Toiset naiset/Avioliiton rikkojat

Hymyily ja valehtelu yhtäaikaa on taitolaji. Vain harva sen osaa.

Kiinni ei jää kuin rysänpäältä ja aina voi selittää kaiken.

Paras "opettaja" opetti näin. Se oli rumaa, nuorta ja sinisilmäistä. Enää en tekisi niin.

Vierailija kirjoitti:

Eikö teitä yhtään hävetä?

Ei hävetä tippaakaan. Ajattelin aiemmin aina, että en koskaan alkaisi varatun miehen kanssa suhteeseen. Sitten elämä toi eteeni Sen Oikean. Mies tekee itse ratkaisunsa liittonsa suhteen ja kunnioitan jokaista vaihtoehtoa, mihinkään en ole painostanut enkä painosta. Hyvään suhteeseen ei mahdu kolmatta.

Oli se aika paha paikka aluksi, mutta saatiin sitten selvitettyä koko juttu. Kaikkihan oli ollut pelkkää väärinkäsitystä, kun eihän me vielä tunnettu toisiamme niin hyvin. Oon nyt itseasiassa menossa sinne just ja vähän jännittää pakko myöntää. Kiitos vielä hyvistä neuvoista :).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö teitä yhtään hävetä?

Ei hävetä tippaakaan. Ajattelin aiemmin aina, että en koskaan alkaisi varatun miehen kanssa suhteeseen. Sitten elämä toi eteeni Sen Oikean. Mies tekee itse ratkaisunsa liittonsa suhteen ja kunnioitan jokaista vaihtoehtoa, mihinkään en ole painostanut enkä painosta. Hyvään suhteeseen ei mahdu kolmatta.

Ai ei ole edes tehnyt ratkaisua vielä? Etkä edes ole päässyt miehen lapsia kiusaamaan vielä. Kyllä niitä oikeita on sinkkumiehissäkin mutta kun on pakko päästä leikkimään koulukiusaajaa.

Ei hävetä, kukaan ei tiedä. En ole rikkomassa avioliittoa, enkä ottaisi miestä omakseni vaikka hän jättäisikin vaimonsa. En halua häntä parisuhteeseen, pelkkään kaveruuteen ja seksiin vain. Näin on ollut jo monta vuotta, ja tulee jatkumaan hamaan ikuisuuteen.

Minuakin ihmetyttää, etteivät häpeä. Ei mistään seksuaalimoraalisista syistä, vaan lähinnä, että ylipäätään suostuvat sekaantumaan tuollaisiin kuvioihin ja alentuvat olemaan pettäjän kanssa. Eikö heillä ole itsekunnioitusta?

Naisella on vapaa valinta valita kumppaninsa jos on itse vapaa. Miksi palvotte miehiä näin paljon? Miten vaikeaa on vaatia mieheltä jotain? Itse ne miehenne nimet valitsette ja päätätte kahliutua pettäjiin, eivät miehet arvosta alistuvia feminiinisiä naisia. Perinteisiä vaimoja on aina petetty ja tullaan aina pettämään varsinkin kun kiukuttelette vapaalle ulkopuoliselle ettekä sille omalle puolisollenne.

Miksi te heteroparit olette niin naisvihamielisiä?

Vierailija kirjoitti:

Minuakin ihmetyttää, etteivät häpeä. Ei mistään seksuaalimoraalisista syistä, vaan lähinnä, että ylipäätään suostuvat sekaantumaan tuollaisiin kuvioihin ja alentuvat olemaan pettäjän kanssa. Eikö heillä ole itsekunnioitusta?

On itsekunnioitusta enemmän kuin vaimolla joka on toisen omaisuutta. Jotenkin jännää miten se moraali tulee esiin aina kun nainen on vapaa. Naisella on yksinkertaisesti oikeus valita mitä tekee, jos ette saa miehiänne pidettyä niin ei sille kukaan muu voi mitään. Oma vikanne että alistutte omaisuudeksi sukupuolelle jonka sukuvietti on kova.

Vierailija kirjoitti:

Minua kyllä hävettää edelleen, että olin lyhyen hetken toinen nainen ennenkuin miehen entinen avoliitto päättyi. Tietysti vastuu on miehen, minä en ole uskollisuutta hänen exälleen luvannut enkä ole hänen luottamustaan pettänyt. Mutta kyllä minusta toisen ihmisen satuttamiseen osallistuminen tuntuu moraaliltaan ja empatiltaan normaalista ihmisestä pahalta.

Itselläni oli sama tilanne, mutta en kyllä tunne häpeää. Oli alusta asti selvää että aiotaan miehen kanssa viettää loppuelämä yhdessä kunhan hän saa päätettyä suhteensa. Ei siinä ollut vaihtoehtoja. Tietenkin olen todella pahoillani hänen tuolloisen avovaimonsa puolesta. Hän varmasti rakasti miestä kovin. Fakta on vain se ettei mies rakastanut häntä koko sydämestään eikä minulla ollut sen asian kanssa mitään tekemistä. Jos olisi rakastanut, ei mies olisi rakastunut minuun.

