Isot tuloerot parisuhteessa: Miten hoidatte yhteiset menot?

Vierailija kirjoitti:

Itse maksoin aiemmin 70% ja puoliso 30%. Omat kuluni olivat ehkä keskimäärin vähemmän käsin kosketeltavia, eli asumiseen, autoon, matkusteluun sekä vakuutuksiin liittyviä kuluja ja puoliso maksoi jota kuinkin yhtä paljon konkreettista päivittäistavaraa, kuten ruokaa ja lapsen tarvikkeita, kuin minäkin. Puolisollahan oli ja on edelleen vaikutelma, että rahankäyttö jakautui enemmän tasan kuin mikä on todellisuus. Kun tein palkkatöitä paljon enemmän tuntimääriä kuin hän ja siksi luonnollisesti vähemmän kotitöitä ja lasten hoitamista, niin olin huono mies.

Tehtiin muutos ja nyt on kotityöt ja lastenhoito puoliksi. Vähensin työntekoa. Puoliso valittaa nyt sitten jatkuvaa rahanpuutetta: Ai onko se auton vakuutusmaksu useita satasia vuodessa, tarviiko sellaista oikeasti mihinkään? Ai onko se sähkölasku noin kallis ja joka kuukausi tulee? Taasko autossa on jotain vikaa, ai miten se remppa voi maksaa 500 € ja voisko ostaa paremman auton joka ei hajoa koko ajan? Miten voi tuokin auto maksaa 15000€ ? Ai uudet renkaat pitää taas ostaa, ja maksaako ne oikeasti 400€, luulin että alle satasella saa. Miten voi bensa olla noin kallista, että yksi tankillinen on melkein 100€? Siis maksaako se hotelliyö tuossa mun lempihotellissa 200€? Miksi sä perheen miehenä et voi tienata enemmän?

Miten tyhmän naisen kanssa sinä menit naimisiin? Kuulostaa henkisesti kehitysvammaiselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies maksaa kaiken, palkkani jää omaan käyttööni.

Minulla sama. Tajusin vähän aikaa sitten miten onnekas olenkaan.

Mulla sama, miehelläni jää kolme kertaa mun palkkaa enemmän käteen. Maksaa kaiken ja kummallakin jää vielä n. 2000e/kk säästöön.

Vierailija kirjoitti:

Isompituloisena olen maksanut kokonaan puoliksi otetun asuntolainan, yhtiövastikkeet, remonttikulut, remonttilainan, sähkölaskut, vesimaksut, vakuutukset, nettiliittymän, autot ja autojen kulut, polkupyörät, tietokoneet, kodinkoneet, viihde-elektroniikan ja lähes kaikki huonekalut.

Miksi ihmeessä suostut maksamaan 100 % asumiskuluista, kun teillä on yhdessä otettu asuntolaina? Miksi laina ei ole yksinomaan sinun nimissäsi, kun kuitenkin kustannat kaiken? Nuo listasi muut jutut voikin olla sen parempituloisen ostoksia, mutta asunnosta, joka on molempien nimissä, maksaa molemmat osuutensa.

Mitä toiselle osapuolelle edes jää maksettavaa? Ruoka ja jotkut omat pikkumenot? Arvaanko, että olet mies?

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaiken pitäisi mennä "puoliksi", etenkin parisuhteessa? Kaverisuhteessa ymmärrän että maksetaan bensakulut tai matka puoliksi, tai jos kaveri tarjoaa lounaan niin sä voit tarjota ensi kerralla. Mutta parisuhteessa ja etenkin pidempiaikaisessa? Sitähän ollaan samaa yksikköä kuitenkin.

Ei ole pakko mennä tasan puoliksi, mutta raha-asiat on hyvä olla ainakin osittain erilliset, eli jos on yhteinen tili, niin kummallakin on kuitenkin myös oma.

Vaikka kuinka olisi rakastunut kumppaniinsa ja vannoisi, ettei ikinä eroa, ero voi silti tulla. Voi tulla myös sairaus ja kuolema. Jos elämä perustuu kokonaan kumppanin tuloihin, ei yksin pärjää, jos jotain sattuu. Siksi ei kannata olla täydellisen riippuvainen toisen (tai "yhteisistä") rahoista.

