HS: Hyvän ja huono päiväkodin ero

Ihan järkyttävää tuo, että huonossa jopa pahoinpidellään lapsia ja henkilökunta huutaa toisilleen jopa vanhempien läsnäollessa. Eikö ihmisillä ole mitään työmoraalia?

"varhaiskasvatuksen opettaja" on kyseenalainen ilmaisu. Kun tasapäistämisen ideologia on nähty... Onkohan parempi, että lapset säästyy moiselta?! Eli hoidetaan vaan ne välttämättömät ja huolehditaan turvallisuudesta - lapset hoitaa loput.

Onko opettajan läsnäolo hyvä vai huono asia, riippuu siitä, mitä arvoja hän pyrkii välittämään.

Ellei muuten osata käyttäytyä (aikuiset), se on toinen asia.

Vierailija kirjoitti:

Onko opettajan läsnäolo hyvä vai huono asia, riippuu siitä, mitä arvoja hän pyrkii välittämään.

Ilman opettajaa se sisältö toiminnassa jää puuttumaan. Lapsia liikutellaan kuin eläinlaumaa ja katsotaan perusasioita. Se oppiminen, toiminnan rikastuminen, se kaikki jää puuttumaan.

Suurin syy on siellä kotona. On hyvä miettiä peilin edessä olenko kasvattaja vai vinoutunut hörhö 9 kk korkeakoulun käynyt.

Vierailija kirjoitti:

Suurin syy on siellä kotona. On hyvä miettiä peilin edessä olenko kasvattaja vai vinoutunut hörhö 9 kk korkeakoulun käynyt.

Ei se kodin vika ole, jos päiväkodissa lasta pahoinpidellään tai siellä ei ole leluja. Lakisääteisten palvelujen pitäisi pyöriä tasalaatuisina. Omalla lapsella onneksi kävi tuuri ja päiväkoti oli näitä ihania kympin päiväkoteja.

Jatkuvasti vaihtuvat työntekijät ovat lasten kannalta huono asia. Jutusta jäi kuitenkin vähän sellainen vaikutelma, että nykyään varhaiskasvatukselta vaaditaan jo vähän liikoja. Esim. mitään jatkuvaa retkeilyä tai taidekasvatusta ei oikein voi mielestäni päiväkodilta olettaa, vaan ne ovat enemminkin sellaista ylimääräistä plussaa.

Vierailija kirjoitti:

Jatkuvasti vaihtuvat työntekijät ovat lasten kannalta huono asia. Jutusta jäi kuitenkin vähän sellainen vaikutelma, että nykyään varhaiskasvatukselta vaaditaan jo vähän liikoja. Esim. mitään jatkuvaa retkeilyä tai taidekasvatusta ei oikein voi mielestäni päiväkodilta olettaa, vaan ne ovat enemminkin sellaista ylimääräistä plussaa.

Kyllä minusta voi ja pitää voida olettaa. Oman lapsen päiväkodista on käyty säännöllisesti retkillä kirjastossa, metsässä, lasten museossa, kerran jopa oopperassa. Eihän ne retket aina pitkiä ole. Joskus on menty naapuri leikkipuistoon tai vastaavaa, mutta aina se kuitenkin piristää. Lasten on hyvä tottua liikkumaan ryhmänä koska koulun kanssa tehdään paljon oppimista muualla kuin omassa luokassa.

Ymmärrän nyt, miksi lapset ovat ääriväsyneitä päiväkotipäivän jälkeen. Koko päivä on ohjattua tekemistä, kaikessa on mietittynä uusimman lastenkirjallisuuden käyttö, taideterapian keinot, juuri tälle ikäluokalle juuri tässä hetkessä kaikkein virittävin musiikki jne.

Kun sille lapselle riittäisi, että saa olla lapsi, olisi laulua ja leikkiä eikä kaikkea mitattaisi ja laitettaisi instaan muiden arvioitavaksi!

