Onko normaalia etten 21-vuotiaana omaa yhtäkään positiivista kokemusta miehistä?
Jos ei lasketa lapsuutta ja isää.Olen harrastanut kyllä seksiä ja käynyt treffeillä.Mistään ei vaan tule mitään ja vastakkainen sukupuoli karttaa minua.Varsinkin omanikäiset. Olen se jolle ei baarissa jutella ja jota miehet kohtelee kuin roskaa.Kukaan ei pyytänyt ikinä diskoissa tanssimaan eikä vanhojen tansseissa pariksi.Kyllä harmittaa... :/ usein vain mamut lähestyy.
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku piirre mussa on ärsyttävä.En vaan tiedä mikä.
Ap
En usko. Olet nuori, et vain ole tavannut mukavaa.
Suuri osa miehistä on epävarmoja lössyjä, joiden naistieto perustuu äitiin ja pornoon.
Kotiorjan, madonnan ja silikonibarbin yhdistelmää he sitten etsivät ja ulisevat kun ei löydy.
Tätä sanomaa älä ainakaan sisäistä, tai et ikinä kehity ihmisenä.
Nuoren naisen ei kannata lähestyä miehiä baarissa, kokeilin tämän tien eikä kannata. Silloin haaviin osuu vain miehiä joille kelpaat paremman puutteessa yhdeksi yöksi.
Valitettavasti ne ujot jotka eivät ujoutensa takia lähesty itse, näyttävät lähinnä pelästyneeltä ja keskustelu tyrehtyy. Ne jotka eivät ole näin ujoja, lähestyvät itse jos ovat kiinnostuneita.
Kokeilin myös että pukeudun ja meikkaan näyttävämmin. Se karkotti miehiä entisestään, paitsi joiden rohkaisu oli pullosta. Valitettavasti tavalliset miehet tuntuivat väistävän, vaikka heille hymyili ystävällisesti ja katsoi silmiin.
Kokeilin vielä että menen yksin tanssimaan ja nojaamaan baaritiskiin ja katselen avoimesti ympärille. Ei mitään, yksin sai yökerhosta lähteä.
Tottakai narikassa tai taksijonossa tuli horjuvaa suunsoittajaa, kiitos ei.
Suomalaisen miehen rohkeus ja small talk eivät vain riitä, vaikka olisivat ihan ok ja mukavia.
Olen siis viehättäväksi ja iloiseksi sanottu. Ulkomailla minua lähestyttiin aina. Nykyisen mieheni tapasin netissä, hän on sanonut suoraan ettei ikinä olisi uskaltanut lähestyä minua yökerhossa.
Luokkakokouksissa yksi entinen luokkakaveri on sanonut että oli minun ihastunut, mutta ei uskaltanut sanoa mitään. Surullista asiassa on että minäkin olin silloin häneen ihastunut, ja yritin lähestyä häntä, hymyillä ja keksiä puhuttavaa. Hän vain tuijotti minua vakavan näköisenä eikä vastannut juurikaan mitään. Muistan kyllä että juhlissa hän otti kauheat humalat ja silloin kyllä höpötteli kaikkien kanssa. Minä taas en ole kiinnostunut humalaisista enkä silloin käyttänyt lainkaan alkoholia.
Ehkä ap syy on siinä? Nuorten miesten itaetunto vaatii humalan ennen kuin saa suun auki?
49
Onko normaalia ettei kenelläkään miehellä ole yhtäkään positiivista kokemusta sinusta, vaikka olet jo 21-vuotias?
Minäkään en varmaan olisi saanut kunnon miestä jollen olisi tehnyt treffiprofiilia nettiin. Mieheni sanoi, että oli treffeillä rohkeampi vain siksi, että ikään kuin olin jo vähän varmempi tapaus koska olin jo halunnut lähteä hänen kanssaan treffille, ja oletusarvoisesti kiinnostunut parinhausta koska olin palstalla. Myönsi ihan suoraan ettei ikinä olisi uskaltanut tehdä aloitetta livenä.
