Suosittele koirarotua lapsiperheeseen, perheen ensimmäiseksi koiraksi

Älkää ottako koiraa. Ette ymmärrä vastuuta ja lapset kiusaa ja rääkkää sitä ressukkaa. Ottakaa vaikka pehmolelu jota sitten raahaatte siellä metsässä perässänne, mut jättäkää elävät eläimet rauhaan.

Vierailija kirjoitti:

Welsh corgi tai göötanmaanpystykorva. Ovat iloisia, reippaita koiria. Hiukan kyllä omapäisiä ja tarvivat johdonmukaista käsittelyä, mutta jos tällainen onnistuu niin niistä saa kuvan perhekoiran. Lapsen ulkoilutettavaksi eivät kyllä sovi.

Minkäikäisen lapsen? Kyllä nyt kouluikäinen yhden corgin ulkoiluttaa, itse 8-9-vuotiaasta lähtien vein naapurin kahta corgia ulos, ei mietitty, pärjääkö kahden koiran kanssa. Mikä on nykyään eri tavalla, lasten tai koirien kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Welsh corgi tai göötanmaanpystykorva. Ovat iloisia, reippaita koiria. Hiukan kyllä omapäisiä ja tarvivat johdonmukaista käsittelyä, mutta jos tällainen onnistuu niin niistä saa kuvan perhekoiran. Lapsen ulkoilutettavaksi eivät kyllä sovi.

Minkäikäisen lapsen? Kyllä nyt kouluikäinen yhden corgin ulkoiluttaa, itse 8-9-vuotiaasta lähtien vein naapurin kahta corgia ulos, ei mietitty, pärjääkö kahden koiran kanssa. Mikä on nykyään eri tavalla, lasten tai koirien kanssa?

Jaa’a, olisko lapset sitten pienempiä nykyään. Meidän corgi painaa 15 kiloa ja vetää 10-vuotiaan lapsen kumoon halutessaan. On toki koulutettu olemaan vetämättä, mutta ei lapsi pysty pitämään koiraa samalla lailla ”hanskassa”.

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin koira, josta ei irtoa karvaa kuin trimmaamalla.  Ei siis mikään pitkäkarvainen rotu. Pienikokoinen. Narttu. Kääpiönautseri tulee mieleen.

 

Älä ala suosittells koirarotuja, jos et mistään mitään tiedä. Kääpiösnautserista lähtee takuulla enemmän karvaa kuin esimerkiksi cottonista, vaikka se olisikin pitkässä turkissa. Cottonista karvaa ei lähde nimeksikään.

Noita nuoria tai aikuisia kodinvaihtajia voisi kysellä myös kiinnostavan rodun kadvattajikta tai kyseisen rodun fb-palstalta. Tuolla facessa taitaa olla kaikkein aktiivisin toiminta nykyään. Itsellä on keskikokoinen villakoira ja villakoirillekin löytyy useita fb-palstoja ja ihan erikseen palsta mm. pentuja ja nuoria/aikuisia villakoiria myydään/sijoitetaan. Luulisin, että monesta muustakin rodusta löytyy samanlaisia. Mekin otetaan ehkä jonkun ajan päästä nyt 10kk ikäiselle toinen villakoira kaveriksi mutta nyt raskaan pentuajan jälkeen tuntuu, että ei toista pentua vähään aikaan, ehkä juuri nuorehko kodinvaihtaja. Toki voi olla, että kun aikaa menee, niin pentuajan vaativuus unohtuu ja ollaan taas pentukuumeessa...

Mutta joo, jos perheessä on pieniä lapsia, niin kannattaa oikeasti harkita nuoren aikuisen, lapsiin tottuneen koiran hankintaa ehkä jopa mieluummin kuin pennun. Pennun tulo vastaa ihan vauvan syntymää, se on yllättävän raskasta ja vaativa aikaa, jota ei oikein tajua, ennen kuin sen taas kokee... meilläkin on aiemmin ollut kaksi koiraa eikä nyt edes ole pieniä lapsia vaan 10v. ja 13v. Sisäsiisteyskoulutus ja pennun ja nuoren koiran kasvatus penturiehumisiän, näykkimisen, tavaroiden järsimisen, murkkuiän ohi asialliseksi arkikoiraksi on tosi vaativaa ja jos samalla pitää huolehtia monesta lapsesta ja mukana on esim. niinkin pieni kuin 3v., kannattaa miettiä! Pentu on toki ihana mutta vaatii todella paljon.