Tuon jutun luettuani tajusin, miksi eskarilaiset ovat mielenterveyspalvelujen tarpeessa: heiltä vaaditaan koko  hoitopäivän ajan täydellisyyttä! Kaikki on ohjelmoitua, aikataulutettua, ryhmäytettyä, sanoitettua ' tehty lapselle valmiiksi. Hänelle jää sitten enää suorittaminen ja tarkkailunalaisena oleminen.

Toivoisin, että instapäivitysten ja pdf-tiedostojen laatimisen sijaan varhaiskasvattaja olisi lapseni kanssa, antaisi hänelle aikaansa. Sitähän lapset siellä varhaiskasvattamossa ovat vailla, aikuista ihmistä eikä suinkaan kuvia räpsivää ja koosteita laativaa someviestijää.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän nyt, miksi lapset ovat ääriväsyneitä päiväkotipäivän jälkeen. Koko päivä on ohjattua tekemistä, kaikessa on mietittynä uusimman lastenkirjallisuuden käyttö, taideterapian keinot, juuri tälle ikäluokalle juuri tässä hetkessä kaikkein virittävin musiikki jne.

Kun sille lapselle riittäisi, että saa olla lapsi, olisi laulua ja leikkiä eikä kaikkea mitattaisi ja laitettaisi instaan muiden arvioitavaksi!

Tuon jutun luettuani tajusin, miksi eskarilaiset ovat mielenterveyspalvelujen tarpeessa: heiltä vaaditaan koko  hoitopäivän ajan täydellisyyttä! Kaikki on ohjelmoitua, aikataulutettua, ryhmäytettyä, sanoitettua ' tehty lapselle valmiiksi. Hänelle jää sitten enää suorittaminen ja tarkkailunalaisena oleminen.

Ei se laulu ja leikki tule itsestään. Eikä askartelut tai muukaan toiminta. Sinulta meni nyt ohi keskeinen pointti.

En pitä nyt tuon kirjoituksen itsekehusta: minä ja pari muuta äitiä hankimme päiväkotiin Ikeasta leikkikeittiön, me kun osaamme ajatella lasten parasta.

Johtaja.

Se on ainoa erottava tekijä.

Jostain kumman syystä hyvässä päiväkodissa on hyvä johtaja, eikä henkilökuntapulaa ole.

Jännä juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän nyt, miksi lapset ovat ääriväsyneitä päiväkotipäivän jälkeen. Koko päivä on ohjattua tekemistä, kaikessa on mietittynä uusimman lastenkirjallisuuden käyttö, taideterapian keinot, juuri tälle ikäluokalle juuri tässä hetkessä kaikkein virittävin musiikki jne.

Kun sille lapselle riittäisi, että saa olla lapsi, olisi laulua ja leikkiä eikä kaikkea mitattaisi ja laitettaisi instaan muiden arvioitavaksi!

Tuon jutun luettuani tajusin, miksi eskarilaiset ovat mielenterveyspalvelujen tarpeessa: heiltä vaaditaan koko  hoitopäivän ajan täydellisyyttä! Kaikki on ohjelmoitua, aikataulutettua, ryhmäytettyä, sanoitettua ' tehty lapselle valmiiksi. Hänelle jää sitten enää suorittaminen ja tarkkailunalaisena oleminen.

Ei se laulu ja leikki tule itsestään. Eikä askartelut tai muukaan toiminta. Sinulta meni nyt ohi keskeinen pointti.

Päinvastoin, minulla on se olennainen pointti koko ajan esillä. Meillä päiväkodin aikuiset pyrkivät viettämään mahdollisimman suuren osan päivästä kaukana lapsista suunnittelemassa asioita, joiden suunnittelu ei todellakaan edellytä tuntien työtä. Päiväkodissa ei tarvitse osata satojen laulujen repertuaaria, muutama riittää. Sama piirtämisen kanssa, lapselle riittää luovuuteen kynä, paperia ja satu, ei tarvitse erikseen miettiä, piirtääkö lapsi sadun perusteella peikon vai maitokannun ja mitä se merkitsee hänen kehitysasteellaan.

