Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi laihduttaa (paino yli 100kg ) mutta kun
29.01.2018 |
tiedän etten kumminkaan onnistu niin ei jaksa edes aloittaa.. Viime helmikuussa olin 20 päivää dieetillä (1500 kaloria ) mutta sitten kosahti :( Ja lisää tullut se 10kg.
Miten saisin makuaistin helvettiin??
Kommentit (80)
Herkkuhimoon voi auttaa sekin, että syöt aterioilla kunnolla! Tietenkin pitää opetella ensin syömään kunnolla, jos ei jo osaa. Et kertonut, miten sulla on tapana ruokailla, mutta monet herkuttelevat ylipainoiset syövät aterioilla liian vähän.
Sulla on ilmeisesti lapset kotona? Silloin varmasti teet säännölliset ateriat kotona? Syötkö itse lasten kanssa? Kannattaa syödä. Päätä, mikä on sulle sopiva määrä aterioita päivässä. Mulle se on neljä, mutta sulle se voi olla vaikka viisi.
Mulle toimii se, että syön ns. hiilaritietoisesti. Se tarkoittaa sitä, että ainakin lounas on vähähiilihydraattinen. Silloin ei tule hiilihydraattikoomaa, joka ajaa myös herkuttelemaan. Lounaan jälkeen juon kahvin, jonka kanssa syön yleensä jotain pientä makeaa. Huom. PIENTÄ! Mä en tarvitse isoa aamupalaa, mutta sä voit vaikka tarvitakin! Kananmunat ovat hyvä keino saada vatsa täyteen. Meillä viimeinen ateria on iltaruoka, joka voi olla sitten hiilarivoittoisempi (lounaan ja iltaruuan välissä on välipala).
Eli: säännölliset, täyttävät ateriat. Ei kalorien laskemista, mutta ateriat mietitään niin, että ne ovat terveellisiä. Lautasella puolet kasviksia. Herkuttelua ei kananta itseltään kieltää, mutta siinä pitää olla joku tolkku: joka päivä ei voi syödä sipsipussia tai suklaalevyä. Kun herkuttelua vähentää, ne lakkaavat maistumasta niin hyvältä. Herkuttelu voi tietenkin olla syömishäiriön tyylinen ongelmakin, ns. tunnesyöminen.
En ole ylipainoinen, mutta olisin, jos en olisi jossain vaiheessa lopettanut herkuttelua ja opetellut säännöllisen ateriarytmin, johon kuuluu myös herkuttelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan se helposti niin, että syömällä hyvää yrittää paikata jotain elämässään. Monelle perheenäidille alkaa oma aika illalla herkkujen parissa, kun lapset on saatu nukkumaan. On ihana syödä hyvää ja saa siten hetkeksi hyvän mielen.
Kuulostaapa oikein äidin onnelta. Eikö ne lapset tuokaan sitä onnea ja sisältöä elämään? Saa "hetkeksi hyvän mielen" kun lapset nukkuu ja pääsee mässäämään roskaruokaa.
Oot viemässä lapset kerhoon ja saat omaa aikaa - jonka haaveilet käyttäväsi syöden.
Siinäpä se vastaus tulikin. Lisähöysteenä se, että oletat kilojen lähtevän hetkessä.
Fakta on, että aikaa saat varata vähintään vuoden-kaksi.
Kun saat omaa aikaa lapsilta; LIIKU LIIKU LIIKU. Ja suunnittele etukäteen ruoka; kasviksia ja täyslihaa. Riittävästi oikeaa ruokaa.
Minä olen töissä käyvä äiti. Kaksi lasta, mies vuorotöissä ja minä teen virastoaikaa. Eli ristiin mennään töissä. Lisäksi mies harrastaa pitkien matkojen juoksua ja treenauttaa neljästi viikossa junnuja (oma 7v poika mukana). Lisänä usein viikonloppuina turnauksia. Sitten on tämä meidän pian 4v, joka käy jumppailemassa kahdesti viikossa.
Tämä tarkoittaa sitä, että jos minä meinaan liikkua, niin siihen on otettava aikaa aamusta ennen töitä, kun mies on lasten kanssa kotona (välivapaalla tai iltavuorossa). Neljästi viikossa salilla käyn. Herään 5:45 ja salilla olen ennen 6:30. Tänäkin aamuna näin.
Pienillä askelilla itseä niskasta kiinni.
