Lue keskustelun säännöt.
Toiset naiset/Avioliiton rikkojat
Kommentit (190)
Avioliitossa olija rikko liittonsa jos pettää ei toinen osapuoli. Jotkut täällä sanoo että eivät haluaisi olla se vosu mutta mieluummin minä sellainen olisin kuin vaimo jota petetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei hävetä. Ja tietäisittepä miten miehen puhuvat teistä vaimoistaan. Lisäksi ei edes pelätä kiinnijäämistä. Annetaan oma puhelinnumero jo ennen ensi tapaamista. Voin sitten rauhassa googlata ja tirkistellä perhe-elämäänne Facebookin kautta. Tiedän missä olette töissä, tiedän mitä lapsillenne kuuluu, naureskelen vieressä kun mies kertoo teille puhelimessa olevansa töissä tai kun olette lasten kanssa mummolassa ja minä ja miehesi teidän sängyssänne. Typerykset!
Voi kuule, tämä mies pettää yhtä lailla sinua :D Kaltaisesi h***a vain ansaitsee sen.
Vierailija kirjoitti:
Avioliitossa olija rikko liittonsa jos pettää ei toinen osapuoli. Jotkut täällä sanoo että eivät haluaisi olla se vosu mutta mieluummin minä sellainen olisin kuin vaimo jota petetään.
Todellakin. (Onneksi olenkin tyytyväinen sinkku, ei tarvitse miettiä moisia.)
Ja varsinkin jos pettäjä tekee kaikkensa ettei toinen saa tietää hänen olevan varattu.
Ei se yleensä jätä. Pitää vaan sitä kakkosta huvilelunaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mua nolottaisi pienellä kylällä olla se vosu jonka vuoksi mies jättää pitkän avioliittonsa.
Niin, varattu voi pettää, sinkku ei. Kai se joku defenssi on ajatella, että jos oma puoliso pettää, että se olisi sen toisen osapuolen syy ja se oma puoliso kun uhri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei hävettänyt silloin. Mutta pientä myötähäpeää tunnen vaimoa kohtaan näin jälkeenpäin. Kun muistelen mitä miehen kanssa tehtiin ja missä ja mitä mies puhui vaimostaan. Säälin vaimoa, kun jäi sellaiseen liittoon ja halusi pitää sellaisen miehen. Loppu "sodan" aikana miehen todellinen luonne paljastui.
Vierailija kirjoitti:
Varsinkin uusi nuori lapseton nainen ei ymmärrå mitä saa toiminnallaan aikaan
Ei hänen tarvitsekaan ymmärtää, avioliito on ihan pariskunnan välinen asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mua nolottaisi pienellä kylällä olla se vosu jonka vuoksi mies jättää pitkän avioliittonsa.
Ennemmin taivas repeää kuin hxxxa häpeää. Meidän perheen rikkoi varsinainen haaskalintu ja kyllä pidin huolta siitä että koko pikkukylä tietää mitä tapahtui. Jatkoa vaan seuraa kun ottaa yhteen lasten kanssa. Joutuu jakamaan meidän teinien kanssa taloa aina välillä ja nalkuttaa niille kaikesta joka viikonloppu kun ovat siellä. Varmaan yrittää niistäkin päästä eroon.
Kaltaisesi naiset saa tuntemaan kollektiivista häpeää puolestanne. Ei voi sitä kultapoikaa syyttää mistään, eihän? Naista vaan h**ritellaan ja ollaan sitten niin hyveellistä, niin hyveellistä. Ukko se siinä on se pettäjä. Tämä nainen ei ole sinulle mitään luvannut, eikä sinua näin ollen pettänyt.
Typerähän se uusi nainen toki on kun otti pettäjäukon, koska ei tiikeri juovistaan pääse ja uusii temppunsa jälleen.
Tämä. Lähtökohtaisesti toisia h...televa nainen lienee sellainen tapaus, että hyvä kun mies sen luota pääsi pois.
Vierailija kirjoitti:
Minusta siinä kyllä aika pahasti pettää itseään jos varatun kanssa ryhtyy johonkin. Ei ole lähtökohtaisesti kovin rehellistä ja huomioonottavaa ajattelua.
Tuo nyt on täysin kiinni siitä, mitä suhteelta edes odottaa. Monet kun eivät solmisi avioliittoa, vaikka se olisi mahdollistakin.
