Pitäisi laihduttaa (paino yli 100kg ) mutta kun

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikkien tarvitse olla hoikkia. Lihavat on leppoisia.

Oletko itse lihava?

Mulla on vielä elintapojen terveellistämisprosessi kesken, mutta konstini on ainakin pysäyttänyt lihomisen (joka on ollut tosi rajua viime vuodet) ja normalisoinut suhteeni ruokaan. Ensinnäkin keskity siihen, mitä syöt, älä siihen, mitä välttelet. Kannattaa perustaa ruokavalio tuoreille kasviksille ja palkokasveille ym. Kukaan ei ole lihonut yli 100-kiloiseksi paprikalla ja linssikeitolla! Itseäni on auttanut hirveästi kaikkien eläintuotteiden poisjättö. Kun ei syö maitoa tai kananmunia, pois jäävät keksit, maitosuklaat, jätskit jne, joita minulla oli tapana syödä paljon ja usein. Lihakysymyksen kukin ratkaiskoon omantunnon mukaan, mutta kannattaa muistaa, että ainakin nauta ja sika ovat täynnä rasvaa. Proteiineja ei paljoa ihminen tarvitse, ja kasveissa on niitä(kin).

Ylipäänsä: elä niin kuin normaalipainoinen, terve ihminen. Tee ruoka ajatellen, kuinka se sinua ravitsee, mitä kaikkea hyvää siitä saat. Älä suostu vihaamaan ruokaa, vaikka monet ihmedieetit suhtautuvatkin kaikkeen ruokaan kuin itse paholaiseen. On ihan eri asia, syötkö Mäkkärin euron juustoja vai ratatouillea, itsetehtyä pitaleipää jne. Älä jumitu kaloreihin. Esim. pähkinöissä niitä on hurjasti, mutta niitähän ei ahmita niin kuin maitosuklaata, vaan syödään vähän kerrallaan.

Ruokaa ei kannata säännöstellä, että pääsee herkuttelemaan esim. viikonloppuna. Ravitse itseäsi, ja tarve ahminnalle poistuu. Mieti, miten ihanaa on, kun olet muutaman kymmentä kiloa kevyempi ja voit liikkua paljon helpommin, vaatteet eivät purista jne. Ajattele sitä, ja elä tänään sellaista elämää, jota haaveilet viettäväsi hoikkana liikuntoineen jne. Muutama kuukausi, ja olo helpottaa!

Toivottavasti tästä oli apua. ❤ muistakaa, että olette arvokkaita ja ansaitsette hyvää, vaikka olisitte minkä kokoisia! Vaikka voisi ajatella, etteivät tällaiset "pehmeät keinot" auta rajuun ylipainoon, totuus on, että pitkällä tähtäimellä vain ja ainoastaan ne auttavat. Jos on yli satakiloinen, on vikaa myös pään sisällä, ja tärkein työ tehdään siellä.

Kuulostaa siltä, että olet masentunut. Hae alkuun keskusteluapua ihan vaikka terveyskeskuksesta. Mene mukaan vaikka vapaaehtoistoimintaan, jos työnhaulta jää liikaa aikaa syödä ja rötvätä kotona. Ala tehdä pienin askelin hyvää itsellesi. Pieni venyttelyhetki, värikäs salaatti ruuan kylkeen, ylimääräinen ulkoilu tai vaikka kirjastoreissu. Älä jää tv:n ja koneen ääreen. Sinulla on aikaa huoltaa itseäsi, käytä se hyvin. Älä ota paineita kiloista, koita saada parempi mieli ja hyvää oloa muusta kuin herkuista.

Vierailija kirjoitti:

Unohda kokonaan nuo kaiken maailman kuurit ja TAJUA se, että sun täytyy muuttua. Se on loppuelämän rakentamista niin, että voit hyvin kokonaisvaltaisesti. Uskon/tiedän näet, että ohessa saa paljon muuhunkin motivaatiota ja tyytyväistä oloa. (Jostain piiloistaan ilmestyneet miehet ovat yllättäen alkaneet lähestyä, eikä kukaan enää katsele silmiään pyöritellen "muotojani" keskustellessaan kanssani).