Vierailija kirjoitti:

Minuakin ihmetyttää, etteivät häpeä. Ei mistään seksuaalimoraalisista syistä, vaan lähinnä, että ylipäätään suostuvat sekaantumaan tuollaisiin kuvioihin ja alentuvat olemaan pettäjän kanssa. Eikö heillä ole itsekunnioitusta?

Sivusuhteet ovat seksiin ja hauskanpitoon. Ei niillä ole tekemistä itsekunnioituksen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö teitä yhtään hävetä?

Ei hävetä tippaakaan. Ajattelin aiemmin aina, että en koskaan alkaisi varatun miehen kanssa suhteeseen. Sitten elämä toi eteeni Sen Oikean. Mies tekee itse ratkaisunsa liittonsa suhteen ja kunnioitan jokaista vaihtoehtoa, mihinkään en ole painostanut enkä painosta. Hyvään suhteeseen ei mahdu kolmatta.

Ai ei ole edes tehnyt ratkaisua vielä? Etkä edes ole päässyt miehen lapsia kiusaamaan vielä. Kyllä niitä oikeita on sinkkumiehissäkin mutta kun on pakko päästä leikkimään koulukiusaajaa.

Ei me puhuta hänen omasta parisuhteestaan, ei se mulle kuulu. Haluaisin hänestä loppuelämäni kumppanin, koska rakastan niin paljon, mutta eniten toivon hänelle onnellisuutta ja jos hän kokee että se onni on nykyinen puolisonsa, niin sitten se on niin. Aika näyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuakin ihmetyttää, etteivät häpeä. Ei mistään seksuaalimoraalisista syistä, vaan lähinnä, että ylipäätään suostuvat sekaantumaan tuollaisiin kuvioihin ja alentuvat olemaan pettäjän kanssa. Eikö heillä ole itsekunnioitusta?

On itsekunnioitusta enemmän kuin vaimolla joka on toisen omaisuutta. Jotenkin jännää miten se moraali tulee esiin aina kun nainen on vapaa. Naisella on yksinkertaisesti oikeus valita mitä tekee, jos ette saa miehiänne pidettyä niin ei sille kukaan muu voi mitään. Oma vikanne että alistutte omaisuudeksi sukupuolelle jonka sukuvietti on kova.

En nyt ihan ymmärrä sua. Naimisiin meneminen on häpeällistä jos on nainen?

Minä itsekin olen vapaa nainen eikä mulla ole yhtään mitään sinkkunaisia vastaan, enkä nyt todellakaan moralisoi ketään. Asetun vaan toisen naisen asemaan ja ihmettelen, miksei joku vaisto, ihan mikä tahansa, estä heitä tekemästä itselleen tuollaista.

En väitä etteikö sinulla olisi oikeutta tehdä mitä haluat. Mutta itse varon sekaantumasta ihmissuhdekuvioihin sellaisten kanssa jotka osoittavat heti alkuun, etteivät ole rehellisiä, luotettavia tai uskollisia. Ja sellaisten, jotka aiheuttavan ympärillään draamaa eivätkä hoida tilanteita vastuullisesti kuin aikuiset. Aina ihmettelen, kun paska sinkoaa tuulettimesta kaikkiin suuntiin, että montako tällaista valintaa peittyneillä oli takana.

Kun ei itse halua sitoutua, se varattu on vaarattomampi huvittelukumppani. Varattu on se, jolla on syytä hävetä, jos jollakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kyllä hävettää edelleen, että olin lyhyen hetken toinen nainen ennenkuin miehen entinen avoliitto päättyi. Tietysti vastuu on miehen, minä en ole uskollisuutta hänen exälleen luvannut enkä ole hänen luottamustaan pettänyt. Mutta kyllä minusta toisen ihmisen satuttamiseen osallistuminen tuntuu moraaliltaan ja empatiltaan normaalista ihmisestä pahalta.

Itselläni oli sama tilanne, mutta en kyllä tunne häpeää. Oli alusta asti selvää että aiotaan miehen kanssa viettää loppuelämä yhdessä kunhan hän saa päätettyä suhteensa. Ei siinä ollut vaihtoehtoja. Tietenkin olen todella pahoillani hänen tuolloisen avovaimonsa puolesta. Hän varmasti rakasti miestä kovin. Fakta on vain se ettei mies rakastanut häntä koko sydämestään eikä minulla ollut sen asian kanssa mitään tekemistä. Jos olisi rakastanut, ei mies olisi rakastunut minuun.

Näin minäkin ajattelen. T.toinen tähän ketjuun osallistunut, jolla on varatun miehen kanssa suhde.

Vierailija kirjoitti:

Eikö teitä yhtään hävetä?