Teille sopivia rotuja voisivat omasta mielestä olla vaikkapa juuri esim. cottoni, havanna, keskikokoinen villakoira, novascotian noutaja, kooikerhunde, mittelspitz tai kleinspitz. Villakoira on älykäs, helppo kouluttaa, aika vilkas ja leikkisä vanhaksi asti, ylrrnäs hyvin sosiaalinen ja lapsiystävällinen (etenkin, jos on tottunut lapsiin pienestä saakka) ja turkki on aika helppohoitoinen, jos sen pitää lyhyessä kotiturkissa. Itse pesen koiran parin kolmen viikon välein, leikkaan trimmerillä kasvot, tassukarvat, hännänalusen siistiksi ja muu turkki sitten tarpeen mukaan klipsutellaan saksilla lyhyeksi tai sen voi ajaa leikkurillakin sopivaan pituuteen. Tai voi käyttää trimmaajalla esim. 3kk välein. Turkista ei lähde yhtään karvaa eikä koira haise kosteanakaan "koiralle". Pidempää turkkia pitää harjata ja hoitaa enemmän, ettei turkki ala huopaantua pohjasta. Cottoni on myös tosi ihana rotu, meillä on naapurissa sellainen. Sekin pidetään lyhyessä arkiturkissa.

Älä ota rotukoiraa, ne on sairaita ja lähestulkoon kaikki ylijalostettuja.

Yksi vaihtoehto on pyytää tuttujen koiria hoitoon ja tutustua eri koirarotuihin.

Tai käykää jossain koiraharrastuspaikassa tai koirapuistossa katsomassa, millaisia koiria siellä kulkee ja jutelkaa omistajien kanssa. Toki koira voi olla vaikka nuori, pienikokoinen sekarotumixikin mutta rahastusmielessä tehtyjä pentutehtailun tuloksia kannattaa ehdottomasti välttää. Se, että koira on sekarotuinen, ei välttämättä tee siitä yhtään terveempää, koska se voi huonolla tuurilla periä kaikki taustarotujen ongelmat (vaikka allergian, silmäsairauden ja huonot lonkat). Koiran pitää olla terve, lapsiin tottunut, sisäsiisti ja hyvätapainen. Esim. juuri allergian tms. takia etsii uutta kotia, ei rahastusmielessä tai ongelmallisen käytöksen takia. Ekaksi koiraksi lapsiperheeseen ei kannata missään nimessä ottaa mitään varsinaista rescuekoiraa.

Kultainennoutaja, vaikka onkin isohko, niin kiltti kuin mikä. Hirmu kuuliainen ja helposti oppiva ja sopii hyvin lapsiperheisiin. Eikä turhia haukukkaan.

Labradori on toinen, kiltti ja lapsiystävällinen. Tarvitsee paljon aktiviteetteja.

Labbiksenomistaja kirjoitti:

Kultainennoutaja, vaikka onkin isohko, niin kiltti kuin mikä. Hirmu kuuliainen ja helposti oppiva ja sopii hyvin lapsiperheisiin. Eikä turhia haukukkaan.

Labradori on toinen, kiltti ja lapsiystävällinen. Tarvitsee paljon aktiviteetteja.

Minulla on kokemusta molemmista roduista.

Labbis on paljon energisempi ja tarvitsee paljon liikuntaa/aktiviteettia. Rakastaa myös muita ihmisiä ja koiria (voi olla joskus ongelma).

Kultainennoutaja taas meillä oli todella rauhallinen. Lenkillä pystyi aina pitämään irti (ei välittänyt muista toisin kuin kuin labbis) jatkoi siis matkaa eikä edes katsonut vastaan tulevia koiria. Meidän labbis menisi aina muiden luokse, joten ei voi pitää vapaana

Lähinnä ehkä se altiivisuus on se ero. Toki kultsi jaksaa mennä pitkiä lenkkejä jne. mutta labbis suorastaan vaatii sitä.

Jos sinusta ap ei ole joka päiväksi sellasta 2h lenkkikaveria niin ottakaa mielummin kultsi. Molemmat rodut ovat kyllä ihania :) eivätkä ole sairaita ja ovat TODELLA kilttejä

Vierailija kirjoitti:

Labbiksenomistaja kirjoitti:

Kultainennoutaja, vaikka onkin isohko, niin kiltti kuin mikä. Hirmu kuuliainen ja helposti oppiva ja sopii hyvin lapsiperheisiin. Eikä turhia haukukkaan.

Labradori on toinen, kiltti ja lapsiystävällinen. Tarvitsee paljon aktiviteetteja.

Minulla on kokemusta molemmista roduista.

Labbis on paljon energisempi ja tarvitsee paljon liikuntaa/aktiviteettia. Rakastaa myös muita ihmisiä ja koiria (voi olla joskus ongelma).

Kultainennoutaja taas meillä oli todella rauhallinen. Lenkillä pystyi aina pitämään irti (ei välittänyt muista toisin kuin kuin labbis) jatkoi siis matkaa eikä edes katsonut vastaan tulevia koiria. Meidän labbis menisi aina muiden luokse, joten ei voi pitää vapaana

Lähinnä ehkä se altiivisuus on se ero. Toki kultsi jaksaa mennä pitkiä lenkkejä jne. mutta labbis suorastaan vaatii sitä.

