Suosittele koirarotua lapsiperheeseen, perheen ensimmäiseksi koiraksi

Vierailija kirjoitti:

Mieluummin vähän pienempi koira, tai max. keskikokoinen. Ihan seurakoiraksi kotiin, lenkeille, metsään, ei siis näyttelykoiraksi. Ehdotelkaa rotuja!?

Onko teidän perheellänne piha?

Kannattaa aidata se ensimmäisenä koiran käyttöön. Tai edes osa siitä.

Suosittelisin ensimmäiseksi koiraksi jotakin koirarotua millä on matala aktiivisuustaso ja jonka turkki ei tarvitse paljon hoitoa. Vanhuksillekin suositellaan tällaisia koiria.

Vierailija kirjoitti:

Paras tähän on mäyräkoira. Soveltuu myös metsästykseen.

Ap ei ole hakemassa metsästyskoiraa.

Vierailija kirjoitti:

Jos otatte koiran (jota kannattaa ahkerasti vielä miettiä, myös sitä, olisiko koiralle enemmän aikaa ja käsiä, jos sen ottaa vasta, kun pieninkin lapsista on kouluiässä), niin ottakaa oikeasti seurakoiraksi jalostettu rotu. Ei metsästystaustaista, terrieritaustaista, paimentaustaista koiraa. Niillä on perimänmukaiset vietit, joista yleensä koituu ongelmia kiireisessä, koirakokemattomassa lapsiperheessä. Juu, metsästystaustainen vetää, innostuu hajuista, karkailee. ..Juu, terrieri näykkii, repii, on ärhäkkä, itsenäinen ja itsepäinen. Juu, paimenkoira jahtaa ja näykkii juoksevia ja kiljuvia lapsia, saattaa jahdata ja vaania autoja, polkupyöriä, juoksijoita, saattaa olla maanisen pallohullu. Nämä ovat koiraan jalostettuja taipumuksia eivätkä ne häviä kokonaan vaikka koira seurakoiraksi otetaankin. Koirassa se ongelma i yleensä ole, ongelma on siinä, että koira otetaan vääränlaiseen ympäristöön ja taustoihin ei ole perehdytty tarpeeksi.

Miettikää tarkasti etukäteen ja jos haluatte kivan pienen seurakoiran, ottakaa sellainen (esim. juurikin cottoni). Ei terrieriä, mäyräkoiraa, labbista, shelttiä...

Yhdyn tähän täysin. Kokemusta minulla on laajasti palvelus-, metsästys-, paimen- ja seurakoirista. Törmännyt moneen "ongelmakoiraan", joiden probleemat johtuivat juurikin yllämainituista syistä.

Ehdottomasti kodin vaihtaja. Me hankimme koiran apulan kautta seitsemän vuotta sitten. Koira oli silloin kolmevuotias. Entinen omistaja joutui luopumaan koirasta erittäin vaikeiden allergiaoireiden takia. Saimme oikein unelmakoiran eikä rasittavaa pentuaikaa tarvinnut kokea.

Vaikka hankkii aikuisen, mahdollisesti sekarotuisen, on koira valittava huolella. Monenlaisia myyjiä löytyy.

Hyvää loppuelämän kotia kaipaavia koiria on paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akita. Koiran näköinen, eikä puudeli pehmolelu-koira.

Kerran koirapuistossa tollanen hyökkäs meidän todella kiltin labbiksen päälle. Meidän koira siis kävi ystävällisesti haistamassa ja tämä koira heti lähti haukkuen jahtaamaan. Onneksi omistaja sai kiinni.

Sai kyllä meidän pentu sellasen sydärin..

En suosittele tuon perusteella

Akita on rotuja, jotka saisi kieltää tai laittaa luvanvaraiseksi. Ihan kuin tavallinen ihminen tarvisi suojeluhaluista koiraa, kun suojeluvietti on kaikilla koirilla tarvittaessa ja rotukuvauksessa mukana se ennakoi jo ongelmaa. Lisäksi pidättyvyys vieraiden kanssa ja vihamielisyys toisia koiria kohtaan on ISO ongelma. En tunne kuin ongelma-akitoita. Useimmat on haihattelijoiden ottamia, jotka ovat lapsellisesti katsoneet sen elokuvan, jossa IIIHANA ja uskollinen akita kävi siellä juna-asemalla.

Esim. tutut joutui lopettamaan akitansa käytöksen vuoksi ja kyse oli fiksuista ja kokeneista aikuisista ihmisistä. Toisen tutun koiran akita raateli aivan kamalaan kuntoon, omistajan ei riittänyt voimat pitää kiinni koiraa, joka halusi käydä tämän tutun koiran kimppuun. Eikä kauaa ole, kun lehdestä luettiin tästä akitasta, joka raateli naapurin.