Pahinta on, jos asuu toisen omistamassa talossa. Silloin voi pahimmillaan joutua asunnottomaksi, jos yhteiselo päättyy.

Minulla ei ole säänn.  tuloja niin p:so joutuu maksamaan.  Minä imuroin - hätäisesti- niin imurointiin menee vähemmin sähkön siirron rahanpesumaksua. Yksin ollessani syön ruuat kylmänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaiken pitäisi mennä "puoliksi", etenkin parisuhteessa? Kaverisuhteessa ymmärrän että maksetaan bensakulut tai matka puoliksi, tai jos kaveri tarjoaa lounaan niin sä voit tarjota ensi kerralla. Mutta parisuhteessa ja etenkin pidempiaikaisessa? Sitähän ollaan samaa yksikköä kuitenkin.

Ei ole pakko mennä tasan puoliksi, mutta raha-asiat on hyvä olla ainakin osittain erilliset, eli jos on yhteinen tili, niin kummallakin on kuitenkin myös oma.

Vaikka kuinka olisi rakastunut kumppaniinsa ja vannoisi, ettei ikinä eroa, ero voi silti tulla. Voi tulla myös sairaus ja kuolema. Jos elämä perustuu kokonaan kumppanin tuloihin, ei yksin pärjää, jos jotain sattuu. Siksi ei kannata olla täydellisen riippuvainen toisen (tai "yhteisistä") rahoista.

Pahinta on, jos asuu toisen omistamassa talossa. Silloin voi pahimmillaan joutua asunnottomaksi, jos yhteiselo päättyy.

Kummallista logiikkaa. Jos toinen omistaa asunnon kun hänet tapaa, eikö siihen tosiaan ole järkevää muuttaa?

Jos tulee ero, tehdään kuten eron kohdalla normaalisti eli toinen etsii itselleen uuden asunnon. Ei sen vaikeampaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaiken pitäisi mennä "puoliksi", etenkin parisuhteessa? Kaverisuhteessa ymmärrän että maksetaan bensakulut tai matka puoliksi, tai jos kaveri tarjoaa lounaan niin sä voit tarjota ensi kerralla. Mutta parisuhteessa ja etenkin pidempiaikaisessa? Sitähän ollaan samaa yksikköä kuitenkin.

Ei ole pakko mennä tasan puoliksi, mutta raha-asiat on hyvä olla ainakin osittain erilliset, eli jos on yhteinen tili, niin kummallakin on kuitenkin myös oma.

Vaikka kuinka olisi rakastunut kumppaniinsa ja vannoisi, ettei ikinä eroa, ero voi silti tulla. Voi tulla myös sairaus ja kuolema. Jos elämä perustuu kokonaan kumppanin tuloihin, ei yksin pärjää, jos jotain sattuu. Siksi ei kannata olla täydellisen riippuvainen toisen (tai "yhteisistä") rahoista.

Pahinta on, jos asuu toisen omistamassa talossa. Silloin voi pahimmillaan joutua asunnottomaksi, jos yhteiselo päättyy.

Kummallista logiikkaa. Jos toinen omistaa asunnon kun hänet tapaa, eikö siihen tosiaan ole järkevää muuttaa?

Jos tulee ero, tehdään kuten eron kohdalla normaalisti eli toinen etsii itselleen uuden asunnon. Ei sen vaikeampaa.

No, ihmiset on erilaisia. Toiset tarvitsee enemmän taloudellista turvaa, toiset tykkää riskeistä. Jos on omaa omaisuutta, on se eron hetkellä parempi tilanne kuin se, ettei ole omaisuutta. Yhteinen asunto/ talo menee usein myyntiin, jos kummallakaan ei ole varaa asua siinä yksikseen. Jos asunto on pelkästään toisen, omistaja voi potkaista sen sinne muuttaneen pois tuosta vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaiken pitäisi mennä "puoliksi", etenkin parisuhteessa? Kaverisuhteessa ymmärrän että maksetaan bensakulut tai matka puoliksi, tai jos kaveri tarjoaa lounaan niin sä voit tarjota ensi kerralla. Mutta parisuhteessa ja etenkin pidempiaikaisessa? Sitähän ollaan samaa yksikköä kuitenkin.

Ei ole pakko mennä tasan puoliksi, mutta raha-asiat on hyvä olla ainakin osittain erilliset, eli jos on yhteinen tili, niin kummallakin on kuitenkin myös oma.

