Lue keskustelun säännöt.
Isot tuloerot parisuhteessa: Miten hoidatte yhteiset menot?
Kommentit (757)
Vierailija kirjoitti:
Miten uskallatte pitää vain yhtä tiliä? Mitä tapahtuu kuolintapauksessa, voiko silloin leski käyttää tiliä kuin omanaansa vai pitääkö odottaa perunkirjoitukset ym. ennen kuin taas pääsee käsiksi tiliin?
Näiden yhteisten tilien puolisot ovat kuolemattomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itellä oli työmarkkinatuki sen reilu 500€, miehen palkka vajaa 4000€. Yhteiselle tilille laitoin 250€ joka kuukausi + maksoin oman puhelinlaskun 30€ + netti ja viihde 40€ + sähkölasku 3kk välein + omat lääkkeet ja ehkäisy + bussikortti 70€. Ei se nyt minusta ihan reilua ollu :/
Nykyään exä.
Vierailija kirjoitti:
Sinä sen sanoit. Yhteiset rahat toimiin vain JOS molemmat ymmärtää rahan arvon. Kaikki eivät vain ymmärrä enkä sellaisen henkilön kanssa tekisi yhteistä tiliä.
No kannattaako sellaisen ihmisen kanssa edes mennä naimisiin, jonka kanssa ei toimi yhteen hiileen puhaltaminen vaan joka hassaa rahat omiin humputuksiinsa niin että perhe kärsii?
Tai jos onkin rakastunut sellaiseen ihmiseen jolla raha polttelee näpeissä ja haluaa tästä huolimatta perustaa perheen hänen kanssaan, niin onko ihan poissuljettu sellainen ajatus että kouluttaisi siitä muuten hyvästä puolisokandidaatista fiksun rahankäyttäjän? Kas kun sekin on ihan mahdollista, että sillä tuhlarilla syttyy lamppu päässä ja muutos on mahdollista.
Minusta tämä rahankäytön hallinta on vähän niin kuin painonhallintakin. Välillä se paino pääsee nousemaan kun sortuu liialliseen herkutteluun. Mutta sitten yhdessä tehdään ryhtiliike ja pudotetaan painoa kimpassa. Rahojen kanssa sama juttu. Välillä voi olla kausia, että rahaa menee enemmän, mutta sitten välillä otetaan projektiksi elää nuukemmin ja kartutetaan sijoituksia.
Lapselle/lapsille ne rahat loppupeleissä menee. Jos on ydinperhe ja yhteiset lapset, joille vanhempien kartuttama varallisuus lopulta päätyy (ja osa säästää lapsille jo heidän syntymästään asti, jolloin varallisuutta siirtyy jo ennen vanhempien kuolemaa) niin en oikein tajua mitä tarkoitusta nämä perheen sisäiset erilliset taloudet oikein palvelevat.
Kun kaikesta muustakin pitää pariskunnan päästä sopuun, esim. siitä missä asutaan ja minkälaisessa asunnossa, minne matkustetaan perheenä ja mitä tehdään kesälomalla, niin miksi on niin mahdotonta saada sovittua miten meidän perhe käyttää rahaa? Ja jos on niin, ettei haluta yhdessä rakentaa perheen taloudellista tulevaisuutta, niin miksi edes perustaa perhettä kun voi elää itselleen ilman elatusvelvollisuutta?
Vierailija kirjoitti:
Miten uskallatte pitää vain yhtä tiliä? Mitä tapahtuu kuolintapauksessa, voiko silloin leski käyttää tiliä kuin omanaansa vai pitääkö odottaa perunkirjoitukset ym. ennen kuin taas pääsee käsiksi tiliin?
Tietenkin voi käyttää, kun tili on yhteinen, mutta kummallakin on erikseen käyttöoikeus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten uskallatte pitää vain yhtä tiliä? Mitä tapahtuu kuolintapauksessa, voiko silloin leski käyttää tiliä kuin omanaansa vai pitääkö odottaa perunkirjoitukset ym. ennen kuin taas pääsee käsiksi tiliin?
Tietenkin voi käyttää, kun tili on yhteinen, mutta kummallakin on erikseen käyttöoikeus.
