Toiset naiset/Avioliiton rikkojat

Vierailija kirjoitti:

Pitää muistaa, että kaikki toiset naiset eivät ole sinkkuja. On pettäjäpareja, jotka ovat kumpikin tahoillaan naimisissa.

Kuten me. Kummallakaan ei ole mitään aikomustakaan erota.

Vierailija kirjoitti:

"Sivusuhteet ovat vain seksiä ja hauskanpitoa varten."Hmm.....Miks vaimon kans ei voi harrastaa seksiä ja pitää hauskaa? Mikä estää?

Ei mikään. Vaimo on vaan aina se sama.

Vierailija kirjoitti:

"Sivusuhteet ovat vain seksiä ja hauskanpitoa varten."Hmm.....Miks vaimon kans ei voi harrastaa seksiä ja pitää hauskaa? Mikä estää?

Voi ja pitää. Mutta se ei kaikille riitä. Esimerkiksi mun rakastajalla on ihan hyvä ja toimiva suhde vaimonsa kanssa, mutta se haluaa myös minut kaveriksi ja seksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kyllä hävettää edelleen, että olin lyhyen hetken toinen nainen ennenkuin miehen entinen avoliitto päättyi. Tietysti vastuu on miehen, minä en ole uskollisuutta hänen exälleen luvannut enkä ole hänen luottamustaan pettänyt. Mutta kyllä minusta toisen ihmisen satuttamiseen osallistuminen tuntuu moraaliltaan ja empatiltaan normaalista ihmisestä pahalta.

Itselläni oli sama tilanne, mutta en kyllä tunne häpeää. Oli alusta asti selvää että aiotaan miehen kanssa viettää loppuelämä yhdessä kunhan hän saa päätettyä suhteensa. Ei siinä ollut vaihtoehtoja. Tietenkin olen todella pahoillani hänen tuolloisen avovaimonsa puolesta. Hän varmasti rakasti miestä kovin. Fakta on vain se ettei mies rakastanut häntä koko sydämestään eikä minulla ollut sen asian kanssa mitään tekemistä. Jos olisi rakastanut, ei mies olisi rakastunut minuun.

Uuden suhteen voi aloittaa myös vasta sen jälkeen, kun edellinen suhde on jo päätetty. Näin suoraselkäinen ihminen toimisi. Ei sillä, ei minulla ole varaa sanoa koska ei mekään oikeassa järjestyksessä tätä hoidettu. Mutta minusta ihmisyyteen kuuluu se, että osaa edes olla pahoillaan jos on toiminnallaan aiheuttanut toiselle kipua. Minun mieheni olisi voinut lopettaa entisen suhteensa ensin ja se on hänen vastuullaan. Minä olisin voinut vaatia, että edellinen suhde päättyy ennen kuin me aloitamme uuden, mutta en tehnyt niin ja se on minun vastuullani.

Lisään vielä, että rakkauden loppuminen suhteesta on minusta mainio syy lopettaa suhde, mutta se ei ole minusta hyväksyttävä syy toimia toisen selän takana.

Olen täysin samaa mieltä tästä asiasta, mutta mies oli se joka teki omaa suhdettaan koskevat päätökset enkä minä. En halunnut "kiristää" jättämään avovaimoa sanomalla että saa minut vasta kun edellinen suhde on päättynyt. Halusin että saa valita vapaasti mitä tekee, olkoonkin että epäreiluahan tämä oli jätettyä kohtaan. Näitä tilanteita ei varmaan koskaan voi hoitaa täysin kunniakkaasti, mutta parhaani mukaan yritin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö teitä yhtään hävetä?

Ei hävetä tippaakaan. Ajattelin aiemmin aina, että en koskaan alkaisi varatun miehen kanssa suhteeseen. Sitten elämä toi eteeni Sen Oikean. Mies tekee itse ratkaisunsa liittonsa suhteen ja kunnioitan jokaista vaihtoehtoa, mihinkään en ole painostanut enkä painosta. Hyvään suhteeseen ei mahdu kolmatta.

Sivusin jo toisessa viestissä samaa asiaa, mutta ihmettelen tuota "hyvään suhteeseen ei mahdu kolmatta" -perustelua. Ensinnäkin se ei aina pidä paikkaansa. Tietyn tyyppiset ihmiset saattavat pettää hyvässäkin suhteessa. Toiseksi, on tilanteita, joissa toinen osapuoli ei aidosti tiedä kumppanin tyytymättömyydestä eikä näin ollen voi olla siitä vastuussa.

