Lue keskustelun säännöt.
Miks mua ahdistaa "ilman syytä"
31.01.2018 |
Kokoajan ahdistaa. Vaikka tänäänkään ahdistukseen ei olis oikeastaan syytä. Koulutehtäviä kotoa käsin ja ei tartte uloskaan lähteä. Olen silti pirun ahdistunut.
Löytyykö tähän mitään helpotusta vai olenko tuomittu tähän.
Terveisin sama ongelma ollut jo kohta vuosikymmenen ja hoitoja käyty läpi mutta ahdistus senkun lisääntyy!
Kohta alkaa taas varmaan parku. Huoh. Ajatusvirta senkun velloo päässä ja tärisenkin
Kommentit (43)
Mulla on sama. Koko ajan ahdistaa ja jännittää. Aamulla kun herää illalla kun menee nukkumaan ja yölläkin jos valvottaa. En ole kylläkään hakenut mitään apua tähän kundi kuitenkaan mikään auta. Sydän jo kipeä tästä ahdistuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häiriö kirjoitti:
Mulla on sama. Koko ajan ahdistaa ja jännittää. Aamulla kun herää illalla kun menee nukkumaan ja yölläkin jos valvottaa. En ole kylläkään hakenut mitään apua tähän kundi kuitenkaan mikään auta. Sydän jo kipeä tästä ahdistuksesta.
Olet vissiin minä. Hautaudutaanko yhdessä kuoppaan ja valitetaan kuinka paljon ahdistaa.
Kokeile sellaista (jos et jo ole kokeillut), että teet jotain keskittymistä vaativaa useamman kerran viikossa, sellaista puuhaa, jossa ns. unohdat itsesi. Kannattaa myös kohottaa säännöllisesti sykettä eli harrastaa aerobista liikuntaa (tämän ohjeen olet varmaan kyllä kuullut monia kertoja).
Voiko ahdistus tulla ilman syytä? Vai onko niin, että ahdistukselle on syy, mutta et vain tiedä, mikä se on?
Mutta jos tuota asiaa lähteekin miettimään päinvastaisesta näkökulmasta. Tuntuu, että tässä koko ajan perusongelma on individualismin kääntöpuoli. Eli kun tämä nykyajan keskeinen ajatusmalli etsii aina totuutta, tietoa ja viisautta yksilöstä itsestään, niin sieltä sisältä löytyy sitten myös kaikki onnen esteet. Muu maailma on vain hidaste. Jos ahistaa, niin jokin sinussa täytyy olla vialla, ja se tuottaa ahdistuksen suoraan. Ahdistus on vika, puute ja ominaisuus.
Mutta jos unohdetaan se minuus. Tilanne on se, että nuorella ihmisellä on niin kovat pelot ja hätääntyneisyys, että hän pelkää muita ihmisiä ja haluaisi käpertyä kotiin. Ei päästä edes miettimään sitä, mitä hän elämältään oikeasti olisi halunnut (sitten jos mystisesti ahdistus poistuisi).
Kysymys kuuluu, olisiko tuo nuori ihminen ihan terve, jos hän ei reagoisi ahdistumalla lisää, kun tilanne haaveiden ja todellisuuden välillä on noin epäsuhtainen. Eli nyt pitäisi vain päästä toteuttamaan niitä alkuperäisiä haaveita pala kerrallaan. Ja katsottaisiin sitten, paljonko sitten vielä pelottaa ja ahdistaa. Ajan kanssa, ei välttämättä enää ollenkaan.
Muakin ahdisti ennen, mutta aloin syödä chia-siemeniä ja ahdistus poistui lähes kokonaan.
Ihan ihme juttu, olen itsekin ihan ihmeissäni tunteideni kanssa kun on niin tyyntä ja seesteistä.?:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän se ahdistaa että loppupeleissä on täällä yksin eikä tositilanteessa sitä apua saakaan jos on jo yrittänyt. Niinkuin sinä. Aika normaali reaktio minusta.