Minä aloitin oman uudistukseni sairaalloisista lukemista, jotain 140 kilon päälle  taisi olla. En tarkkaan tiedä, kun en puntarille uskaltanut, ennen kuin oli housut hieman löystyneet.

Koko ajatusmaailma meni ruuasta ja syömisistä uusiksi. Annokset sopiviksi, ei liian pieniksi, ja sellaista ruokaa, mikä pitää terveenä ja pirteänä, eli täytyy katsoa mitä syö. Hyvääkään ei saa unohtaa, joka pv joku pieni ja syntinen on saatava.

Luulin minäkin, etten onnistu ja siirsin asiaa aina vaan eteenpäin, mutta tajusinhan lopulta, että aika vain kuluu, eikä mikään muutu, paitsi että lihon tietenkin ja masennun, ja lopuksi koko arsenaali lihavuuden aiheuttamia sairauksia, kunnes kituminen ja kuolema. Hoitolaitos tai sairaala ei tuntunut fiksulta tavoitteelta.

Mieti, haluatko varmasti kohdella itseäsi noin ja ajattele, kuinka lyhyt  tuo laihdutusaika on elämästäsi. Jos asetat vaikka kahden  vuoden tavoitteen, niin mitä menetät? Hoikan ja normaalipainoisen ruokavalioonkin sisältyy herkkuja, mutta kontrolloidusti, ei siis tarvitse luopua yhtään mistään. Täytyy vaan odottaa.

Mä sain pienen liikuntaa haittaavan ongelman, mutta paino pysyy samassa, enkä ole koskaan nälässä. Nyt siis painan n. 85 kiloa, mikä on ison miehen paino, kun en hirveän pitkäkään ole, mutta taas lähtee, kunhan saan draivin päälle ja itseni liikuntakuntoon. Ja meno on ollut vain kävelyä, kun ei näillä luvuilla juosta eikä pyöräillä. Uimahalliin ei myöskään ole menemistä, koska sirkuspellenä olo ei kiinnosta.

Sinäkin onnistut ihan varmasti, ei mullakaan mitään niin kovaa itsekuria ole, kun kerran itselleni noin valtavan määrän olen painoakin syönyt. Tee suunnitelma, mutta älä orjallista "En mä kuitenkaan, kun en pysty, kun saa noin vähän vaan syödä..." vaan kokeile itsesi kanssa sitä mikä on juuri sinulle parasta. Pikkuhiljaa alkaa homma pelittää, lisäät kasviksia ja raasteita, juot vettä, vähennät "ihan huomaamatta" haitallisia ja turhia ruoka-aineita ja herkkuja, siis kaikkea mitä olet ahminut tai syönyt liikaa. Tiedän kyllä, että ananas ei korvaa mitään syntisen hyvää, mutta ota puolet hedelmää ja vain pikkumakea, aina eteenpäin!

Mun annoskoot ovat nyt ihan sopivat enkä ole koskaan nälässä, kun syön SÄÄNNÖLLISESTI, mikä on oleellinen asia. Jos ateriaväli pitkittyy, on vaikeaa pysyä kohtuudessa.

Usko itseesi, ei tarvita laihdutusleikkauksia, eikä personaltreenaajaa, vaan usko, toivo, pikkuisen sisua ja se yritys! Repsahtaminen kuuluu juttuun! Mussuta vaikka ilta sitä suklaata, mutta nouse seuraavana aamuna rehvakkaasti ylös, pamauta itseäsi persuksille ja tee päivästä parempi. Illalla mietit, että voisi huomisenkin, ja ehkä koko viikon pysyä suunnitelmassa. Tulokset alkavat näkyä aika nopeasti, ja siitä se sitten lähtee. Tsempit ja motivaatiota!  

Hieno kirjoitus.

Kokeile jättää leipä ja pasta pois. Itsellä on riittänyt tuo siihen että mielihalut katoaa. Syön muita hiilareita kyllä, esim. ruoalla perunaa tai riisiä. Aika pieni muutos. Tilalle hedelmiä, maustamatonta jugurttia ja smoothiet. Ei tosiaan tee hirveästi mitään mieli enää, syön vain nälkään.