Lisäksi olin vielä se joka lähetti ensimmäisen viestin.
49
Minua ei koskaan olla haettu tanssimaan, ei lähestyttt baarissa, kahviloissa tai keikoilla. Kukaan ei ole koskaan spontaanisti tullut kehumaan ulkonäköäni tai hymyillyt minulle kutsuvasti.
Ikää on jo 37. Silti olen miltei koko aikuisikäni elänyt onnellisesti parisuhteissa. Haluatko kuulla reseptini? Se on se, että jos haluat jotain, älä jää märehtimään kurjuuteesi vaan tee jotain asioiden eteen. Tee aloitteita itse. Käyttäydy ystävällisesti, mutta älyä vetäytyä jos toinen osapuoli on nuiva. Maailma on täynnä törppöjä, mutta niin myös mukavia ihmisiä; eroa ei huomaa kuin puhumalla. Opi virheistä, älä anna virheiden määrittää sinua.
Eli vielä uudestaan: älä ole katkera, ole aktiivinen.
Älkää sanoko epäviehättäväksi.Minua on koko ikäni vilkuiltu ja kehuttu.Naiset myös.Ei ole ulkonäöstä kiinni.Joku muu mättää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen siis viehättäväksi ja iloiseksi sanottu. Ulkomailla minua lähestyttiin aina. Nykyisen mieheni tapasin netissä, hän on sanonut suoraan ettei ikinä olisi uskaltanut lähestyä minua yökerhossa.
Luokkakokouksissa yksi entinen luokkakaveri on sanonut että oli minun ihastunut, mutta ei uskaltanut sanoa mitään. Surullista asiassa on että minäkin olin silloin häneen ihastunut, ja yritin lähestyä häntä, hymyillä ja keksiä puhuttavaa. Hän vain tuijotti minua vakavan näköisenä eikä vastannut juurikaan mitään. Muistan kyllä että juhlissa hän otti kauheat humalat ja silloin kyllä höpötteli kaikkien kanssa. Minä taas en ole kiinnostunut humalaisista enkä silloin käyttänyt lainkaan alkoholia.
Ehkä ap syy on siinä? Nuorten miesten itaetunto vaatii humalan ennen kuin saa suun auki?
49
Kiitos tästä kokemuksesta.Kyllä mua kovin moni tuntuu jännittävän ja tosiaan olen niin itsevarma, että se karkottaa loputkin.Omilla ujoilla kavereilla on miehiä riittänyt.Tää voisi olla kyllä yksi syy.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Nuoren naisen ei kannata lähestyä miehiä baarissa, kokeilin tämän tien eikä kannata. Silloin haaviin osuu vain miehiä joille kelpaat paremman puutteessa yhdeksi yöksi.
Valitettavasti ne ujot jotka eivät ujoutensa takia lähesty itse, näyttävät lähinnä pelästyneeltä ja keskustelu tyrehtyy. Ne jotka eivät ole näin ujoja, lähestyvät itse jos ovat kiinnostuneita.Kokeilin myös että pukeudun ja meikkaan näyttävämmin. Se karkotti miehiä entisestään, paitsi joiden rohkaisu oli pullosta. Valitettavasti tavalliset miehet tuntuivat väistävän, vaikka heille hymyili ystävällisesti ja katsoi silmiin.
Kokeilin vielä että menen yksin tanssimaan ja nojaamaan baaritiskiin ja katselen avoimesti ympärille. Ei mitään, yksin sai yökerhosta lähteä.
Tottakai narikassa tai taksijonossa tuli horjuvaa suunsoittajaa, kiitos ei.Suomalaisen miehen rohkeus ja small talk eivät vain riitä, vaikka olisivat ihan ok ja mukavia.