Kaiken lisäksi vihaan liikuntaa enkä saa siitä sitä hehkutettua hyvää oloa. 4 vuotta sitten laihdutin 78kg---68kg tupakalla, kahvilla ja uinnilla.. Herätys klob5 vauvan ja taaperon kanssa, aamupala klo 12 pari leipää. Klo 17 pari leipää ja illalla tunnin tai puolen toista uinti.
Sittemmin vaihdoin tupakan syömiseen ja lapsetkin isoja joten ehtii istua.
Ap
Minulla myös sama tilanne. Ongelma on, että pidän terveellisestä ruuasta sekä karkeista ja jäätelöstä. On laihdutettu muutamia kiloja, mutta paino palautuu samoihin lukemiin, kun lopetan syömisen tarkkailun tai liikunnan. Päivittäinen rasittava liikunta piti painoa kurissa nuorempana, mutta nykyään sellaiseen liikuntamäärään ei ole energiaa eikä aikaa.
En usko laihdutukseen enkä edes elämäntapamuutokseen. Elämäntapamuutos on uusi muotisana laihdutukselle.
Kalorientarkkailussa 100 kiloisella 1800-1900 kcal on hyvä alku. Tuo onnistuu terveellisellä ruualla, jollei syö herkkuja. Liikuntaa kannattaa lisätä, mutta ei ahnehtia. Polvet ja selkä alkavat oireilemaan, jos liikuntaa lisää liikaa tottumattomaan kroppaan. Miten voisit lisätä arkiliikuntaa? Entä voisitko lisätä koko perheen liikuntaa viikonloppuihin? Pelejä, uintia, metsäretkiä, luontopolkua. Liikunta tuo energiaa liikkua ja pitää poissa herkkujen ääreltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla painoa vähemmän, mutta reilusti ylipainon puolella. En kans oikein usko laihduttamiseen, vaan pieniin muutoksiin vähitellen. En tiedä laihdunko koskaan normalipainoon, mutta jos painon nousun saisi pysähtymään ja sitten vaikka kuntoa kohotettua, niin se on terveyden kannalta parempi kuin jojo-laihdutus tai kokonaan luovuttaminen.
Tämä. Mikään ei ole niin huono idea ylipainoiselle kuin laihdutuskuuri. Kannattaa tarkastella omaa ruokavaliotaan ja miettiä mitä muutoksia on valmis tekemään ja miten haluaa jatkossa syödä koko loppuelämänsä. Laihdutuskuuri ei auta yhtään mitään. Samoin kannattaa miettiä miten haluaa jatkossa herkutella ja haluaako elämäänsä enemmän liikuntaa ja jos haluaa niin millaista.
Tärkeintä on lähteä liikkeelle pienillä muutoksilla ja säilyttää silti normaali arki, eikä olla millään kuurilla. Mitä hitaampi pudotus, sitä varmemmin se säilyy. Yksi tärkeimmistä asioista on säilyttää myös lupa herkutteluun, koska se kuuluu myös elämään.
Ihastu palavasti! Ei tee mieli ruokaa eikä herkkuja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaiken lisäksi vihaan liikuntaa enkä saa siitä sitä hehkutettua hyvää oloa. 4 vuotta sitten laihdutin 78kg---68kg tupakalla, kahvilla ja uinnilla.. Herätys klob5 vauvan ja taaperon kanssa, aamupala klo 12 pari leipää. Klo 17 pari leipää ja illalla tunnin tai puolen toista uinti.
Sittemmin vaihdoin tupakan syömiseen ja lapsetkin isoja joten ehtii istua.
Ap
Hyötyliikuntaa tulee ehkä 3xvko. Kävelen 6km
Vierailija kirjoitti:
Ihastu palavasti! Ei tee mieli ruokaa eikä herkkuja!
Tämä toimii, mutta olen päivät pitkät kotona työttömänä enkä tapaa ketään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla painoa vähemmän, mutta reilusti ylipainon puolella. En kans oikein usko laihduttamiseen, vaan pieniin muutoksiin vähitellen. En tiedä laihdunko koskaan normalipainoon, mutta jos painon nousun saisi pysähtymään ja sitten vaikka kuntoa kohotettua, niin se on terveyden kannalta parempi kuin jojo-laihdutus tai kokonaan luovuttaminen.
