Isot tuloerot parisuhteessa: Miten hoidatte yhteiset menot?
Kommentit (757)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi miehen kanssa samansuuruiset tulot, joten kaikki menee puoleksi. En suostuisi elätettäväksi enkä elättäjäksi.
Niin että puoliso pihalle, jos sairastuu tai jää työttömäksi. Charming.
Hyvin pystyisi maksamaan puolet kuluista vaikka jäisi työttömäksi ja sairastuisi, kuten minäkin samassa tapauksessa.
Tuskin pidemmän päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi miehen kanssa samansuuruiset tulot, joten kaikki menee puoleksi. En suostuisi elätettäväksi enkä elättäjäksi.
Niin että puoliso pihalle, jos sairastuu tai jää työttömäksi. Charming.
Hyvin pystyisi maksamaan puolet kuluista vaikka jäisi työttömäksi ja sairastuisi, kuten minäkin samassa tapauksessa.
Tuskin pidemmän päälle.
Kyllä pidemmänkin päälle. Palkkatulot eivät ole ainoat tulot.
Onko vieläkin 2010-luvulla olettamus, että parempi Tuloinen elättää ja maksaa enemmän, että molemmille jää saman verran rahaa tilille menojen jälkeen? Onko tämä sitä tasa-arvoa? Ei ole kyllä ikinä sitä nähnytkään. Jos toinen on opiskellut ja saanut hyvä palkkaisen ammatin hän ei ole velvollinen elättämään toista.
Ihan naisena en oleta miehen maksavan senttiäkään enempää kuin itse maksan vaikka tienasi huomattavasti enemmän. Pienempi tuloisen mukaan tehdään matkat ja hankinnat.
Vierailija kirjoitti:
Onko vieläkin 2010-luvulla olettamus, että parempi Tuloinen elättää ja maksaa enemmän, että molemmille jää saman verran rahaa tilille menojen jälkeen? Onko tämä sitä tasa-arvoa? Ei ole kyllä ikinä sitä nähnytkään. Jos toinen on opiskellut ja saanut hyvä palkkaisen ammatin hän ei ole velvollinen elättämään toista.
Ihan naisena en oleta miehen maksavan senttiäkään enempää kuin itse maksan vaikka tienasi huomattavasti enemmän. Pienempi tuloisen mukaan tehdään matkat ja hankinnat.
Lain mukaan avioliitossa on elatusvelvollisuus. Jos toinen ei saa senttiäkään mistään rahaa, ei hän saa toimeentulotukeakaan koska puolisolla on elatusvelvollisuus. Koskee myös avopareja. Älkää laittako kimpsujanne yhteen, jos rakastatte rahojanne.
Miksi tähän ketjuun muuten vastailevat ne, joilla on saman suuruiset tulot? Kysymys oli isoista tuloeroista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko vieläkin 2010-luvulla olettamus, että parempi Tuloinen elättää ja maksaa enemmän, että molemmille jää saman verran rahaa tilille menojen jälkeen? Onko tämä sitä tasa-arvoa? Ei ole kyllä ikinä sitä nähnytkään. Jos toinen on opiskellut ja saanut hyvä palkkaisen ammatin hän ei ole velvollinen elättämään toista.
Ihan naisena en oleta miehen maksavan senttiäkään enempää kuin itse maksan vaikka tienasi huomattavasti enemmän. Pienempi tuloisen mukaan tehdään matkat ja hankinnat.
Lain mukaan avioliitossa on elatusvelvollisuus. Jos toinen ei saa senttiäkään mistään rahaa, ei hän saa toimeentulotukeakaan koska puolisolla on elatusvelvollisuus. Koskee myös avopareja. Älkää laittako kimpsujanne yhteen, jos rakastatte rahojanne.
Miksi tähän ketjuun muuten vastailevat ne, joilla on saman suuruiset tulot? Kysymys oli isoista tuloeroista.
Kaikki eivät ole välttämättä avioliitossa.
