Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitään mahdollisuuksia saada saamattomasta miehestä reippaampaa? Ihan kaikki jää minun harteilleni!
31.01.2018 |
Jopa miehen omat asiat hoidan minä ja huolehdin. Oletko muistanut ilmoittaa harrastusporukallesi, ettet pääsekään paikalle? Muistitko jo siirtää sitä hammaslääkäriaikaasi? Oletko jo selvittänyt työmatkasi keston ja missä yövytte? Sitten lisänä tietysti kaikki yhteiset raha-asioiden selvittelyt joudun hoitamaan aina minä vaikka kuinka ihailen perheitä, joissa mies "perheen päänä" hoitaa kaikki raha-asiat ja pitää kodin talouden kunnossa. Ihailen ihan helkkaristi sellaisia miehiä. Vielä enemmän kadehdin naisia, joiden miehet ottavat vastuuta vielä perheen ja lastenkin asioista vaikka huolehtimalla lasten liikuntakamat ovelle aamuksi, jotta lapset muistaa ottaa ne mukaan jne. Kuulemma monen naisen mies tekee jopa puolet kotitöistäkin. Ei meillä vaan.
Joskus jos olen oikein kilahtanut siitä, kun joudun tekemään kaiken, mies vaikka imuroi hätäisesti koko kämpän ja sitten jo vaatiikin niin isotöistä kiitospokkurointia, että imuroin todellakin mielummin itse! Se vie paljon vähemmän aikaani kuin miehen lelliminen töistä, jotka minä joudun itsestäänselvästi tekemään aina. Tuntuu epäreilulta. Olen kyllä yrittänyt antaa miehelle vastuuta asioiden hoitamisesta, mutta häntä ei todellakaan kiinnosta ja jos tosiaan tekeekin joskus jotain hirveän käskemiseni jälkeen, niin tekee huolimattomasti. Sitten vielä lisänä tuo hirveä kiitosten odottelu. Jos en ala kiittelemään ja tee siitä valtavaa numeroa, mies käy huutamaan ja loukkaantuu sydänjuuriaan myöten, kuinka hirveä akka hänellä on, joka ei lainkaan arvosta häntä. Ei puhettakaan, että hän arvostaisi ikinä minun tekemääni valtavaa työtä hänen ja meidän perheen eteen? Ei, ne tulee muka vaan itsestään.
Olen todella väsynyt. En tahtoisi erota pelkästään tästä syystä. Mikä neuvoksi? Johan lapsetkin kärsii, kun äiti on jatkuvasti niin pahalla päällä, kun on niin väsynyt. Sitten lapset muistaa "aina vihaisen" äidin, joka ei ikinä leikkinyt heidän kanssaan (KOSKA EN EHDI KOTITÖILTÄ JA PALKKATÖILTÄ). Lisänä muistavat äidin, joka aina vaan "tiuskii" takaisin, eikä tunnu arvostavan heitä ja valittaa isälle aamusta iltaan. Eivät lapset tule muistamaan isän olleen saamaton nahjus, joka ei tikkua ristiin laittanut perheensä eteen. Varmaan muistavat isän olleen "se kiva vanhempi", joka jaksaa joskus jopa leikkiä ja rupattelee rennosti ja kivasti lapsille jatkuvasti. Helppo se on takalistollaan istuen rupatella! Leikkisi sitten edes kunnolla lasten kanssa, muttei hän kunnolla tietenkään voi lapsia edes viihdyttää, minun täytyy aina keksiä kaikki siitäkin.
Anteeksi valitus. En jaksa enää tätä tyyliä. Miten saada muutos? En tahdo olla enää näin väsynyt ja vihainen jatkuvasti!