Meillä keskitytään lasten sijaan kvartaaleihin, kuin teollisuudessa, ja kvartaalin aikana pitää varhaiskasvatuksessa saada tietty tuloa. On helppoa mitata instagramsivujen kävijämääriä ja sitä, oppivatko lapset lukemaan, mutta kukaan ei mittaa lapsen turvallisuudentunnetta tai sitä kokemusta, jonka saa, kun varhaiskasvattajan mielestä on päivästä toiseen sen pahimman kiusaajan kaverina, jotta väkivaltainen lapsi oppii rauhalliselta, miten ollaan. Tai no joo, mitataanhan sitä nytkin niin, että vanhemmille kerrotaan, että Fiaa purtiin tänään vain kahdesti eli kivasti menee meillä jo ryhmäytyminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän nyt, miksi lapset ovat ääriväsyneitä päiväkotipäivän jälkeen. Koko päivä on ohjattua tekemistä, kaikessa on mietittynä uusimman lastenkirjallisuuden käyttö, taideterapian keinot, juuri tälle ikäluokalle juuri tässä hetkessä kaikkein virittävin musiikki jne.

Kun sille lapselle riittäisi, että saa olla lapsi, olisi laulua ja leikkiä eikä kaikkea mitattaisi ja laitettaisi instaan muiden arvioitavaksi!

Tuon jutun luettuani tajusin, miksi eskarilaiset ovat mielenterveyspalvelujen tarpeessa: heiltä vaaditaan koko  hoitopäivän ajan täydellisyyttä! Kaikki on ohjelmoitua, aikataulutettua, ryhmäytettyä, sanoitettua ' tehty lapselle valmiiksi. Hänelle jää sitten enää suorittaminen ja tarkkailunalaisena oleminen.

Ei se laulu ja leikki tule itsestään. Eikä askartelut tai muukaan toiminta. Sinulta meni nyt ohi keskeinen pointti.

Päinvastoin, minulla on se olennainen pointti koko ajan esillä. Meillä päiväkodin aikuiset pyrkivät viettämään mahdollisimman suuren osan päivästä kaukana lapsista suunnittelemassa asioita, joiden suunnittelu ei todellakaan edellytä tuntien työtä. Päiväkodissa ei tarvitse osata satojen laulujen repertuaaria, muutama riittää. Sama piirtämisen kanssa, lapselle riittää luovuuteen kynä, paperia ja satu, ei tarvitse erikseen miettiä, piirtääkö lapsi sadun perusteella peikon vai maitokannun ja mitä se merkitsee hänen kehitysasteellaan.

Meillä keskitytään lasten sijaan kvartaaleihin, kuin teollisuudessa, ja kvartaalin aikana pitää varhaiskasvatuksessa saada tietty tuloa. On helppoa mitata instagramsivujen kävijämääriä ja sitä, oppivatko lapset lukemaan, mutta kukaan ei mittaa lapsen turvallisuudentunnetta tai sitä kokemusta, jonka saa, kun varhaiskasvattajan mielestä on päivästä toiseen sen pahimman kiusaajan kaverina, jotta väkivaltainen lapsi oppii rauhalliselta, miten ollaan. Tai no joo, mitataanhan sitä nytkin niin, että vanhemmille kerrotaan, että Fiaa purtiin tänään vain kahdesti eli kivasti menee meillä jo ryhmäytyminen.

Teillä on sitten se huono päiväkoti. Oman lapsen kiusaamiseen puututtiin heti kun huomattiin. Sen jälkeen tuo väkivaltainen tyttö ei ollut hetkeäkään valvomatta omani seurassa. Suisällä olivat eri pienryhmissä ja isossa ryhmässä tiukasti valvottuina. Ulkoilivatkin eri pihoilla. Nyt ovat molemmat koulussa eikä ongelmaa ole. Tuo ongelmatyttökin on oppinut toimimaan väkivallattomasti.