Mielestäni ainakin osa näistä "ilman syytä" johtuu vääränlaisesta/liian vähäisestä ravinnosta (/ravinteista). Tarkista, että saat riittävästi rasvaa, proteiinia ja hiilihydraatteja, sekä mm. magnesiumia. Syötkö pähkinöitä ja siemeniä? Erityisesti kannattaisi koettaa auringonkukansiemeniä. Kokeilisin myös mitä tekee "hemmoteltu" kananmuna, eli ei keitä kivikovaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinänsä aika mielenkiintoista että näitä ahdistuskeskusteluja täällä on ollut viimeaikoina enemmänkin. Tai sitten kiinnitän niihin enemmän huomiota omassa ahdistuksessani. Minun ahdistuksessani on myös se puoli että minä pelkään kokoajan että olen sairas. Minulla on omituisia kipuja ympärikehoa ja pelkään kokoajan pahinta.
Sille on syy. Se ei katoa ennen kuin sen loydat ja tuhoat.
Olkoon syy mika hyvansa. Toivottavasti loydat oikean syyn.
Se mika on oikein ja totta ei astu voimaan muuten kuin siten, etta hyva saastetaan ja paha tuhotaan.
Vaikka koko kulttuuri missa elat pitaisi muuttaa. Littaa kaikki uusiksi.
Mutta kuitenkin tarkein ja ainoa ehdoton vaatimus on etta teet tuon mika on vaatimus; Itsellesi; Saasatat itsessasi hyvan, ja tuhoat itsestasi pahan.
Spell 125;
**** I now come to you, and I have brought Maat (what is the right) to you,
And I have destroyed wickedness for you.****
http://richard-hooker.com/sites/worldcultures/EGYPT/BOD125.HTM
*pakana*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
qwerty-sjir kirjoitti:
Sille on syy. Se ei katoa ennen kuin sen loydat ja tuhoat.
Olkoon syy mika hyvansa. Toivottavasti loydat oikean syyn.
Se mika on oikein ja totta ei astu voimaan muuten kuin siten, etta hyva saastetaan ja paha tuhotaan.
Vaikka koko kulttuuri missa elat pitaisi muuttaa. Littaa kaikki uusiksi.
Mutta kuitenkin tarkein ja ainoa ehdoton vaatimus on etta teet tuon mika on vaatimus; Itsellesi; Saasatat itsessasi hyvan, ja tuhoat itsestasi pahan.
Spell 125;
**** I now come to you, and I have brought Maat (what is the right) to you,
And I have destroyed wickedness for you.****http://richard-hooker.com/sites/worldcultures/EGYPT/BOD125.HTM
*pakana*
Laitetaan kappalejako korostamaan sita mika on tilanne:
In truth, you are "The Twin Sisters with Two Eyes," and "The Daughters of the Two Truths."
In truth, I now come to you, and I have:
Brought Maat (What is true) to you, And I have destroyed wickedness for You; (so) I have committed no evil upon men. I have not oppressed the members of MY FAMILY:
I have not wrought evil in the place of right and truth.
jne, jne, jne, jne.
ALKUPERAISESSA tekstissa todella on tuo nakemys.
*sama*
Minuakin ahdistaa. Ja olen mennyt hankkimaan lapsia miellyttääkseni vanhempiani, jotka eivät kuitenkaan välitä lapsistani sen enempää kuin ovat välittäneet minustakaan.
Tiedän, että hikitreeni tai muu mukava tekeminen auttaisi mutta kun ahdistaa, ei saa itsestään irti mitään.
Voimia ap! <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha ketju mutta nostetaanpa. Taas sitä vaan ahdistaa. Mulla on adhd ja lääkitys mutta ei auta aina ahdistukseen.
Mikään ei ole niin vmäistä kuin turha ahdistus. Siis sellainen että mieleen tulee asioita menneisyydestä jotka eivät ole edes noloja jotka ahdistaa, joita koittaa muistaa miten tilanteet meni ja joutuu käymään niitä päässään läpi todistaakseen ettei tilanne ollut nolo. Sitten seuraavaan muistoon..