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen, miksi kodin siisteystason pitäisi aina määrittyä sen neuroottisemman siivousintoilijan standardin mukaan? Minä en ihan oikeasti huomaa, jos vessaa ei ole pesty tai tiskipöytään on pinttynyt ruoanjämiä. Eilen juuri poimin keittiön lattialta jugurttipurkin kannen, jonka on täytynyt olla siinä vähintään viikon, mutta enpä vain huomannut aiemmin. Olen nyt sinkku, mutta eli aiemmin parisuhteessa, ja kumppanini oli onneksi yhtä suurpiirteinen, muuten olisi varmaan tullut AP:n kaltaisia marttyyripurkauksia jatkuvasti.
Minä en ainakaan ole neuroottinen siivoaja. Mutta ihmettelen toden teolla, jos ihminen ei haista likaista vessaa, joka jo haisee. Tai ei HUOMAA tiskipöydällä ruuanjämiä, muuta syytä tähän en keksi kuin järkyttävät tiskivuoret edessä.
Myöskään kodissa, jossa on konttaava vauva, ei voi olla jogurttipurkin kansia lattioilla viikkoja tai ruuan jämiä lattioilla.
Kyllä se ihan normaali siisteys on monilla se, jota edellytetään. Minä en meille halunnut sängynpäätyä vaan sängyn ilman sitä päätyä. On sellainen, missä lokerikkoja ja päälle saa laitettua jotain tavaraa. Mies sen osti silti, lupaai pitää siistinä ja pyyhkiä pölyt siitä. Arvaa vaan onko se täynnä kaikenlaista rompetta? Ällöttävön näköinen kaikkine romuineen. Onko pölyjä pyyhitty? No eipä ole. Ja minunko pitäisi nyt tuo siivota vaikka mies lupasi? Sanoo itsekin sen näyttävän rumalta sotkuineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on niin nähty! Itse erosin vastaavasta miehestä jo 20 vuotta sitten, kun ymmärsin, mistä oli kyse. Ei toista voi muuttaa: hän on sellainen! Jos et kestä, eroa. Se on ehdottomasti sen arvoista. Ystäväni jätti samasta syystä samanlaisen miehen, ja on ollut hienoa katsoa, miten hänen elämänlaatunsa on parantunut uuden miehen myötä. Miehen, joka kantaa vastuunsa. Itselleni kävi samoin enkä ole päivääkään eroa katunut. Rohkeita ratkaisuja nyt vain!
N29 kirjoitti:
"jätä tekemättä niin kyllä se hoitaa"
Hekoheko, vanha vitsi. Olen jättänyt miljoonat kerrat tekemättä. Jätän vessan pesemättä -> kuukauden päästä totean sen kasvavan levää. Jätin miehen laskut maksamatta
-> puolen vuoden päästä saan kuulla niiden olevan perinnässä.Tee vain niin ap, jätä tekemättä. Mutta älä oleta sen olevan taikasauva asioiden korjaantumiseen. Jos kyseessä on saamaton ihminen jolle ei kotona ole opetettu perustaitoja, teillä on edessä vain kasa entistä p*skemmin hoidettuja hommia. Mutta kokeile ihmeessä, jos hyvin käy, mies herää todellisuuteen. Jos ei. Pakkaa kamas.
Mitä sitten vaikka miehen laskut ovat perinnässä? Eivät ne ole sinun laskujasi, ja ne ovat ainoastaan miehen ongelma. Mitä sillä on merkitystä jos miehen luottotiedot menevät, ne on sen miehen, eikä sinun. Anna kusta asiansa ja muhia liemessään. Tämä on miehen mielipide.
Lähet viikoks kaheks reissuun niin että miehelle jää kaikki hoidettavaksi ja saa siellä omassa rauhassa omaan tapaan hoitaa. Huomaa pian kuinka paljon tehtävää kotitöissä ja lapsissa on. Sitten kun palaat matkalta keskustelette kuinka voitte jakaa työt tasaisesti ja annat miehen sitten hoitaa ne tavallaan etkä puutu asiaan. Tadaa!
Vierailija kirjoitti:
Jos antaisit miehellesi säännöllisen rimjobin niin tätäkään ongelmaa ei olisi.
