Lue keskustelun säännöt.
Kun sukulaiset ei käsitä ruuhkavuosia
30.01.2018 |
Ollaan yrittäjiä, kaksi lasta ja kaksi koiraa.
Tulee taas savu päästä, kun sukulaiset ei millään tajua, mitä vaativa työnteko ja lapsiperheen elämä tarkoittaa. Äitini oli ikänsä kotirouva ja meillä oli silti kotiapulainen ja esim ruoka ja pyykit kuskattiin kotiin.
Sisaruksillani ei ole lapsia.
Järjestin - taas - sukujoulun. Joulun alla olin kaksi viikkoa kipeänä ja väliviikollakin sain vatsataudin. Silti pusersin sen joulun. Heti joulun jälkeen alkoi mankuminen, että lapsia pitää viedä sinne ja tänne ja kylään pitäis mennä jne.
Vaikka ihan selkeesti sanoin jo ennen joulua että työt kasaantuu koska olin sairaana. Samaten lapsilla on paljon jo omia menojaan, kun eivät ole enää taaperoita.
Vaan ei. Suorastaan tykitetään, että pitääääää nähdä lapsia. Ja sitten hirvittävä syyllistäminen kun äidillä sairauslomaa ja niin yksinäistä jne.
Nyt suorastaan tunnen selässä taas sen miten minua haukutaan laiskaksi ja itsekkääksi... ja taas olen muuten vatsataudissa ja lapsella nyrjähti nilkka.
Mutta olennaista olis se sukulaisten viihdyttäminen.
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pssst... voisikohan aloittajan vihamielisyys johtua vaikka siitä, että hän on hieman ns. lopussa? Oliskohan mahdollista nyt panna omat tunteet hieman takaa-alalle ja antaa aloittajalle ihan pikkuisen armoa?
Ei tämä ole mikään terapiaryhmä. Jos ei kestä kritiikkiä, ei pidä tehdä aloituksia.
Ok, no sulla ei sitten varmasti ole muuta mahdollisuutta kuin jatkaa aloittajan haukkumista. Varmasti saat siitä itse jotain tähdellistä ja terapeuttista elämääsi. Jännä ajatus sulla muuten keskustelupalstoista, että niille tehdään avauksia siksi, että toiset saa kritisoida.
Mulla ei ole mitään neuvottavaa aloittajalle, mutta kuulostaa siltä, että ihmissuhteet sukulaisiisi kuormittavat hirveästi, mutta eivät anna mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan mahdoton ihminen! Onneksi en tunne tällaisia!
Meillä joskus meinasi olla vähän samaa, ei tosin noin pahana. Pyydettiin sitten sukulaiset käymään ihan meidän arjen keskelle, eli työpäivän jälkeen, kun mies ei edes vielä ehtinyt kotiin ja oli ruoat laitettavana ja pyykit jne. Istutin appivanhemmat keittiön pöytään kuin perheen jäsenen ja siinä sitten touhuamisen lomassa juttelin mitä ehdin, mutta en edes yrittänyt viihdyttää. Oikeastaan oli lopulta ihan mukavaa, mutta taisivat samalla huomata millaista hässäkkää meidän arkemme on. Heillä kun oli vähän vastaava kokemus lapsiperhe-elämästä kuin teillä.
"Ruuhkavuodet" on niin naurettava ilmaisu! Elämäntilanteet vaihtelee normaalisti. Vanhempana sitten itketään kun mitään ei tapahdu ja on niin tylsää?
Olen 55-vuotias. Käyn vaativassa työssä, hoidan iäkkäiden vanhempieni asioita yhä enenevässä määrin. Mieheni sairastelee ja hänen liikkumisensa on vaikeaa. Kahdella lapsella neljästä on lapsia, heillä on lapsenvahdin tarvetta ja kuljetustarvetta kaiken aikaa; kiirettä on juu. Kuopukseni kriiseilee vielä elämänvalintojensa kanssa. Koiria ei ole, mutta on tuosta yhdestä kissastakin ihan riittävästi vaivaa. Miehen vanhemmat ovat kuolleet, joten heitä ei enää tarvitse hoidella.
Tuu kuule puhumaan mulle ruuhkavuosista. Ei kolme-neljäkymppinen tiedä oikeista ruuhkavuosista yhtikäs mitään.
Aloittajan tilanteeseen: koirat veke ja lopeta se kaikkien sukulaisten kuuntelu. Varsinkin kaikki helkutin turhat näkemiset ovat perseestä kun on muutenkin kiire.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän lapsia ole kuin kaksi! Koiristahan on enemmän vaivaa!
Vierailija kirjoitti:
No minä olen yrittänyt jo aivan kaikkia näitä kikkoja.
En vastannut puheluihin, tekstareihin viiveellä jne.
Silti sieltä tulee nyt niitä syyllistäviä ”kamalaa tämä yksinään sairastamirnn” viestejä jne.
Seuraavaksi siellä on omassa pikkupäässä kehitelty, miten me ollaan muka loukkaannuttu jostain, lahjat ei ole miellyttäneet jne.
Eli märehditään ja märehditään olemattomia. Ja piehtaroidaan oikein siinä itsesäälissä. Olen vain niiiiiin kypsä tuohon käytökseen!
Ap
Sitten vaan joko vaihdat puhelinnumeron salaiseen tai poistat vaan viestit vastaamatta. Käske sen valittajan hankkia harrastuksia, ei teidän lössi ole mikään viihdytysprikaati.
Jos et itse kykene vetämään niin rajoja, älä valita. Sun pitää vaan kovettaa itsesi ja ilmoitta ne pelisäännöt millä jatkossa toimitaan tai sitten ei toimita enää lainkaan. Itsesäälipuhelut saa lopetettua punaisella luurilla sen jälkeen kun on sanonut ettei kuuntele sitä pätkääkään.
Sukulaiset. ( tai osa ) osaa olla välillä ihania. Isäni kuoli vuosia sitten juuri ennen joulua. Opiskelijana ja sinkkuna tulin auttamaan, kun isoilla sisaruksilla oli perheet ja ansiotyö. Järjesti joulua, istuin isän luona sairaalassa, hankin ruuat ja leivoin ( sisarukset asuu eri puolilla, mutta olivat tulossa jouluksi), tapasin lääkäreitä, tuin invalidiäitiä ja autoin. Sittem isä kuoli, ja järjestin hautajaiset nopsaan joulun väliviikolle, että ei tarttis niin reissata. Vaati hiukan enemmän, esim kanttorin hommasin itse. Kaikki hautajaisjärjestelyt hoidin, ja muistotilaisuuden paikan, pitopalvelun, tarjoilijat yms. Ja kaikki jouluruuat tein ja pulkalla vedin ruokia kotiin välillä, käytin toki myös taksia. Sukua tuli aattonaattona, ja sanoin olevani kuoleman poikki, ja haluan nukkua aamulla pitkään. Sit aattona paikalle tullut vanhin sisko tuli herättämään," kyllä sä oot laiska, kun koko aaton nukut, kahvit voisit ainakin keittää" " ja miksi hautajaiset alkaa kello 11, kun mun poika on tottunut syömään silloin"" et sinäkään mitään ajattele" . Olin niin kiukkuinen, että häijyin ulos, mutta mikä on auki jouluaatto iltapäivänä? Istuin sit kirkossa pari tuntia, kunnes jaksoin taas sukua. Isosiskolle oli kyllä näytetty kaapin paikka, ja mua kohdeltiin hyvin silkkihansikkain sen jälkeen.