Ei kyse ole lähestymisestä itsestään vaan siitä, että lähestyit yhden yön juttua hakevia miehiä
Vierailija kirjoitti:
Älkää sanoko epäviehättäväksi.Minua on koko ikäni vilkuiltu ja kehuttu.Naiset myös.Ei ole ulkonäöstä kiinni.Joku muu mättää.
Ap
Minusta sinun kannattaisi lukea kommentoijan 50 teksti ajatuksella, hän puhuu asiaa.
Sinun omien kommenttiesi perusteella minusta tuntuu, ap, että haet täältä keskustelusta jotain yksinkertaistetun niksin kikkaa tyyliin "mene baariin tiistaina ja käytä pinkkiä huulipunaa", joka maagisesti ratkaisisi ongelmasi. Todellisuudessa tilanteesi ei riipu mistään yksittäisestä tekijästä ulkonäössäsi tai asiasta jonka teet "väärin", vaan asenteestasi. Hyvä olo ja terve itsetunto näkyy ulospäin, ts. "minä ok, sinä ok", mutta jos ei ole sinut itsensä kanssa kerää myös muiden ihmisten kautta negatiivista energiaa elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen siis viehättäväksi ja iloiseksi sanottu. Ulkomailla minua lähestyttiin aina. Nykyisen mieheni tapasin netissä, hän on sanonut suoraan ettei ikinä olisi uskaltanut lähestyä minua yökerhossa.
Luokkakokouksissa yksi entinen luokkakaveri on sanonut että oli minun ihastunut, mutta ei uskaltanut sanoa mitään. Surullista asiassa on että minäkin olin silloin häneen ihastunut, ja yritin lähestyä häntä, hymyillä ja keksiä puhuttavaa. Hän vain tuijotti minua vakavan näköisenä eikä vastannut juurikaan mitään. Muistan kyllä että juhlissa hän otti kauheat humalat ja silloin kyllä höpötteli kaikkien kanssa. Minä taas en ole kiinnostunut humalaisista enkä silloin käyttänyt lainkaan alkoholia.
Ehkä ap syy on siinä? Nuorten miesten itaetunto vaatii humalan ennen kuin saa suun auki?
49Kiitos tästä kokemuksesta.Kyllä mua kovin moni tuntuu jännittävän ja tosiaan olen niin itsevarma, että se karkottaa loputkin.Omilla ujoilla kavereilla on miehiä riittänyt.Tää voisi olla kyllä yksi syy.
Ap
Minusta kyllä kuulostaa kirjoitustesi perusteella, että olet todellisuudessa äärettömän epävarma ja tuo mainostamasi itsevarmuus on vain epäaito kuori, jonka taakse menet piiloon. Ja samalla se karkoittaa aidot ja mukavat miehet, ja vastaavasti vetää puoleensa sitä epämiellyttävämpää ainesta, joka haistaa sinussa vain sen mahdollisuuden ihmissuhteilla pelaamiseen ja yhden yön juttuihin.
Vierailija kirjoitti:
Älkää sanoko epäviehättäväksi.Minua on koko ikäni vilkuiltu ja kehuttu.Naiset myös.Ei ole ulkonäöstä kiinni.Joku muu mättää.
Ap
Mutta pelkkä hyvä ulkonäkö ei ole se tekijä, jolle parisuhteet muodostuvat. Toisen seurassa pitää olla luonteva ja mukava olla, ja jos sinä tiedostamattasi lähetät ympärillesi sellaista viestiä että epäilet toisista ihmisistä pahinta, niin onhan se tosi iso turnoff kenelle tahansa normaalille miehelle. Loppupeleissä ihmisen sisin on se, mikä tekee hänet muiden silmissä viehättäväksi, ei se kuinka hyvin ulkokuori vastaa yleisiä kauneusihanteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen siis viehättäväksi ja iloiseksi sanottu. Ulkomailla minua lähestyttiin aina. Nykyisen mieheni tapasin netissä, hän on sanonut suoraan ettei ikinä olisi uskaltanut lähestyä minua yökerhossa.