Puhu suomea, kiitos. Tai sitten koko teksti englanniksi. Ärsyttää niin suunnattomasti tuollainen, että laitetaan suomenkielisen tekstin sekaan jokin "hienon" kuuloinen sana englanniksi. Sen kyllä voi kirjoittaa suomeksikin, vai hävettääkö sinua kirjoittaa se suomeksi? Onko vähän tuhmasta asiasta mielestäsi kyse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähet viikoks kaheks reissuun niin että miehelle jää kaikki hoidettavaksi ja saa siellä omassa rauhassa omaan tapaan hoitaa. Huomaa pian kuinka paljon tehtävää kotitöissä ja lapsissa on. Sitten kun palaat matkalta keskustelette kuinka voitte jakaa työt tasaisesti ja annat miehen sitten hoitaa ne tavallaan etkä puutu asiaan. Tadaa!
Ja ehkä tuo aloittajakin sitten tajuaa että asiat hoituu ihan hyvin vaikka ei koko ajan olisikaan jäpättämässä ja pompottamassa ja mikromanageroimassa. Ompahan vaan taas yksi päsmäri jonka pitää päästä pätemään siinäkin että missä kulmassa luutulla pyyhitään pölyt. Kyllä näitä on nähty.
Tämä pitäisi opettaa jokaiselle tytölle kotona ja koulussa: suhteen alku tulee pitkälle määrittelemään, mihin suuntaan asiat menevät. Nuorena kannattaa vaikka teeskennellä avutonta. ”Hoida sinä kun olet niin viisas ja osaat!” Niin kauan kuin ei ole lapsia, voi jättää siivoukset tekemättä ja odottaa että sulhanen ehdottaa yhteistä siivouspäivää.
Moni nainen sen sijaan kaivaa kuopan itselleen jo nuorena kun alkaa innolla leikkiä kotia ja ehtoista pikku emäntää. Ja kymmenen vuoden kuluttua se emännöinti ottaa niin paljon päähän ettei mitään rajaa. Roolit ovat jo molempien selkäytimessä.
Teidän tilanteessanne ei keskustelut enää auta. Ehkä voisit näyttää miehellesi tuon tekstin jonka kirjoitit tänne, mutta epäilen senkään tepsivän. Lisäksi sinun itsesi pitäisi ottaa kokonaan uusi rooli ja saada miehesi näkemään sinut uusin silmin. Ja se on vaikeaa.
Uskoisin että erilleen muutto on ainoa ratkaisu. Perustelet selvästi ja konkreettisesti, mikä mättää nykytilanteessa. Sanot miehelle vaikka näin.:
- En enää kunnioita sinua, koska et ota vastuuta edes omista asioistasi. Haluan oikean miehen, en lasta.
- Asumme erillään niin kauan että jokin muutos tapahtuu. Joko eroamme lopullisesti tai sinä kasvat aikuiseksi. Se ei voi tapahtua niin kauan kuin junnaamme näitä samoja kuvioita.
Voimia sinulle! Jos haluat muutoksen elämääsi, se tulee vaatimaan vaivannäköä. Mutta onko sinulla oikeastaan mitään menetettävää? Tuskin haluat elää noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
N29 kirjoitti:
"jätä tekemättä niin kyllä se hoitaa"
Hekoheko, vanha vitsi. Olen jättänyt miljoonat kerrat tekemättä. Jätän vessan pesemättä -> kuukauden päästä totean sen kasvavan levää. Jätin miehen laskut maksamatta
-> puolen vuoden päästä saan kuulla niiden olevan perinnässä.Tee vain niin ap, jätä tekemättä. Mutta älä oleta sen olevan taikasauva asioiden korjaantumiseen. Jos kyseessä on saamaton ihminen jolle ei kotona ole opetettu perustaitoja, teillä on edessä vain kasa entistä p*skemmin hoidettuja hommia. Mutta kokeile ihmeessä, jos hyvin käy, mies herää todellisuuteen. Jos ei. Pakkaa kamas.