Mutta jos on uusioperhe, voiko toisen puolison lapset blokata tilin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten uskallatte pitää vain yhtä tiliä? Mitä tapahtuu kuolintapauksessa, voiko silloin leski käyttää tiliä kuin omanaansa vai pitääkö odottaa perunkirjoitukset ym. ennen kuin taas pääsee käsiksi tiliin?
Tietenkin voi käyttää, kun tili on yhteinen, mutta kummallakin on erikseen käyttöoikeus.
Mutta jos on uusioperhe, voiko toisen puolison lapset blokata tilin?
Nämä uusioperhekuviot eivät ole minulle tuttuja asioita. En osaa vastata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä sen sanoit. Yhteiset rahat toimiin vain JOS molemmat ymmärtää rahan arvon. Kaikki eivät vain ymmärrä enkä sellaisen henkilön kanssa tekisi yhteistä tiliä.
No kannattaako sellaisen ihmisen kanssa edes mennä naimisiin, jonka kanssa ei toimi yhteen hiileen puhaltaminen vaan joka hassaa rahat omiin humputuksiinsa niin että perhe kärsii?
Tai jos onkin rakastunut sellaiseen ihmiseen jolla raha polttelee näpeissä ja haluaa tästä huolimatta perustaa perheen hänen kanssaan, niin onko ihan poissuljettu sellainen ajatus että kouluttaisi siitä muuten hyvästä puolisokandidaatista fiksun rahankäyttäjän? Kas kun sekin on ihan mahdollista, että sillä tuhlarilla syttyy lamppu päässä ja muutos on mahdollista.
Minusta tämä rahankäytön hallinta on vähän niin kuin painonhallintakin. Välillä se paino pääsee nousemaan kun sortuu liialliseen herkutteluun. Mutta sitten yhdessä tehdään ryhtiliike ja pudotetaan painoa kimpassa. Rahojen kanssa sama juttu. Välillä voi olla kausia, että rahaa menee enemmän, mutta sitten välillä otetaan projektiksi elää nuukemmin ja kartutetaan sijoituksia.
Lapselle/lapsille ne rahat loppupeleissä menee. Jos on ydinperhe ja yhteiset lapset, joille vanhempien kartuttama varallisuus lopulta päätyy (ja osa säästää lapsille jo heidän syntymästään asti, jolloin varallisuutta siirtyy jo ennen vanhempien kuolemaa) niin en oikein tajua mitä tarkoitusta nämä perheen sisäiset erilliset taloudet oikein palvelevat.
Kun kaikesta muustakin pitää pariskunnan päästä sopuun, esim. siitä missä asutaan ja minkälaisessa asunnossa, minne matkustetaan perheenä ja mitä tehdään kesälomalla, niin miksi on niin mahdotonta saada sovittua miten meidän perhe käyttää rahaa? Ja jos on niin, ettei haluta yhdessä rakentaa perheen taloudellista tulevaisuutta, niin miksi edes perustaa perhettä kun voi elää itselleen ilman elatusvelvollisuutta?
Kun en voi tietää minkä mielenhäiriön se nyt maailman kiltein ja tunnollisin puoliso saa seuraavan 30 vuoden aikana. Yhteistä kotia se ei voi tietämättäni myydå, eikä mun taloudelta putoa pohja jos se lähteekin ensi kesäksi suunniteltuun ja maksettuun lomareissuun salahomonsa kanssa eikä mun. Mutta ei mun talous kestä jos jonain aamuna puoliso on ottanut yhteiset rahat ja lährenyt afrikkaan ruokkimaan kulkukissoja.
Sen verran elämää nähnyt, että tiedän sen pitkän ja hyvänkin liiton voivan päättyä helvettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kylmätotuus kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kylmätotuus kirjoitti:
Ketju osoittaa hyvin tilastot todeksi.
Useimmissa tapauksissa mies tienaa enemmän.
Kun mies tienaa enemmän, on yleistä että kaikki jaetaan.
Silloin harvoin kun nainen tienaa enemmän, nainen pitää oman varallisuutensa.
On siis aivan totta että naiselle raha ratkaisee, pariutumisessa kyse ei ole vain ihmisestä vaan myös p.llun vaihtamisesta tiettyyn elintasoon.Totta. Tämä av keskustelu tosiaan todistaa tuon. Not.
Kyllä todistaa. Luehan tarkemmin nuo tapaukset joissa nainen tienaa enemmän ja on silti valmis jakamaan tasan.
