Isot tuloerot parisuhteessa: Miten hoidatte yhteiset menot?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ei eroa.

Tämä. Mutta ehkä se on vaikeaa ymmärtää että on myös toimivia suhteita, joissa oikeasti puhalletaan yhteen hiileen. Eikä aina kaikessa varauduta eroon :D

Eroon kannattaa varautua. Esim. avioehto on olemassa vain sitä varten.

Eroon varautuminen on eri asia kuin erosta haaveileminen tai eron suunnitteleminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ei eroa.

Tämä. Mutta ehkä se on vaikeaa ymmärtää että on myös toimivia suhteita, joissa oikeasti puhalletaan yhteen hiileen. Eikä aina kaikessa varauduta eroon :D

Tai se varautuminen (ja avioehto) sovitaan siinä vaiheessa suhdetta kun kumpikin vielä haluaa toiselle hyvää. Silloin se yleensä on vielä.reilu sopimus.

Lapsilisät menee yhteiselle tilille

Lisäksi molemmat laittaa tilille 75 prossaa tuloistaan nyt

Js maksamme sillä asumisen ja ruuat jne

Ja lasten kulut

Loput jää säästöön ja käyttöön

Vierailija kirjoitti:

Jos oletetaan, että pariskunta ottaa yhteisen talolainan ja lyhentää yhteistä velkaa, ja tulee ero, niin aika usein talo laitetaan myyntiin. Kumpikin siis lähtee talosta ja ostaa itselleen pienemmän asunnon tai vaihtoehtoisesti vuokraa sellaisen. Molemmilla on siis samanlainen tilanne: yhdessä ollessa lyhennettiin lainaa ja eron tullessa kumpikin joutui lähtemään talosta ja hankkimaan uuden. Kumpikin saa aikanaan osuutensa talosta, kun se saadaan myytyä. En oikeastaan keksi tilannetta, joka voisi mennä taloudellisesti tasa-arvoisemmin kuin tämä.

Vrs. toisen omistamassa asunnossa asuminen, toisen omaisuuden kerryttäminen ja toisen laskujen maksaminen ja siihen sitten se ero. Taloon jäävä jatkaa kivaa asumistaan, on kerryttänyt rahaa pankkitililleen, kun toinen on maksanut talouden kuluja ja on vielä hieno remppakin tullut tehtyä. Mitä jää sille toiselle? Tyhjät taskut ja vuokra-asuntojonoon liittyminen.

Miten sinä ratkaisisit sen, että asutaan parisuhteen toisen osapuolen omistamassa talossa/asunnossa? Ajatteletko ettei toisen kuulu maksaa asumisestaan mitään, vai kuinka?

Ei minulla säästöön jää "eron varalle", vaikka mies maksaakin remonttiin otettua lainaa. Onhan minullakin maksettavaa. Ja esimerkiksi tässä parin viikon sisällä on mennyt parikin tonnia lapsen auttamiseen, kun muutti pikaisella aikataululla työn perässä. Talo minulle jäisi erossa, kyllä, mutta ei se mikään lukaali ole :D

Ihan on yhteinen päätös että tähän muutettiin, remontoitiin ja tässä asutaan. Koskaan ei ole rahasta riidelty, ei silloin kun sitä ei ole juurikaan ollut, eikä silloin kun on. Ei ulkopuolisten kannata kauhistella sitä, että me emme ole varautuneet eroon, vaan ajattelemme että sellaista ei tule - ja jos jostain ihan ihmeellisestä syystä joskus tulee niin sitten asiat ratkaistaan tilanteen mukaan ja varmasti pärjätään :)

Aikuinen maksaa asumisestaan asuu sitten missä vaan. Ei toisen siivellä voi asua.

Vierailija kirjoitti:

Ei toisen siivellä voi asua.

Joo, Suomen laki tulee toissijaisesti näihin mielipiteisiin nähden: avioliitossa on. ELATUSVELVOLLISUUS.

Älä mene naimisiin, jos omat ikiomat eurot ovat maailmassa se ykkösjuttu.

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä ole yhteisiä menoja. Minulla on omat menoni, kumppanilla omansa.

Emme ole perhe tai yksikkö. Olemme kaksi yksilöä. Ja tämän ketjun perusteella aivan autuaassa asemassa moneen muuhun verrattuna.