Mitä sitten vaikka miehen laskut ovat perinnässä? Eivät ne ole sinun laskujasi, ja ne ovat ainoastaan miehen ongelma. Mitä sillä on merkitystä jos miehen luottotiedot menevät, ne on sen miehen, eikä sinun. Anna kusta asiansa ja muhia liemessään. Tämä on miehen mielipide.
Tottakai avioliitossa toisen velat vaikuttaa yleensä toiseenkin. Kun miehen rahat meni velkojen maksuun/perintäkuluihin, minä jouduin maksamaan enemmän omistani, jotta saatiin lapsille katto pään päälle ja ruokaa pöytään. Huh, en halua edes ajatella mitä olisi käynyt jos mies olisi menettänyt vielä luottotietonsa. No, ero se olisi tullut väistämättä, rajansa kaikella. Tuo oli jo tarpeeksi raskasta ja ilman lapsia en olis katsellut sitä touhua päivääkään.
Vierailija kirjoitti:
N29 kirjoitti:
"jätä tekemättä niin kyllä se hoitaa"
Hekoheko, vanha vitsi. Olen jättänyt miljoonat kerrat tekemättä. Jätän vessan pesemättä -> kuukauden päästä totean sen kasvavan levää. Jätin miehen laskut maksamatta
-> puolen vuoden päästä saan kuulla niiden olevan perinnässä.Tee vain niin ap, jätä tekemättä. Mutta älä oleta sen olevan taikasauva asioiden korjaantumiseen. Jos kyseessä on saamaton ihminen jolle ei kotona ole opetettu perustaitoja, teillä on edessä vain kasa entistä p*skemmin hoidettuja hommia. Mutta kokeile ihmeessä, jos hyvin käy, mies herää todellisuuteen. Jos ei. Pakkaa kamas.
Normaali mies pesee vessan noin. kerran 3vuodessa ja jos joku haluaa pestä sen aikaisemmin siitäs pesee. Tämä ei ole väärin, tämä on oikein. Se jonka tekee mieli leipää, syö leipää. Pitäisi aivoehtoo merkitä, kuinka usein vessa pestään ja kuka pesee niin ei tule ongelmia
Kuka näitä miesviha-trolleja tänne sylkee...? ap?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaisiko opettaa lapset huolehtiman itse ne liikuntavälinensä ym? Meillä on jo eskarista lähtien lapset itse pakanneet uintireppunsa, jumppakamat ym. Toki tuolloin avustettuna. Kouluun siirtyessä pakkaavat itse, me tarkastamme, että kaikki on mukana.
Lapset voivat myös kirjoittaa itse itselleen muistilapun eteisen oveen, että muistavat luistimet/sukset jne.
Vierailija kirjoitti:
Tämä pitäisi opettaa jokaiselle tytölle kotona ja koulussa: suhteen alku tulee pitkälle määrittelemään, mihin suuntaan asiat menevät. Nuorena kannattaa vaikka teeskennellä avutonta. ”Hoida sinä kun olet niin viisas ja osaat!” Niin kauan kuin ei ole lapsia, voi jättää siivoukset tekemättä ja odottaa että sulhanen ehdottaa yhteistä siivouspäivää.
Moni nainen sen sijaan kaivaa kuopan itselleen jo nuorena kun alkaa innolla leikkiä kotia ja ehtoista pikku emäntää. Ja kymmenen vuoden kuluttua se emännöinti ottaa niin paljon päähän ettei mitään rajaa. Roolit ovat jo molempien selkäytimessä.
Voi kun se ei aina näinkään mene. Meillä kyllä mies siivoili innoissaan ja laitteli tavaroita paikolleen alussa. En ole ikinä lähtenyt hänen jälkiään siivoamaan. Laiskistui vain jostain syystä myöhemmin.