Yleisemmällä tasolla sanoisin, että lapsiperheeseen ei tule ottaa suojeluhaluista, itsenäistä tai vieraita kohtaan epäluuloista koiraa. Lapsiperheissä käy vieraita lapsia, jopa ilman aikuisten läsnäoloa. Hyvinkin koulutettu koira voi aikuisten puuttuessa kotoa tulkita tilanteita todella kummallisesti. Itse en päästäisi omaa 9-vuotiasta kyläpaikkaan, jossa on näitä tiettyjä rotuja ja vanhemmat ei ole kotona. Hankala koira on sosiaalinen rajoite omille lapsille ja muutenkin saatte aina sydän syrjällään vahtia sitä pommianne vieraiden läsnäollessa.

Tolleri eli Novascotiannoutaja, <3 meillä lapset 8-v ja 12-v, isompi lenkkeilyttää koiraamme itsenäisesti. Luonteeltaan on todella lapsirakas, ihmisläheinen ja kaikessa puuhassa mukana. Erityisesti lasten pallopeleissä rakastaa olla mukana juoksemassa.

Staffhordshirenbullterrierit eli staffit on tosi kivoja, meillä on sellainen. Suosittelen!

Ääni Cottonille! Sopivan kokoinen seurakoira lapseperheeseen.

Tutustu myös tanskalais-ruotsalaiseen pihakoiraan. Lyhytkarvainen, seurallinen ja terve rotu.

Vierailija kirjoitti:

Kleinspitz on kyllä hyvä rotu, mutta vähän kovaluonteinen.

Sheltti on hieno vaihtoehto.

Volpino Italiano on kuin Japanin pystykorva jolla on aivot.

Muista myös koulutus sekä lapsille että koiralle. Mitä muuta teet vuonna 2033 koirasi hautaamisen lisäksi? Nämä elävät 15 vuotta ja koko ajan ne  pitää ottaa kaikessa huomioon. 

Kleinspitz ja Volpino Italiano ovat käytännössä miltei sama rotu ja Japaninpystykorvakin on läheistä sukua. Kleinit on helppo opettaa haukkumattomiksikin, eikä haukku ole muutoinkaan mitenkään hysteeristä. Ne ilmottavat asioita ja juttelevat, mutta lopettavat lyhyeen eivätkä räksytä muuten vaan. Moniin muihin haukkuherkkiin rotuihin ei voi verratakaan, kerrostaloo sopeutuvat oikein mainiosti.

Kannattaa kuitenkin rodusta huolimatta keskittyä kunnolla koulutukseen! Huonosti koulutettu koira kuin koira voi olla peto.

Vierailija kirjoitti:

Volpino Italiano on kuin Japanin pystykorva jolla on aivot.

Mahtava kuvaus 😂

lelukoira

Ottakaa beagle. Iso koira pienessä koossa. Persoonallisia, turkki helppohoitoinen ja soveltuu moneen käyttöön. Ei tarvi välttämättä metsästää.

Vierailija kirjoitti:

Staffhordshirenbullterrierit eli staffit on tosi kivoja, meillä on sellainen. Suosittelen!

Staffordshirenbullterrierit eli staffit ovat ihania, mutta eivät sovi jokaiselle varsinkaan ensikoiraksi. Meillä staffi tosin ensikoirana, ja aivan loistava tapaus. On mielestäni kuitenkin ns. normistaffia kiltimpi ja rauhallisempi.

Mutta jos on osaamista kouluttamisen kanssa, saa staffista loistavan kaverin niin aikuisille kuin lapsillekkin. Lasten ulkoilutettavaksi ei staffista tosin ole, on vahva koira. Plussina ainakin ihmisläheisyys ja -rakkaus, kova kipukynnys eikä ole säikky (kovat kiljahdukset yms. äänet ei säikäytä) ja karvaa ei irtoa paljon ja omaa helppohoitoisen turkin.

Staffia saattaa joutua jonottamaan vuodenkin, sillä on suosittu rotu. Kannattaa ottaa vain rekisteröity koira, sillä tällöin ei tule tukeneeksi pentutehtailua, joka valitettavasti staffien parissa ei ole harvinaista. Pentutehtailua ei tietenkään tule tukea mitään muutakaan koiraa ostaessa!

Joko ihan "pehmo" tai jos haluaa ääntä löytyy ns. paristokäyttöisiä, jotka haukkuvat ja tekevät jopa "voltin".

Älkää vaan ihmeessä ostako koiraa vain lasten toiveesta ja lupauksesta osallistua SEN ulkoilutukseen. Hyvä vinkki on ollut, hankkia koiran talutushihna eteisen naulaan ja vaikkapa kolme kuukautta seurata, kuinka aktiivisesti lapset sen kanssa tuollaisen 15- 30 minuutin kävelylenkin JOKA (satoi/paistoi/aamuin illoin) päivä tekevät.