Pahimmillaan yleinen ahdistuneisuushäiriö on just tätä. Minulla se johtunee adhd:stä. Lääkitys vähentää oireita hieman. On aivan peestä ajatella, että joudunko lopun elämääni syömään lääkkeitä - nytkin olen lomalla!
Mutta ahdistaa. Ja mikä? Se että olen nolo paska. Ja tämä on aivojeni viesti minulle. 20vuotta terapiaa ei ole tätä viestiä poistanut kuin hetkittäin.. ja nyt taas ollut ehkä viikon tätä eskaloituvaa ahdistusta.
Eilen illalla jo mietin, pitäisikö minun erota, muuttaa, vaihtaa työ, hankkia kissa - mitä voin tehdä että tämä loppuu? Vannon, että syytä ahdistukselle ei ole.
Vai aihetta lääkärin kans kokeilla toista adhd lääkettä. Alkuun lääke vei ahdistuksen pois mutta ei enää kun sama annos ollut monta vuotta.
En tiedä kiinnostaako ketään lukea tätä. Sen vaan sanon että ahdistuneisuushäiriöt on siitä veemäisimmästä päästä. Koska se ei näy ulospäin eikä välttämättä vaikuta paljon toimintakykyyn sitten kun sen kanssa ”oppii elämään” - joudut vaan elämään loppuelämän(kö?!) sen asian kanssa että säännöllisesti vihaa itseään voimakkaasti ja pää täyttyy huolenaiheista. (Kaikilla ahdistuneisuushäiriö ei kai käänny itsevihaksi, minulla kääntyy).
Että semmosta. Hyvää sunnuntaita kaikille. Jos saatte elää ahdistuksesta vapaana - nauttikaa siitä! Ette tiedä miten onnellisia olette ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fyysiset sairaudet suljettu pois? Vaikea uskoa että ahdistus voisi jatkua vuodesta toiseen ilman mitään syytä, joko fyysistä tai psyykkistä. Itseäni ahdistaa joskus niin että tuntuu ettei mitään syytä ole, mutta kyllä se syy siellä pohjalla aina on, aina se sama, kun vähän aikaa tutkii tunteita.
Mitä fyysistä vois olla? Kaikki normaalia, veriarvot loistavat ja hyvä kuntoinen nuori oon
Oon ollu ahdistunu esiteinistä saakka ja ahdistus vaan pahenee ja syyt ahdistukseen pienenee. Pelkkä hereilläolo on ahdistava kokemus. Pelkään paljon mokaamista ja jos mokaan en pääse yli ja alan kokemaan lisää ahdistusta
https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/c4c3bbd1-10a6-446b-af6d-9379a…
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ainakin osa näistä "ilman syytä" johtuu vääränlaisesta/liian vähäisestä ravinnosta (/ravinteista). Tarkista, että saat riittävästi rasvaa, proteiinia ja hiilihydraatteja, sekä mm. magnesiumia. Syötkö pähkinöitä ja siemeniä? Erityisesti kannattaisi koettaa auringonkukansiemeniä. Kokeilisin myös mitä tekee "hemmoteltu" kananmuna, eli ei keitä kivikovaksi.
Paista ne kananmunat suolattomassa luomuvoissa kokkeliksi tai munakkaaksi. 3 päivässä on hyvä annos, ollut jo 13 vuotta, eikä mitään vaivoja ole tullut kummallekaan. Eikä ole koskaan "ahdistanut" mikään:-D
http://www.siipi.net/images/stories/ajankohtaista/km_koostumus_14102011…
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos tuota asiaa lähteekin miettimään päinvastaisesta näkökulmasta. Tuntuu, että tässä koko ajan perusongelma on individualismin kääntöpuoli. Eli kun tämä nykyajan keskeinen ajatusmalli etsii aina totuutta, tietoa ja viisautta yksilöstä itsestään, niin sieltä sisältä löytyy sitten myös kaikki onnen esteet. Muu maailma on vain hidaste. Jos ahistaa, niin jokin sinussa täytyy olla vialla, ja se tuottaa ahdistuksen suoraan. Ahdistus on vika, puute ja ominaisuus.
