Isot tuloerot parisuhteessa: Miten hoidatte yhteiset menot?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies maksaa kaiken, palkkani jää omaan käyttööni.

Näin meni mieheni ex-vaimon kanssa. Eron jälkeen vaimo tuskailee miten kykenee selvämään arjesta kun halveksimansa miehen palkka ei enää mahdollistakaan enää hänelle perustarpeita, mies taas on ihmetellyt kuinka helppoa elämä on minun kanssa kun rahaa jää säästöön ihan vahingossa vaikka elintasosta ei tingitä568 (oma palkkani lähes yhtä suuri kuin miehen).

Heikkolahjainen mies, jolle tuo on ihmetyksen aihe. Muutenkin normaalisti, jos rahat ovat yhteisiä, molempien rahat ovat. Mitä järkeä on toimia noin, että toinen maksaa kaiken, toinen pitää omansa?

Tuota tuollaisen toiminnan järkevyyttä voi kysyä muutamilta naisilta jotka ovat tunnustaneet näin heillä systeemin toimivan. Kun palkka on suurehko ja työ vaativa ei arjen rahankäyttöä jaksa hirveän paljon miettiä, pakolliset maksetaan ilman nikotteluja. Minä en pidä tuollaisesta ajatuksesta, että mies, vaikka palkka sen mahdollistaisikin, vastaa arjesta, haluan osallistua arkeen, ostaa omasta palkastani jääkaappipakastinkokonaisuuden tai pesutornin. Ja tulevaisuudessa kaltaisiani on varmaan enemmänkin ja noita "siipeilijöitä" vähemmän, naisten koulutustaso nousee, kaipa sen myötä naisten palkat ja ne suuret tuloerot miesten ja naisten välillä ainakin keskiarvoisesti pienenevät.

A) Järjestely ei siipeilyä jos puoliso on sitä itse ehdottanut.

B) Pystyisin milloin tahansa ostamaan palkallani jääkaappipakastinkokonaisuuden tai pesutornin.

T. Siipeilijä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies maksaa kaiken, palkkani jää omaan käyttööni.

Näin meni mieheni ex-vaimon kanssa. Eron jälkeen vaimo tuskailee miten kykenee selvämään arjesta kun halveksimansa miehen palkka ei enää mahdollistakaan enää hänelle perustarpeita, mies taas on ihmetellyt kuinka helppoa elämä on minun kanssa kun rahaa jää säästöön ihan vahingossa vaikka elintasosta ei tingitä568 (oma palkkani lähes yhtä suuri kuin miehen).

Heikkolahjainen mies, jolle tuo on ihmetyksen aihe. Muutenkin normaalisti, jos rahat ovat yhteisiä, molempien rahat ovat. Mitä järkeä on toimia noin, että toinen maksaa kaiken, toinen pitää omansa?

Tuota tuollaisen toiminnan järkevyyttä voi kysyä muutamilta naisilta jotka ovat tunnustaneet näin heillä systeemin toimivan. Kun palkka on suurehko ja työ vaativa ei arjen rahankäyttöä jaksa hirveän paljon miettiä, pakolliset maksetaan ilman nikotteluja. Minä en pidä tuollaisesta ajatuksesta, että mies, vaikka palkka sen mahdollistaisikin, vastaa arjesta, haluan osallistua arkeen, ostaa omasta palkastani jääkaappipakastinkokonaisuuden tai pesutornin. Ja tulevaisuudessa kaltaisiani on varmaan enemmänkin ja noita "siipeilijöitä" vähemmän, naisten koulutustaso nousee, kaipa sen myötä naisten palkat ja ne suuret tuloerot miesten ja naisten välillä ainakin keskiarvoisesti pienenevät.

A) Järjestely ei siipeilyä jos puoliso on sitä itse ehdottanut.

B) Pystyisin milloin tahansa ostamaan palkallani jääkaappipakastinkokonaisuuden tai pesutornin.

T. Siipeilijä

Miten olet tuollaiseen suostunut? Itse en ikinä suostuisi vaikka puoliso kuinka ehdottaisi.