Voisin olla tämän kokoinen, mutta kun ympäristö ei hyväksy. En ole katsonut itseä kokovartalopeilistä kahteen vuoteen.

Tämä koko ei estä elämästä kotona, mutta ulkomaailmaa välttelen. Ja työttömänä helppoa olla vaan kotona.

Kiitos kommentoijat 40 ja 42, itsekin olen ap:n kokoluokkaa ja nuo kolahtivat.

Ei mitään kitudieettejä tai juttaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Unohda kokonaan nuo kaiken maailman kuurit ja TAJUA se, että sun täytyy muuttua. Se on loppuelämän rakentamista niin, että voit hyvin kokonaisvaltaisesti. Uskon/tiedän näet, että ohessa saa paljon muuhunkin motivaatiota ja tyytyväistä oloa. (Jostain piiloistaan ilmestyneet miehet ovat yllättäen alkaneet lähestyä, eikä kukaan enää katsele silmiään pyöritellen "muotojani" keskustellessaan kanssani).

Minä aloitin oman uudistukseni sairaalloisista lukemista, jotain 140 kilon päälle  taisi olla. En tarkkaan tiedä, kun en puntarille uskaltanut, ennen kuin oli housut hieman löystyneet.

Koko ajatusmaailma meni ruuasta ja syömisistä uusiksi. Annokset sopiviksi, ei liian pieniksi, ja sellaista ruokaa, mikä pitää terveenä ja pirteänä, eli täytyy katsoa mitä syö. Hyvääkään ei saa unohtaa, joka pv joku pieni ja syntinen on saatava.

Luulin minäkin, etten onnistu ja siirsin asiaa aina vaan eteenpäin, mutta tajusinhan lopulta, että aika vain kuluu, eikä mikään muutu, paitsi että lihon tietenkin ja masennun, ja lopuksi koko arsenaali lihavuuden aiheuttamia sairauksia, kunnes kituminen ja kuolema. Hoitolaitos tai sairaala ei tuntunut fiksulta tavoitteelta.

Mieti, haluatko varmasti kohdella itseäsi noin ja ajattele, kuinka lyhyt  tuo laihdutusaika on elämästäsi. Jos asetat vaikka kahden  vuoden tavoitteen, niin mitä menetät? Hoikan ja normaalipainoisen ruokavalioonkin sisältyy herkkuja, mutta kontrolloidusti, ei siis tarvitse luopua yhtään mistään. Täytyy vaan odottaa.

Mä sain pienen liikuntaa haittaavan ongelman, mutta paino pysyy samassa, enkä ole koskaan nälässä. Nyt siis painan n. 85 kiloa, mikä on ison miehen paino, kun en hirveän pitkäkään ole, mutta taas lähtee, kunhan saan draivin päälle ja itseni liikuntakuntoon. Ja meno on ollut vain kävelyä, kun ei näillä luvuilla juosta eikä pyöräillä. Uimahalliin ei myöskään ole menemistä, koska sirkuspellenä olo ei kiinnosta.

Sinäkin onnistut ihan varmasti, ei mullakaan mitään niin kovaa itsekuria ole, kun kerran itselleni noin valtavan määrän olen painoakin syönyt. Tee suunnitelma, mutta älä orjallista "En mä kuitenkaan, kun en pysty, kun saa noin vähän vaan syödä..." vaan kokeile itsesi kanssa sitä mikä on juuri sinulle parasta. Pikkuhiljaa alkaa homma pelittää, lisäät kasviksia ja raasteita, juot vettä, vähennät "ihan huomaamatta" haitallisia ja turhia ruoka-aineita ja herkkuja, siis kaikkea mitä olet ahminut tai syönyt liikaa. Tiedän kyllä, että ananas ei korvaa mitään syntisen hyvää, mutta ota puolet hedelmää ja vain pikkumakea, aina eteenpäin!

Mun annoskoot ovat nyt ihan sopivat enkä ole koskaan nälässä, kun syön SÄÄNNÖLLISESTI, mikä on oleellinen asia. Jos ateriaväli pitkittyy, on vaikeaa pysyä kohtuudessa.