Vaikka kuinka olisi rakastunut kumppaniinsa ja vannoisi, ettei ikinä eroa, ero voi silti tulla. Voi tulla myös sairaus ja kuolema. Jos elämä perustuu kokonaan kumppanin tuloihin, ei yksin pärjää, jos jotain sattuu. Siksi ei kannata olla täydellisen riippuvainen toisen (tai "yhteisistä") rahoista.

Pahinta on, jos asuu toisen omistamassa talossa. Silloin voi pahimmillaan joutua asunnottomaksi, jos yhteiselo päättyy.

Kummallista logiikkaa. Jos toinen omistaa asunnon kun hänet tapaa, eikö siihen tosiaan ole järkevää muuttaa?

Jos tulee ero, tehdään kuten eron kohdalla normaalisti eli toinen etsii itselleen uuden asunnon. Ei sen vaikeampaa.

No, ihmiset on erilaisia. Toiset tarvitsee enemmän taloudellista turvaa, toiset tykkää riskeistä. Jos on omaa omaisuutta, on se eron hetkellä parempi tilanne kuin se, ettei ole omaisuutta. Yhteinen asunto/ talo menee usein myyntiin, jos kummallakaan ei ole varaa asua siinä yksikseen. Jos asunto on pelkästään toisen, omistaja voi potkaista sen sinne muuttaneen pois tuosta vaan.

Ihan tavallisestikin erossa toinen tai molemmat muuttavat pois asunnosta. Vuokra-asunnon löytäminen on tässä maassa varsin helppoa ihan joka puolella maata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaiken pitäisi mennä "puoliksi", etenkin parisuhteessa? Kaverisuhteessa ymmärrän että maksetaan bensakulut tai matka puoliksi, tai jos kaveri tarjoaa lounaan niin sä voit tarjota ensi kerralla. Mutta parisuhteessa ja etenkin pidempiaikaisessa? Sitähän ollaan samaa yksikköä kuitenkin.

Ei ole pakko mennä tasan puoliksi, mutta raha-asiat on hyvä olla ainakin osittain erilliset, eli jos on yhteinen tili, niin kummallakin on kuitenkin myös oma.

Vaikka kuinka olisi rakastunut kumppaniinsa ja vannoisi, ettei ikinä eroa, ero voi silti tulla. Voi tulla myös sairaus ja kuolema. Jos elämä perustuu kokonaan kumppanin tuloihin, ei yksin pärjää, jos jotain sattuu. Siksi ei kannata olla täydellisen riippuvainen toisen (tai "yhteisistä") rahoista.

Pahinta on, jos asuu toisen omistamassa talossa. Silloin voi pahimmillaan joutua asunnottomaksi, jos yhteiselo päättyy.

Jossakin toisessa ketjussa oli että jos muuttaa toisen omistamaan asuntoon niin korkeintaa kannattaa puolet vastkkeesta maksaa. Sama ajatus tietysti omakotitalon kohdalla. Silloinhan sen asuntoa lainkaan omistamattoman tuloista jää paljon enemmän säästöön kuin aiemmin kun asumiskulut todella paljon pienemmät. Jos tulee ero niin normaalilla ihmisellä kyllä niistä rahoista jäänyt sen verran säästöön että saa asunnon itselleen. Eikä hyvin vaikeassa erossa se että omistaa asunnosta puolet anna sitä mahdollisuutta että sinne kotiin voi enää jäädä hetkeksikään vaan uusi löydettävä välittömästi. Rahoja tietysti saa sitten joskus mutta pahimmillaan vie kauan. 

Tällä hetkellä maksan vain vastikkeesta puolet ja lisäksi oman vesimaksun ja sähkölaskusta puolet. Alle 200 euroa kuukaudessa. Aiemmin maksoin vuokraa 610 euroa ja lisäksi vesi sekä sähkö eli yli 650 euroa. Lisäksi myin oman autoni kun siihen ei ollutkaan enää tarvetta. Autoilun kuluja en myöskään maksa koska ei minun autoni kyseessä. Nyt pystyn säästämään melkoisesti kuukausittain mitä aiemmin en voinut. Jos ja kun joskus eroamme niin tulevaisuuden tilanteeni on parempi kuin ennen yhteiselämäämme. Olemme molemmat alle 30v joten en usko että eläisimme aina yhdessä. Jos ero tulee uuden asunnon hankkiminen ei mitenkään ylivoimaista sillä niitä on tarjolla runsaasti. 

