Puoliso ei laihdu millään. - Kehtaanko jättää?
Meillä on kaksi yhteistä lasta. Taaperoita kummatkin. Raskauden aikana vaimo lihoi 25kg. Söi kahden edestä ja mässäilee tänä päivänäkin vielä makeaa ja muuta roskaruokaa. Saattaa vetää viikolla yksin yhden suklaalevyn ja eilenkin piti hakea hampurilainen. Olen sanonut hänelle, että jos hän ei laihduta, niin jätän hänet . Olen antanut aikaa kuntoilulle ja kannustanut liikkumaan, mutta mikään ei auta. Vaimo painaa 80 kg tällä hetkellä. Ennen painoi 55 kiloa. Mitä ihmettä teen?
Kommentit (323)
Ota salarakastajatar ja jos jäät kiinni sano vaimolle että oma vika kun lihoi muodottomaksi manaatiksi
Nauti tilanteestasi nyt sinulla on enemmän mitä rakastaa!
Vierailija kirjoitti:
Niin tietäähän kaikki, että viimeisin standardi on, että kaikki raskaudenaikainen painon nousu ja kropan muutokset pitää nollata nyt 10 päivässä, koska pystyihän se yksi supermallikin siihen. Eli ap voi hyvin jättää epätäydellisen vaimonsa. Ja lapsienkin pitäminen on tuolla geneettisellä perimällä hiukan miettimisen paikka.
Minä lihosin 25 kiloa raskauden aikana. Kun synnytin lapsen ja tuli se aika, kun pääsin takaisin lenkille niin lähdin kyllä. Syön terveellisesti ja liikun. Ei tuo 25 kiloa viikossa lähtenyt ,mutta ei siihen menny edes vuotta. Kyllä se on itsestä kiinni. Olen takaisin sellainen mikä olin ennen raskautta. Ihan omaa laiskuuttahan se on jos ne kilot jää.
Minä sain alle kahdessa vuodessa kaksi lasta, molemmissa raskauksissa paino nousi 18 kg. Olin molemmilla kerroilla takaisin lähtöpainossa (=hoikka) alle puolessa vuodessa, koska aloitin kuntoilun ja fiksun syömisen heti lasten synnyttyä. Se että raskauksista jää painoa johtuu kyllä lähes poikkeuksetta elämäntavoista. Ja jos ap:n vaimo on heittänyt omansa ikkunasta ja elää miten haluaa eikä suostu muuttumaan ja asia on ap:lle iso haaste, en ihmettele yhtään että ero kummittelee mielessä. Itsensä vapaaehtoisesti rupsahtamaan päästäminen on epäkunnioittavaa puolisoa kohtaan.
Masentuminen, psyykkiset syyt laittavat ihmisen mässäilemään, hakemaan turvaa ruosta. Niiden läpikäymisestä aloittaisin.
Raskauskilot on tekosyy jatkaa epäterveellistä syömistä. Jos ruokavalio on järkevä, niin paino palaa normaaliksi itsestään. Ja turha makean ja muun lihottavan mussutus pois kokonaan. Vain tavallista terveellistä kotiruokaa, ja joskus vaan jotain pientä herkkua, jos mieli tekee. Jos syö kerralla ison suklaalevyn, on jo koukussa makeaan ja ylensyömiseen.
Jaa a minä miehenä huomaan että rakas vaimoni on kieltämättä pyöristynyt ja varmaankin tuon aloittajan mielestä ihan hirveätä....painoa taitaa olla ylikin 80 kg. Itse urheilen paljon ja olen pysynyt hoikkana. Mutta minulle ei tule mieleenkään jättää häntä vaikka painoa olisi 150 kg tai kualaheltta tms ....hän on minun rakas vaimoni, kukaan ei häntä korvaa eikä yhteistä 22 vuotta. Meillä on yhdessä kivaa ja tuemme toisiamme ja sanon että myös sitä vetovoimaa löytyy yhä aina vaan. Ehkäpä silläkin on jotain tekemistä että aikanaan kun tapasin hänet tiesin melko pian - hän on elämäni nainen ! Rakastan ja kunnioitan häntä ja ei tulisi mieleenkään hylätä häntä ullonäöllisten asioiden takia. Epäilen että ap on mennyt naimisiin vähän kevyin perustein....
Kokonainen suklaalevy viikossa. Pahoittelen, että nauroin.
Ymmärrän tietenkin, että olet huolestunut vaimosi terveydestä. Näen usein miehiä, jotka tekevät sopivan mittaisia työpäiviä, huolehtivat perheistään ja kodista, liikkuvat perheen kanssa, eivät tupakoi tai käytä alkoholia. Tarkemmin ajateltuna en ole koskaan nähnyt tuollaisia miehiä... :D
Ulkona näkee usein miehiä, jotka ovat ulkonäkönsä perusteella odottaneet lasta jo vuosikausia.