Usko itseesi, ei tarvita laihdutusleikkauksia, eikä personaltreenaajaa, vaan usko, toivo, pikkuisen sisua ja se yritys! Repsahtaminen kuuluu juttuun! Mussuta vaikka ilta sitä suklaata, mutta nouse seuraavana aamuna rehvakkaasti ylös, pamauta itseäsi persuksille ja tee päivästä parempi. Illalla mietit, että voisi huomisenkin, ja ehkä koko viikon pysyä suunnitelmassa. Tulokset alkavat näkyä aika nopeasti, ja siitä se sitten lähtee. Tsempit ja motivaatiota!  

Hieno kirjoitus.

Kiitos :) ja täyttä totta. Hyvä kirjoitus laihduttamisesta näyttää olevan tuo jäljempänä tullut.

Unohdin mainita, kuinka mahtavalta tuntuu nykyään myös esim. shoppailu! Tätä oloa ei voita mikään! Jos olisin kissa, kehräämiseltä ei tulisi loppua! Ainoa asia mikä ottaa pannuun, ovat lihavana eletyt vuodet!

Itse aloin noudattaa 16:8 dieettiä ja kun aloitin niin saliin itseni syödä ihan mitä vaan kunhan lopetan syömisen illalla klo 18 ja aamulla syön ekan kerran klo 10. Ekat viikot tuli mässättyä kunnolla kun ja tuntui ihanalta kun ottanut yhtään huonoa omaa tuntoa syömisitäni söin pitsaa, kebabbia yms. (kaikkea mitä en oo sallinut itselleni kuin satunnaisesti) ihan vaan lounaaksi ja iltapäivällä kahvia leivoksen kanssa ja karkkia ja sipsiä ja kaikkee mahdollista ja illalla ennen kuutta vielä perheen kanssa ruoka. Paino alkoi tippumaan kaikesta mässäilystä huolimatta ja ekan kuukauden jälkeen mässäily ei enää kiinnostanut kun ei niistä hirveen hyvä olo tule :D. Nyt syön paljon kasviksia ja olen vähentänyt hiilihydraatteja. Ei tee ees mieli pitsaa tai herkkuja ja olo on mainio ja paino tippuu suunnilleen kilon viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Itse aloin noudattaa 16:8 dieettiä ja kun aloitin niin saliin itseni syödä ihan mitä vaan kunhan lopetan syömisen illalla klo 18 ja aamulla syön ekan kerran klo 10. Ekat viikot tuli mässättyä kunnolla kun ja tuntui ihanalta kun ottanut yhtään huonoa omaa tuntoa syömisitäni söin pitsaa, kebabbia yms. (kaikkea mitä en oo sallinut itselleni kuin satunnaisesti) ihan vaan lounaaksi ja iltapäivällä kahvia leivoksen kanssa ja karkkia ja sipsiä ja kaikkee mahdollista ja illalla ennen kuutta vielä perheen kanssa ruoka. Paino alkoi tippumaan kaikesta mässäilystä huolimatta ja ekan kuukauden jälkeen mässäily ei enää kiinnostanut kun ei niistä hirveen hyvä olo tule :D. Nyt syön paljon kasviksia ja olen vähentänyt hiilihydraatteja. Ei tee ees mieli pitsaa tai herkkuja ja olo on mainio ja paino tippuu suunnilleen kilon viikossa.

Tätä voisi kokeilla. Yleensä kyllä josbpanttaan lounaaseen asti niin nukahdan päiväunille ja tuntuu että sydän pumppaa tuhatta ja sataa. Diabetes oire?

Mun aloitus!

4 kiloa olen laihtunut kolmessa ja puolessa vuodessa, hyvä tahti?

Alkuperäinen kirjoittaja

Minä (nainen) painan myös yli 100kg. Urheilen päivittäin, en syö herkkuja juuri koskaan. Ei 10kg kaikille ole paljoa. Vaatteet L-XL, vyötärö 73cm jne. En ole mitnekään lihavan näköinen. Toki aika pitkä.

Ovia leventämässä kirjoitti:

Tällä palstalla on ihan ylipaljon näitä tietäjiä 'minulla ei koskaan ole ollut ongelmia painonhallinnan/rakkauselämän/kaljuuntumisen/jalkasilsan kanssa, mutta ...

