Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitään mahdollisuuksia saada saamattomasta miehestä reippaampaa? Ihan kaikki jää minun harteilleni!
31.01.2018 |
Jopa miehen omat asiat hoidan minä ja huolehdin. Oletko muistanut ilmoittaa harrastusporukallesi, ettet pääsekään paikalle? Muistitko jo siirtää sitä hammaslääkäriaikaasi? Oletko jo selvittänyt työmatkasi keston ja missä yövytte? Sitten lisänä tietysti kaikki yhteiset raha-asioiden selvittelyt joudun hoitamaan aina minä vaikka kuinka ihailen perheitä, joissa mies "perheen päänä" hoitaa kaikki raha-asiat ja pitää kodin talouden kunnossa. Ihailen ihan helkkaristi sellaisia miehiä. Vielä enemmän kadehdin naisia, joiden miehet ottavat vastuuta vielä perheen ja lastenkin asioista vaikka huolehtimalla lasten liikuntakamat ovelle aamuksi, jotta lapset muistaa ottaa ne mukaan jne. Kuulemma monen naisen mies tekee jopa puolet kotitöistäkin. Ei meillä vaan.
Joskus jos olen oikein kilahtanut siitä, kun joudun tekemään kaiken, mies vaikka imuroi hätäisesti koko kämpän ja sitten jo vaatiikin niin isotöistä kiitospokkurointia, että imuroin todellakin mielummin itse! Se vie paljon vähemmän aikaani kuin miehen lelliminen töistä, jotka minä joudun itsestäänselvästi tekemään aina. Tuntuu epäreilulta. Olen kyllä yrittänyt antaa miehelle vastuuta asioiden hoitamisesta, mutta häntä ei todellakaan kiinnosta ja jos tosiaan tekeekin joskus jotain hirveän käskemiseni jälkeen, niin tekee huolimattomasti. Sitten vielä lisänä tuo hirveä kiitosten odottelu. Jos en ala kiittelemään ja tee siitä valtavaa numeroa, mies käy huutamaan ja loukkaantuu sydänjuuriaan myöten, kuinka hirveä akka hänellä on, joka ei lainkaan arvosta häntä. Ei puhettakaan, että hän arvostaisi ikinä minun tekemääni valtavaa työtä hänen ja meidän perheen eteen? Ei, ne tulee muka vaan itsestään.
Olen todella väsynyt. En tahtoisi erota pelkästään tästä syystä. Mikä neuvoksi? Johan lapsetkin kärsii, kun äiti on jatkuvasti niin pahalla päällä, kun on niin väsynyt. Sitten lapset muistaa "aina vihaisen" äidin, joka ei ikinä leikkinyt heidän kanssaan (KOSKA EN EHDI KOTITÖILTÄ JA PALKKATÖILTÄ). Lisänä muistavat äidin, joka aina vaan "tiuskii" takaisin, eikä tunnu arvostavan heitä ja valittaa isälle aamusta iltaan. Eivät lapset tule muistamaan isän olleen saamaton nahjus, joka ei tikkua ristiin laittanut perheensä eteen. Varmaan muistavat isän olleen "se kiva vanhempi", joka jaksaa joskus jopa leikkiä ja rupattelee rennosti ja kivasti lapsille jatkuvasti. Helppo se on takalistollaan istuen rupatella! Leikkisi sitten edes kunnolla lasten kanssa, muttei hän kunnolla tietenkään voi lapsia edes viihdyttää, minun täytyy aina keksiä kaikki siitäkin.
Anteeksi valitus. En jaksa enää tätä tyyliä. Miten saada muutos? En tahdo olla enää näin väsynyt ja vihainen jatkuvasti!
Kommentit (55)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos antaisit miehellesi säännöllisen rimjobin niin tätäkään ongelmaa ei olisi.
Miehet, ehdottakaa ratkaisua? Kyse ei joka suhteessa voi olla "koska nainenkaan ei sitä ja tätä niin en minäkään" tai "naisten hommia" tai "se hoitakoon jota häiritsee" jne. Suurimmalla osalla teistä kuitenkin on hyvät parisuhteet, miksi tasapuolisuus ei kiinnosta?
Saako teitä jollain osallistumaan, vai onko kyse tosiaan siitä että selkäranka unohtui kasvattaa? Tekikö äiti aina kotona kaiken?
Etkö vain huomaa että puhtaat vaatteet loppuvat kaapista ja kämppä peittyy sotkuun?
Tietysti myös vastaavanlaiset naiset saavat vastata, heitäkin on olemassa.
Mutta jotenkinhan näiden miesten asiat ovat hoituneen ennen sitä parisuhdetta. Jotenkin he ovat laskunsa maksaneet ja harrastuksiin ehtineet. Mikseivät enää parisuhteessa siihen kykenisi?
Vierailija kirjoitti:
Mutta jotenkinhan näiden miesten asiat ovat hoituneen ennen sitä parisuhdetta. Jotenkin he ovat laskunsa maksaneet ja harrastuksiin ehtineet. Mikseivät enää parisuhteessa siihen kykenisi?