Luokkakokouksissa yksi entinen luokkakaveri on sanonut että oli minun ihastunut, mutta ei uskaltanut sanoa mitään. Surullista asiassa on että minäkin olin silloin häneen ihastunut, ja yritin lähestyä häntä, hymyillä ja keksiä puhuttavaa. Hän vain tuijotti minua vakavan näköisenä eikä vastannut juurikaan mitään. Muistan kyllä että juhlissa hän otti kauheat humalat ja silloin kyllä höpötteli kaikkien kanssa. Minä taas en ole kiinnostunut humalaisista enkä silloin käyttänyt lainkaan alkoholia.
Ehkä ap syy on siinä? Nuorten miesten itaetunto vaatii humalan ennen kuin saa suun auki?
49Kiitos tästä kokemuksesta.Kyllä mua kovin moni tuntuu jännittävän ja tosiaan olen niin itsevarma, että se karkottaa loputkin.Omilla ujoilla kavereilla on miehiä riittänyt.Tää voisi olla kyllä yksi syy.
Ap
Minusta kyllä kuulostaa kirjoitustesi perusteella, että olet todellisuudessa äärettömän epävarma ja tuo mainostamasi itsevarmuus on vain epäaito kuori, jonka taakse menet piiloon. Ja samalla se karkoittaa aidot ja mukavat miehet, ja vastaavasti vetää puoleensa sitä epämiellyttävämpää ainesta, joka haistaa sinussa vain sen mahdollisuuden ihmissuhteilla pelaamiseen ja yhden yön juttuihin.
En ole epävarma.Ja huom minulla ei ole miehistä edes kavereina kokemuksia ja jopa tuntemattomat miehet haukkuvat minua.Ihan jopa omaan veliin huonot suhteet eli kyseessä ei ole pelkästään pariutuminen.Onko se ihme että alkaa jo häiritä, kun tulee pettymystä pettymyksen perään?Ei kukaan sitä jaksa.Luonteeltani olen kyllä hyvin rohkea.Matkustan yksin ja kaiken omalla työllä olen saanut.
Ap
Ja irtosuhteita en ole harrastanut eli helppo en kyllä ole.Tapailusuhteita ovat olleet.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Älkää sanoko epäviehättäväksi.Minua on koko ikäni vilkuiltu ja kehuttu.Naiset myös.Ei ole ulkonäöstä kiinni.Joku muu mättää.
Ap
Taitaa olla vikana juuri tuo sinun "Prinsessa" asenne, pidät itseäsi parempana/kauniimpana kuin muut, ja sinulle ei siksi kelpaa ihan kuka vaan. Valitettavasti vaivaasi ei normaali "katso peiliin" auta, koska sitä teet joka päivä aina kun olet kotona, ajatellen, "Olenpa minä kaunis". Harmi vaan, ette kauneus ja järki eivät korreloi toisiaan. Monille kauniille se kauneus ei ole noussut päähän.
Tuohon olen kyllä törmännyt että minua pidetään kusipäänä kauneuden takia.En olisi uskonut että netissäkin joku mies siitä valittaa 😂 Ei en ole ylimielinen.
Ap
Kommenteista päätellen olet ylimielinen nirppanokka. Miehet ei uskalla tommosta lähestyä. Jos äiti on kuvaillut sua aurinkoiseksi, kun olit lapsi, niin se ei taida enää päteä.
Vierailija kirjoitti:
Kommenteista päätellen olet ylimielinen nirppanokka. Miehet ei uskalla tommosta lähestyä. Jos äiti on kuvaillut sua aurinkoiseksi, kun olit lapsi, niin se ei taida enää päteä.
Tää voi olla, että miehet tulkitsee minut niin.Enpä tiedä miten sitä voisi muuttaa.
Ap
Olet