Kolmanneksi, harva pitkä suhde on koko ajan yksiselitteisesti huono tai hyvä. On parempia aikoja ja vaikeampia aikoja. Suhteen laskusuhdanne ei ole mikään selitys toisen huijaamiselle. Ihmisiä ne vaikeissa suhteissa tai hyvän suhteen vaikeaa aikaa elävät puolisotkin ovat, ihan samalla tavalla kuin ne kukoistavissakin suhteissa elävät, ja heillä on ihan yhtäläinen oikeus tulla kohdelluksi reilusti ja kunnioittavasti kuin kaikilla muillakin.

Naiset on niin petollisia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Sivusuhteet ovat vain seksiä ja hauskanpitoa varten."Hmm.....Miks vaimon kans ei voi harrastaa seksiä ja pitää hauskaa? Mikä estää?

Voi ja pitää. Mutta se ei kaikille riitä. Esimerkiksi mun rakastajalla on ihan hyvä ja toimiva suhde vaimonsa kanssa, mutta se haluaa myös minut kaveriksi ja seksiin.

Myös mulla on hyvä suhde aviomiehen kanssa, ja rakastaja.

Tätä se sitten on, kun sarjamonogamia on normi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kyllä hävettää edelleen, että olin lyhyen hetken toinen nainen ennenkuin miehen entinen avoliitto päättyi. Tietysti vastuu on miehen, minä en ole uskollisuutta hänen exälleen luvannut enkä ole hänen luottamustaan pettänyt. Mutta kyllä minusta toisen ihmisen satuttamiseen osallistuminen tuntuu moraaliltaan ja empatiltaan normaalista ihmisestä pahalta.

Itselläni oli sama tilanne, mutta en kyllä tunne häpeää. Oli alusta asti selvää että aiotaan miehen kanssa viettää loppuelämä yhdessä kunhan hän saa päätettyä suhteensa. Ei siinä ollut vaihtoehtoja. Tietenkin olen todella pahoillani hänen tuolloisen avovaimonsa puolesta. Hän varmasti rakasti miestä kovin. Fakta on vain se ettei mies rakastanut häntä koko sydämestään eikä minulla ollut sen asian kanssa mitään tekemistä. Jos olisi rakastanut, ei mies olisi rakastunut minuun.

Uuden suhteen voi aloittaa myös vasta sen jälkeen, kun edellinen suhde on jo päätetty. Näin suoraselkäinen ihminen toimisi. Ei sillä, ei minulla ole varaa sanoa koska ei mekään oikeassa järjestyksessä tätä hoidettu. Mutta minusta ihmisyyteen kuuluu se, että osaa edes olla pahoillaan jos on toiminnallaan aiheuttanut toiselle kipua. Minun mieheni olisi voinut lopettaa entisen suhteensa ensin ja se on hänen vastuullaan. Minä olisin voinut vaatia, että edellinen suhde päättyy ennen kuin me aloitamme uuden, mutta en tehnyt niin ja se on minun vastuullani.

Lisään vielä, että rakkauden loppuminen suhteesta on minusta mainio syy lopettaa suhde, mutta se ei ole minusta hyväksyttävä syy toimia toisen selän takana.

Olen täysin samaa mieltä tästä asiasta, mutta mies oli se joka teki omaa suhdettaan koskevat päätökset enkä minä. En halunnut "kiristää" jättämään avovaimoa sanomalla että saa minut vasta kun edellinen suhde on päättynyt. Halusin että saa valita vapaasti mitä tekee, olkoonkin että epäreiluahan tämä oli jätettyä kohtaan. Näitä tilanteita ei varmaan koskaan voi hoitaa täysin kunniakkaasti, mutta parhaani mukaan yritin.

Voi hassu, kun ei se ole mitään "kiristämistä" että suojelee itseään ja asettaa omat rajansa ja ehtonsa suhteelle. 

Voi että kun meidänkin paikkakunnalla (Pori), vaimot ja miehet tietäisi mitä minä tiedän! :( Kammottavaa pettämistä ja esim facessa kaikki hyvin, yhdessä oltu 20vuotta. Mut puoliso vain ei halua nähdä miten toinen käy vieraissa:(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Sivusuhteet ovat vain seksiä ja hauskanpitoa varten."Hmm.....Miks vaimon kans ei voi harrastaa seksiä ja pitää hauskaa? Mikä estää?