Koska äiti on hoitanut kaiken
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensin: Lopeta. Nyt. Älä muistuta miestä mistään harrastusjutuista jotka ei liity sinuun millään tavalla. Anna unohtaa. Jos valittaa sinulle sanot tyynesti "Aijaa, onpa harmi että unohdit" etkä mitään muuta. Se on hänen ongelmansa!
Juuri näin! KAIKKI miehen asiat hänen omalle vastuulleen, harrastukset, työt, miehen omat pyykit ym. suoraan mieheen liittyvät asiat. Ilmoitat ensin, ettet enää vastaa niistä, mutta neuvoa voi kysyä. Mitään kiitosta ei tarvitse antaa, jos et halua. Jos sitä kerjää, kysyt vain kuka sinua (ap:tä) kiittelee. Jos leikit äitiä, sitten saat lapsen.
Vuoden, parin päästä voit yrittää lisätä vastuutaan. Mutta yksi asia: kun mies tekee jotain, mutta eri tavalla kuin sinä tekisit, ÄLÄ ARVOSTELE!
Luulet, että lapsesi tukevat muistamaan leppoisan isän ja kiukkuisen äidin. Eivät lapset ole tyhmiä, kyllä ne viimeistään murrosiässä tajuavat, kuka teidän perheessä vastuun kantaa.
Ihmettelen, miksi kodin siisteystason pitäisi aina määrittyä sen neuroottisemman siivousintoilijan standardin mukaan? Minä en ihan oikeasti huomaa, jos vessaa ei ole pesty tai tiskipöytään on pinttynyt ruoanjämiä. Eilen juuri poimin keittiön lattialta jugurttipurkin kannen, jonka on täytynyt olla siinä vähintään viikon, mutta enpä vain huomannut aiemmin. Olen nyt sinkku, mutta eli aiemmin parisuhteessa, ja kumppanini oli onneksi yhtä suurpiirteinen, muuten olisi varmaan tullut AP:n kaltaisia marttyyripurkauksia jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen, miksi kodin siisteystason pitäisi aina määrittyä sen neuroottisemman siivousintoilijan standardin mukaan? Minä en ihan oikeasti huomaa, jos vessaa ei ole pesty tai tiskipöytään on pinttynyt ruoanjämiä. Eilen juuri poimin keittiön lattialta jugurttipurkin kannen, jonka on täytynyt olla siinä vähintään viikon, mutta enpä vain huomannut aiemmin. Olen nyt sinkku, mutta eli aiemmin parisuhteessa, ja kumppanini oli onneksi yhtä suurpiirteinen, muuten olisi varmaan tullut AP:n kaltaisia marttyyripurkauksia jatkuvasti.
Normaali siisteystaso ei kyllä liity mitenkään neuroottisuuteen. Normaalina voidaan pitää vessanpesua kerran viikossa/ edes parissa. Ja että roskia ei säilytellä lattialla viikkokaupalla. Possu.
Olet itse ottanut miehen hommat itsellesi. Jopa hommien muistamisen. Olet siis ryhtynyt äidiksi. Miehestä se on ok. Lopeta paapominen ja huomauttelu. Anna miehen itse hoitaa asiansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitit suoraan omasta elämästäni!!! Miten tiesitkin kaikki asiat ja miltä minusta on tuntunut?
Terkuin, nykyään niin onnellinen ja elämäänsä tyytyväinen neljän lapsen yh
Voin kuvitella miten neuroottinen ap hönkii miehen niskaan asioista, jotka eivät edes aloittajalle kuulu.
Mitähän helvettiä miehen työmatkan majoitukset tai harrastusporukat kuuluu aloittajalle?
Ei niin millään tapaa , mutta pääseepä aloittaja ulisemaan ja leikkimään tärkeää ihmistä.
Tiedoksi aloittajalle ja muille vastaaville, maapallo ei pysähdy vaikka lopettaisitte hengittämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedät varmaan itsekin, että se mies ei varaa niitä lääkäriaikoja, jos et sinä sitä tee. Minunkin äitini luultavasti pelasti isäni hengen tai terveyden vaatimalla vaatien lääkärikäyntiä ja eturauhas"testiä". Syöpä löytyi alkuvaiheessa, joka onnistuneesti parannettiin. Isäni veli kuoli siihen samaan tautiin.
Kotityöt voi jakaa kyllä, kun vaan painostat tarpeeksi. Joskus parisuhteessa toinen on ns. järkevämpi ja minkäs sille tekee? Ero?
Vierailija kirjoitti:
Minun mies ei aina saa asioitaan hoidettua. Tiesin tämän jo ennen kuin muutimme yhteen. Mutta en minä ole alkanut häntä hänen omista laskuistaan muistuttamaan. Jos ei maksa ajoissa, niin ne menevät perintään. Oma asiansa. Maksaa sitten perintäkulut. Jostain meidän yhteisestä laskusta, joka hänen on pitänyt maksaa, on käynyt samoin, on mennyt perintään. So what? Hän maksaa perintäkulut myös siitä, jos päästää yhteisen, mutta vastuulleen sovitun laskun perintään.