Sama täällä.

Molempien palkat menevät yhteiselle tilille ja sieltä sitten kumpikin tekee tarvitsemiaan hankintoja. Toiminut nyt reilut kaksikymmentä vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei toisen siivellä voi asua.

Joo, Suomen laki tulee toissijaisesti näihin mielipiteisiin nähden: avioliitossa on. ELATUSVELVOLLISUUS.

Älä mene naimisiin, jos omat ikiomat eurot ovat maailmassa se ykkösjuttu.

Mutta tämä kauhistelu kun joku maksaa jotain siitä kun asuu toisen kämpässä. Ei aikuinen asu siivellä.

Meillä on yhteinen tili, johon menee molempien palkat ja josta maksetaan kaikki menot, sekä yhteiset että omat. Mieheni on suurituloisempi kuin minä ja hän on tämän järjestelyn meille halunnut. Pääasiassa toimii hyvin, mutta välillä riidoissa ja ilkeyksissään mieheni kuittailee maksavansa kaiken. Olen jatkuvasti jollain lailla henkisesti altavastaajana, vaikka minäkin saan mediaanipalkkaa suurempaa palkkaa. Mutta kokonaisuuden kannalta tilannetta ei kannata kuitenkaan purkaa.

En tiedä mihin elatusvelvollisuudella viitattiin yllä, kommentoin osaltani. Elatusvelvollisuus tosiaan avioliitossa on ja ollaan toisiamme tarvittaessa elätettykin. Nyt meillä ei kuitenkaan ole mitään tarvetta sille, molemmat ollaan ihan hyvin toimeentulevia, työssäkäyviä ihmisiä ja asumiskulut on meillä pienet.

Ja kyllä, tottakai mies haluaa maksaa osansa vaikka asutaan mun omistamassa talossa, päivänselvää :) Raha-asiat soljuu meillä hyvin luontevasti nytkin, kuten aina. Omistusoikeuksista viis.

Itse asiassa huomasin just että olen minäkin aiemmin asunut 3 vuotta hänen omistamassaan talossa. Ollaan sujut ;)

Meillä kuukauden nettotuloissa useamman tonnin ero, tulin omallakin palkalla hyvin toimeen.

Nyt kohta 10v. oltu yhdessä ja jossain kohtaa vuosia sitten kumppani vaan alkoi laittamaan kuukausittain tililleni huomattavan summan rahaa laskuihin, ostoksiin ja sijoitettavaksi. Häntä ei kiinnosta laskujen maksu tai vakuutuksien/sähkösopimuksen kilpailutus, sijoittaminen, joten hoidan taloutemme.

Kumppani haluaa, esim että molemmilla on hienot uudet autot, hän maksanut ne.

Ei mua haittaisi ajaa vanhalla halvemmallakin autolla, mutta en pistä vastaan, että ajan uudenkarhealla autolla, yksin omilla tuloilla ei olisi varaa.

Ei olla keskusteltu koskaan kunnolla raha-asioista, ei ole ollut tarvetta, kun siitä ei ole ollut pulaa ja molemmat tekee töitä sen eteen, että voidaan elää kuten haluamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me asutaan mun omistamassa talossa. Päivänselvää on että jos ero tulisi, minä jäisin tähän ja mies muuttaisi. Tietenkin.

Otettiin muutamien kymmenien tuhansien eurojen asuntolaina tämän talon remonttia varten ja mies lyhentää sitä. Minä maksan yleensä vakuutukset, veron, veden ja sähkön, joskus mies maksaa ne. Tämäkin on vaan mennyt näin, ei ole asiasta mitenkään erikseen keskusteltu, laadittu exceliä ja jaettu. Ei ongelmia.

Kätevää että mies maksaa remontin kustannukset ja tuo lisäarvoa sinun omaisuudellesi. Kun eroatte niin talo on sinun ja hänelle se ei kuulu. 