Tämä elatusvelvollisuus ei myöskään tarkoita sitä että lain mukaan pitäisi olla sama elintaso.
Vierailija kirjoitti:
Onko vieläkin 2010-luvulla olettamus, että parempi Tuloinen elättää ja maksaa enemmän, että molemmille jää saman verran rahaa tilille menojen jälkeen? Onko tämä sitä tasa-arvoa? Ei ole kyllä ikinä sitä nähnytkään. Jos toinen on opiskellut ja saanut hyvä palkkaisen ammatin hän ei ole velvollinen elättämään toista.
Ihan naisena en oleta miehen maksavan senttiäkään enempää kuin itse maksan vaikka tienasi huomattavasti enemmän. Pienempi tuloisen mukaan tehdään matkat ja hankinnat.
Mutta eihän kaikissa suhteissa se suurituloinen halua elää pienituloisen elintasolla. Siksi ehkä mielellään maksaa.
Itsellä se tilanne että lähes samat palkat niin ei ongelmaa mutta on meilläkin ollut vaiheita puolin toisin kun toisella vähemmän rahaa. Kyllä se tuntuu mukavalta kun silloin voi helpottaa yhteistä elämää ja maksaa enemmän.
Mies maksaa kaiken, minun tuloilla huvitellaan.
Vierailija kirjoitti:
Kysyn siksi, että huomasin juuri ettei homma toimi.
Ei asuta miehen kanssa yhdessä. Mä olen väliaikaisesti nyt pienituloinen, koska opiskelen. Sen jälkeen palaan töihin ja tilanne normalisoituu. Tajusin, että mies kuitenkin syö ja hengaa aina mun luona ja mä maksan ehkä n. 70 % meidän yhteiseistä asioista, vaikka miehen tulot on tällä hetkellä moninkymmenenkertaiset omiini nähden. En jaksa hirveästi ahdistua tällaisista asioita yleensä, mutta miespä ilmoitti tänään ettei ole varaa lähteä kympin päiville syömään, koska pitää nyt pitää vähän tiukempaa budjettia. Kilahdin ihan perkeleesti, olin oikein säästellyt jotain palautuspullorahoja että voisin maksaa omat ruokani ja olisi kerrankin varaa mennä ulos syömään. Olisi suoraan sanottuna saanut tarjota mulle vaihteeksi ruoan jossain, kun tulot ovat erittäin ok. En tiedä, miten tällainen tilanne ratkaistaan, mutta tämä ei ainakaan toimi.
Ap
Eli pitää tiukkaa budjettia sinun kustannuksella. Minä jättäisin tuollaisen kitupiikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko vieläkin 2010-luvulla olettamus, että parempi Tuloinen elättää ja maksaa enemmän, että molemmille jää saman verran rahaa tilille menojen jälkeen? Onko tämä sitä tasa-arvoa? Ei ole kyllä ikinä sitä nähnytkään. Jos toinen on opiskellut ja saanut hyvä palkkaisen ammatin hän ei ole velvollinen elättämään toista.
Ihan naisena en oleta miehen maksavan senttiäkään enempää kuin itse maksan vaikka tienasi huomattavasti enemmän. Pienempi tuloisen mukaan tehdään matkat ja hankinnat.
Lain mukaan avioliitossa on elatusvelvollisuus. Jos toinen ei saa senttiäkään mistään rahaa, ei hän saa toimeentulotukeakaan koska puolisolla on elatusvelvollisuus. Koskee myös avopareja. Älkää laittako kimpsujanne yhteen, jos rakastatte rahojanne.
Miksi tähän ketjuun muuten vastailevat ne, joilla on saman suuruiset tulot? Kysymys oli isoista tuloeroista.
Nro 49 vastaa: Meillä on iso tuloero. Sama elintaso ei tarkoita, että enemmän tienaava kartuttaisi vähemmän tienaavan omaisuutta ja varallisuutta. Se tarkoittaa, että enemmän tienaava ei popsi päivällisellä sisäfilettä vähemmän tienaavan syödessä makaroonia ketsupin kanssa tai enemmän tienaava saisi käydä suihkussa useammin kuin vähemmän tienaava.