Olen kerran ollut pitkässä parisuhteessa jossa mies oli pienempi palkkaisempi ja hän oletti, että minä parempi palkkaisempana maksan ihan kaiken; vuokran, sähkön, auton, ruuat ja hankinnat. Jos joskus puhuttiin, että ostetaan jokin isompi hankinta niin hän maksaa minulle siitä 50% hinnasta takaisin. Eipä maksanut. Luonnollisesti vein nämä minun ostamani tavarat, joita oli koko asunnon irtaimisto erossa mukanani. Siinäpä mies sitten mietti kun ei ollut mitään asunnossa minun lähtiessäni.

Nykyisen puolison kanssa suht. samat tulot niin kaikki menee puoliksi. Enää ikinä elätä ketään.

Meillä asuu kaksi aikuista ihmistä, joista kumpikaan ei ole holhouksenalainen. Siksi on omat tulot, omat tilit ja omat rahat. Molemmat maksavat omat kulunsa.

Meillä oli aiemmin suunnilleen samat tulot, vain pari sataa eroa. Nyt mun tulot enää 1/3 miehen tuloista. Samasta pussista menee kaikki kuten ennenkin. Isommista henkilökohtaisista hankinnoista keskustellaan yhdessä.  

Mä olen kirnoittanut tään ketjuun kommentin jossa kerroin meillä olevan yhteinen tili ja yhteinen omaisuus vaimon tienatessa enemmän. Mä en voisi hyväksyä muuta ratkaisua, kun mies on tehnyt perheen eteen niin paljon ja mahdollistanut mun urani. Ollaan muutettu mun työn perässä, mies on pitänyt kaikki hoitovapaat jne. Olisi karua että hän olisi tehnyt nämä uhraukset ja mä saisin yksin kaiken hyödyn.

Lisäksi tahdom omaisuuden olevan suht tasan. Jos kuolen ennen miestä, tahdon hänellä olevan omaa omaisuutta, ei vain tasinkona osituksessa tulevaa.

Mä maksan kaikki yhteiset menot (ruuan, lainat, vakuutukset, vatikkeet jne.). Vaimo käyttäköön rahansa johonkin kivaan. Mun tulot nettona 4200€/kk, vaimon 1200€/kk

Kaikki on yhteistä. Hyvin on sujunut toistakymmentä vuotta.

Yhtiövastike, sähkälasku, kotiin hankittavat ruuat ja muut päivittäistavarat maksetaan puoliksi. Suurempituloinen omistaa asunnon ja maksaa asuntolainansa kokonaan. Muut menot ovat omia menoja eli kumpikin maksaa omansa. Meillä tämä järjestely toimii hyvin, koska suurempituloinen on säästäväinen ja maltillinen rahankäyttäjä. Yhteisille lomille lähdetään pienempituloisen varojen mukaan. Elintasoero ei oikeastaan näy kuin varallisuuden (sijoitukset, säästöt) määrässä. 

Yhteiset rahat ja kaikki menee mitä tulee. Suurempituloisella on vähän kalliimpi auto käytössään.

Yhteiset tulot on maksettu tasan puoliksi aina, niin silloin kun minulla oli isommat tulot kuin silloin kun miehellä oli. Tulojen ero ei näy elintasossa vaan säästämisen määrässä, joten ei ole mitään syytä miksi kulloinkin parempituloisen pitäisi antaa toiselle (lisää) rahaa säästöön laitettavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies maksaa kaiken, palkkani jää omaan käyttööni.

Näin meni mieheni ex-vaimon kanssa. Eron jälkeen vaimo tuskailee miten kykenee selvämään arjesta kun halveksimansa miehen palkka ei enää mahdollistakaan enää hänelle perustarpeita, mies taas on ihmetellyt kuinka helppoa elämä on minun kanssa kun rahaa jää säästöön ihan vahingossa vaikka elintasosta ei tingitä568 (oma palkkani lähes yhtä suuri kuin miehen).

Heikkolahjainen mies, jolle tuo on ihmetyksen aihe. Muutenkin normaalisti, jos rahat ovat yhteisiä, molempien rahat ovat. Mitä järkeä on toimia noin, että toinen maksaa kaiken, toinen pitää omansa?