Jos hän jätti likaiset bokserinsa lattialle, ne olivat siinä vaikka tuli hänen vanhempansa tai minun, oli hieman nolona toisinaan. Mutta sekää. Ei muuttanut mitään.
Vasta nyt kun olen itkenyt, sanonut lähteväni pois tästä suhteesta ja linkittänyt kaikki nämä keskustelut hänelle, on alkanut muutosta tulemaan entiseen. Keskustelut ovat auttaneet aiemmin sen päivän tai kaksi. Hän sanoo syyksi vain oman laiskuutensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä elin avoliitossa 3 vuotta miehen kanssa joka ei tehnyt oma-alotteisesti kotitöitä. (Ennen yhteenmuuttoa seurusteltiin vuosi)
Kaikkia konsteja tuli kokeiltua mutta millään ei ollut vaikutusta. Muistan, kun keittiön lamppu paloi ja pyysin miestä oatamaan siihen uuden ja vaihtamaan. Meni varmaan 2 kk kun mies vaihtoi lampun. Se oli ärayttävää. (En huomauttanut kertaakaan vaan yritin pitää kieleni kurissa ja katsoin, kuinka ksuan kestää).
No, päätin sitten muuttaa erilleen miehestä. Se oli mulle iso helpotus kun ei tarvitse enää kuunnella urputusta siitä, kuinka hän ei jaksa siivota.
Siivoaako mies nykyään omassa kämpässään? Ei. Ehkä joskus vaivautuu tiskaamaan muutaman astian pakosta mutta ei hän siivousintoilijaksi ole muuttunut. Seurustelemme siis yhä. N 23
Vierailija kirjoitti:
Minä elin avoliitossa 3 vuotta miehen kanssa joka ei tehnyt oma-alotteisesti kotitöitä. (Ennen yhteenmuuttoa seurusteltiin vuosi)
Kaikkia konsteja tuli kokeiltua mutta millään ei ollut vaikutusta. Muistan, kun keittiön lamppu paloi ja pyysin miestä oatamaan siihen uuden ja vaihtamaan. Meni varmaan 2 kk kun mies vaihtoi lampun. Se oli ärayttävää. (En huomauttanut kertaakaan vaan yritin pitää kieleni kurissa ja katsoin, kuinka ksuan kestää).
No, päätin sitten muuttaa erilleen miehestä. Se oli mulle iso helpotus kun ei tarvitse enää kuunnella urputusta siitä, kuinka hän ei jaksa siivota.
Siivoaako mies nykyään omassa kämpässään? Ei. Ehkä joskus vaivautuu tiskaamaan muutaman astian pakosta mutta ei hän siivousintoilijaksi ole muuttunut. Seurustelemme siis yhä. N 23
No mutta onneksi tämä kävi ilmi ennen kuin teitte kolme lasta ja otitte talolainan! Nyt tiedät että kaveri tulee olemaan täysin holhottava luultavasti lopun ikäänsä. Voit rauhassa etsiä itsellesi ihan oikean miehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jo lähes nelikymppinen, ja minulle on kauhistus ajatella että jollakulla on pokkaa jättää kaikki tekemättä ja marista sitten kuin pikkulapsi, miten on vain niin laiska. Näen ihan punaista ajatellessani noita vetelyksiä.
Kunnioitan itseäni niin paljon etten voisi jakaa elämääni tuollaisen laiskan lapatossun kanssa. Ensin puhuttelisin suoraan, jos suhteen alussa olisi pienikin merkki siitä että toinen yrittää heittäytyä vapaamatkustajaksi. Sanoisin kuten täällä jo neuvottiin: en voi kunnioittaa ihmistä joka laiskuuttaan jättää kaiken oman rakkaimpansa harteille. En halua lasta vaan kumppanin, oikean miehen enkä velttoa vikisevää läjää.
Alue: Aihe vapaa
Vai miten tämä vietkongin tarve hankkia liksaa vierailevilta munilta?