Vierailija kirjoitti:

]No, ihmiset on erilaisia. Toiset tarvitsee enemmän taloudellista turvaa, toiset tykkää riskeistä.

ja kolmas ryhmä on se joka ei koko ajan pelkää elämässä pahinta, mutta jos vastoinkäymisiä tulee niin osaavat sitten järjestää asiansa. Esimerkiksi hankkia sen vuokrakämpän.

Me asutaan mun omistamassa talossa. Päivänselvää on että jos ero tulisi, minä jäisin tähän ja mies muuttaisi. Tietenkin.

Otettiin muutamien kymmenien tuhansien eurojen asuntolaina tämän talon remonttia varten ja mies lyhentää sitä. Minä maksan yleensä vakuutukset, veron, veden ja sähkön, joskus mies maksaa ne. Tämäkin on vaan mennyt näin, ei ole asiasta mitenkään erikseen keskusteltu, laadittu exceliä ja jaettu. Ei ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Me asutaan mun omistamassa talossa. Päivänselvää on että jos ero tulisi, minä jäisin tähän ja mies muuttaisi. Tietenkin.

Otettiin muutamien kymmenien tuhansien eurojen asuntolaina tämän talon remonttia varten ja mies lyhentää sitä. Minä maksan yleensä vakuutukset, veron, veden ja sähkön, joskus mies maksaa ne. Tämäkin on vaan mennyt näin, ei ole asiasta mitenkään erikseen keskusteltu, laadittu exceliä ja jaettu. Ei ongelmia.

Kätevää että mies maksaa remontin kustannukset ja tuo lisäarvoa sinun omaisuudellesi. Kun eroatte niin talo on sinun ja hänelle se ei kuulu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me asutaan mun omistamassa talossa. Päivänselvää on että jos ero tulisi, minä jäisin tähän ja mies muuttaisi. Tietenkin.

Otettiin muutamien kymmenien tuhansien eurojen asuntolaina tämän talon remonttia varten ja mies lyhentää sitä. Minä maksan yleensä vakuutukset, veron, veden ja sähkön, joskus mies maksaa ne. Tämäkin on vaan mennyt näin, ei ole asiasta mitenkään erikseen keskusteltu, laadittu exceliä ja jaettu. Ei ongelmia.

Kätevää että mies maksaa remontin kustannukset ja tuo lisäarvoa sinun omaisuudellesi. Kun eroatte niin talo on sinun ja hänelle se ei kuulu. 

Ei tietenkään talo hänelle kuulu. Mutta eipä se yhtään sen kummempaa olisi jos minä maksaisin lainan ja mies ne muut laskut. Eikä muuten olla eroamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyn siksi, että huomasin juuri ettei homma toimi.

Ei asuta miehen kanssa yhdessä. Mä olen väliaikaisesti nyt pienituloinen, koska opiskelen. Sen jälkeen palaan töihin ja tilanne normalisoituu. Tajusin, että mies kuitenkin syö ja hengaa aina mun luona ja mä maksan ehkä n. 70 % meidän yhteiseistä asioista, vaikka miehen tulot on tällä hetkellä moninkymmenenkertaiset omiini nähden. En jaksa hirveästi ahdistua tällaisista asioita yleensä, mutta miespä ilmoitti tänään ettei ole varaa lähteä kympin päiville syömään, koska pitää nyt pitää vähän tiukempaa budjettia. Kilahdin ihan perkeleesti, olin oikein säästellyt jotain palautuspullorahoja että voisin maksaa omat ruokani ja olisi kerrankin varaa mennä ulos syömään. Olisi suoraan sanottuna saanut tarjota mulle vaihteeksi ruoan jossain, kun tulot ovat erittäin ok. En tiedä, miten tällainen tilanne ratkaistaan, mutta tämä ei ainakaan toimi.

Ap

Miksi maksat? Jos jääkaappi on tyhjä, niin miehelle voi sanoa, että jos haluat syödä, täytä kaappi!