Tätä minäkin epäromanttisesti tällaisissa ketjuissa aina ihmettelen, miten se voi olla sille toiselle ok, että toinen kerryttää omaisuuttaan ja toinen on tyyliin nikkaroimassa ja remontoimassa illat pitkät sitä toisen omistamaa kämppää? Miten se voi olla pidemmän päälle ok? Eikö ero ole todellakaan minkäänlainen vaihtoehto? Siis todennäköisyys sille, että suhde päättyy eroon, on 0%? No, jos ei se pääty eroon, se päättyy toisen kuolemaan. Muita vaihtoehtoja ei ole.

selkeesti asut miehes kämpässä etkä laita likoon pennin jeniä ja miehes nyt kyllästynyt ja ero kulman takana. Ahneella on arvaa mitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me asutaan mun omistamassa talossa. Päivänselvää on että jos ero tulisi, minä jäisin tähän ja mies muuttaisi. Tietenkin.

Otettiin muutamien kymmenien tuhansien eurojen asuntolaina tämän talon remonttia varten ja mies lyhentää sitä. Minä maksan yleensä vakuutukset, veron, veden ja sähkön, joskus mies maksaa ne. Tämäkin on vaan mennyt näin, ei ole asiasta mitenkään erikseen keskusteltu, laadittu exceliä ja jaettu. Ei ongelmia.

Kätevää että mies maksaa remontin kustannukset ja tuo lisäarvoa sinun omaisuudellesi. Kun eroatte niin talo on sinun ja hänelle se ei kuulu. 

Tätä minäkin epäromanttisesti tällaisissa ketjuissa aina ihmettelen, miten se voi olla sille toiselle ok, että toinen kerryttää omaisuuttaan ja toinen on tyyliin nikkaroimassa ja remontoimassa illat pitkät sitä toisen omistamaa kämppää? Miten se voi olla pidemmän päälle ok? Eikö ero ole todellakaan minkäänlainen vaihtoehto? Siis todennäköisyys sille, että suhde päättyy eroon, on 0%? No, jos ei se pääty eroon, se päättyy toisen kuolemaan. Muita vaihtoehtoja ei ole.

selkeesti asut miehes kämpässä etkä laita likoon pennin jeniä ja miehes nyt kyllästynyt ja ero kulman takana. Ahneella on arvaa mitä.

Arvasit päin h*lvettiä. Olen nimenomaan se, joka asuu miehensä kanssa yhteisesti rakennetussa talossa, jossa on yhteisesti lyhennettävä laina. Sitä ennen asuttiin yhdessä vuokralla, sekin asunto vuokrattiin yhdessä. Ikinä ei olla asuttu toistemme kämpissä. Pidän meidän valintaa parhaana, vaikka monet tuntuukin kovin tyytyväisenä asustelevan toisen omistamassa asunnossa ja ovat sitten tehneet siellä jotain maksujärjestelyjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me asutaan mun omistamassa talossa. Päivänselvää on että jos ero tulisi, minä jäisin tähän ja mies muuttaisi. Tietenkin.

Otettiin muutamien kymmenien tuhansien eurojen asuntolaina tämän talon remonttia varten ja mies lyhentää sitä. Minä maksan yleensä vakuutukset, veron, veden ja sähkön, joskus mies maksaa ne. Tämäkin on vaan mennyt näin, ei ole asiasta mitenkään erikseen keskusteltu, laadittu exceliä ja jaettu. Ei ongelmia.

Kätevää että mies maksaa remontin kustannukset ja tuo lisäarvoa sinun omaisuudellesi. Kun eroatte niin talo on sinun ja hänelle se ei kuulu. 

Tätä minäkin epäromanttisesti tällaisissa ketjuissa aina ihmettelen, miten se voi olla sille toiselle ok, että toinen kerryttää omaisuuttaan ja toinen on tyyliin nikkaroimassa ja remontoimassa illat pitkät sitä toisen omistamaa kämppää? Miten se voi olla pidemmän päälle ok? Eikö ero ole todellakaan minkäänlainen vaihtoehto? Siis todennäköisyys sille, että suhde päättyy eroon, on 0%? No, jos ei se pääty eroon, se päättyy toisen kuolemaan. Muita vaihtoehtoja ei ole.

selkeesti asut miehes kämpässä etkä laita likoon pennin jeniä ja miehes nyt kyllästynyt ja ero kulman takana. Ahneella on arvaa mitä.