Cockerspanieli. Mukava, vilkas, kiinnostunut kaikista ja kaikesta, vähähaukkuinen, melko helposti koulutettava, aina iloinen ja viihtyy ihmisten parissa. Pysyy irti ns haulukon kantaman päässä vaikka onkin lintukoira, toki koulutusta vaatii. Kulkee autossa jalkatilassa tarvittaessa ja takakontistakin ei vie kuin puolet häkin kanssa. Miinusta minusta tuo turkki, mutta pentukarvan vaihdon jälkeen harjaus kerran viikossa ja trimmaus n kahden-kolmen kuukauden välein. Kirjavissa mun kokemuksen mukaan hieman vilkkaampia yksilöitä. Itsellä yksi sellanen. Suosittelen. :)

Toisena vaihtoehtona mietin villakoiraa. Suht samat ominaisuudet kun yllä, paitsi ei karvanlähtöä ja turkki pitääkin sen vuoksi trimmata säännöllisesti.

Ja trimmauksen voi halutessaan tehdä itse alun opettelun jäökeen, ainakaan kun ei näyttelyyn vie . :) Koiran kun koiran kanssa suosittelen pentukoulua, koska vahvistaa omistajan ja koiran yhteistyötä kaikin tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei kiitos paljon vastauksista! Lisääkin mielipiteitä luen innolla, joten antakaa tulla vaan! :)

Havannankoiraa ja Maltankoiraa vähän jo olemme miettineetkin vaihtoehtoina. Mites Glen of imaalinterrieri? Vai onko terrieri liian haastava? Entä karkeakarvainen mäyräkoira?

Bichon/bolognese/cottoni/havanna/maltankoira/vastaavanlainen pikkuinen karvakuono sopii oikein hyvin seurakoiraa etsivälle aloittelevalle koiranomistajalle. Cavalier olisi myös täyden kympin valinta, mutta hälyttävän huonon terveystilanteen vuoksi en lähtisi suosittelemaan kenellekään. 

Mäyräkoirat ovat varsin täpäköitä pakkauksia, en ihan heti lähtisi kovin kokemattomalle suosittelemaan. Sen verta villejä tarinoita tutuilta mäyräkoiraihmisiltä jatkuvasti kuulee, että niistä voisi kirjoittaa menestyskirjan jos toisenkin :)

Myöskään mitään metsästyskoiraa tai akitaa ei kannata näillä kriteereillä edes ajatella, mutta näiden ehdottajat tuskin/toivottavasti olivat edes tosissaan.

Onnea etsintöihin! :)

Höpöhöpö, hyvin voi ja uskaltaa cavalieria suositella. Muistaa vain (luonnollisestikin!) ottaa hyvin selvää tulevan pennun vanhempien ja mielellään myös isovanhempien yms. terveydestä, ja että on varmasti tutkittuja ja terveeksi todettuja. Jokaisella rodulla on kuitenkin omat sairautensa, ihan jokaisella.

   Minulla on ollut useita cavalier kingcharlesinspanielieja ja voin sanoa että ne ovat maailman ihanimpia luonteeltaan.  Eivät yleensä hauku turhia jaksavat kävellä jos niin omistaja haluaa tehdä mutta eivät vaadi pitkiä lenkkejä jos ei ole tilaisuutta lenkittää.   Sairauksia on tietty kuten esim. sydänvaivat jotka alkavat sitten vanhana jos yleensä tulevat.  Meillä on ollut pari cavalieria lääkityksessä pari viimeistä vuottaan.  Mutta tabletti vain juustopalan tai kinkkupalan tai voinokareen sisään ei se nyt mikään niin kauhea työ ole.

Cavalieria ei tarvitse välttämättä kouluttaa koska se on niin helppo tapaus luonteeltaan.   Herkkä ja taipuisa ja hyvä lasten kanssa. Tietysti on opetettava ulos tarpeilleen mutta sehän on jokaisen pennun kohdalla.

Kuitenkin jos otatte niin ottakaa hyvästä kennelistä ja tarkistakaa että pennun vanhemmat on kuvattu;  lonkat ja MRI -kuvaus tehty eli niskan/pään  mahdollinen syringomyelia on pois todettu ja että ei ole periytyviä sydäntauteja.  Jotkut mainostavat jo näitä kuvauksia ilmoituksissaan kun luette kenneleistä tietoja.  Samalla rahalla saa terveistä vanhemmista olevan pennun.  Älkää ottako halpoja pentuja jotka on selvästi tehtailtuja.

Vierailija kirjoitti:

Tutustu myös tanskalais-ruotsalaiseen pihakoiraan. Lyhytkarvainen, seurallinen ja terve rotu.

Oo, tunnen yhden tälläisen. On aivan ihana koira, paras ikinä!!!!