Lue keskustelun säännöt.
Suosittele koirarotua lapsiperheeseen, perheen ensimmäiseksi koiraksi
Mieluummin vähän pienempi koira, tai max. keskikokoinen. Ihan seurakoiraksi kotiin, lenkeille, metsään, ei siis näyttelykoiraksi. Ehdotelkaa rotuja!?
Kommentit (409)
Cavalier king charlesin spanieli!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Cavalier king charlesin spanieli!
Sairaimpia rotuja mitä on! Aivot ei mahdu kalloon.
Paras olisi kun antaisitte jollekin aikuiselle koiralle kodin.
Älä ainakaan tosiaan ota cavalieriä. Mainostetaan lapsiperheille, mutta suurimmalla osalla koirista aivot eivät mahdu kalloon, seurauksena iän myötä paheneva kamala aivosairaus. Kuuden tai seitsemän vuoden ikään mennessä 70 prosenttia cavaliereistä oireilee ja kärsii tuskia eikä tautiin ei ole parannusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Akita. Koiran näköinen, eikä puudeli pehmolelu-koira.
Kerran koirapuistossa tollanen hyökkäs meidän todella kiltin labbiksen päälle. Meidän koira siis kävi ystävällisesti haistamassa ja tämä koira heti lähti haukkuen jahtaamaan. Onneksi omistaja sai kiinni.
Sai kyllä meidän pentu sellasen sydärin..
En suosittele tuon perusteella
Länsiylämaan terrieri eli westie.
Aika passeli lapsiperheeseen.
Karva on helppo nyppiä 4 krt/vuosi ja harjata puhtaaksi.
Tykkää tekemisestä. Helppo kouluttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akita. Koiran näköinen, eikä puudeli pehmolelu-koira.
Kerran koirapuistossa tollanen hyökkäs meidän todella kiltin labbiksen päälle. Meidän koira siis kävi ystävällisesti haistamassa ja tämä koira heti lähti haukkuen jahtaamaan. Onneksi omistaja sai kiinni.
Sai kyllä meidän pentu sellasen sydärin..En suosittele tuon perusteella
Kävin vielä googlettamassa rodun ja näin siellä lukee:
”Vieraisiin koiriin se suhtautuu usein dominoivasti, eikä sitä pidä päästää tutustumaan niihin ellei kyseessä ole jo ennestään tuttu koira, jonka kanssa sen tiedetään tulevan toimeen. Voimiensa ja suuren kokonsa vuoksi se voi olla tulistuessaan hyvin vaikea hallita. Sen vuoksi sitä ei tulisi antaa lasten lenkitettäväksi”
Eli EI TODELLAKAAN varsinkaan ensimmäiseksi koiraksi lapsiperheeseen! Luultavasti myös tuon takia kävi päälle. (Ja kyseessä oli tosiaan sellanen yli 40kg uros vastaan meidän 20kg pentu..)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akita. Koiran näköinen, eikä puudeli pehmolelu-koira.
Kerran koirapuistossa tollanen hyökkäs meidän todella kiltin labbiksen päälle. Meidän koira siis kävi ystävällisesti haistamassa ja tämä koira heti lähti haukkuen jahtaamaan. Onneksi omistaja sai kiinni.
Sai kyllä meidän pentu sellasen sydärin..En suosittele tuon perusteella
Kävin vielä googlettamassa rodun ja näin siellä lukee:
”Vieraisiin koiriin se suhtautuu usein dominoivasti, eikä sitä pidä päästää tutustumaan niihin ellei kyseessä ole jo ennestään tuttu koira, jonka kanssa sen tiedetään tulevan toimeen. Voimiensa ja suuren kokonsa vuoksi se voi olla tulistuessaan hyvin vaikea hallita. Sen vuoksi sitä ei tulisi antaa lasten lenkitettäväksi”
Eli EI TODELLAKAAN varsinkaan ensimmäiseksi koiraksi lapsiperheeseen! Luultavasti myös tuon takia kävi päälle. (Ja kyseessä oli tosiaan sellanen yli 40kg uros vastaan meidän 20kg pentu..)