Tuota tuollaisen toiminnan järkevyyttä voi kysyä muutamilta naisilta jotka ovat tunnustaneet näin heillä systeemin toimivan. Kun palkka on suurehko ja työ vaativa ei arjen rahankäyttöä jaksa hirveän paljon miettiä, pakolliset maksetaan ilman nikotteluja. Minä en pidä tuollaisesta ajatuksesta, että mies, vaikka palkka sen mahdollistaisikin, vastaa arjesta, haluan osallistua arkeen, ostaa omasta palkastani jääkaappipakastinkokonaisuuden tai pesutornin. Ja tulevaisuudessa kaltaisiani on varmaan enemmänkin ja noita "siipeilijöitä" vähemmän, naisten koulutustaso nousee, kaipa sen myötä naisten palkat ja ne suuret tuloerot miesten ja naisten välillä ainakin keskiarvoisesti pienenevät.

Niaet ovat jo pitkään olleet Suomessa korkeammin koulutettuja kuin miehet. Se ei näy palkoissa.

Ja syyhän on se, että naiset eivät hakeudu "tuottaviin töihin", vaan ovat koulutettuja sossuja, opettajia, lastentarhanopeja tms.

Vaimo siirtää suurimman osan palkastaan minun tilille. Hoidan kaikki laskut ja päivittäistavaraostokset.

Onneksi miehen kanssa samansuuruiset tulot, joten kaikki menee puoleksi. En suostuisi elätettäväksi enkä elättäjäksi. 

Yhteinen tili. Sieltä maksetaan kaikki mahdollinen

Vierailija kirjoitti:

Onneksi miehen kanssa samansuuruiset tulot, joten kaikki menee puoleksi. En suostuisi elätettäväksi enkä elättäjäksi. 

Niin että puoliso pihalle, jos sairastuu tai jää työttömäksi. Charming.

Miehenä maksan kaiken ja annan naiselle käyttörahaa.

Riidellään joka viikko.

Käsitykseni naisista ja heidän reiluudestaan on laskenut aika lailla.

Mies maksaa. Minulla on sivukortti hänen luottokortilleen, mutta maksan joitain omia menojani myös itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi miehen kanssa samansuuruiset tulot, joten kaikki menee puoleksi. En suostuisi elätettäväksi enkä elättäjäksi. 

Niin että puoliso pihalle, jos sairastuu tai jää työttömäksi. Charming.

Se on juuti niin, sairaus tai työttymyys voi iskeä ilman omaa syytä.

Parilla tuttavalla on vaimo sairastunut jossain välissä kun on saatu lapset ja oltu pitkää yhdessä, sitten on sairaus tullut. Ihan siis pyörätuolipotilaaksi on menty, tod. näk. sairaselä'kkeellä en kylläkään ole tästä varma. Se on kyllä kova paikka ja mietinnän paikka. Olisi jännää nähdä tilastoa, kumpi sukupuoli huolehtii tässäkin tilanteessa puolisostaan vai onko merkittävää eroa.

Puoliksi kaikki. Omat lainat tietysti.

Laitetaan lapsilisät ja 500€/nassu yhteiselle tilille, sekä S-bonarit 400€/vuosi. Tältä tililtä sitten vesi, sähkö, vakuutukset, kiinteistöverot, ajoneuvoverot jne. Osa lasten harrastuksistakin taitaa mennä.

Toinen tienaa enemmän kuin toinen, ja on on ansainnut omat rahansa ja tekee niin kuin niillä lystää. Osallistuu ihan pyytämättä hankintoihin reilummin jos tarve vaatii.

Parempituloinen on luonut uraa ja hakenut parempaa palkkaa, ja toinen viihtynyt kauan samassa työpaikassa. Ei sen, joka on nähnyt vaivaa rahojensa eteen, tarvi elättää sitä joka ei niin ole tehnyt. Kumpikin selviää omillaan - toisella vain on tilipäivänä kevyemmin rahaa tilillä, eikä pysty samalla tavalla sijoittamaan tuloistaan.