Mutta jos unohdetaan se minuus. Tilanne on se, että nuorella ihmisellä on niin kovat pelot ja hätääntyneisyys, että hän pelkää muita ihmisiä ja haluaisi käpertyä kotiin. Ei päästä edes miettimään sitä, mitä hän elämältään oikeasti olisi halunnut (sitten jos mystisesti ahdistus poistuisi).
Kysymys kuuluu, olisiko tuo nuori ihminen ihan terve, jos hän ei reagoisi ahdistumalla lisää, kun tilanne haaveiden ja todellisuuden välillä on noin epäsuhtainen. Eli nyt pitäisi vain päästä toteuttamaan niitä alkuperäisiä haaveita pala kerrallaan. Ja katsottaisiin sitten, paljonko sitten vielä pelottaa ja ahdistaa. Ajan kanssa, ei välttämättä enää ollenkaan.
Tässä on totuus ahdistukseesi. Kun ei ole todellisia ongelmia, niin mietitään vaan itsekeskeisesti itseään ja yritetään rypeä siinä. Kun olis kunnon paha ongelma, itse tai tosi läheinen esim vakavasti sairas, tai tapahtuisi kauhea onnettomuus, niin siinä itsessä rypeminen taatusti unohtuisi. Elikkä hanki ahdistuva elämällesi tarkoitus, kunnon päämäärä, vaikka määrätietoinen opiskelu ( jos olet nuori), että elätät itsesi. Ei sun vanhemmat viitti sua kauan katella , jos nurkissa lusmuilet ja olet tekevinäsi jotain hyödyllistä, vaikka itseasiassa mietit vaan itseäsi ja odotat kuuta taivaalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ainakin osa näistä "ilman syytä" johtuu vääränlaisesta/liian vähäisestä ravinnosta (/ravinteista). Tarkista, että saat riittävästi rasvaa, proteiinia ja hiilihydraatteja, sekä mm. magnesiumia. Syötkö pähkinöitä ja siemeniä? Erityisesti kannattaisi koettaa auringonkukansiemeniä. Kokeilisin myös mitä tekee "hemmoteltu" kananmuna, eli ei keitä kivikovaksi.
Paista ne kananmunat suolattomassa luomuvoissa kokkeliksi tai munakkaaksi. 3 päivässä on hyvä annos, ollut jo 13 vuotta, eikä mitään vaivoja ole tullut kummallekaan. Eikä ole koskaan "ahdistanut" mikään:-D
http://www.siipi.net/images/stories/ajankohtaista/km_koostumus_14102011…
Aion kokeilla näitä munia ja ravintoa .
Sen oon jo huomannut, että iltaisin pitää syödä paljon hiilareita niin aamulla ahdistaa vähemmän.
Ja välillä lääke toimii paremmin ja ei ahdista ja sitten alkaa taas tämä ralli- mikä viittaa suoraan elimelliseen syyhyn (mikä myös adhd on).
T. Se joka nosti tämän ketjun
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos tuota asiaa lähteekin miettimään päinvastaisesta näkökulmasta. Tuntuu, että tässä koko ajan perusongelma on individualismin kääntöpuoli. Eli kun tämä nykyajan keskeinen ajatusmalli etsii aina totuutta, tietoa ja viisautta yksilöstä itsestään, niin sieltä sisältä löytyy sitten myös kaikki onnen esteet. Muu maailma on vain hidaste. Jos ahistaa, niin jokin sinussa täytyy olla vialla, ja se tuottaa ahdistuksen suoraan. Ahdistus on vika, puute ja ominaisuus.
Mutta jos unohdetaan se minuus. Tilanne on se, että nuorella ihmisellä on niin kovat pelot ja hätääntyneisyys, että hän pelkää muita ihmisiä ja haluaisi käpertyä kotiin. Ei päästä edes miettimään sitä, mitä hän elämältään oikeasti olisi halunnut (sitten jos mystisesti ahdistus poistuisi).