Jos ylipainoa on merkittävästi niin noilla pienillä muutoksilla ei saavutetaan valitettavasti mitään ja ainoa suunta painolle on ylöspäin, koska jos saatikin pienillä muutoksilla tiputettua vaikka kaksi kiloa niin 10 kg lihominen on äärettömän helppoa jatkamalla muuten vanhaan malliin tai unohtamalla ne muutokset hetkeksi. Sinällään missään kituutus kuurissa ei ole järkeä, mutta ne "pienet muutokset" pitäisi olla järkevät ruokailutottumukset, liikunnan lisääminen ja esim. alkoholin käytön pohtiminen. Sitten kannattaa muistaa että vaikka koko viikon kituuttaisit minimidieetillä esim. 1100-1500 kaloria niin viikonlopun aikana syöt ja juot helposti takaisin kaiken sen mitä kituuttamalla saavutit viikolla. Lisäksi vielä aineenvaihdunta sekaisin. Eli parhaassakin tapauksessa paino ei tulloin vain nouse mutta sekin on vaarana.
Olen tuo jolle vastasit, mun ylipaino on tiukasti jumahtaneita raskauskiloja, en liho lisää vaikka söisin mitä ja osaan laskea kalorit ja kulutuksen. Syön terveellistä kotiruokaa pääosin, allergioiden takia mikään pikaruokaherkuttelu tai karkin syönti ei onnistu. En käytä alkoholia ollenkaan, sipsejä olen syönyt viimeksi yli viisi vuotta sitten. Syön siis vain määrällisesti liikaa kulutukseeni nähden. Sinänsä liikunnan lisääminen on varmaan osin avain, ihan vaan lihasmassan lisäämiseksi, mikä taas vaikuttaisi aineenvaihduntaan positiivisesti.
Mulla on urheilutausta, joten kokemusta kovastakin treenistä löytyy takavuosilta. Mua ärsyttää (ei sun vastaus) vaan yleinen oletus et ylipaino johtuu aina jostain mässyruokavaliosta ja sen vaihtaminen terveelliseen auttaa, mulla on aika normaali ruokavalio, joten muutoksen tulisi olla joku muu. Annoskoon pienentäminen auttaisi, mut silloin jää nälkä, joka mulla helposti johtaa migreenin puhkeamiseen.
Mulla oli tuo täsmälleen sama tilanne ja meni todellakin hermot noihin "syö vähemmän herkkuja ja liiku enemmän" neuvoihin. Mistä vähennät, jos syöt kerran viikossa yhden pullan ja liiku monta kertaa viikossa jo nyt. Paino ei pudonnut ei sitten millään. Kunnes "löysin" vähähiilihydraattisen ruokavalion (samalla tajusin, että mulla on insuliiniresistenssi ja siksi paino ei pudonnut pelkillä kalorirajoituksilla). Nyt syön vatsan täyteen kolme kertaa päivässä aivan superhyvää ruokaa ja paino putoaa itsestään! Ketoosissa en ole. Ei todellakaan ole nälkä tai kitukuuri olo, aivan mahtavaa. Noiden sokeriongelmien vuoksi olen myös tajunnut, etten voi palata syömään "virallisterveellisesti" koskaan vaan jos haluan olla hoikka/normaalipainoinen, niin hiilareita on vaan välteltävä. Hiilarien vähentäminen voi mutten auttaa myös migreenin, koska verensokeri ei enää heittele.
Vierailija kirjoitti:
Kaiken lisäksi vihaan liikuntaa enkä saa siitä sitä hehkutettua hyvää oloa. 4 vuotta sitten laihdutin 78kg---68kg tupakalla, kahvilla ja uinnilla.. Herätys klob5 vauvan ja taaperon kanssa, aamupala klo 12 pari leipää. Klo 17 pari leipää ja illalla tunnin tai puolen toista uinti.
Sittemmin vaihdoin tupakan syömiseen ja lapsetkin isoja joten ehtii istua.
Ap
No niin, tämä on ihan hyvä tiedostaa. Sitten opettelet liikkumaan noiden faktojen valossa. Itse olen hyväksynyt jo ajat sitten, että liikunta ei ole mun juttu, en pidä siitä eikä puhettakaan, että saisin sitä paljon puhuttua hyvän olon ryöppyä.
