Isot tuloerot parisuhteessa: Miten hoidatte yhteiset menot?

Te joilla yhteiben tili, entä jos toinen on törsäilevämpi, esim itse tykkään ostaa vaatteita ja kotiin juttuja, häiritseekö se toista?

Vierailija kirjoitti:

Kun en voi tietää minkä mielenhäiriön se nyt maailman kiltein ja tunnollisin puoliso saa seuraavan 30 vuoden aikana. Yhteistä kotia se ei voi tietämättäni myydå, eikä mun taloudelta putoa pohja jos se lähteekin ensi kesäksi suunniteltuun ja maksettuun lomareissuun salahomonsa kanssa eikä mun. Mutta ei mun talous kestä jos jonain aamuna puoliso on ottanut yhteiset rahat ja lährenyt afrikkaan ruokkimaan kulkukissoja.

Sen verran elämää nähnyt, että tiedän sen pitkän ja hyvänkin liiton voivan päättyä helvettiin.

Siis eikö käytännössä yhteiset rahat = käyttötilillä olevat rahat. Ei siellä mitään isoja rahoja ole, korkeintaan muutama tonni. Kenen talous menee siitä sekaisin jos mies lähtee tuollaisten rahojen kanssa Afrikkaan?

Tietenkin kummallakin on sijoitukset omissa nimissään, samaten asunto on 50/50 silloin kun on "yhteiset rahat". Asuntoa ei voi ilman puolison lupaa myydä ja sijoituksista voi myydä vain omansa. Jos kummallakin on saman verran sijoituksia, niin ei se puoliso pääse toiselle vahinkoa tekemään, kunhan kusee omiin muroihinsa antamalla ne rahat kissoille.

Juuri nyt ansaitsen enemmän kuin mies, joka on starttaamassa omaa yritystään. Minä maksan enemmän juoksevia kuluja ja usein tarjoan ulkona yms. Jossain vaiheessa oli toisin päin kun mulla oli pienempi palkka.

Ansaitsen ihan mukavasti. Ei haittaa tukea miehen intohimoprojektia.

Vierailija kirjoitti:

Te joilla yhteiben tili, entä jos toinen on törsäilevämpi, esim itse tykkään ostaa vaatteita ja kotiin juttuja, häiritseekö se toista?

Ei se häiritse, jos on ihan normaalia ostamista, eikä ihan älytöntä tuhlailua. Itse en osta kotiin oikeastaan mitään, koska tunnen, että on jo kaikkea ihan tarpeeksi. Vaatteita ostan joskus, ja lahjoja muille, ja ruokaa. Puoliso ostaa itselleen vaatteita pakon edessä, ja joskus työkaluja ym. kodin tarvikkeita. Yhdessä on aina tehty isoimmat ostokset; talo, auto, huonekalut, kodinkoneet. Minä olen yleensä ostanut kodin tekstiilit, mutta puoliso on saanut osallistua niihinkin, jos on halunnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun en voi tietää minkä mielenhäiriön se nyt maailman kiltein ja tunnollisin puoliso saa seuraavan 30 vuoden aikana. Yhteistä kotia se ei voi tietämättäni myydå, eikä mun taloudelta putoa pohja jos se lähteekin ensi kesäksi suunniteltuun ja maksettuun lomareissuun salahomonsa kanssa eikä mun. Mutta ei mun talous kestä jos jonain aamuna puoliso on ottanut yhteiset rahat ja lährenyt afrikkaan ruokkimaan kulkukissoja.

Sen verran elämää nähnyt, että tiedän sen pitkän ja hyvänkin liiton voivan päättyä helvettiin.

Siis eikö käytännössä yhteiset rahat = käyttötilillä olevat rahat. Ei siellä mitään isoja rahoja ole, korkeintaan muutama tonni. Kenen talous menee siitä sekaisin jos mies lähtee tuollaisten rahojen kanssa Afrikkaan?

Tietenkin kummallakin on sijoitukset omissa nimissään, samaten asunto on 50/50 silloin kun on "yhteiset rahat". Asuntoa ei voi ilman puolison lupaa myydä ja sijoituksista voi myydä vain omansa. Jos kummallakin on saman verran sijoituksia, niin ei se puoliso pääse toiselle vahinkoa tekemään, kunhan kusee omiin muroihinsa antamalla ne rahat kissoille.

