen järjestelyn takana. Vauva tykkäisi olla lähes koko ajan sylissä tai tissi suussa, taapero haluaisi jatkuvasti huomiota ja on kolttosissa, kun silmä välttää. Tällöin ainoa mielekäs aika tehdä kotitöitä on, kun vaiva nukkuu ja taapero on "köytetty" syöttötuoliin. Muutoin ainakin keittiössä suoritettavat hommat olisivat lähes mahdottomia. Pyykit hoituvat samalla, kun peseydytään yhdessä.

Pääosin päivät kuluvat lastenhoidon merkeissä eli vaippojen vaihtoa, peseytymistä, vaatteiden vaihtoa, ulkoilua, sylittelyä, leikkiä yms. Kyllä mä pidän tärkeämpänä hoitaa lapset kuin tahkota hulluna kotitöitä eli jos jokin homma ei onnistu kotitöissä, niin antaa olla ainakin iltaan saakka, kunnes isä tulee kotiin ja kädet vapautuu hommiin. En mä kone ole. Lisäksi molemmat lapseni heräilee öisin ja esikoiseni on ollut aina varsin haasteellinen nukkumisensa kanssa, joten kyllä sitä univelkaa vain on ihan hemmetisti. Ei tunnu kovin järjelliseltä olennolta enää.

Niinpä. Meillä 3v laitettiin ensin kerhoon ja sitten tarhaan, koska on uniongelmainen ja haastava lapsi. Kotona ei saanut tarpeeksi huomiota, kun minun aika menee pikkusiskon hoitamiseen sekä ruoanlaittoon (tiskit ja pyykit meillä hoidetan iltaisin lasten nukkuessa). Toisaalta ei minun kanssa suostu oikein mitään tekemään eli hienomotoriikkaa vaativat hommat kuten askartelu ei tule kysymykseen.

Nyt esikoinen siis 7 tuntia päivässä hoidossa kuntouttavalla päätöksellä ja minulla olisi aikaa touhuta 1v:n kanssa. Nyt sitten olen niin henkisesti niin loppu, että tuijotan vain seiniä ja mietin, mitä ihmettä tuon pienen kanssa tekisi.

Päivisin opiskelen, mutta sitäkin vain, kun tyttö nukkuu tai leikit on kesken. En sanoisi, että ajasta on puutetta, mutta tuoreena äitinä, kun kaikkeen vasta totutellaan, voimat ovat vähissä ja stressiä pukkaa milloin mistäkin asiasta :D Tosin meillä mies on se, joka pääasiassa hoitaa siivoamisen, ja minä ruoat. Kyllä siinä ulkoillessa, leikkiessä, ruokaa tehdessä, syöttäessä, siivotessa, kylvettäessä yms yms yms menee aikaa.