Mutta en saa tiskaamisestakaan. Enkä pankkiasioiden hoitamisesta, imuroinnista, aamuheräämisistä enkä monesta muustakaan jutusta. Se ei silti ole mikään syy jättää niitä hoitamatta. Ihan kaikesta, mitä tekee, ei tarvitse nauttia hullun lailla, asioista voi silti tehdä rutiinia. Minä liikun, koska ymmärrän sen tekevän hyvää keholleni, jokainen tihentynyt sydämen jyskytys vahvistaa sitä, ja se tieto riittää. En edes odota siitä mitään hyvää oloa, koska sitä ei ole tulossa, mutta se on silti panokseni hyvinvoinnilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla painoa vähemmän, mutta reilusti ylipainon puolella. En kans oikein usko laihduttamiseen, vaan pieniin muutoksiin vähitellen. En tiedä laihdunko koskaan normalipainoon, mutta jos painon nousun saisi pysähtymään ja sitten vaikka kuntoa kohotettua, niin se on terveyden kannalta parempi kuin jojo-laihdutus tai kokonaan luovuttaminen.
Jos ylipainoa on merkittävästi niin noilla pienillä muutoksilla ei saavutetaan valitettavasti mitään ja ainoa suunta painolle on ylöspäin, koska jos saatikin pienillä muutoksilla tiputettua vaikka kaksi kiloa niin 10 kg lihominen on äärettömän helppoa jatkamalla muuten vanhaan malliin tai unohtamalla ne muutokset hetkeksi. Sinällään missään kituutus kuurissa ei ole järkeä, mutta ne "pienet muutokset" pitäisi olla järkevät ruokailutottumukset, liikunnan lisääminen ja esim. alkoholin käytön pohtiminen. Sitten kannattaa muistaa että vaikka koko viikon kituuttaisit minimidieetillä esim. 1100-1500 kaloria niin viikonlopun aikana syöt ja juot helposti takaisin kaiken sen mitä kituuttamalla saavutit viikolla. Lisäksi vielä aineenvaihdunta sekaisin. Eli parhaassakin tapauksessa paino ei tulloin vain nouse mutta sekin on vaarana.
Olen tuo jolle vastasit, mun ylipaino on tiukasti jumahtaneita raskauskiloja, en liho lisää vaikka söisin mitä ja osaan laskea kalorit ja kulutuksen. Syön terveellistä kotiruokaa pääosin, allergioiden takia mikään pikaruokaherkuttelu tai karkin syönti ei onnistu. En käytä alkoholia ollenkaan, sipsejä olen syönyt viimeksi yli viisi vuotta sitten. Syön siis vain määrällisesti liikaa kulutukseeni nähden. Sinänsä liikunnan lisääminen on varmaan osin avain, ihan vaan lihasmassan lisäämiseksi, mikä taas vaikuttaisi aineenvaihduntaan positiivisesti.
Mulla on urheilutausta, joten kokemusta kovastakin treenistä löytyy takavuosilta. Mua ärsyttää (ei sun vastaus) vaan yleinen oletus et ylipaino johtuu aina jostain mässyruokavaliosta ja sen vaihtaminen terveelliseen auttaa, mulla on aika normaali ruokavalio, joten muutoksen tulisi olla joku muu. Annoskoon pienentäminen auttaisi, mut silloin jää nälkä, joka mulla helposti johtaa migreenin puhkeamiseen.
Samalla kun pienentää annoskokoa, voi lisätä kasviksia, jolloin saa syödä yhtä paljon, mutta ruoka on vähäkalorisempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaiken lisäksi vihaan liikuntaa enkä saa siitä sitä hehkutettua hyvää oloa. 4 vuotta sitten laihdutin 78kg---68kg tupakalla, kahvilla ja uinnilla.. Herätys klob5 vauvan ja taaperon kanssa, aamupala klo 12 pari leipää. Klo 17 pari leipää ja illalla tunnin tai puolen toista uinti.
Sittemmin vaihdoin tupakan syömiseen ja lapsetkin isoja joten ehtii istua.
Ap
No niin, tämä on ihan hyvä tiedostaa. Sitten opettelet liikkumaan noiden faktojen valossa. Itse olen hyväksynyt jo ajat sitten, että liikunta ei ole mun juttu, en pidä siitä eikä puhettakaan, että saisin sitä paljon puhuttua hyvän olon ryöppyä.