Meillä suurempituloinen matkustaa työnsä puolesta niin paljon, että hänelle riittää yhteisiksi lomareissuiksi ne, mihin vähemmän tienaavalla on varaa. Vähemmän tienaava on halunnut investoida kalliimpaan läppäriin ja kännykkään enemmän kuin enemmän tienaava. Minusta se on ihan ok eikä tarkoita, että enemmän tienaavallakin pitäisi olla kallis läppäri ja kännykkä. Kyse ei ole elintasoerosta vaan omista valinnoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi miehen kanssa samansuuruiset tulot, joten kaikki menee puoleksi. En suostuisi elätettäväksi enkä elättäjäksi.
Niin että puoliso pihalle, jos sairastuu tai jää työttömäksi. Charming.
Hyvin pystyisi maksamaan puolet kuluista vaikka jäisi työttömäksi ja sairastuisi, kuten minäkin samassa tapauksessa.
700e peruspäivärahalla, miten siitä makset5aan puolet esim. asuntolainasta? Kun siitä pitää ostaa ruokaa, vaatteita, maksaa puhelinlasku ja lääkärissä käynnit kun ei ol eilmaista työterveydenhuoltoa.
Vierailija kirjoitti:
Yhteiset tulot on maksettu tasan puoliksi aina, niin silloin kun minulla oli isommat tulot kuin silloin kun miehellä oli. Tulojen ero ei näy elintasossa vaan säästämisen määrässä, joten ei ole mitään syytä miksi kulloinkin parempituloisen pitäisi antaa toiselle (lisää) rahaa säästöön laitettavaksi.
Meillä sama systeemi, mutta jostain syystä pienempituloisella on isommat säästöt :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi miehen kanssa samansuuruiset tulot, joten kaikki menee puoleksi. En suostuisi elätettäväksi enkä elättäjäksi.
Niin että puoliso pihalle, jos sairastuu tai jää työttömäksi. Charming.
Se on juuti niin, sairaus tai työttymyys voi iskeä ilman omaa syytä.
Parilla tuttavalla on vaimo sairastunut jossain välissä kun on saatu lapset ja oltu pitkää yhdessä, sitten on sairaus tullut. Ihan siis pyörätuolipotilaaksi on menty, tod. näk. sairaselä'kkeellä en kylläkään ole tästä varma. Se on kyllä kova paikka ja mietinnän paikka. Olisi jännää nähdä tilastoa, kumpi sukupuoli huolehtii tässäkin tilanteessa puolisostaan vai onko merkittävää eroa.
Tilastoissa on selvä korrelaatio miehen työttömyyden ja avioeron välillä. Naisen työttömyys puolestaan ei korreloi avioeron kanssa.
Eli vanha viisaus pitää paikkansa: kun rahat loppuvat, loppuu (naisen) rakkauskin.
Vierailija kirjoitti:
Onko vieläkin 2010-luvulla olettamus, että parempi Tuloinen elättää ja maksaa enemmän, että molemmille jää saman verran rahaa tilille menojen jälkeen? Onko tämä sitä tasa-arvoa? Ei ole kyllä ikinä sitä nähnytkään. Jos toinen on opiskellut ja saanut hyvä palkkaisen ammatin hän ei ole velvollinen elättämään toista.
Ihan naisena en oleta miehen maksavan senttiäkään enempää kuin itse maksan vaikka tienasi huomattavasti enemmän. Pienempi tuloisen mukaan tehdään matkat ja hankinnat.
Ja jos se isompituloinen haluaa jotain kalliimpaa, niin parisuhteessa ehkä haluaa tarjota samaa puolisolleenikn (matkan tai alcantraa sohvan päälliseksi).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi miehen kanssa samansuuruiset tulot, joten kaikki menee puoleksi. En suostuisi elätettäväksi enkä elättäjäksi.
Niin että puoliso pihalle, jos sairastuu tai jää työttömäksi. Charming.