Taas täällä alkaa tämä koko rodun mustamaalaus jonkun luetun tai yksittäistapauksen perusteella. Hävetkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käykää koiranäyttelyssä ja jutelkaa ihmisille. Siellä näkee hyvin eri rotujen kokoerot ja voi tulla vastaan se kiva rotu juuri itselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akita. Koiran näköinen, eikä puudeli pehmolelu-koira.
Kerran koirapuistossa tollanen hyökkäs meidän todella kiltin labbiksen päälle. Meidän koira siis kävi ystävällisesti haistamassa ja tämä koira heti lähti haukkuen jahtaamaan. Onneksi omistaja sai kiinni.
Sai kyllä meidän pentu sellasen sydärin..En suosittele tuon perusteella
Kävin vielä googlettamassa rodun ja näin siellä lukee:
”Vieraisiin koiriin se suhtautuu usein dominoivasti, eikä sitä pidä päästää tutustumaan niihin ellei kyseessä ole jo ennestään tuttu koira, jonka kanssa sen tiedetään tulevan toimeen. Voimiensa ja suuren kokonsa vuoksi se voi olla tulistuessaan hyvin vaikea hallita. Sen vuoksi sitä ei tulisi antaa lasten lenkitettäväksi”
Eli EI TODELLAKAAN varsinkaan ensimmäiseksi koiraksi lapsiperheeseen! Luultavasti myös tuon takia kävi päälle. (Ja kyseessä oli tosiaan sellanen yli 40kg uros vastaan meidän 20kg pentu..)
Taas täällä alkaa tämä koko rodun mustamaalaus jonkun luetun tai yksittäistapauksen perusteella. Hävetkää.
Ap haluaa koiran lapsiperheeseen ja koira olisi vielä ihan ensimmäinen. Ihan netistä lukemalla voi todeta, että tämä rotu ei sovi ensimmäiseksi koiraksi. Kyllä itse ainakin valitsen koiran ihan yleisesti sen luonteen perusteella.
Netissä sanotaan, että ei sovi ensimmäiseksi koiraksi niin en lähtisi sitä sitten ottamaan. Turhaa arpapeliä, että ”tuleekohan meille kiltti pentu?”
Toki varmasti on myös ihania akitoja. Enkä ollut mustamaalamassa rotua. Jos itselläni on tälläinen kokemus rodusta, niin tottakai sen mainitsen :) toki sinä ihana akitan omistaja voit siellä marmattaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akita. Koiran näköinen, eikä puudeli pehmolelu-koira.
Kerran koirapuistossa tollanen hyökkäs meidän todella kiltin labbiksen päälle. Meidän koira siis kävi ystävällisesti haistamassa ja tämä koira heti lähti haukkuen jahtaamaan. Onneksi omistaja sai kiinni.
Sai kyllä meidän pentu sellasen sydärin..En suosittele tuon perusteella
Kävin vielä googlettamassa rodun ja näin siellä lukee:
”Vieraisiin koiriin se suhtautuu usein dominoivasti, eikä sitä pidä päästää tutustumaan niihin ellei kyseessä ole jo ennestään tuttu koira, jonka kanssa sen tiedetään tulevan toimeen. Voimiensa ja suuren kokonsa vuoksi se voi olla tulistuessaan hyvin vaikea hallita. Sen vuoksi sitä ei tulisi antaa lasten lenkitettäväksi”
Eli EI TODELLAKAAN varsinkaan ensimmäiseksi koiraksi lapsiperheeseen! Luultavasti myös tuon takia kävi päälle. (Ja kyseessä oli tosiaan sellanen yli 40kg uros vastaan meidän 20kg pentu..)
Taas täällä alkaa tämä koko rodun mustamaalaus jonkun luetun tai yksittäistapauksen perusteella. Hävetkää.
En ole sama kelle vastasit
”Voimiensa ja suuren kokonsa vuoksi se voi olla tulistuessaan hyvin vaikea hallita”
Tuosta voi ihan jokainen tehdä omat päätökset, että onko rotu juuri ap:lle sopiva (nuorin lapsikin vasta 3v). Yleensä wikipedia antaa yleisen kuvaukset rotujen luonteesta ja jos siellä kerran noin sanotaan niin ei ole luultavasti yksittäistapaus. Kyllä varmasti on niitä agressiivisia labbiksiakin, mutta ei ole niin yleistä, että wikipedia siitä oikeen erikseen mainitsisi.