Muistattehan, että kyseessä on vain itsekurin puute! Eikä vaikka neljänkymmenen kilon laihduttamiseen mene kuin vähän toista vuotta, ja loppuikä sitten taistelussa saavutetun painon pitämiseen.

Myötätuntoni kaikille lihaville ja rumille, ei ole helppoa.

Ei mennyt ihan noin.

Aloituksesta 3 vuotta ja 9kk ja olen saanut 4kg pois

Alkuperäinen kirjoittaja

Vierailija kirjoitti:

Oot viemässä lapset kerhoon ja saat omaa aikaa - jonka haaveilet käyttäväsi syöden.

Siinäpä se vastaus tulikin. Lisähöysteenä se, että oletat kilojen lähtevän hetkessä.

Fakta on, että aikaa saat varata vähintään vuoden-kaksi.

Kun saat omaa aikaa lapsilta; LIIKU LIIKU LIIKU. Ja suunnittele etukäteen ruoka; kasviksia ja täyslihaa. Riittävästi oikeaa ruokaa.

Minä olen töissä käyvä äiti. Kaksi lasta, mies vuorotöissä ja minä teen virastoaikaa. Eli ristiin mennään töissä. Lisäksi mies harrastaa pitkien matkojen juoksua ja treenauttaa neljästi viikossa junnuja (oma 7v poika mukana). Lisänä usein viikonloppuina turnauksia. Sitten on tämä meidän pian 4v, joka käy jumppailemassa kahdesti viikossa.

Tämä tarkoittaa sitä, että jos minä meinaan liikkua, niin siihen on otettava aikaa aamusta ennen töitä, kun mies on lasten kanssa kotona (välivapaalla tai iltavuorossa). Neljästi viikossa salilla käyn. Herään 5:45 ja salilla olen ennen 6:30. Tänäkin aamuna näin.

Pienillä askelilla itseä niskasta kiinni.

En tiedä mitään kamalampaa kuin pakko liikunta.

Hyötyliikuntaa tulee kun kävelen päivittäin 4km ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaiken lisäksi vihaan liikuntaa enkä saa siitä sitä hehkutettua hyvää oloa. 4 vuotta sitten laihdutin 78kg---68kg tupakalla, kahvilla ja uinnilla.. Herätys klob5 vauvan ja taaperon kanssa, aamupala klo 12 pari leipää. Klo 17 pari leipää ja illalla tunnin tai puolen toista uinti.

Sittemmin vaihdoin tupakan syömiseen ja lapsetkin isoja joten ehtii istua.

Ap

No niin, tämä on ihan hyvä tiedostaa. Sitten opettelet liikkumaan noiden faktojen valossa. Itse olen hyväksynyt jo ajat sitten, että liikunta ei ole mun juttu, en pidä siitä eikä puhettakaan, että saisin sitä paljon puhuttua hyvän olon ryöppyä.

Mutta en saa tiskaamisestakaan. Enkä pankkiasioiden hoitamisesta, imuroinnista, aamuheräämisistä enkä monesta muustakaan jutusta. Se ei silti ole mikään syy jättää niitä hoitamatta. Ihan kaikesta, mitä tekee, ei tarvitse nauttia hullun lailla, asioista voi silti tehdä rutiinia. Minä liikun, koska ymmärrän sen tekevän hyvää keholleni, jokainen tihentynyt sydämen jyskytys vahvistaa sitä, ja se tieto riittää. En edes odota siitä mitään hyvää oloa, koska sitä ei ole tulossa, mutta se on silti panokseni hyvinvoinnilleni. 

Hah

Liikunnasta tulee huono olo.

Laiha -

Täällä oli muutama vuosi sitten keskustelu hyvistä ja helposti valmistettavista arkiruuista. Listalla ollut Äityliinin resepti on kuulemma toiminut hyvin myös laihdutusruokana - tietysti sillä varauksella, että sitä ei aivan tolkuttomasti ahmi.

Äityliinin keitto on kevyttä, mutta täyttävää ja ennen kaikkea se on hyvän makuista !