Ymmärrän nyt, miksi Vihreät haluaa peruskouluun lisää 2 viikkotuntia, jotta lapsilla olisi kuulija. Tulostavoitteisen varhaiskasvatuksen jälkeen tarvitaan terapiataloja, joita kouluiksi kutsutaan. Päiväkodin vaatimukset ovat niin isot, että sieltä kouluun siirtyminen ei edellytä kykyä oppia uutta, vaan opetella kaikessa rauhassa olemaan. Opettajista koulutettaneen jonkinlaisia terapeutteja, jotka yrittävät koota tiukan päivähoidon läpikäyneistä lapsista edes jotenkin ilman vakavia mielenterveysongelmia olevia nuoria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän nyt, miksi lapset ovat ääriväsyneitä päiväkotipäivän jälkeen. Koko päivä on ohjattua tekemistä, kaikessa on mietittynä uusimman lastenkirjallisuuden käyttö, taideterapian keinot, juuri tälle ikäluokalle juuri tässä hetkessä kaikkein virittävin musiikki jne.

Kun sille lapselle riittäisi, että saa olla lapsi, olisi laulua ja leikkiä eikä kaikkea mitattaisi ja laitettaisi instaan muiden arvioitavaksi!

Tuon jutun luettuani tajusin, miksi eskarilaiset ovat mielenterveyspalvelujen tarpeessa: heiltä vaaditaan koko  hoitopäivän ajan täydellisyyttä! Kaikki on ohjelmoitua, aikataulutettua, ryhmäytettyä, sanoitettua ' tehty lapselle valmiiksi. Hänelle jää sitten enää suorittaminen ja tarkkailunalaisena oleminen.

Ei se laulu ja leikki tule itsestään. Eikä askartelut tai muukaan toiminta. Sinulta meni nyt ohi keskeinen pointti.

Päinvastoin, minulla on se olennainen pointti koko ajan esillä. Meillä päiväkodin aikuiset pyrkivät viettämään mahdollisimman suuren osan päivästä kaukana lapsista suunnittelemassa asioita, joiden suunnittelu ei todellakaan edellytä tuntien työtä. Päiväkodissa ei tarvitse osata satojen laulujen repertuaaria, muutama riittää. Sama piirtämisen kanssa, lapselle riittää luovuuteen kynä, paperia ja satu, ei tarvitse erikseen miettiä, piirtääkö lapsi sadun perusteella peikon vai maitokannun ja mitä se merkitsee hänen kehitysasteellaan.

Meillä keskitytään lasten sijaan kvartaaleihin, kuin teollisuudessa, ja kvartaalin aikana pitää varhaiskasvatuksessa saada tietty tuloa. On helppoa mitata instagramsivujen kävijämääriä ja sitä, oppivatko lapset lukemaan, mutta kukaan ei mittaa lapsen turvallisuudentunnetta tai sitä kokemusta, jonka saa, kun varhaiskasvattajan mielestä on päivästä toiseen sen pahimman kiusaajan kaverina, jotta väkivaltainen lapsi oppii rauhalliselta, miten ollaan. Tai no joo, mitataanhan sitä nytkin niin, että vanhemmille kerrotaan, että Fiaa purtiin tänään vain kahdesti eli kivasti menee meillä jo ryhmäytyminen.

Teillä on sitten se huono päiväkoti. Oman lapsen kiusaamiseen puututtiin heti kun huomattiin. Sen jälkeen tuo väkivaltainen tyttö ei ollut hetkeäkään valvomatta omani seurassa. Suisällä olivat eri pienryhmissä ja isossa ryhmässä tiukasti valvottuina. Ulkoilivatkin eri pihoilla. Nyt ovat molemmat koulussa eikä ongelmaa ole. Tuo ongelmatyttökin on oppinut toimimaan väkivallattomasti.