Juu, enpä muuten jatkossa maksakaan. Oon ehkä oppinut kotona sellaisen, että kun on ruokaa, sitä jaetaan sitten kaikille jotka sattuvat piipahtamaan. Tajusin justiinsa, että taidan seurustella kitupiikin kanssa. Mun opintolainalla kokatut ruoat kyllä maistuu, mutta toisinpäin ei homma toimi. Tai siis eihän tässä edes ollut kyse siitä että toisinpäin, vaan ettei mies raaski lähteä ravintolaan syömään kympillä, vaikka maksaisi vain oman ruokansa. No, miksipä lähtisi, kun mun luona on aina ilmaiset soppakattilat pöydässä. Ei oikein nyt lämmitä tämä sopankeittäjän rooli. Kunpa mut vietäisiin joskus oikein ulos syömään...

Ap

Kuules, ap, mieti nyt tarkkaan näkyykö miehen itsekeskeisyys muissakin asioissa. Onko pettämistaustaa, haluttomuutta osallistua yhteisiin töihin jne.?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me asutaan mun omistamassa talossa. Päivänselvää on että jos ero tulisi, minä jäisin tähän ja mies muuttaisi. Tietenkin.

Otettiin muutamien kymmenien tuhansien eurojen asuntolaina tämän talon remonttia varten ja mies lyhentää sitä. Minä maksan yleensä vakuutukset, veron, veden ja sähkön, joskus mies maksaa ne. Tämäkin on vaan mennyt näin, ei ole asiasta mitenkään erikseen keskusteltu, laadittu exceliä ja jaettu. Ei ongelmia.

Kätevää että mies maksaa remontin kustannukset ja tuo lisäarvoa sinun omaisuudellesi. Kun eroatte niin talo on sinun ja hänelle se ei kuulu. 

Tätä minäkin epäromanttisesti tällaisissa ketjuissa aina ihmettelen, miten se voi olla sille toiselle ok, että toinen kerryttää omaisuuttaan ja toinen on tyyliin nikkaroimassa ja remontoimassa illat pitkät sitä toisen omistamaa kämppää? Miten se voi olla pidemmän päälle ok? Eikö ero ole todellakaan minkäänlainen vaihtoehto? Siis todennäköisyys sille, että suhde päättyy eroon, on 0%? No, jos ei se pääty eroon, se päättyy toisen kuolemaan. Muita vaihtoehtoja ei ole.

Ihan yhtä paljon me ollaan täällä nikkaroitu, osaan rakennushommia yhtä lailla. Meinaatko että toisen pitäisi maata sohvalla, mitään maksamatta, toisen remontoidessa taloa, jossa yhdessä asutaan? Mies maksaisi tyyliin puhelinlaskunsa ja se siitä, ei muita maksuja? Sehän se melkoista olisi.

Ei, ero ei ole meillä mikään vaihtoehto. Ja jos joskus olisikin niin mitä sitten? Ei se mies aio yksiötä valmiiksi hankkia :D

Kaikki ei eroa.

Jos oletetaan, että pariskunta ottaa yhteisen talolainan ja lyhentää yhteistä velkaa, ja tulee ero, niin aika usein talo laitetaan myyntiin. Kumpikin siis lähtee talosta ja ostaa itselleen pienemmän asunnon tai vaihtoehtoisesti vuokraa sellaisen. Molemmilla on siis samanlainen tilanne: yhdessä ollessa lyhennettiin lainaa ja eron tullessa kumpikin joutui lähtemään talosta ja hankkimaan uuden. Kumpikin saa aikanaan osuutensa talosta, kun se saadaan myytyä. En oikeastaan keksi tilannetta, joka voisi mennä taloudellisesti tasa-arvoisemmin kuin tämä.

Vrs. toisen omistamassa asunnossa asuminen, toisen omaisuuden kerryttäminen ja toisen laskujen maksaminen ja siihen sitten se ero. Taloon jäävä jatkaa kivaa asumistaan, on kerryttänyt rahaa pankkitililleen, kun toinen on maksanut talouden kuluja ja on vielä hieno remppakin tullut tehtyä. Mitä jää sille toiselle? Tyhjät taskut ja vuokra-asuntojonoon liittyminen.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ei eroa.

Tämä. Mutta ehkä se on vaikeaa ymmärtää että on myös toimivia suhteita, joissa oikeasti puhalletaan yhteen hiileen. Eikä aina kaikessa varauduta eroon :D