Äityliini

6/83 |

klo 21:42 | 17.9.2017

Maksamakkarakeitto:

1. Kiehauta 2,5 dl täysmaitoa.

2. Lisää joukkoon muutamia purjosipuliviipaleita, 1/2 dl pakasteherneitä ja kourallinen cashew-pähkinöitä.

3. Kiehauta ja lisää 20-30 grammaa voita tai margariinia.

4. Viipaloi joukkoon 150 grammaa maksamakkaraa.

5. Kiehauta ja mausta ruohosipulilla, mintulla, meiramilla, juustokuminalla ja muskottipähkinällä. Lisää suolaa maun mukaan.

6. Kiehauta ja anna maun tasaantua 15-20 min.

Keitto on valmis nautittavaksi. Helppoa, edullista ja hyvää !

Vierailija kirjoitti:

Unohda kokonaan nuo kaiken maailman kuurit ja TAJUA se, että sun täytyy muuttua. Se on loppuelämän rakentamista niin, että voit hyvin kokonaisvaltaisesti. Uskon/tiedän näet, että ohessa saa paljon muuhunkin motivaatiota ja tyytyväistä oloa. (Jostain piiloistaan ilmestyneet miehet ovat yllättäen alkaneet lähestyä, eikä kukaan enää katsele silmiään pyöritellen "muotojani" keskustellessaan kanssani).

Minä aloitin oman uudistukseni sairaalloisista lukemista, jotain 140 kilon päälle  taisi olla. En tarkkaan tiedä, kun en puntarille uskaltanut, ennen kuin oli housut hieman löystyneet.

Koko ajatusmaailma meni ruuasta ja syömisistä uusiksi. Annokset sopiviksi, ei liian pieniksi, ja sellaista ruokaa, mikä pitää terveenä ja pirteänä, eli täytyy katsoa mitä syö. Hyvääkään ei saa unohtaa, joka pv joku pieni ja syntinen on saatava.

Luulin minäkin, etten onnistu ja siirsin asiaa aina vaan eteenpäin, mutta tajusinhan lopulta, että aika vain kuluu, eikä mikään muutu, paitsi että lihon tietenkin ja masennun, ja lopuksi koko arsenaali lihavuuden aiheuttamia sairauksia, kunnes kituminen ja kuolema. Hoitolaitos tai sairaala ei tuntunut fiksulta tavoitteelta.

Mieti, haluatko varmasti kohdella itseäsi noin ja ajattele, kuinka lyhyt  tuo laihdutusaika on elämästäsi. Jos asetat vaikka kahden  vuoden tavoitteen, niin mitä menetät? Hoikan ja normaalipainoisen ruokavalioonkin sisältyy herkkuja, mutta kontrolloidusti, ei siis tarvitse luopua yhtään mistään. Täytyy vaan odottaa.

Mä sain pienen liikuntaa haittaavan ongelman, mutta paino pysyy samassa, enkä ole koskaan nälässä. Nyt siis painan n. 85 kiloa, mikä on ison miehen paino, kun en hirveän pitkäkään ole, mutta taas lähtee, kunhan saan draivin päälle ja itseni liikuntakuntoon. Ja meno on ollut vain kävelyä, kun ei näillä luvuilla juosta eikä pyöräillä. Uimahalliin ei myöskään ole menemistä, koska sirkuspellenä olo ei kiinnosta.

Sinäkin onnistut ihan varmasti, ei mullakaan mitään niin kovaa itsekuria ole, kun kerran itselleni noin valtavan määrän olen painoakin syönyt. Tee suunnitelma, mutta älä orjallista "En mä kuitenkaan, kun en pysty, kun saa noin vähän vaan syödä..." vaan kokeile itsesi kanssa sitä mikä on juuri sinulle parasta. Pikkuhiljaa alkaa homma pelittää, lisäät kasviksia ja raasteita, juot vettä, vähennät "ihan huomaamatta" haitallisia ja turhia ruoka-aineita ja herkkuja, siis kaikkea mitä olet ahminut tai syönyt liikaa. Tiedän kyllä, että ananas ei korvaa mitään syntisen hyvää, mutta ota puolet hedelmää ja vain pikkumakea, aina eteenpäin!