Jos mies myöhästyy jostain harrastuksesta tai palaverista, niin oma häpeänsä. En minä ala häntä muistuttelemaan. Toki jos kysyy minulta että koska se hänen palaveri olikaan, niin tietenkin kerron, jos satun tietämään.
Onko miehesi oppinut hoitamaan asiansa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ihminen muutu kuin omasta aloitteestaan, omasta halusta, ja sekin on varmaan aika harvinaista. Eihän meillä olisi vaikka tupakoivia, tai ylipainoisia ihmisiä, jos se vaan auttaisi, että vieressä oleva tuomitsee ja haluaa muuta.
Minä katselin melkein 7vuotta saamatonta avopuolisoa. Kiltti ihminen, mutta voi elämänkevät miten omissa maailmoissaan voi toinen elää. Toki meillä varmasti oli vain erilaiset käsitykset miten arki pyörii, mikä on siedettävä siisteystaso, ja miten nopsaan ja vähällä vaivalla asiat hoituvat. Minä olin elänyt 16-vuotiaasta omillani, mies muutti äidin helmoista minun kanssani asumaan (joo, älytön virhe, huomasin).
Nyt kun erosta on useampi vuosi, se mies on edelleen ihan samanlainen omillaan :D eli ei maagisesti muuttunut minun "avustuksella", esimerkillä tai painostuksella. Minä kompastelin ahtaassa pimeässä eteisessä hujan hajan jätettyihin kenkiin, kerroin miten wc pestään, kerroin että pussilakanat saa vaihdettua ihan yksinkin, muistutin ja varmistin menoja ja tuloja. Huomautin ettei rikkinäisissä vaatteissa sovi kulkea. Muutuin tämän äidiksi, kadotin naiseuteni. Masennus iski salaa muista syistä. Sen syövereissä on aika kehno olla aikuisen lapsen kanssa. Kiltti, hyvää tarkoittava, mutta cmoon.
Käytte vaikka pariterapiassa ensin? Kotitöistä lista koko perheelle. Tai sitten eroatte, ja näet miten paljon vähemmän "pakollisia" juttuja jää kun ei ole aikuista lasta.
Istukaa vastapäätä toisianne, sano miehellesi, että näin ei voi jatkua, tulee ero, jos hän ei ota vastuuta yhtä paljon kuin sinä. Sano vaikka kymmenen kertaa. Eihän tuollainen voi jatkua. Hyvin epäreilu tilanne. Älä passaa sitä miestäsi enää yhtään. Lopeta tänään se palveleminen.
Uii- u (kuten ulisee kinuski kun kampissa itkee), mikset puhu asiasta itse henkilön kanssa vaan tänne vingutat?
- Se on kyllä täydin mahdotonta.. Uiii-uuu.
Haluatko kenties stondauksia ja lerputtelua muilta ennenkuin nouset ahteriltasi (vaikka kuinka olisi luinen ja nahkainen, typerys kuin taka-aasikko. Eihän nyt sentään niiin tyhmiä ole kuin vertailukohta mutta seura tekee kaltaisekseen mikäli ei ole jo sitä).
Vierailija kirjoitti:
Minun mies ei aina saa asioitaan hoidettua. Tiesin tämän jo ennen kuin muutimme yhteen. Mutta en minä ole alkanut häntä hänen omista laskuistaan muistuttamaan. Jos ei maksa ajoissa, niin ne menevät perintään. Oma asiansa. Maksaa sitten perintäkulut. Jostain meidän yhteisestä laskusta, joka hänen on pitänyt maksaa, on käynyt samoin, on mennyt perintään. So what? Hän maksaa perintäkulut myös siitä, jos päästää yhteisen, mutta vastuulleen sovitun laskun perintään.
Jos mies myöhästyy jostain harrastuksesta tai palaverista, niin oma häpeänsä. En minä ala häntä muistuttelemaan. Toki jos kysyy minulta että koska se hänen palaveri olikaan, niin tietenkin kerron, jos satun tietämään.
Aika rohkea olet kun annat mennä perintään myös yhteisiä laskujanne. Itse en antaisi omien luottotietojeni mennä perintään vain toisen laiskuuden takia. Se on vähän pidempi ja suurempi harmi kun näpäytys vain toiselle.
Meinaatko että ns. Äidin helmoissa olleminen on yleistettävissä sinun pään mukaan joka otokseen?
Voidaanhan mekin yleistää "reissu-reijaa" jolla edelliset "jätökset" tuntuvat vielä kilometrin säteellä. Kun räppänä ollut auki kuin saluunan ovi. Se panotarpeen huutaminen työpaikalla kertoo paljon, ihan amatöörikatutytölläkin.
Kun somessa asuu, ulkona töksähtää ja siinä tyttelin sytän särkyy. Se sattuu.
Alue: Aihe vapaa
Jos AP ei halua erota, oisko teillä vara ostaa kotipalvelua?