- mies opiskelee
- mies työttömänä
Väliaikainen tilanne. Missä parit joissa nainen on hyvin tienaava juristi/ylilääkäri/yrittäjä ja mies pienipalkkaisessa ammatissa, ja silti kaikki jaetaan? Toisin päin näitä on roppakaupalla.
Hep! Täällä on eikä riidellä rahasta. Mieskin tosin hyvätuloinen, mutta minä tienaan x2.
Vastatkaa vaan siihen kysymykseen mikä esitettiin eli miten maksatte yhteiset menot. Turhaa vinkumista ja arvostelua joidenkin ihmisten rahojen jaosta. Joillakin on yhteiset rahat ja joillakin omat rahat. Ei luulis kenenkään takapuolta kutittavan. Eikä vaikuta mitenkään perheen toimintaan vaikka mulla ne omat rahat onkin. Yhdessä maksetaan silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteiset rahat 100% sesti. Itse olen kotona alle 3v n kanssa, opiskelen ja teen osa-aikatöitä. Puoliso mukavasti palkatussa toimistötyössä ja nettotuloerot nyt n. 2800e/kk. Kun olen kokoaikatyössäni ero on edelleen 2000e/kk. Meillä on sama koulutusaste. Yritän vaihtaa alaa palkan takia että voin itse välillä elättää perhettämme. Mitään ongelmaa tässä ei ole koskaan ollut, kumpikaan ei ole kiinnostunut rahassa sen enempää että saa pakollisen elämän maksettua. meillä on kaksi lasta.
Meillä molemmilla on omat rahat, omaisuus ja lainat. Miehelle jää bonuksinensa ja ulkomaan päivärahoineen noin tonni enemmän rahaa kuussa käteen.
Ruokaostokset ja talouden maksetut laskut (sähkö, netti, ym) merkataan jääkaapin oveen, että pysytään kärryillä kustannuksista. Tavoite on että molemmat maksaa elämisestä saman verran kuussa. Auto on miehen, joten hän maksaa sen ylläpidon mutta muuten reissuilla maksetaan bensat puoliksi jos muistetaan.
Molemmilla on omat lainat joista paremmin tienaava lyhentää omaansa nopeammin.
Yhteiset ostokset, lomamatkat ym. maksetaan 50:50.
Omilla rahoillaan saa muuten tehdä mitä lystää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat rahat, asunnot ja lainat. Hyvin menee eikä ole ikinä riitaa rahasta tai mistään muustakaan.
Miehelle jää jokunen satanen käyttörahaa,loput siirtää minulle.Kaikki perheen maksuliikenne mukaan lukien lainat ,säästäminen ja sijoittaminen on minun hallinnassani.Näin on ollut lähes koko avioliittomme >30v ajan.Muu ei toimisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on vain yhteiset rahat. Ollut siitä asti kun esikoinen syntyi. Toiminut varsin kivasti jo 9 vuotta. rahat kun loppuu niin ne loppuu tai sit ne ei lopu. Molemmat tekee niillä mitä lystää ja pahemmin ei tarvitse edes keskustella aiheesta. Jos molemmilla on järki päässä niin mitä niitä mun ja sun rahoja katselee. Itse olen huomattavasti parempi tuloinen kun rouva mutta mitä sitten.
Kun tapasimme, kummatkin omistimme asunnot. Pankin kanssa. Mies muutti asuntooni, laittoi omansa vuokralle ja alkoi lyhentämään kovaa vauhtia . Pientä erimielisyyttä tuli ja puhuttiin asia loppuun.
Ollaan yhdessä aina ja ikuisesti, yhteen pussiin menee kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä sen sanoit. Yhteiset rahat toimiin vain JOS molemmat ymmärtää rahan arvon. Kaikki eivät vain ymmärrä enkä sellaisen henkilön kanssa tekisi yhteistä tiliä.
No kannattaako sellaisen ihmisen kanssa edes mennä naimisiin, jonka kanssa ei toimi yhteen hiileen puhaltaminen vaan joka hassaa rahat omiin humputuksiinsa niin että perhe kärsii?