Voi ja pitää. Mutta se ei kaikille riitä. Esimerkiksi mun rakastajalla on ihan hyvä ja toimiva suhde vaimonsa kanssa, mutta se haluaa myös minut kaveriksi ja seksiin.

Myös mulla on hyvä suhde aviomiehen kanssa, ja rakastaja.

Tätä se sitten on, kun sarjamonogamia on normi.

Ihan tosissasiko syytät nyt normeja omasta käytöksestäsi?

Ei ole huonoa omatuntoa. Mies tekee itse omat ratkaisunsa. Tosin tähän vaikuttaa paljon myös se, että miehen vaimo asuu toisessa maassa eikä heillä ole yhteistä elämää tai lapsia. Mikäli hänellä olisi "normaali", tavanomainen parisuhde, voisin kuvitella potevani huonoa omaatuntoa. Mutta tiedän, etten halua tästä miehestä muuta kuin seksiä, ja se on riittänyt minulle, minua ei kiinnosta hänen avioliittonsa. Kuten sanottu, mies itse kantaa vastuun ja häpeän siitä. Itsepä on päättänyt sekstailla muiden naisten kanssa. Eipä ole minun ongelmani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kyllä hävettää edelleen, että olin lyhyen hetken toinen nainen ennenkuin miehen entinen avoliitto päättyi. Tietysti vastuu on miehen, minä en ole uskollisuutta hänen exälleen luvannut enkä ole hänen luottamustaan pettänyt. Mutta kyllä minusta toisen ihmisen satuttamiseen osallistuminen tuntuu moraaliltaan ja empatiltaan normaalista ihmisestä pahalta.

Itselläni oli sama tilanne, mutta en kyllä tunne häpeää. Oli alusta asti selvää että aiotaan miehen kanssa viettää loppuelämä yhdessä kunhan hän saa päätettyä suhteensa. Ei siinä ollut vaihtoehtoja. Tietenkin olen todella pahoillani hänen tuolloisen avovaimonsa puolesta. Hän varmasti rakasti miestä kovin. Fakta on vain se ettei mies rakastanut häntä koko sydämestään eikä minulla ollut sen asian kanssa mitään tekemistä. Jos olisi rakastanut, ei mies olisi rakastunut minuun.

Uuden suhteen voi aloittaa myös vasta sen jälkeen, kun edellinen suhde on jo päätetty. Näin suoraselkäinen ihminen toimisi. Ei sillä, ei minulla ole varaa sanoa koska ei mekään oikeassa järjestyksessä tätä hoidettu. Mutta minusta ihmisyyteen kuuluu se, että osaa edes olla pahoillaan jos on toiminnallaan aiheuttanut toiselle kipua. Minun mieheni olisi voinut lopettaa entisen suhteensa ensin ja se on hänen vastuullaan. Minä olisin voinut vaatia, että edellinen suhde päättyy ennen kuin me aloitamme uuden, mutta en tehnyt niin ja se on minun vastuullani.

Lisään vielä, että rakkauden loppuminen suhteesta on minusta mainio syy lopettaa suhde, mutta se ei ole minusta hyväksyttävä syy toimia toisen selän takana.

Olen täysin samaa mieltä tästä asiasta, mutta mies oli se joka teki omaa suhdettaan koskevat päätökset enkä minä. En halunnut "kiristää" jättämään avovaimoa sanomalla että saa minut vasta kun edellinen suhde on päättynyt. Halusin että saa valita vapaasti mitä tekee, olkoonkin että epäreiluahan tämä oli jätettyä kohtaan. Näitä tilanteita ei varmaan koskaan voi hoitaa täysin kunniakkaasti, mutta parhaani mukaan yritin.

Voi hassu, kun ei se ole mitään "kiristämistä" että suojelee itseään ja asettaa omat rajansa ja ehtonsa suhteelle. 

Minä taas ajattelen että suojasin itseäni sillä että mies joutui täysin itse tekemään valinnan. Ei taatusti olisi tehnyt ellei ihan varmasti olisi halunnut minua. Olin tietenkin varautunut siihen että mies ei jätä puolisoaan, tällöin olisin häipynyt itse.