Vierailija kirjoitti:
Hei kiitos taas monipuolisista vastauksista.
Lapsemme ovat nyt 10, 8 ja 3 v. Useamman kuukauden olemme tätä koira-asiaa miettineet, ja varmasti menee vielä toiset mokomat kuukaudet ennen kuin mitään päätöstä asian suhteen teemme. Eli emme aio tehdä ratkaisua mihinkään suuntaan hätiköiden. Ja siis voi olla hyvinkin mahdollista, ettemme edes päädy koiraa ottamaankaan. Eli olkaa huoleti.
Olemme hyvin perhekeskeisiä, vietämme paljon aikaa lastemme kanssa, kun siitä joku mainitsi. Aika mielenkiintoinenkin näkökulma sinulla joka kerroit olevasi opettaja, ja että koiraperheissä lapset jäävät usein liian vähälle huomiolle.
Joku kirjoitti että rodulla ei meidän kannaltamme ole juurikaan merkitystä, vaan itse koiralla, ja että voisimme ottaa vaikka jonkun aikuisenkin kodinvaihtajan; mistä kaikkialta tuommoisia voisi etsiä? Entä mistä kautta voisi turvallisesti etsiä sekarotuisia, niitäkin kun ehdoteltiin? Olen aina ajatellut että kasvattajilta suoraan tulisi koira hankkia, ei mistään random-nettipalstoilta.
Lisää mielipiteitä luen vielä innolla!
Ap
Kodinvaihtajia löytyy netistä esim. Apula, facessa esim. ryhmä aikuiset kodinvaihtajat ym. näin pikaisesti. Googlen kautta löytyy lisää. Varsinkin jos pienin lapsista on 3v niin pennun kanssa voi olla tuskaa ensimmäinen vuosi, hyppii, pomppii, puree jalkoja etc. koko ajan kun aikuisen silmä välttää. Jos kuitenkin päädytte johonkin tiettyyn rotuun, voi aikuista yksilöä etsiä esim. facen roturyhmistä. Meidän perheeseen löytyi täydellinen kolmevuotias, perushommat taitava koira kun laitettiin aikoinaan apulaan ilmoitus jossa kuvailtiin millaista koiraa etsittiin :) Kasvattajalta ostettiin, oli kaavaillut koiraa jalostukseen mutta sillä oli ilmennyt pieni jalostuksen estävä terveysongelma (ei vaikutusta arkielämässä) rotu on sellainen etten ikinä olisi osannut ajatella sitä meille mutta ihan täydellinen koira saatiin.
Tsemppiä oikean koiran etsintään :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akita. Koiran näköinen, eikä puudeli pehmolelu-koira.
Kerran koirapuistossa tollanen hyökkäs meidän todella kiltin labbiksen päälle. Meidän koira siis kävi ystävällisesti haistamassa ja tämä koira heti lähti haukkuen jahtaamaan. Onneksi omistaja sai kiinni.
Sai kyllä meidän pentu sellasen sydärin..En suosittele tuon perusteella
Kävin vielä googlettamassa rodun ja näin siellä lukee:
”Vieraisiin koiriin se suhtautuu usein dominoivasti, eikä sitä pidä päästää tutustumaan niihin ellei kyseessä ole jo ennestään tuttu koira, jonka kanssa sen tiedetään tulevan toimeen. Voimiensa ja suuren kokonsa vuoksi se voi olla tulistuessaan hyvin vaikea hallita. Sen vuoksi sitä ei tulisi antaa lasten lenkitettäväksi”
Eli EI TODELLAKAAN varsinkaan ensimmäiseksi koiraksi lapsiperheeseen! Luultavasti myös tuon takia kävi päälle. (Ja kyseessä oli tosiaan sellanen yli 40kg uros vastaan meidän 20kg pentu..)
Taas täällä alkaa tämä koko rodun mustamaalaus jonkun luetun tai yksittäistapauksen perusteella. Hävetkää.
Pakko näin kahden akitan omistajana kommentoida tähän, että totuuden kertominen ei ole mustamaalausta. Akitat ovat pääsääntöisesti dominoivia ja vieraskoira-aggressiivisia ja se on otettava huomioon koiraa hankkiessa sekä koiran kanssa liikkuessa. Toki sosiaalisiakin akitoja on olemassa, mutta ne ovat harvassa. Mahtava rotu, mutta haastava.