Ihmisillä on erilaiset arvot. Kullakin varmaan kykyjensä mukaan. Minun arvoihini ei sovi toisen ihmisen omistaminen. Jokainen on vapaa, joka ei ole vankilassa ;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei fiksu nainen lähde varatun matkaa. Narsistinen lähtee, kun ei osaa ottaa muiden tunteita huomioon.
Kommentti on samaa tasoa kuin fiksun naisen mies ei lähde toisen matkaan. Tai että fiksua ja mukavaa naista ei edes petettäisi.
Jos varattu mies liehittelee koko viikonlopun sinkkunaista niin onko se sinkkunaisen vika että se liehittelyn seurauksena lopulta ihastuu ja sortuu kokemaan ihanan seksikokemuksen ja läheisyyden?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mua nolottaisi pienellä kylällä olla se vosu jonka vuoksi mies jättää pitkän avioliittonsa.
Minua taas hävettää lukea tuollaisia mielipiteitä.
Jokaisella on oikeus omaan seksielämään ja vanha liitto saattaa olla lopussa ja pettäjä kaivannut rakkautta pitkään.
Minä en ymmärrä miten muiden suhteet kuuluu toisten arvosteltavaksi? Itse en tiedä mitä niissä tapahtuu, eikä se minulle kuulu.
Ehkä pienessä kylässä ihmisillä ei ole omaa elämää jos perseillään muiden ihmisten tekemisillä?
Haluat siis esim. että jos joku valehtelee ja huijaa autokaupoissa, kukaan ei arvostele sitä. Koska se on ihmisen oma asia ja hänellä VOI olla pahoja rahahuolia ja perhe elätettävänä. Ja sitten sinä ostat auton siltä tunnetulta huijarilta. Koska kukaan ei halua sekaantua asiaan.
Kyllä meidän jokaisen elämä on pikkuisen mukavampaa, kn joukko tiukkapipoisia moraalinvartijoita rajoittaa pahimpien sikailijoiden tekemisiä.
Näillä moraalinvartijoilla vaan aika harvoin on oikeassa olemisen armolahjaa muutoin kuin omasta mielestään. Ja lisäksi aika harva osaa katsoa asioita kuin tunteekkaasti omasta perspektiivistään, vaikka muuta luulee.
Vierailija kirjoitti:
Me olemme molemmat varattuja mutta ilman toisiamme ei kummankaan avioliitto olisi enää hengissä.
Kummankin avioliitosta puuttuu läheisyys ja seksi, muuten suhteet on todella hyvä ja yhdessäoloakin jo n 25v. Puolisomme hermostuvat siitä jos "vonkaamme" (siis yritämme halata ihan viattomasti, joskus ehdotamme seksiä, suukottelua, silittelyä tms) ja sitten molemmilla puolisoilla on paha mieli.
Olemme tunteneet toisemme kauemmin kuin avioliitot on olleet olemassa, olemme rakkaita ystäviä toisillemme ja meillä on jumalaista seksiä harvakseltaan. Toisen kosketus on kuin taivas, sellaista mitä ei koskaan ole ollut kotona. Käymme myös kahvilla ja kävelyllä ja aina halaamme niin että selviämme taas viikon pari kotosalla.
Monta kertaa olemme miettineet että meidän pitäisi vaihtaa puolisoita - urakeskeiset seksittömät puolisomme olisivat todella upea pari keskenään ja me taas - match in heaven. Mutta näillä mennään ainakin kunnes kuopukset on aikuisia. Emme koe pettävämme koska tämä ei ole kotoa pois, puolisomme saavat kaiken mitä haluavat ja ansaitsevat.
Kuvitteletteko olevanne jotain ylijumalia tai -ihmisiä, kun se on teidän oikeutenne päättää, mitä toiset ansaitsevat? Toivon kaltaistenne p**kiaisten elämään pelkkää surua ja tuskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme molemmat varattuja mutta ilman toisiamme ei kummankaan avioliitto olisi enää hengissä.
Kummankin avioliitosta puuttuu läheisyys ja seksi, muuten suhteet on todella hyvä ja yhdessäoloakin jo n 25v. Puolisomme hermostuvat siitä jos "vonkaamme" (siis yritämme halata ihan viattomasti, joskus ehdotamme seksiä, suukottelua, silittelyä tms) ja sitten molemmilla puolisoilla on paha mieli.
Olemme tunteneet toisemme kauemmin kuin avioliitot on olleet olemassa, olemme rakkaita ystäviä toisillemme ja meillä on jumalaista seksiä harvakseltaan. Toisen kosketus on kuin taivas, sellaista mitä ei koskaan ole ollut kotona. Käymme myös kahvilla ja kävelyllä ja aina halaamme niin että selviämme taas viikon pari kotosalla.