Me ihmiset ollaan niin kovin erilaisia psyykeltämme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kyllä hävettää edelleen, että olin lyhyen hetken toinen nainen ennenkuin miehen entinen avoliitto päättyi. Tietysti vastuu on miehen, minä en ole uskollisuutta hänen exälleen luvannut enkä ole hänen luottamustaan pettänyt. Mutta kyllä minusta toisen ihmisen satuttamiseen osallistuminen tuntuu moraaliltaan ja empatiltaan normaalista ihmisestä pahalta.

Itselläni oli sama tilanne, mutta en kyllä tunne häpeää. Oli alusta asti selvää että aiotaan miehen kanssa viettää loppuelämä yhdessä kunhan hän saa päätettyä suhteensa. Ei siinä ollut vaihtoehtoja. Tietenkin olen todella pahoillani hänen tuolloisen avovaimonsa puolesta. Hän varmasti rakasti miestä kovin. Fakta on vain se ettei mies rakastanut häntä koko sydämestään eikä minulla ollut sen asian kanssa mitään tekemistä. Jos olisi rakastanut, ei mies olisi rakastunut minuun.

Uuden suhteen voi aloittaa myös vasta sen jälkeen, kun edellinen suhde on jo päätetty. Näin suoraselkäinen ihminen toimisi. Ei sillä, ei minulla ole varaa sanoa koska ei mekään oikeassa järjestyksessä tätä hoidettu. Mutta minusta ihmisyyteen kuuluu se, että osaa edes olla pahoillaan jos on toiminnallaan aiheuttanut toiselle kipua. Minun mieheni olisi voinut lopettaa entisen suhteensa ensin ja se on hänen vastuullaan. Minä olisin voinut vaatia, että edellinen suhde päättyy ennen kuin me aloitamme uuden, mutta en tehnyt niin ja se on minun vastuullani.

Tottakai olisi suoraselkäistä päättää parisuhde ennen kuin uuteen lähtee, mutta onko ajankohta sittenkään muiden mielestä oikea? Pitäisikö siinä olla vuoden parin yksinään ennen uutta suhdetta? Tai jopa niin kauan, että mahdolliset lapset muuttavat omilleen? Kenen sanomia nämä aikataulut ovat?

Ihmiset ovat ihmisiä ja nykyään olen sitä mieltä, että jos vaikka se parisuhteen mies löytää oikeasti upean naisen, niin toimeksi vain. Jos mies on jo siinä vaiheessa, että muita edes ajattelee ja katsoo, niin ei siinä parisuhteella enää välttämättä ole mitään toivoa. Sama se on siis silloin lähteä katsomaan mitä maailma mukanaan tuo, mutta tietenkin pitää hoitaa mahdollisimman asiallisesti jälkipyykki ja ei jäädä roikkumaan siihen puolitiehen. Mikä vaan parisuhde voi kaatua ennemmin tai myöhemmin, turha sitä on jälki käteen maahan kaatuneita maitoja itkeä.

Olin nuorena tietämättäni toinen nainen, mutta kun asia paljastui samaan aikaan niin minulle kuin tälle miehen avovaimollekin, niin en ollut pätkääkään pahoillani sen avovaimon puolesta. Minulle hänen tuntemuksensa olivat ihan se ja sama, en edes yrittänyt asettua hänen tilanteeseensa, vaan olin vain vihainen sille kaksinaamaiselle äijälle, joka meitä kahta naista pyöritti ja molemmille pas*aa liikutteli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Sivusuhteet ovat vain seksiä ja hauskanpitoa varten."Hmm.....Miks vaimon kans ei voi harrastaa seksiä ja pitää hauskaa? Mikä estää?

Voi ja pitää. Mutta se ei kaikille riitä. Esimerkiksi mun rakastajalla on ihan hyvä ja toimiva suhde vaimonsa kanssa, mutta se haluaa myös minut kaveriksi ja seksiin.

Myös mulla on hyvä suhde aviomiehen kanssa, ja rakastaja.

Tätä se sitten on, kun sarjamonogamia on normi.

Ihan tosissasiko syytät nyt normeja omasta käytöksestäsi?

Yleisellä tasolla, jos moniavioisuus, polyamoria, avoimet suhteet jne. olisivat yleisesti hyväksyttyjä, ei olisi salattuja sivusuhteita. Oma käytökseni on oma käytökseni joka tapauksessa.