Ehei, päiväkoti on hyvä ja puremiseen puututaan. Tilanne sanoitetaan eli purevalle lapselle kerrotaan, että Fialle tulee paha mieli eikä se ole kivaa. Ei estetä, ei kielletä, ainoastaan sanoitetaan. Lapsen pitää kuulemma itse oppia tekojensa seuraukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän nyt, miksi lapset ovat ääriväsyneitä päiväkotipäivän jälkeen. Koko päivä on ohjattua tekemistä, kaikessa on mietittynä uusimman lastenkirjallisuuden käyttö, taideterapian keinot, juuri tälle ikäluokalle juuri tässä hetkessä kaikkein virittävin musiikki jne.

Kun sille lapselle riittäisi, että saa olla lapsi, olisi laulua ja leikkiä eikä kaikkea mitattaisi ja laitettaisi instaan muiden arvioitavaksi!

Tuon jutun luettuani tajusin, miksi eskarilaiset ovat mielenterveyspalvelujen tarpeessa: heiltä vaaditaan koko  hoitopäivän ajan täydellisyyttä! Kaikki on ohjelmoitua, aikataulutettua, ryhmäytettyä, sanoitettua ' tehty lapselle valmiiksi. Hänelle jää sitten enää suorittaminen ja tarkkailunalaisena oleminen.

Ei se laulu ja leikki tule itsestään. Eikä askartelut tai muukaan toiminta. Sinulta meni nyt ohi keskeinen pointti.

Päinvastoin, minulla on se olennainen pointti koko ajan esillä. Meillä päiväkodin aikuiset pyrkivät viettämään mahdollisimman suuren osan päivästä kaukana lapsista suunnittelemassa asioita, joiden suunnittelu ei todellakaan edellytä tuntien työtä. Päiväkodissa ei tarvitse osata satojen laulujen repertuaaria, muutama riittää. Sama piirtämisen kanssa, lapselle riittää luovuuteen kynä, paperia ja satu, ei tarvitse erikseen miettiä, piirtääkö lapsi sadun perusteella peikon vai maitokannun ja mitä se merkitsee hänen kehitysasteellaan.

Meillä keskitytään lasten sijaan kvartaaleihin, kuin teollisuudessa, ja kvartaalin aikana pitää varhaiskasvatuksessa saada tietty tuloa. On helppoa mitata instagramsivujen kävijämääriä ja sitä, oppivatko lapset lukemaan, mutta kukaan ei mittaa lapsen turvallisuudentunnetta tai sitä kokemusta, jonka saa, kun varhaiskasvattajan mielestä on päivästä toiseen sen pahimman kiusaajan kaverina, jotta väkivaltainen lapsi oppii rauhalliselta, miten ollaan. Tai no joo, mitataanhan sitä nytkin niin, että vanhemmille kerrotaan, että Fiaa purtiin tänään vain kahdesti eli kivasti menee meillä jo ryhmäytyminen.

Teillä on sitten se huono päiväkoti. Oman lapsen kiusaamiseen puututtiin heti kun huomattiin. Sen jälkeen tuo väkivaltainen tyttö ei ollut hetkeäkään valvomatta omani seurassa. Suisällä olivat eri pienryhmissä ja isossa ryhmässä tiukasti valvottuina. Ulkoilivatkin eri pihoilla. Nyt ovat molemmat koulussa eikä ongelmaa ole. Tuo ongelmatyttökin on oppinut toimimaan väkivallattomasti.

Ehei, päiväkoti on hyvä ja puremiseen puututaan. Tilanne sanoitetaan eli purevalle lapselle kerrotaan, että Fialle tulee paha mieli eikä se ole kivaa. Ei estetä, ei kielletä, ainoastaan sanoitetaan. Lapsen pitää kuulemma itse oppia tekojensa seuraukset.

Ja sinä et aikuisena ihmisenä voi mitenkään valvoa, että Fiaan ei kohdistu väkivaltaa päivän aikana? Ei kuulu toimenkuvaan vai eikö riitä ammattiosaaminen?