Kysymys kuuluu, olisiko tuo nuori ihminen ihan terve, jos hän ei reagoisi ahdistumalla lisää, kun tilanne haaveiden ja todellisuuden välillä on noin epäsuhtainen. Eli nyt pitäisi vain päästä toteuttamaan niitä alkuperäisiä haaveita pala kerrallaan. Ja katsottaisiin sitten, paljonko sitten vielä pelottaa ja ahdistaa. Ajan kanssa, ei välttämättä enää ollenkaan.
Tässä on totuus ahdistukseesi. Kun ei ole todellisia ongelmia, niin mietitään vaan itsekeskeisesti itseään ja yritetään rypeä siinä. Kun olis kunnon paha ongelma, itse tai tosi läheinen esim vakavasti sairas, tai tapahtuisi kauhea onnettomuus, niin siinä itsessä rypeminen taatusti unohtuisi. Elikkä hanki ahdistuva elämällesi tarkoitus, kunnon päämäärä, vaikka määrätietoinen opiskelu ( jos olet nuori), että elätät itsesi. Ei sun vanhemmat viitti sua kauan katella , jos nurkissa lusmuilet ja olet tekevinäsi jotain hyödyllistä, vaikka itseasiassa mietit vaan itseäsi ja odotat kuuta taivaalta.
Et selvästikään tiedä mikä on yleinen ahdistuneisuushäiriö.
Se voi kyllä lieventyä esim katastrofitilanteissa, kun ihminen käy adrenaliinilla.
Mutta sen häiriön pointti on juuri se että sille ahdistukselle ei ole syytä. Se on aivojen rakenteessa/ välittäjäaineissa miksi aivot tuottaa ahdistuksen tunteita ja fyysisiä tuntemuksia syyttä.
Itselläni on elämässä ihan kaikki, niitä oikeita huoliakin ja merkitystä mutta silti kärsin ahdistuksesta jolle ei ole syytä.
Mutta kuten sanottua pitää kokeilla näitä helliä kananmunia päivittäin 😄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ainakin osa näistä "ilman syytä" johtuu vääränlaisesta/liian vähäisestä ravinnosta (/ravinteista). Tarkista, että saat riittävästi rasvaa, proteiinia ja hiilihydraatteja, sekä mm. magnesiumia. Syötkö pähkinöitä ja siemeniä? Erityisesti kannattaisi koettaa auringonkukansiemeniä. Kokeilisin myös mitä tekee "hemmoteltu" kananmuna, eli ei keitä kivikovaksi.
Paista ne kananmunat suolattomassa luomuvoissa kokkeliksi tai munakkaaksi. 3 päivässä on hyvä annos, ollut jo 13 vuotta, eikä mitään vaivoja ole tullut kummallekaan. Eikä ole koskaan "ahdistanut" mikään:-D
http://www.siipi.net/images/stories/ajankohtaista/km_koostumus_14102011…Aion kokeilla näitä munia ja ravintoa .
Sen oon jo huomannut, että iltaisin pitää syödä paljon hiilareita niin aamulla ahdistaa vähemmän.Ja välillä lääke toimii paremmin ja ei ahdista ja sitten alkaa taas tämä ralli- mikä viittaa suoraan elimelliseen syyhyn (mikä myös adhd on).
T. Se joka nosti tämän ketjun
Kerro sitten, muuttuiko mikään.
Enpä tiedä pääseekö ahdistuksesta koskaan kokonaan eroon, kai sitä pitäisi vaan oppia käsittelemään, että ei jää siihen kiinni. En tiedä, itselläni on ahdistuneisuutta ja ihan terapiassa olen käynyt ja lääkkeitäkin syön. Ihan joku pikkujuttu voi saada minut pois raiteiltaan. Eikä tarvitse olla sitä pikkujuttuakaan, niin ahdistus valtaa alaa. Pelottaa ja päässä vaan jankkaa samat ajatukset.
Kokeile rentoutusharjoituksia YouTubesta, ne on auttanut mua jonkin verran, vaikka silloin kun on kauhein ahdistus päällä, niin voi olla hiton vaikeaa keskittyä.