Jos sinusta ap ei ole joka päiväksi sellasta 2h lenkkikaveria niin ottakaa mielummin kultsi. Molemmat rodut ovat kyllä ihania :) eivätkä ole sairaita ja ovat TODELLA kilttejä <3

siis ”aktiivisuus on se ero” :)

Minulla on ollut 2 kultaistanoutajaa, ja vaikka olivat/ovat (toisesta jo aika jättänyt) ihania ja mielestäni aivan nappivalintoja lapsiperheeseen, aktiivisuuden ja helppouden suhteen erot olivat todella suuret.

Ensimmäinen (uros) oli elämänsä ensimmäiset 4-5 vuotta todella energinen ja riittävän tekemisen puuttuessa keksi itselleen puuhaa. Söi seiniä, vaatteita, kenkiä ja huonekaluja. Oli kuitenkin muuten todella kiltti ja helppo kouluttaa. Iän myötä rauhoittui kuitenkin.

Nykyinen narttumme (kohta 10 v) on pennusta pitäen ollut rauhallisuuden perikuva. Mitään ei ole koskaan tuhonnut, ja pärjää hyvinkin vähällä tekemisellä. Tykkää ja jaksaa kuitenkin touhuta vaikka loputtomiin omien ihmisten kanssa. Yhtä kiltti ja helppo kouluttaa kuin uros, mutta ehkä asteen blondimpi...

Molemmat äärettömän ihmisrakkaita ja koskaan ei ole ollut ongelmia toisten koirien tai muitten lemmikkieläinten kanssa. Nartun paras karvakaveri oli pentuaikana tyttäreni marsu, joka sai nukkua koiran kainalossa. Narttu on myös hoitanut pari pentuetta löytökissoja ja -koiria, vaikka ei ole omia pentuja saanut.

Karvaahan näistä lähtee ja kokokaan ei ole hirveän pieni, mutta muuten ovat kyllä aivan loistava valint lapsiperheeseen.

Toisaalta meillä on nyt vuoden ikäinen russelityttö, joka on täysin yllättäen ollut aivan yhtä helppo pentu kuin kultsunarttu, ja vähintään yhtä ihmisrakas kuin kultsut. Ei hauku, ei häsellä, käyttäytyy äärettömän rauhallisesti jopa taaperoiden seurassa, ja on todella miellyttämisenhaluinen. Eli ei se aina ole rodusta kiinni vaan yksilöstä ja koulutuksesta. Kodinvaihtaja voi tosiaan olla ihan varteenotettava vaihtoehto jos mahdollisesti raskas pentuaika lapsiperheessä mietityttää. Silloin kyllä täytyy olla 100% varma siitä, että vastapuoleen voi luottaa. Ei olisi ensimmäinen kerta kun ongelmakoira annetaan eteenpäin kilttinä ja vaivattomana yksilönä.

Jos otatte koiran (jota kannattaa ahkerasti vielä miettiä, myös sitä, olisiko koiralle enemmän aikaa ja käsiä, jos sen ottaa vasta, kun pieninkin lapsista on kouluiässä), niin ottakaa oikeasti seurakoiraksi jalostettu rotu. Ei metsästystaustaista, terrieritaustaista, paimentaustaista koiraa. Niillä on perimänmukaiset vietit, joista yleensä koituu ongelmia kiireisessä, koirakokemattomassa lapsiperheessä. Juu, metsästystaustainen vetää, innostuu hajuista, karkailee. ..Juu, terrieri näykkii, repii, on ärhäkkä, itsenäinen ja itsepäinen. Juu, paimenkoira jahtaa ja näykkii juoksevia ja kiljuvia lapsia, saattaa jahdata ja vaania autoja, polkupyöriä, juoksijoita, saattaa olla maanisen pallohullu. Nämä ovat koiraan jalostettuja taipumuksia eivätkä ne häviä kokonaan vaikka koira seurakoiraksi otetaankin. Koirassa se ongelma i yleensä ole, ongelma on siinä, että koira otetaan vääränlaiseen ympäristöön ja taustoihin ei ole perehdytty tarpeeksi.

Miettikää tarkasti etukäteen ja jos haluatte kivan pienen seurakoiran, ottakaa sellainen (esim. juurikin cottoni). Ei terrieriä, mäyräkoiraa, labbista, shelttiä...

Westieillä on paljon allergiaa, eli jos terrieri miellyttää niin cairnterrieri voisi olla vaihtoehto :) Mukavia pikkukavereita, sosiaalisia ja usein tulevat toimeen muiden koirienkin kanssa. 

Unohtaisin labbikset ja kultaisen noutajan, suosittelen pienempää koiraa jota lapsetkin voivat taluttaa lenkeillä. 