Aloittajalle voisin suositella jo esille tuotuja seurakoirarotuja (havannankoira, tiibetinspanieli, coton de tulear jne.). Ottakaa kuitenkin selvää rodun terveystilanteesta ennen koiran hankintaa. Esimerkiksi cavalierista ja lyttykuonoisista roduista ei ole turhaan täällä varoiteltu. Sairas koira tulee yllättävän kalliiksi eikä sairaan koiran omistaminen ole herkkua noin muutenkaan. Tsemppiä koiran hankintaan!
Itselläni kokemusta vaikka minkälaisista koirista kavereiden kautta ja itselläkin ollut.
Cockerspanieleista on kahdenlaisia kokemuksia: 2 ollu älyttömiä adhd-häseltäjiä, jotka tulee kerjäämään huomiota kirjaimellisesti naamalle. Yksi tapaus oli sitten todella rauhallinen :)
Isovanhempien suomenpystykorva haukkui jatkuvasti ja ihan kaikelle.
Havannankoira on seurallinen, hiljainen, helppo koira.
Westie sama, mutta tietysti terrierinä vähän jääräpäisempi.
Italianvinttikoirat leikkisiä, iloisia klovneja :) Pentuna vaan niin heiveröisiä, että lapsiperheessä oltava varovainen. Tarvitsee myös hölmön haalarin talvella :)
Kääpiösnautseri on mukavan kompakti ja menevä pakkaus! Tulee toimeen perus lenkkeilyllä, mutta jaksaa juosta myös vapaana tai fillarin kanssa tai vaikka hiihtokaverina.
Helppo kouluttaa, jotkut saattaa olla jästipäisempiä.
Jackrusselit tarvitsee ihan kamalasti aktiviteettia ja liikuntaa. Tuppaavat haukkumaan.
Nämä siis minun kokemuksiani roduista :)
Welsh corgi tai göötanmaanpystykorva. Ovat iloisia, reippaita koiria. Hiukan kyllä omapäisiä ja tarvivat johdonmukaista käsittelyä, mutta jos tällainen onnistuu niin niistä saa kuvan perhekoiran. Lapsen ulkoilutettavaksi eivät kyllä sovi.
Corgista kokemusta. Hieno koira, mutta karvaa. "Luulin corgillani olevan karvanlähdön kunnes sille tuli se". Jäykkiä karvoja, jotka aaltoilevat kuin vanhan ajan hiuspinni. Sukista täytyi nyppiä karvoja pitkään koiran kuoleman jälkeen. Muita vikoja en muista.
Kooikerhondje
Erittäin kaunis ja energinen rotu. jaksaa kuitenkin säästää energiaansa isännän kanssa olemiseen, ei siis tuhoa kalusteita yksin jäädessään. Helppo kouluttaa, älykäs, iloinen. Uroksen paino n. 15kg
Hei kiitos taas monipuolisista vastauksista.
Lapsemme ovat nyt 10, 8 ja 3 v. Useamman kuukauden olemme tätä koira-asiaa miettineet, ja varmasti menee vielä toiset mokomat kuukaudet ennen kuin mitään päätöstä asian suhteen teemme. Eli emme aio tehdä ratkaisua mihinkään suuntaan hätiköiden. Ja siis voi olla hyvinkin mahdollista, ettemme edes päädy koiraa ottamaankaan. Eli olkaa huoleti.
Olemme hyvin perhekeskeisiä, vietämme paljon aikaa lastemme kanssa, kun siitä joku mainitsi. Aika mielenkiintoinenkin näkökulma sinulla joka kerroit olevasi opettaja, ja että koiraperheissä lapset jäävät usein liian vähälle huomiolle.
Joku kirjoitti että rodulla ei meidän kannaltamme ole juurikaan merkitystä, vaan itse koiralla, ja että voisimme ottaa vaikka jonkun aikuisenkin kodinvaihtajan; mistä kaikkialta tuommoisia voisi etsiä? Entä mistä kautta voisi turvallisesti etsiä sekarotuisia, niitäkin kun ehdoteltiin? Olen aina ajatellut että kasvattajilta suoraan tulisi koira hankkia, ei mistään random-nettipalstoilta.
Lisää mielipiteitä luen vielä innolla!
Ap