Et sitten lukenut ketjua... on talouksia joissa palkat tulee sille yhteiselle tilille ja säästöt on yhteisiä....koska "perhe on yksikkö" :)

niin myös aviomieheni. En voisi kuvitella että meillä olisi yhteinen tili, naurettava ajatuskin. Molemmat maksamme omat menomme laskut ja yhteiset tasan puoliksi, noin suunnilleen, se on minusta oikeudenmukaista. Kumpikaan ei elele toisen siivellä. Tämä on toiminut erinomaisesti jo 30 vuotta,  koskaan ei ole ollut riitaa rahasta. Velkoja ei ole, talovelatkin jo maksettu. Kun olin kotona lasten kanssa, silloin mies maksoi enemmän, mutta onneksi se aika on jo ohi!

Olen aikuinen kirjoitti:

niin myös aviomieheni. En voisi kuvitella että meillä olisi yhteinen tili, naurettava ajatuskin. Molemmat maksamme omat menomme laskut ja yhteiset tasan puoliksi, noin suunnilleen, se on minusta oikeudenmukaista. Kumpikaan ei elele toisen siivellä. Tämä on toiminut erinomaisesti jo 30 vuotta,  koskaan ei ole ollut riitaa rahasta. Velkoja ei ole, talovelatkin jo maksettu. Kun olin kotona lasten kanssa, silloin mies maksoi enemmän, mutta onneksi se aika on jo ohi!

Meillä samoin, lisäksi mieskin oli jonkin aikaa lapsen kanssa kotona.

Vierailija kirjoitti:

Kysyn siksi, että huomasin juuri ettei homma toimi.

Ei asuta miehen kanssa yhdessä. Mä olen väliaikaisesti nyt pienituloinen, koska opiskelen. Sen jälkeen palaan töihin ja tilanne normalisoituu. Tajusin, että mies kuitenkin syö ja hengaa aina mun luona ja mä maksan ehkä n. 70 % meidän yhteiseistä asioista, vaikka miehen tulot on tällä hetkellä moninkymmenenkertaiset omiini nähden. En jaksa hirveästi ahdistua tällaisista asioita yleensä, mutta miespä ilmoitti tänään ettei ole varaa lähteä kympin päiville syömään, koska pitää nyt pitää vähän tiukempaa budjettia. Kilahdin ihan perkeleesti, olin oikein säästellyt jotain palautuspullorahoja että voisin maksaa omat ruokani ja olisi kerrankin varaa mennä ulos syömään. Olisi suoraan sanottuna saanut tarjota mulle vaihteeksi ruoan jossain, kun tulot ovat erittäin ok. En tiedä, miten tällainen tilanne ratkaistaan, mutta tämä ei ainakaan toimi.

Ap

Ei ole väliä ootteko avo- vai aviopuolisot: rahankäyttö ei muutu, se on opittu juttu jo kotoa.

Ollaan oltu jo 15 vuotta naimisissa enkä jaksaisi säätää minkään tilien kanssa tai laskeskella kuka maksaa mitäkin. Asuntolaina maksetaan puoliksi. Kaiken kaikkiaan maksan enemmän koska tienaan enemmän (olen nainen). Mulla siis isommat laskut ja miehellä päivittäisiä pienempiä menoja. Yhteiseen hyvään kaikki menee.

Ongelmaa ei ole kun rahaa riittää (ei ole riitoja) eikä kumpikaan tuhlaa sitä itekseen isoja summia typeryyksiin.

Onko se teidän mielestä onnekasta ettette anna yhteisen hyvän eteen senttiäkään? Ettekö ole itse valinneet kuitenkin perheen/parisuhteen? Ei sitä seksillä makseta yleensä...

En vois ikinä elää niin etten ota vastuuta menoista ollenkaan. Tää vain mun mielipide. Näitä siivelläeläjiä on elämän aikana tullu kyllä vastaan ja aina saa mun niskakarvat pystyyn.

Minä maksan yhtiövastikkeen, sähkön, vakuutukset, työkalut 6000E-10 000E /vuosi, lomamatkojen lennot ja joskus ostan ruokaa jos ehdin.

Vaimo hoitaa sapuskat, siivouksen, yleensä kaupoissa käynnit ja muun kotona, oli sitten töissä tai työttömänä.

Meillä on laskettu yhteiset menot ja tulot budjettiin. Molemmille jää käteen melkein yhtä paljon. Sille paremmin palkatulle (mulle) jää vähän enemmän.

50/50 suhteessa, ei se minun vika ole, jos toinen tienaa vähemmän. Tosin rahalla ei meidän suhteessa ole muutenkaan juurikaan merkitystä.

Aina on rahat olleet yhteiset. Samalle tilille on tulleet niin lapsilisät, lottovoitot, stipendit, palkat, vuokratulot jne. Joka kuukausi on laitettu sama summa kummankin rahastoihin - nykyään 500€. On niin helppoa, kun ei tarvitse miettiä, kuka mitäkin maksaa, kaikki hoituu samalta tililtä. 