Tai jos onkin rakastunut sellaiseen ihmiseen jolla raha polttelee näpeissä ja haluaa tästä huolimatta perustaa perheen hänen kanssaan, niin onko ihan poissuljettu sellainen ajatus että kouluttaisi siitä muuten hyvästä puolisokandidaatista fiksun rahankäyttäjän? Kas kun sekin on ihan mahdollista, että sillä tuhlarilla syttyy lamppu päässä ja muutos on mahdollista.
Minusta tämä rahankäytön hallinta on vähän niin kuin painonhallintakin. Välillä se paino pääsee nousemaan kun sortuu liialliseen herkutteluun. Mutta sitten yhdessä tehdään ryhtiliike ja pudotetaan painoa kimpassa. Rahojen kanssa sama juttu. Välillä voi olla kausia, että rahaa menee enemmän, mutta sitten välillä otetaan projektiksi elää nuukemmin ja kartutetaan sijoituksia.
Lapselle/lapsille ne rahat loppupeleissä menee. Jos on ydinperhe ja yhteiset lapset, joille vanhempien kartuttama varallisuus lopulta päätyy (ja osa säästää lapsille jo heidän syntymästään asti, jolloin varallisuutta siirtyy jo ennen vanhempien kuolemaa) niin en oikein tajua mitä tarkoitusta nämä perheen sisäiset erilliset taloudet oikein palvelevat.
Kun kaikesta muustakin pitää pariskunnan päästä sopuun, esim. siitä missä asutaan ja minkälaisessa asunnossa, minne matkustetaan perheenä ja mitä tehdään kesälomalla, niin miksi on niin mahdotonta saada sovittua miten meidän perhe käyttää rahaa? Ja jos on niin, ettei haluta yhdessä rakentaa perheen taloudellista tulevaisuutta, niin miksi edes perustaa perhettä kun voi elää itselleen ilman elatusvelvollisuutta?
Kun en voi tietää minkä mielenhäiriön se nyt maailman kiltein ja tunnollisin puoliso saa seuraavan 30 vuoden aikana. Yhteistä kotia se ei voi tietämättäni myydå, eikä mun taloudelta putoa pohja jos se lähteekin ensi kesäksi suunniteltuun ja maksettuun lomareissuun salahomonsa kanssa eikä mun. Mutta ei mun talous kestä jos jonain aamuna puoliso on ottanut yhteiset rahat ja lährenyt afrikkaan ruokkimaan kulkukissoja.
Sen verran elämää nähnyt, että tiedän sen pitkän ja hyvänkin liiton voivan päättyä helvettiin.
32 vuotta yhteiset rahat kiltin ja tunnollisen miehen kanssa. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo, ja toi se mitä tahansa, niin talous on kunnossa ja turvattu molemmilla.
Yhteiset rahat. Avioliitto ilman ehtoja. Minä äitiyslomalla ja mies käy töissä. Mies maksaa kaikki laskut, mutta minä maksan lainan lyhennykset (400€/kk). Mies maksaa molemmat autot ja niiden kulut. Mies käy useammin kaupassa. Vähempään en tyytyisi, koska minulla jää eläkkeet kertymättä ja uralla eteneminen tyssää, joten taloudellinen menetykseni on suuri.
Meillä hyvin yksinkertaisesti siten, että mieheni joka on isompituloisempi maksaa lähes kaiken ja oman palkkani säästän pahanpäivänvaralle yhdelle salaiselle tililleni.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on aina ollut yhteinen tili, jolle on tullut kaikki tulot ja josta on maksettu kaikki menot. Kertaakaan ei ole tarvinnut miettiä, kuka maksaa mitäkin. Helppoa!
Näin on maksettu asunto, mökki, sijoitusasunto jne ja aina on kaikki laitettu molempien nimiin 50/50.
Eli miehesi on tuon omaisuuden ansainnut ja sinä omistat nyt niistä puolet.
Et varmastikaan itse sitä ymmärrä, etkä varmasti edes siitä välitä, mutta rehelliset ihmiset näkevät tuon laillistetuksi ryöstöksi.
Selkärankainen ja rehellinen ihminen ei pystyisi tuohon.
Miten uskallatte pitää vain yhtä tiliä? Mitä tapahtuu kuolintapauksessa, voiko silloin leski käyttää tiliä kuin omanaansa vai pitääkö odottaa perunkirjoitukset ym. ennen kuin taas pääsee käsiksi tiliin?