Monta kertaa olemme miettineet että meidän pitäisi vaihtaa puolisoita - urakeskeiset seksittömät puolisomme olisivat todella upea pari keskenään ja me taas - match in heaven. Mutta näillä mennään ainakin kunnes kuopukset on aikuisia. Emme koe pettävämme koska tämä ei ole kotoa pois, puolisomme saavat kaiken mitä haluavat ja ansaitsevat.
Kuvitteletteko olevanne jotain ylijumalia tai -ihmisiä, kun se on teidän oikeutenne päättää, mitä toiset ansaitsevat? Toivon kaltaistenne p**kiaisten elämään pelkkää surua ja tuskaa.
Erittäin katkeraa! Mutta ymmärrä hyvä ihminen, että sinä sen oman puolisosi valitsit ja jos teidän liittonne on hyvä ja voisit luottaa puolisoosi, se on riippuvainen vain teistä kahdesta. Et voi vartioida kaikkia maailman naisia, jotta pysyvät kaukana miehestäsi. Valitse seuraavaksi LUOTETTAVA puoliso.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme molemmat varattuja mutta ilman toisiamme ei kummankaan avioliitto olisi enää hengissä.
Kummankin avioliitosta puuttuu läheisyys ja seksi, muuten suhteet on todella hyvä ja yhdessäoloakin jo n 25v. Puolisomme hermostuvat siitä jos "vonkaamme" (siis yritämme halata ihan viattomasti, joskus ehdotamme seksiä, suukottelua, silittelyä tms) ja sitten molemmilla puolisoilla on paha mieli.
Olemme tunteneet toisemme kauemmin kuin avioliitot on olleet olemassa, olemme rakkaita ystäviä toisillemme ja meillä on jumalaista seksiä harvakseltaan. Toisen kosketus on kuin taivas, sellaista mitä ei koskaan ole ollut kotona. Käymme myös kahvilla ja kävelyllä ja aina halaamme niin että selviämme taas viikon pari kotosalla.
Monta kertaa olemme miettineet että meidän pitäisi vaihtaa puolisoita - urakeskeiset seksittömät puolisomme olisivat todella upea pari keskenään ja me taas - match in heaven. Mutta näillä mennään ainakin kunnes kuopukset on aikuisia. Emme koe pettävämme koska tämä ei ole kotoa pois, puolisomme saavat kaiken mitä haluavat ja ansaitsevat.
Kuvitteletteko olevanne jotain ylijumalia tai -ihmisiä, kun se on teidän oikeutenne päättää, mitä toiset ansaitsevat? Toivon kaltaistenne p**kiaisten elämään pelkkää surua ja tuskaa.
Erittäin katkeraa! Mutta ymmärrä hyvä ihminen, että sinä sen oman puolisosi valitsit ja jos teidän liittonne on hyvä ja voisit luottaa puolisoosi, se on riippuvainen vain teistä kahdesta. Et voi vartioida kaikkia maailman naisia, jotta pysyvät kaukana miehestäsi. Valitse seuraavaksi LUOTETTAVA puoliso.
Täysin väärässä olet. En ole parisuhteessa. Silti pidän toimintaanne enemmän kuin kuvottavana. Mistä muuten näkee päällepäin, onko ihminen luotettava vai ei?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme molemmat varattuja mutta ilman toisiamme ei kummankaan avioliitto olisi enää hengissä.
Kummankin avioliitosta puuttuu läheisyys ja seksi, muuten suhteet on todella hyvä ja yhdessäoloakin jo n 25v. Puolisomme hermostuvat siitä jos "vonkaamme" (siis yritämme halata ihan viattomasti, joskus ehdotamme seksiä, suukottelua, silittelyä tms) ja sitten molemmilla puolisoilla on paha mieli.
Olemme tunteneet toisemme kauemmin kuin avioliitot on olleet olemassa, olemme rakkaita ystäviä toisillemme ja meillä on jumalaista seksiä harvakseltaan. Toisen kosketus on kuin taivas, sellaista mitä ei koskaan ole ollut kotona. Käymme myös kahvilla ja kävelyllä ja aina halaamme niin että selviämme taas viikon pari kotosalla.