Moi, valitkaa ennen kaikkea terve rotu asiantuntevalta kasvattajalta. Myös vakuutusmaksuissa on rotukohtaisia eroja, jos aiotte vakuuttaa koiranne.

Meillä on sileäkarvainen kettuterrieri, tuli perheeseen kun lapset olivat 4 ja 6 v. Edellinen samanrotuinen oli jo perheessä kun esikoinen syntyi, sopeutui hyvin vauva- ja taaperoarkeen. Rotu on älykäs, lyhytkarvainen, haluaa ja jaksaa olla mukana touhuamassa, pitkäikäinen, ei hauku turhaan. Pieninä miinuksina itsepäisyys, metsästysvietti ja nirsous "koirakavereiden" valinnassa eli ei tule automaattisesti toimeen kaikkien muiden koirien kanssa. Sopii mielestäni perheelle, joka ulkoilee, ei sovi "sohvaperunoille". Sopii myös erilaisiin "koiraharrastuksiin" metsästyksen ohella. Ekan koiran kanssa harrastin agilitya, tämän nykyisen kanssa jäljestämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Welsh corgi tai göötanmaanpystykorva. Ovat iloisia, reippaita koiria. Hiukan kyllä omapäisiä ja tarvivat johdonmukaista käsittelyä, mutta jos tällainen onnistuu niin niistä saa kuvan perhekoiran. Lapsen ulkoilutettavaksi eivät kyllä sovi.

Minkäikäisen lapsen? Kyllä nyt kouluikäinen yhden corgin ulkoiluttaa, itse 8-9-vuotiaasta lähtien vein naapurin kahta corgia ulos, ei mietitty, pärjääkö kahden koiran kanssa. Mikä on nykyään eri tavalla, lasten tai koirien kanssa?

Meille tuli corgi, kun lapset olivat 7 ja 9 v. Hyvin sujui lapsilta koiran ulkoiluttaminen. Corgi tarvitsee tosi paljon aktiviteettiä, mutta on varma paimen, joka pitää perheestä huolta.

Paras tähän on mäyräkoira. Soveltuu myös metsästykseen.

Vierailija kirjoitti:

Omia kokemuksia

Cavalier meillä oli kun itse olin lapsi. Ei hauku, tosi seurallinen ja lapsia rakastava rotu. Ei vaadi älyttömiä lenkkejä perus ulkoilua.

Mopsi löytyy muutamalta läheiseltä lapsiperheeltä. Suloisia tapauksia ja lapsien seurassa viihtyvät.

Meillä on ollut lasten ollessa ihan pieniä chihuahuoita nämä voivat olla haukkuherkkiä, mutta oikein seurallisia pieniä tapauksia ja meillä myös metsälenkeillä viihtyivät.

Nyt löytyy tiibetinspanieli ja tämä ehkä omasta mielestäni paras rotu lapsiperheeseen. Seurallinen, pieni, mutta ei liian. Tykkää leikkiä ja ulkoilla. Ei hauku ja on sellainen joka itse hakeutuu lasten lähelle paijattavaksi.

Nää on kaikki sairaita rotuja, joiden aivot ja silmät ei mahdu päähän ja kärsivät hengitysvaikeuksista! Ottakaa pliis terverakenteinen koira!!

Vierailija kirjoitti:

Bichon havanais ja cavalier kingcharlesinspanieli ovat melko helppoja rotuja, varsinkin ensikoiraksi :)

Muita sopivia voisi olla esimerkiksi cockerspanieli ja (kääpiö)pinseri. 

Koiraa ottaessa ei tosin kannata kuitenkaan ottaa ainoaksi kriteeriksi mahdollisimman helppoa koiraa, koska rotu kuin rotu vaatii tapakasvatuksen ja aikaa, varsinkin ensimmäisen vuoden aikana. 

Esimerkiksi villakoira, cockeri, perro ja sheltti ovat tällä hetkellä todella kovassa suosiossa, mikä näkyy joidenkin koirien hermorakenteessa ja luonteessa ongelmina, hyvän pennun saaminen saattaa siis kestää melko kauankin. Facebookin roturyhmiin liittymällä saa yleensä melko hyvän kokonaiskuvan harkinnassa olevasta rodusta.

Älä vaan cavalieria ota, ovat yksi sairaimmista roduista. Jalostettu niin, että aivot tursuavat kallosta, eivät mahdu. Voi raukkoja :(

Puolet kommentoijista varmaankin suosittelee sitä koiraa mikä itsellä on, se oma koirahan on "aina" se maailman paras koira ja rotu :).

Tehkää koirarotutesti - millainen koira sopii juuri teidän elämäntilanteeseen, tällä pääsee jo aika pitkälle. https://www.hankikoira.fi/rotutesti