Hyvin pystyisi maksamaan puolet kuluista vaikka jäisi työttömäksi ja sairastuisi, kuten minäkin samassa tapauksessa.
700e peruspäivärahalla, miten siitä makset5aan puolet esim. asuntolainasta? Kun siitä pitää ostaa ruokaa, vaatteita, maksaa puhelinlasku ja lääkärissä käynnit kun ei ol eilmaista työterveydenhuoltoa.
Laina turvataan vakuutuksella ja kun laina on aikanaan maksettu niillä päivärahoilla selvinnee asumiskuluista... näin ainakin meillä on laskettu.
Yhteinen tili josta maksetaan asuminen, kauppareissut ja yhteinen tekeminen. Kumpikin siirtää sinne sopimuksen mukaan rahaa, +-1000€/kk. Minun tulot vaihtelee, puolisolla tasaisempaa ja suuremmat tulot. Puoliso haluaa välillä tarjota minulle jotain yhteistä tekemistä, illallisia, pieniä reissuja, tapahtumia tms. Nämä ovat yleensä asioita joista ollaan keskusteltu ja joista olen sitä mieltä että ovat ehkä hiukan liian arvokkaita. Tämä on vaatinut pientä totuttelua, mutta on nykyään ihan ok.
Mä en ymmärrä miten te pystytte pitämään kaikki rahat yhteisinä? Siis niin ettei ole mitään omaa. Että palkat siirretään yhteisille tileille. Mun on saatava pitää mun palkasta edes jonkunlainen siivu itselläni. Haluan päättää säästänkö rahaa, ostanko 100 euron vai 200 euron kengät ym.
Miten te yhteisten rahojen kanssa pelaavat hoidatte hankinnat? Onko teillä todella niin, että saa ostaa mitä vaan kumpi vaan niillä yhteisillä rahoilla? Sovitteko aina etukäteen että nyt sinä saat ostaa 150eurolla jotain ja nyt minä saan ostaa 300 eurolla jotain? Vai miten. En kestäisi tuollaista ollenkaan. Siis tämä on minun henkilökohtainen mielipiteeni, ei väitös että tuo ei voisi toimia tms.
Meillä siirretään palkasta yhteiselle tilille ehkä 50-60% tuloista ja loput sitten kumpikin käyttää tai on käyttämättä mihin haluaa.
Meillä isotuloisempi maksaa lähes kaiken. Pienempituloinen on nyt opiskelija ja koska avopuolison tulot otetaan huomioon voi opintotukikuukausuina saada vain 250€ kuussa. Enempää ei saa, koska asumislisään ja toimeentulotukeen vaikuttaa avopuolison tuet, joten olisi aika kohtuutonta, että silloin avopuoliso ei huolehtisi elatusvelvolisuudesta. Mitään riitaa asiasta ei ole ollut, tuntuisi aika oudolta tienata paljon ja katsoa kun toinen kituuttaa.
Se maksaa, jolla on rahaa. Eli mies. Kaiken. Omat tulot on sen kolmisen sataa kotihoidontukea. Miehen n. 4000€ netto.
Olen välillä opiskellut, jolloin mies tienasi huomattavasti enemmän, kun kävi täysipäiväisesti töissä. Ja sama homma nyt toisinpäin, kun mies opiskelee ja itse käyn töissä.
En ole koskaan ymmärtänyt tätä tulojen jatkuvaa laskemista ja puolittamista parisuhteessa ainakaan silloin, kun asutaan yhdessä. Yhdessä asuessa ollaan mielestäni yksikkö, jolloin kaikki tulot ja menot ovat yhteisiä, eikä tarvitse koko ajan miettiä, että miten monta euroa ja senttiä kumpikin nyt taas on velkaa toiselle ja milloin se pitää maksaa. Säästöt ovat yhteisiä ja suuremmista menoista sovitaan yhdessä.
Hyvin pystyisi maksamaan puolet kuluista vaikka jäisi työttömäksi ja sairastuisi, kuten minäkin samassa tapauksessa.