Vierailija kirjoitti:

Mies maksaa kaiken, palkkani jää omaan käyttööni.

Mies tossukka

Yhteiset tilit on aina ollut eikä ongelmia ole tullut kun molemmat perillä perheen menoista. Uusioperhe meillä on.Mutta mikään ei yllätä taloudessa kuin rakkaudessakaan. Parasta tässä on kun molemmat voidaan tuurata toisiamme silloin kun terveys pettää tai tulee muita esteitä hoitaa välttämättömiä. Tässä kyllä auttaa se kun meillä on samantapainen tyyli elää eikä könytä kuppiloita niin ei tule sellasiskaan yllätyksiä. Joskus ulkomaanreissubudjettia venytetään mutta se on siinä.

Eipä Sitä Kumppania Asu Yhdessä Kanssani joten Yksin Huollan Talouteni 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä sen sanoit. Yhteiset rahat toimiin vain JOS molemmat ymmärtää rahan arvon. Kaikki eivät vain ymmärrä enkä sellaisen henkilön kanssa tekisi yhteistä tiliä.

No kannattaako sellaisen ihmisen kanssa edes mennä naimisiin, jonka kanssa ei toimi yhteen hiileen puhaltaminen vaan joka hassaa rahat omiin humputuksiinsa niin että perhe kärsii?

Tai jos onkin rakastunut sellaiseen ihmiseen jolla raha polttelee näpeissä ja haluaa tästä huolimatta perustaa perheen hänen kanssaan, niin onko ihan poissuljettu sellainen ajatus että kouluttaisi siitä muuten hyvästä puolisokandidaatista fiksun rahankäyttäjän? Kas kun sekin on ihan mahdollista, että sillä tuhlarilla syttyy lamppu päässä ja muutos on mahdollista.

Minusta tämä rahankäytön hallinta on vähän niin kuin painonhallintakin. Välillä se paino pääsee nousemaan kun sortuu liialliseen herkutteluun. Mutta sitten yhdessä tehdään ryhtiliike ja pudotetaan painoa kimpassa. Rahojen kanssa sama juttu. Välillä voi olla kausia, että rahaa menee enemmän, mutta sitten välillä otetaan projektiksi elää nuukemmin ja kartutetaan sijoituksia. 

Lapselle/lapsille ne rahat loppupeleissä menee. Jos on ydinperhe ja yhteiset lapset, joille vanhempien kartuttama varallisuus lopulta päätyy (ja osa säästää lapsille jo heidän syntymästään asti, jolloin varallisuutta siirtyy jo ennen vanhempien kuolemaa) niin en oikein tajua mitä tarkoitusta nämä perheen sisäiset erilliset taloudet oikein palvelevat. 

Kun kaikesta muustakin pitää pariskunnan päästä sopuun, esim. siitä missä asutaan ja minkälaisessa asunnossa, minne matkustetaan perheenä ja mitä tehdään kesälomalla, niin miksi on niin mahdotonta saada sovittua miten meidän perhe käyttää rahaa? Ja jos on niin, ettei haluta yhdessä rakentaa perheen taloudellista tulevaisuutta, niin miksi edes perustaa perhettä kun voi elää itselleen ilman elatusvelvollisuutta?

En ole tuo aiempi kirjoittaja, mutta meillä ei ole kyse rahojen humputtelemisesta niin, että perhe kärsii. Kyse on rahasta, joka jää yli, kun perheestä on ensin huolehdittu. Ja mitä tulee tuohon "kouluttamiseen", niin olen vahvasti sitä mieltä, että aikuisella ihmisellä on oikeus käyttää itse tienaamansa rahat (jotka siis jäävät yli perheen elättämisestä) juuri niinkuin haluaa. Jos toinen haluaa säästää ja sijoittaa ja toinen taas ostaa autoja, moottoripyöriä yms, niin en näe mitään syytä, miksi niin ei voisi tehdä. Omilla rahoillahan niitä tehdään. 

Kaikki on yhteistä meillä.

Olemme kaksi erittäin hyvin toimentulevaa, joten meillä on yhteinen tili, josta maksetaan kaikki yhteiset menot ja sen lisäksi molemmilla on omat tilit, joita käytetään siihen mihin haluaa. Esim. mieheni pitää sijoittamisesta ja saattaa laittaa 10 000 euroa noin vain johonkin sijoitukseen. Näin on toiminut hyvin. Yhteinen ja omat tilit.