Arvasit päin h*lvettiä. Olen nimenomaan se, joka asuu miehensä kanssa yhteisesti rakennetussa talossa, jossa on yhteisesti lyhennettävä laina. Sitä ennen asuttiin yhdessä vuokralla, sekin asunto vuokrattiin yhdessä. Ikinä ei olla asuttu toistemme kämpissä. Pidän meidän valintaa parhaana, vaikka monet tuntuukin kovin tyytyväisenä asustelevan toisen omistamassa asunnossa ja ovat sitten tehneet siellä jotain maksujärjestelyjä.

Vastaatko vielä, miten sinä sitten oikeasti jakaisit kulut silloin, kun asutaan jomman kumman omistamassa talossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me asutaan mun omistamassa talossa. Päivänselvää on että jos ero tulisi, minä jäisin tähän ja mies muuttaisi. Tietenkin.

Otettiin muutamien kymmenien tuhansien eurojen asuntolaina tämän talon remonttia varten ja mies lyhentää sitä. Minä maksan yleensä vakuutukset, veron, veden ja sähkön, joskus mies maksaa ne. Tämäkin on vaan mennyt näin, ei ole asiasta mitenkään erikseen keskusteltu, laadittu exceliä ja jaettu. Ei ongelmia.

Kätevää että mies maksaa remontin kustannukset ja tuo lisäarvoa sinun omaisuudellesi. Kun eroatte niin talo on sinun ja hänelle se ei kuulu. 

Tätä minäkin epäromanttisesti tällaisissa ketjuissa aina ihmettelen, miten se voi olla sille toiselle ok, että toinen kerryttää omaisuuttaan ja toinen on tyyliin nikkaroimassa ja remontoimassa illat pitkät sitä toisen omistamaa kämppää? Miten se voi olla pidemmän päälle ok? Eikö ero ole todellakaan minkäänlainen vaihtoehto? Siis todennäköisyys sille, että suhde päättyy eroon, on 0%? No, jos ei se pääty eroon, se päättyy toisen kuolemaan. Muita vaihtoehtoja ei ole.

selkeesti asut miehes kämpässä etkä laita likoon pennin jeniä ja miehes nyt kyllästynyt ja ero kulman takana. Ahneella on arvaa mitä.

Arvasit päin h*lvettiä. Olen nimenomaan se, joka asuu miehensä kanssa yhteisesti rakennetussa talossa, jossa on yhteisesti lyhennettävä laina. Sitä ennen asuttiin yhdessä vuokralla, sekin asunto vuokrattiin yhdessä. Ikinä ei olla asuttu toistemme kämpissä. Pidän meidän valintaa parhaana, vaikka monet tuntuukin kovin tyytyväisenä asustelevan toisen omistamassa asunnossa ja ovat sitten tehneet siellä jotain maksujärjestelyjä.

Vastaatko vielä, miten sinä sitten oikeasti jakaisit kulut silloin, kun asutaan jomman kumman omistamassa talossa?

Et taida vastausta saada mutta sivullinen kommentoi: olisiko ajatuksena että pitäisi myydä puolisolle puolet talosta tai myydä koko talo ja ostaa uusi. Mutta ei asiat ole aina niin yksinkertaisia kun on sukutiloja, lapsuuskoteja ja muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me asutaan mun omistamassa talossa. Päivänselvää on että jos ero tulisi, minä jäisin tähän ja mies muuttaisi. Tietenkin.

Otettiin muutamien kymmenien tuhansien eurojen asuntolaina tämän talon remonttia varten ja mies lyhentää sitä. Minä maksan yleensä vakuutukset, veron, veden ja sähkön, joskus mies maksaa ne. Tämäkin on vaan mennyt näin, ei ole asiasta mitenkään erikseen keskusteltu, laadittu exceliä ja jaettu. Ei ongelmia.

Kätevää että mies maksaa remontin kustannukset ja tuo lisäarvoa sinun omaisuudellesi. Kun eroatte niin talo on sinun ja hänelle se ei kuulu. 

Tätä minäkin epäromanttisesti tällaisissa ketjuissa aina ihmettelen, miten se voi olla sille toiselle ok, että toinen kerryttää omaisuuttaan ja toinen on tyyliin nikkaroimassa ja remontoimassa illat pitkät sitä toisen omistamaa kämppää? Miten se voi olla pidemmän päälle ok? Eikö ero ole todellakaan minkäänlainen vaihtoehto? Siis todennäköisyys sille, että suhde päättyy eroon, on 0%? No, jos ei se pääty eroon, se päättyy toisen kuolemaan. Muita vaihtoehtoja ei ole.

selkeesti asut miehes kämpässä etkä laita likoon pennin jeniä ja miehes nyt kyllästynyt ja ero kulman takana. Ahneella on arvaa mitä.