Mutta en saa tiskaamisestakaan. Enkä pankkiasioiden hoitamisesta, imuroinnista, aamuheräämisistä enkä monesta muustakaan jutusta. Se ei silti ole mikään syy jättää niitä hoitamatta. Ihan kaikesta, mitä tekee, ei tarvitse nauttia hullun lailla, asioista voi silti tehdä rutiinia. Minä liikun, koska ymmärrän sen tekevän hyvää keholleni, jokainen tihentynyt sydämen jyskytys vahvistaa sitä, ja se tieto riittää. En edes odota siitä mitään hyvää oloa, koska sitä ei ole tulossa, mutta se on silti panokseni hyvinvoinnilleni.
No nuo luettelemasi asiat on pakollisia, liikunta ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaiken lisäksi vihaan liikuntaa enkä saa siitä sitä hehkutettua hyvää oloa. 4 vuotta sitten laihdutin 78kg---68kg tupakalla, kahvilla ja uinnilla.. Herätys klob5 vauvan ja taaperon kanssa, aamupala klo 12 pari leipää. Klo 17 pari leipää ja illalla tunnin tai puolen toista uinti.
Sittemmin vaihdoin tupakan syömiseen ja lapsetkin isoja joten ehtii istua.
Ap
No niin, tämä on ihan hyvä tiedostaa. Sitten opettelet liikkumaan noiden faktojen valossa. Itse olen hyväksynyt jo ajat sitten, että liikunta ei ole mun juttu, en pidä siitä eikä puhettakaan, että saisin sitä paljon puhuttua hyvän olon ryöppyä.
Mutta en saa tiskaamisestakaan. Enkä pankkiasioiden hoitamisesta, imuroinnista, aamuheräämisistä enkä monesta muustakaan jutusta. Se ei silti ole mikään syy jättää niitä hoitamatta. Ihan kaikesta, mitä tekee, ei tarvitse nauttia hullun lailla, asioista voi silti tehdä rutiinia. Minä liikun, koska ymmärrän sen tekevän hyvää keholleni, jokainen tihentynyt sydämen jyskytys vahvistaa sitä, ja se tieto riittää. En edes odota siitä mitään hyvää oloa, koska sitä ei ole tulossa, mutta se on silti panokseni hyvinvoinnilleni.
No nuo luettelemasi asiat on pakollisia, liikunta ei.
No jos ei pidä omasta terveydestään huolehtimista pakollisena, niin eipä sitten. Mutta ei sellainen laihdutus voi onnistua, missä ei ole valmis tekemään mitään. Ei halua liikkua, ei halua luopua herkuista, ei jaksa eikä ehdi eikä pysty. Hyväksyy sitten sen että on ylipainoinen, ja sairastuu ennemmin tai myöhemmin liikalihavuuden aiheuttamiin sairauksiin. Oma valinta viitsiikö tehdä mitään.
Sepä se ongelma, pitäisi laihduttaa mutta en viitsi. Kun se epäonnistuu kuitenkin.
Ei kaikkien tarvitse olla hoikkia. Lihavat on leppoisia.
Jos tuntuu, ettei saa energiaa tai voimia tai tyydytystä muusta kuin roskaruuasta tai sokerisista tuotteista, suosittelen tutustumaan candida albicansiin. En todellakaan saanut laihduttua yhtään niin kauan kuin se jylläsi kehossani, lisäksi oli muitakin ongelmia - iho huonossa kunnossa, väsymystä ja aivosumua, allergiaa.
Kun hiiva saatiin nujerrettua, elimistö ei enää halua sokeria, nyt keho haluaa ravinnerikkaita ruokia. Mielenhallintaa tarvitaan siis vain häätövaiheeseen. Jos taas hiiva jää henkiin, se lähettäää erittäin voimakkaita signaaleja niitä ruokia kohtaan, joka sitä pitää hengissä. Loppuaikana kaapista hävisi kaikki herkut autopilotilla vuorokaudessa enkä edes tajua, miksi ostin niitä. Nyt pystyn ohittamaan karkkihyllyn ja keksit ja muut herkut eikä tee edes mieli katsoa, mitä siellä on tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kohta lähdössä viemään lapsia kerhoon ja mielessä pyörii vain että mitä hyvää haen kaupasta kun pääsen kotia yksin syömään...
No life ap
Ettei sulla olisi syömishäiriö? Joku ongelma sielussa, jota paikkaa syömällä?
Ei ihmisellä ole sielua.