Mun annoskoot ovat nyt ihan sopivat enkä ole koskaan nälässä, kun syön SÄÄNNÖLLISESTI, mikä on oleellinen asia. Jos ateriaväli pitkittyy, on vaikeaa pysyä kohtuudessa.

Usko itseesi, ei tarvita laihdutusleikkauksia, eikä personaltreenaajaa, vaan usko, toivo, pikkuisen sisua ja se yritys! Repsahtaminen kuuluu juttuun! Mussuta vaikka ilta sitä suklaata, mutta nouse seuraavana aamuna rehvakkaasti ylös, pamauta itseäsi persuksille ja tee päivästä parempi. Illalla mietit, että voisi huomisenkin, ja ehkä koko viikon pysyä suunnitelmassa. Tulokset alkavat näkyä aika nopeasti, ja siitä se sitten lähtee. Tsempit ja motivaatiota!  

Aika hyvin laihduit. Minä sain vajaassa 4 vuodessa 4kg pois

Alkuperäinen kirjoittaja

Minä aloitin laihduttamaan noin 100 kiloisesta 12/2020, nyt painan 70kg. Vielä 10kg pois, niin olen tyytyväinen. Olen 158cm eli joidenkin mielestä varmasti läski 60 kiloisenakin mutta itse olen tyytyväinen itseeni sen painoisena, olen silloin kokoa S.

Ja miten onnistuin. Noudatin orjallisesti ekat 5kk tiettyä ruokavaliota (paljon proteiinia ja kasviksia/hedelmiä) enkä pitänyt herkkupäiviä. Sitten siirryin herkkupäivien pitoon ja nyt olen alkanut höllätä ruokavaliossa, syön normaalia kasvisruokaa mutta vältän esim. vehnää, käytän riisissä täysjyvää, juustoissa 10%juustoja jne. Painon tippuminen jämähtänyt mutta eiköhän se siitä aikanaan. Jos ensi kesään mennessä saan tuon 10kg pois niin olen iloinen. :)

Vierailija kirjoitti:

Minä (nainen) painan myös yli 100kg. Urheilen päivittäin, en syö herkkuja juuri koskaan. Ei 10kg kaikille ole paljoa. Vaatteet L-XL, vyötärö 73cm jne. En ole mitnekään lihavan näköinen. Toki aika pitkä.

Minä olen tosi lyhyt

Alkuperäinen kirjoittaja

Vierailija kirjoitti:

Täällä oli muutama vuosi sitten keskustelu hyvistä ja helposti valmistettavista arkiruuista. Listalla ollut Äityliinin resepti on kuulemma toiminut hyvin myös laihdutusruokana - tietysti sillä varauksella, että sitä ei aivan tolkuttomasti ahmi.

Äityliinin keitto on kevyttä, mutta täyttävää ja ennen kaikkea se on hyvän makuista !

Äityliini

6/83 |

klo 21:42 | 17.9.2017

Maksamakkarakeitto:

1. Kiehauta 2,5 dl täysmaitoa.

2. Lisää joukkoon muutamia purjosipuliviipaleita, 1/2 dl pakasteherneitä ja kourallinen cashew-pähkinöitä.

3. Kiehauta ja lisää 20-30 grammaa voita tai margariinia.

4. Viipaloi joukkoon 150 grammaa maksamakkaraa.

5. Kiehauta ja mausta ruohosipulilla, mintulla, meiramilla, juustokuminalla ja muskottipähkinällä. Lisää suolaa maun mukaan.

6. Kiehauta ja anna maun tasaantua 15-20 min.

Keitto on valmis nautittavaksi. Helppoa, edullista ja hyvää !

Tuo on totta, että maksamakkarakeitto sopii hyvin laihdutusruuaksi. Mutta ei maksis ainakaan minun lapsuudessani 1990-luvulla mitään arkiruokaa ollut. Sitä syötiin sunnuntaina lounaaksi ja myöhäisiltapäivällä oli sitten kevyt illallinen. Joskus, kun oli vieraita, maksista syötiin myös päivällisen alkuruokana.