Olen nettideittipalstalla saanut paljon viestejä miehiltä, jotka etsivät salasuhdetta. Olen muutamaa yrittänyt jututtaa asiasta, että miksi kaipavat sellaista. Usein syyt ovat olleet typeriä ja tyyliin, että arki on tylsää. Mutta kuitenkaan ei haluta erota. Täytyy sanoa, että täysin munatonta touhua, jos mieluummin hypätään vieraaseen sänkyyn ja vaarannetaan koko se tylsä mutta mukava arki kuin puhutaan vaimolle rehdisti. Tuskimpa nämä miehet ovat tulleet ajatelleeksi, että ehkä vaimollakin on tylsää ja saattaa olla samansuuntaisia ajatuksia. Ja vaimo on ehkä pettänyt jo aiemmin.... Kaksinaismoralismi kukkii näissä "parisuhteissa" :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kyllä hävettää edelleen, että olin lyhyen hetken toinen nainen ennenkuin miehen entinen avoliitto päättyi. Tietysti vastuu on miehen, minä en ole uskollisuutta hänen exälleen luvannut enkä ole hänen luottamustaan pettänyt. Mutta kyllä minusta toisen ihmisen satuttamiseen osallistuminen tuntuu moraaliltaan ja empatiltaan normaalista ihmisestä pahalta.

Itselläni oli sama tilanne, mutta en kyllä tunne häpeää. Oli alusta asti selvää että aiotaan miehen kanssa viettää loppuelämä yhdessä kunhan hän saa päätettyä suhteensa. Ei siinä ollut vaihtoehtoja. Tietenkin olen todella pahoillani hänen tuolloisen avovaimonsa puolesta. Hän varmasti rakasti miestä kovin. Fakta on vain se ettei mies rakastanut häntä koko sydämestään eikä minulla ollut sen asian kanssa mitään tekemistä. Jos olisi rakastanut, ei mies olisi rakastunut minuun.

Uuden suhteen voi aloittaa myös vasta sen jälkeen, kun edellinen suhde on jo päätetty. Näin suoraselkäinen ihminen toimisi. Ei sillä, ei minulla ole varaa sanoa koska ei mekään oikeassa järjestyksessä tätä hoidettu. Mutta minusta ihmisyyteen kuuluu se, että osaa edes olla pahoillaan jos on toiminnallaan aiheuttanut toiselle kipua. Minun mieheni olisi voinut lopettaa entisen suhteensa ensin ja se on hänen vastuullaan. Minä olisin voinut vaatia, että edellinen suhde päättyy ennen kuin me aloitamme uuden, mutta en tehnyt niin ja se on minun vastuullani.

Tottakai olisi suoraselkäistä päättää parisuhde ennen kuin uuteen lähtee, mutta onko ajankohta sittenkään muiden mielestä oikea? Pitäisikö siinä olla vuoden parin yksinään ennen uutta suhdetta? Tai jopa niin kauan, että mahdolliset lapset muuttavat omilleen? Kenen sanomia nämä aikataulut ovat?

Ihmiset ovat ihmisiä ja nykyään olen sitä mieltä, että jos vaikka se parisuhteen mies löytää oikeasti upean naisen, niin toimeksi vain. Jos mies on jo siinä vaiheessa, että muita edes ajattelee ja katsoo, niin ei siinä parisuhteella enää välttämättä ole mitään toivoa. Sama se on siis silloin lähteä katsomaan mitä maailma mukanaan tuo, mutta tietenkin pitää hoitaa mahdollisimman asiallisesti jälkipyykki ja ei jäädä roikkumaan siihen puolitiehen. Mikä vaan parisuhde voi kaatua ennemmin tai myöhemmin, turha sitä on jälki käteen maahan kaatuneita maitoja itkeä.

Olin nuorena tietämättäni toinen nainen, mutta kun asia paljastui samaan aikaan niin minulle kuin tälle miehen avovaimollekin, niin en ollut pätkääkään pahoillani sen avovaimon puolesta. Minulle hänen tuntemuksensa olivat ihan se ja sama, en edes yrittänyt asettua hänen tilanteeseensa, vaan olin vain vihainen sille kaksinaamaiselle äijälle, joka meitä kahta naista pyöritti ja molemmille pas*aa liikutteli.