Unohda kokonaan nuo kaiken maailman kuurit ja TAJUA se, että sun täytyy muuttua. Se on loppuelämän rakentamista niin, että voit hyvin kokonaisvaltaisesti. Uskon/tiedän näet, että ohessa saa paljon muuhunkin motivaatiota ja tyytyväistä oloa. (Jostain piiloistaan ilmestyneet miehet ovat yllättäen alkaneet lähestyä, eikä kukaan enää katsele silmiään pyöritellen "muotojani" keskustellessaan kanssani).
Minä aloitin oman uudistukseni sairaalloisista lukemista, jotain 140 kilon päälle taisi olla. En tarkkaan tiedä, kun en puntarille uskaltanut, ennen kuin oli housut hieman löystyneet.
Koko ajatusmaailma meni ruuasta ja syömisistä uusiksi. Annokset sopiviksi, ei liian pieniksi, ja sellaista ruokaa, mikä pitää terveenä ja pirteänä, eli täytyy katsoa mitä syö. Hyvääkään ei saa unohtaa, joka pv joku pieni ja syntinen on saatava.
Luulin minäkin, etten onnistu ja siirsin asiaa aina vaan eteenpäin, mutta tajusinhan lopulta, että aika vain kuluu, eikä mikään muutu, paitsi että lihon tietenkin ja masennun, ja lopuksi koko arsenaali lihavuuden aiheuttamia sairauksia, kunnes kituminen ja kuolema. Hoitolaitos tai sairaala ei tuntunut fiksulta tavoitteelta.
Mieti, haluatko varmasti kohdella itseäsi noin ja ajattele, kuinka lyhyt tuo laihdutusaika on elämästäsi. Jos asetat vaikka kahden vuoden tavoitteen, niin mitä menetät? Hoikan ja normaalipainoisen ruokavalioonkin sisältyy herkkuja, mutta kontrolloidusti, ei siis tarvitse luopua yhtään mistään. Täytyy vaan odottaa.
Mä sain pienen liikuntaa haittaavan ongelman, mutta paino pysyy samassa, enkä ole koskaan nälässä. Nyt siis painan n. 85 kiloa, mikä on ison miehen paino, kun en hirveän pitkäkään ole, mutta taas lähtee, kunhan saan draivin päälle ja itseni liikuntakuntoon. Ja meno on ollut vain kävelyä, kun ei näillä luvuilla juosta eikä pyöräillä. Uimahalliin ei myöskään ole menemistä, koska sirkuspellenä olo ei kiinnosta.
Sinäkin onnistut ihan varmasti, ei mullakaan mitään niin kovaa itsekuria ole, kun kerran itselleni noin valtavan määrän olen painoakin syönyt. Tee suunnitelma, mutta älä orjallista "En mä kuitenkaan, kun en pysty, kun saa noin vähän vaan syödä..." vaan kokeile itsesi kanssa sitä mikä on juuri sinulle parasta. Pikkuhiljaa alkaa homma pelittää, lisäät kasviksia ja raasteita, juot vettä, vähennät "ihan huomaamatta" haitallisia ja turhia ruoka-aineita ja herkkuja, siis kaikkea mitä olet ahminut tai syönyt liikaa. Tiedän kyllä, että ananas ei korvaa mitään syntisen hyvää, mutta ota puolet hedelmää ja vain pikkumakea, aina eteenpäin!
Mun annoskoot ovat nyt ihan sopivat enkä ole koskaan nälässä, kun syön SÄÄNNÖLLISESTI, mikä on oleellinen asia. Jos ateriaväli pitkittyy, on vaikeaa pysyä kohtuudessa.
Usko itseesi, ei tarvita laihdutusleikkauksia, eikä personaltreenaajaa, vaan usko, toivo, pikkuisen sisua ja se yritys! Repsahtaminen kuuluu juttuun! Mussuta vaikka ilta sitä suklaata, mutta nouse seuraavana aamuna rehvakkaasti ylös, pamauta itseäsi persuksille ja tee päivästä parempi. Illalla mietit, että voisi huomisenkin, ja ehkä koko viikon pysyä suunnitelmassa. Tulokset alkavat näkyä aika nopeasti, ja siitä se sitten lähtee. Tsempit ja motivaatiota!
Kyllä se muutos on tehtävä aina syömisissä ensisijaisesti. Mutta ei vähentämällä, vaan muuttamalla sisältöä.