Arvasit päin h*lvettiä. Olen nimenomaan se, joka asuu miehensä kanssa yhteisesti rakennetussa talossa, jossa on yhteisesti lyhennettävä laina. Sitä ennen asuttiin yhdessä vuokralla, sekin asunto vuokrattiin yhdessä. Ikinä ei olla asuttu toistemme kämpissä. Pidän meidän valintaa parhaana, vaikka monet tuntuukin kovin tyytyväisenä asustelevan toisen omistamassa asunnossa ja ovat sitten tehneet siellä jotain maksujärjestelyjä.

Vastaatko vielä, miten sinä sitten oikeasti jakaisit kulut silloin, kun asutaan jomman kumman omistamassa talossa?

Et taida vastausta saada mutta sivullinen kommentoi: olisiko ajatuksena että pitäisi myydä puolisolle puolet talosta tai myydä koko talo ja ostaa uusi. Mutta ei asiat ole aina niin yksinkertaisia kun on sukutiloja, lapsuuskoteja ja muita.

No sepä se, helppo on moittia :D Kai siinä tuo sitten on takana, kaikessa moittimisessa. Meillä ei nähty mitään järkeä siinä, että minun pitäisi nyt alkaa taloa miehelle myydä. Ja asumiskulut menee helpoiten näin että mies maksaa sen remppaan otetun asuntolainan ja minä sitä sun tätä laskua. Vaikka käytännössä meillä on yhteiset rahat, ja maksellaan mitä milloinkin, mutta laina miehen tililtä.

Eroon saa varautua ne jotka haluaa, onneksi ei ole pakollista :)

No meillä on juuri tuo sukutila eli muutin miehen sukutilalle jonka hän omistaa. Minä en sitä omista eikä minulle kuulukaan. Lainaa siittä ei ole mutta miehellä on sitä sun tätä maatilaan liittyviä laskuja. Ja minä maksan muita talon kuluja ja lasten kulut ja sen sellaiset. Toimii hyvin enkä missään nimessä kehtaisi tilasta puolta vaatia, pöyristyttävä ajatus kerrassaan.

Itse osatyökykyinen nyt kuntoutustuella, puoliso yli keskipalkan. Yhteinen talous, yhteinen tili. Minulla ei ole kauheasti tavallisia naisten kuluja kynsineen ja uusine vaatteineen, ostan uutta vaan tarpeeseen. Koitan kannustaa paremmin tienaavaa sijoittamaan enemmän itseensä. Tämä kuvio toiminut nyt 8 vuotta kun terveyteni on reistaillut. Puolitutut luulevat että olen olorouva ja katselen päivät seuraavaa sohvaa netistä, ei, ei, ei. Tilanteeni takia työllistyminen on vaan todella hankalaa. Pienet menot ja yhteiset mielenkiinnon kohteet auttaa tässä paljon. Kumpikin pistää rahaa lemmikeihin ja teknologiaan mutta kumpikaan ei kaipaa uutta paitaa vain siksi kun on kevät/talvi/kissanristijäiset.

"Heidillä ja Samilla on yhteinen palkkatili ja pankkikortti: Kun on lapsia ja yhteinen elämä, myös rahat jaetaan"

https://www.meillakotona.fi/artikkelit/heidilla-ja-samilla-on-yhteinen-…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ei eroa.

Tämä. Mutta ehkä se on vaikeaa ymmärtää että on myös toimivia suhteita, joissa oikeasti puhalletaan yhteen hiileen. Eikä aina kaikessa varauduta eroon :D

Mutta juttu on että et voi tietää eroatteko. Kumppani voi koska vaan löytää pesän joka roihuaa ilman että pitää sinun pesääm puhaltaa saadakseen kytevien hiilien sijaan näkyviä liekkejä. Lisäksi kumppani voi kuolla jolloin "kaikki on yhteistä" mentaliteetti voi tuottaa haasteita. Hyvä suhde ja usko avioliittoon on eri asia kuin naiivius ja kriiseihin valmistautumattomuus elämää turvaavissa perusasioissa.