Ei suoraselkäisyydessä ole kyse toisten mielipiteistä ja paheksunnan välttelystä. Kyllä se on se valehtelu mikä tässä on se ylivoimaisesti paskin teko, ja jonka välttäminen olisi suoraselkäistä. Se on sitten yksi ja sama mitä mieltä joku ulkopuolinen on siitä kuinka nopeasti siirryt seuraavaan suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Olen nettideittipalstalla saanut paljon viestejä miehiltä, jotka etsivät salasuhdetta. Olen muutamaa yrittänyt jututtaa asiasta, että miksi kaipavat sellaista. Usein syyt ovat olleet typeriä ja tyyliin, että arki on tylsää. Mutta kuitenkaan ei haluta erota. Täytyy sanoa, että täysin munatonta touhua, jos mieluummin hypätään vieraaseen sänkyyn ja vaarannetaan koko se tylsä mutta mukava arki kuin puhutaan vaimolle rehdisti. Tuskimpa nämä miehet ovat tulleet ajatelleeksi, että ehkä vaimollakin on tylsää ja saattaa olla samansuuntaisia ajatuksia. Ja vaimo on ehkä pettänyt jo aiemmin.... Kaksinaismoralismi kukkii näissä "parisuhteissa" :D

"Älä kysy, älä kerro" toimii monessa liitossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö teitä yhtään hävetä?

Ei hävetä tippaakaan. Ajattelin aiemmin aina, että en koskaan alkaisi varatun miehen kanssa suhteeseen. Sitten elämä toi eteeni Sen Oikean. Mies tekee itse ratkaisunsa liittonsa suhteen ja kunnioitan jokaista vaihtoehtoa, mihinkään en ole painostanut enkä painosta. Hyvään suhteeseen ei mahdu kolmatta.

Sivusin jo toisessa viestissä samaa asiaa, mutta ihmettelen tuota "hyvään suhteeseen ei mahdu kolmatta" -perustelua. Ensinnäkin se ei aina pidä paikkaansa. Tietyn tyyppiset ihmiset saattavat pettää hyvässäkin suhteessa. Toiseksi, on tilanteita, joissa toinen osapuoli ei aidosti tiedä kumppanin tyytymättömyydestä eikä näin ollen voi olla siitä vastuussa.

Kolmanneksi, harva pitkä suhde on koko ajan yksiselitteisesti huono tai hyvä. On parempia aikoja ja vaikeampia aikoja. Suhteen laskusuhdanne ei ole mikään selitys toisen huijaamiselle. Ihmisiä ne vaikeissa suhteissa tai hyvän suhteen vaikeaa aikaa elävät puolisotkin ovat, ihan samalla tavalla kuin ne kukoistavissakin suhteissa elävät, ja heillä on ihan yhtäläinen oikeus tulla kohdelluksi reilusti ja kunnioittavasti kuin kaikilla muillakin.

Loistavasti sanottu.

Ei hävetä. Ja tietäisittepä miten miehen puhuvat teistä vaimoistaan. Lisäksi ei edes pelätä kiinnijäämistä. Annetaan oma puhelinnumero jo ennen ensi tapaamista. Voin sitten rauhassa googlata ja tirkistellä perhe-elämäänne Facebookin kautta. Tiedän missä olette töissä, tiedän mitä lapsillenne kuuluu, naureskelen vieressä kun mies kertoo teille puhelimessa olevansa töissä tai kun olette lasten kanssa mummolassa ja minä ja miehesi teidän sängyssänne. Typerykset!

Vierailija kirjoitti:

Ei hävetä. Ja tietäisittepä miten miehen puhuvat teistä vaimoistaan. Lisäksi ei edes pelätä kiinnijäämistä. Annetaan oma puhelinnumero jo ennen ensi tapaamista. Voin sitten rauhassa googlata ja tirkistellä perhe-elämäänne Facebookin kautta. Tiedän missä olette töissä, tiedän mitä lapsillenne kuuluu, naureskelen vieressä kun mies kertoo teille puhelimessa olevansa töissä tai kun olette lasten kanssa mummolassa ja minä ja miehesi teidän sängyssänne. Typerykset!

Ihan riippumatta siitä oletko tökerö trolli, vai siksikö kärjistäen rehentelet että tuo on jollain tasolla totta ja koitat purkaa pahaa oloasi.

Surullinen elämä sulla, otan osaa.