Luulisi että sinua hävettää, kun et riitä miehellesi, vaan hänen pitää etsiä läheisyyttä ja seksiä muualta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kyllä hävettää edelleen, että olin lyhyen hetken toinen nainen ennenkuin miehen entinen avoliitto päättyi. Tietysti vastuu on miehen, minä en ole uskollisuutta hänen exälleen luvannut enkä ole hänen luottamustaan pettänyt. Mutta kyllä minusta toisen ihmisen satuttamiseen osallistuminen tuntuu moraaliltaan ja empatiltaan normaalista ihmisestä pahalta.

Itselläni oli sama tilanne, mutta en kyllä tunne häpeää. Oli alusta asti selvää että aiotaan miehen kanssa viettää loppuelämä yhdessä kunhan hän saa päätettyä suhteensa. Ei siinä ollut vaihtoehtoja. Tietenkin olen todella pahoillani hänen tuolloisen avovaimonsa puolesta. Hän varmasti rakasti miestä kovin. Fakta on vain se ettei mies rakastanut häntä koko sydämestään eikä minulla ollut sen asian kanssa mitään tekemistä. Jos olisi rakastanut, ei mies olisi rakastunut minuun.

Uuden suhteen voi aloittaa myös vasta sen jälkeen, kun edellinen suhde on jo päätetty. Näin suoraselkäinen ihminen toimisi. Ei sillä, ei minulla ole varaa sanoa koska ei mekään oikeassa järjestyksessä tätä hoidettu. Mutta minusta ihmisyyteen kuuluu se, että osaa edes olla pahoillaan jos on toiminnallaan aiheuttanut toiselle kipua. Minun mieheni olisi voinut lopettaa entisen suhteensa ensin ja se on hänen vastuullaan. Minä olisin voinut vaatia, että edellinen suhde päättyy ennen kuin me aloitamme uuden, mutta en tehnyt niin ja se on minun vastuullani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kyllä hävettää edelleen, että olin lyhyen hetken toinen nainen ennenkuin miehen entinen avoliitto päättyi. Tietysti vastuu on miehen, minä en ole uskollisuutta hänen exälleen luvannut enkä ole hänen luottamustaan pettänyt. Mutta kyllä minusta toisen ihmisen satuttamiseen osallistuminen tuntuu moraaliltaan ja empatiltaan normaalista ihmisestä pahalta.

Itselläni oli sama tilanne, mutta en kyllä tunne häpeää. Oli alusta asti selvää että aiotaan miehen kanssa viettää loppuelämä yhdessä kunhan hän saa päätettyä suhteensa. Ei siinä ollut vaihtoehtoja. Tietenkin olen todella pahoillani hänen tuolloisen avovaimonsa puolesta. Hän varmasti rakasti miestä kovin. Fakta on vain se ettei mies rakastanut häntä koko sydämestään eikä minulla ollut sen asian kanssa mitään tekemistä. Jos olisi rakastanut, ei mies olisi rakastunut minuun.

Uuden suhteen voi aloittaa myös vasta sen jälkeen, kun edellinen suhde on jo päätetty. Näin suoraselkäinen ihminen toimisi. Ei sillä, ei minulla ole varaa sanoa koska ei mekään oikeassa järjestyksessä tätä hoidettu. Mutta minusta ihmisyyteen kuuluu se, että osaa edes olla pahoillaan jos on toiminnallaan aiheuttanut toiselle kipua. Minun mieheni olisi voinut lopettaa entisen suhteensa ensin ja se on hänen vastuullaan. Minä olisin voinut vaatia, että edellinen suhde päättyy ennen kuin me aloitamme uuden, mutta en tehnyt niin ja se on minun vastuullani.

Lisään vielä, että rakkauden loppuminen suhteesta on minusta mainio syy lopettaa suhde, mutta se ei ole minusta hyväksyttävä syy toimia toisen selän takana.

Pitää muistaa, että kaikki toiset naiset eivät ole sinkkuja. On pettäjäpareja, jotka ovat kumpikin tahoillaan naimisissa.

Ei hävetä yhtään. Minä en tiennyt mitään aviovaimosta ensimmäisen puolen vuoden aikana. Asuttiin eri paikkakunnilla ja nähtiin aina joko mun luonani tai puolessa välissä.

Aloin itse sitten epäillä kun koskaan ei voinut miehen luona nähdä. Tunnusti sitten olevansa naimisissa. Minä jätin tämän luuserin siihen paikkaan, roikkui mun perässä vielä vuoden verran. On edelleen 15v myöhemmin naimisissa saman naisen kanssa ja noin kerran vuodessa tulee viestiä faceen tai LinkedInin kautta siitä kuinka minä olin hänen elämässä rakkaus. Mulla on aviomies ja kolme lasta eikä vois vähempää kiinnostaa tämä tyyppi.

"Sivusuhteet ovat vain seksiä ja hauskanpitoa varten."Hmm.....Miks vaimon kans ei voi harrastaa seksiä ja pitää hauskaa? Mikä estää?