Monta kertaa olemme miettineet että meidän pitäisi vaihtaa puolisoita - urakeskeiset seksittömät puolisomme olisivat todella upea pari keskenään ja me taas - match in heaven. Mutta näillä mennään ainakin kunnes kuopukset on aikuisia. Emme koe pettävämme koska tämä ei ole kotoa pois, puolisomme saavat kaiken mitä haluavat ja ansaitsevat.
Kuvitteletteko olevanne jotain ylijumalia tai -ihmisiä, kun se on teidän oikeutenne päättää, mitä toiset ansaitsevat? Toivon kaltaistenne p**kiaisten elämään pelkkää surua ja tuskaa.
Erittäin katkeraa! Mutta ymmärrä hyvä ihminen, että sinä sen oman puolisosi valitsit ja jos teidän liittonne on hyvä ja voisit luottaa puolisoosi, se on riippuvainen vain teistä kahdesta. Et voi vartioida kaikkia maailman naisia, jotta pysyvät kaukana miehestäsi. Valitse seuraavaksi LUOTETTAVA puoliso.
Täysin väärässä olet. En ole parisuhteessa. Silti pidän toimintaanne enemmän kuin kuvottavana. Mistä muuten näkee päällepäin, onko ihminen luotettava vai ei?
Sillainko sä puolisoa itsellesi kattelet? Päältä päin? En ihmettele yhtään ettet ole parisuhteessa...
Liittonne oli jo rikki. Siksi olet exä. Meidän uusi liittomme on ehjä. Kannattaa mennä itseensä ja miettiä, miksi.
Kertokaa mitä pitäisi hävetä?
En ole tuntenut häpeää, ainoastaan suuria tunteita, rakkautta ja intohimoa.
Minun onneksi mies erosi vaimostaan aika pian sen jälkeen, kun suhteemme alkoi.
En rikkonut kyllä mitään, avioliitto oli ollut kulissi jo pitkään.
Mutta tietenkin miehen uusi nainen saa osakseen vihaa. Vaikka avioliitto ja avioseksi olisi ollut ohi jo vuosi aiemmin ja erosta puhuttu jo silloin, niin kyllä se toinen nainen saa syyt niskoilleen siitä erosta. En kuitenkaan häpeä, enkä selittele.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa mitä pitäisi hävetä?
En ole tuntenut häpeää, ainoastaan suuria tunteita, rakkautta ja intohimoa.
Minun onneksi mies erosi vaimostaan aika pian sen jälkeen, kun suhteemme alkoi.
En rikkonut kyllä mitään, avioliitto oli ollut kulissi jo pitkään.
Mutta tietenkin miehen uusi nainen saa osakseen vihaa. Vaikka avioliitto ja avioseksi olisi ollut ohi jo vuosi aiemmin ja erosta puhuttu jo silloin, niin kyllä se toinen nainen saa syyt niskoilleen siitä erosta. En kuitenkaan häpeä, enkä selittele.
Ei tarvitse hävetä, mutta kannattaa tiedostaa että jokainen pettävä ukko kyllä kertoo miten se avioliitto on enää silkka pelkkä kulissi ja savuava raunio. Ollaan eroamassa jne. vaikka olisivat yhdessä juuri yrittämässä perheenlisäystä. Yleensä sillä vaimolla ei ole mitään tietoa siitä, että liitto on jo käytännössä sovittu päättyväksi ja ukko tuppaa vielä pyrkimään peittelemään asiaa vaimoltaan viimeiseen asti.
Itsellä ollut myös tällainen ukuli, joka kertoi minulle yhtä ja sille toiselle toista. Onneksi sain tuupattua sen sille uudelle, jonka kanssa menivätkin pikapikaa naimisiin ja kuulemma parin vuoden kuluttua sitten erosivat. En tiedä miksi, eikä oikeastaan kiinnostakaan. Luultavasti petti jälleen ja ryhtyi kiinni jäätyään taas väkivaltaiseksi. Tätä naista kohtaan en ole vihainen, tai katkera. Päinvastoin; hän teki vain palveluksen näyttämällä millaiseen hyypiöön olin tullut sitoutuneeksi.
En rikkonut avioliittoa. Olin miehen salarakastaja kaksi vuotta. He ovat edelleen naimisissa. Niin, onko se ns. toinen nainen avioliitonrikkoja vasta sitten, jos vaimo ei annakaan miehelleen anteeksi.
Vai jäivätkö he siis minun rikkomaan avioliittoon?
Missä kohtaa se rikkominen tapahtuu?
Voi pyhä yksinkertaisuus...