Ei iso maha vielä mitään, mutta jättiahteri ihmetyttää.
Vierailija kirjoitti:
Te ulkonäön palvojat: kuvitelkaa että puolisonne sairastuisi vakavasti ja joutuisi esim.kortisonikuurille ja lihoisi vaikka 30 kiloa. Jättäisittekö sittenkin jos ei ole enää puoleensavetävä? Ei ihme että eroja tulee kuin sieniä sateella kun ulkonäkö tuntuu olevan parisuhteissa kaikki kaikessa...
Et siis näe mitään eroa puolison (vakavan) sairauden ja puolison laiskuuden/mukavuudenhalun/välinpitämättömyyden välillä? Suurimmalle osalle ei ole ok sekään, että puoliso leikkaa itsensä kaljuksi ihan vaan siksi koska huvittaa tai jopa vaan v*ttuillakseen, mutta jos puoliso menettääkin hiuksensa syöpähoitojen takia niin se harvemmin on ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te ulkonäön palvojat: kuvitelkaa että puolisonne sairastuisi vakavasti ja joutuisi esim.kortisonikuurille ja lihoisi vaikka 30 kiloa. Jättäisittekö sittenkin jos ei ole enää puoleensavetävä? Ei ihme että eroja tulee kuin sieniä sateella kun ulkonäkö tuntuu olevan parisuhteissa kaikki kaikessa...
Et siis näe mitään eroa puolison (vakavan) sairauden ja puolison laiskuuden/mukavuudenhalun/välinpitämättömyyden välillä? Suurimmalle osalle ei ole ok sekään, että puoliso leikkaa itsensä kaljuksi ihan vaan siksi koska huvittaa tai jopa vaan v*ttuillakseen, mutta jos puoliso menettääkin hiuksensa syöpähoitojen takia niin se harvemmin on ongelma.
Moni mies jättää syöpää sairastavan vaimonsa. Fakta.
Tilanne kertonee miesten henkisestä vahvuudesta...
Sinäkös ne muksut teille synnytit? Niimpä. Jättäisit vaimosi jotta hän löytäisi kypsempää seuraa. Kaikki eivät palaudu synnytyksen jälkeen ikinä samoihin mittoihin.
Veikkaan että vaimosi laihtuisi roimasti jos jättäisi vaikka vain herkut pois pariksi kuukaudeksi. Tiedon puutteesta tuskin on hänellä kyse vaan johonkin tarkoitukseenhan hän niitä syö. Ei varmaan saa mielihyvää enää muualta.
Toisekseen mikä sinä olet antamaan aikoja laihduttamiseen. Vaimo ei ole korvaansa lotkauttanut sun aikojesi annolle :ja hyvä niin.
Lähde nyt sitten itse niinkuin meinasitkin.
Varmistathan mennessäsi, että lapsilla on hyvä koti jossa olla vuoroviikoin isukin luona, tarpeeksi tekemistä ja elarit tulee hoidettua.
Vaimosi kyllä löytää uuden ja varmaan ihan pätevän isäpuolen lapsille.
Sinusta en tiedä, kai sun on suunnattava nyt tutkasi sinne synnyttämättömiin fitnesspimuihin. Ja ehdottomasti älä hanki lisää lapsia, menisi sekin uusi naikkonen pilalle, kun sun käsityskykyyn ei mahdu kuinka raskaus laittaa joillakin Kaiken aivan uusiksi.
No hopi hopi nyt asunto hakemusta tekemään.
Vaimosi ansaitsee kumppanin joka ei jätä kilojen vuoksi. Joten jätä hänet ja anna hänelle mahdollisuus tosirakkauteen jossa kilot eivät merkitse.
Vierailija kirjoitti:
Hoidatko taaperoikäisiä lapsiasi niin, että vaimosi pääsee kuntoilemaan?
Taaperoikäisten kanssa ei voi lenkkeillä? Taaperoikäisten kanssa ulkoillessa ei voi tehdä vaikka askelkyykkyjä? Lasten ollessa taaperoikäisiä ei voi syödäkään terveellisesti?
Entäs ne herran omat mitat? Siis pituus ja paino? Ai niin, mutta eihän sillä ole mitään tekemistä vaimon painon kanssa, niinkö?
No entäpä sitten, kuinka pitkä aika on vaimon jälkimmäisestä synnytyksestä? Et suinkaan vaadi, että vaimon on pudotettava raskauskilot samaan tahtiin kuin jotkut instagram-tähtöset, jotka väittävät karistaneensa raskauskilot kymmenessä päivässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletpas pinnallinen.
Mitähän pinnallista siinä on, jos toivoo, että kumppani on normaalipainoinen? Se, että sinua ei haittaa kumppanin ylipaino ei tee minusta pinnallista.
Ap
Sinä olet valmis jättämään perheesi kesken pikkulapsivaiheen pelkän ulkonäköasian vuoksi. Tietysti sinä olet pinnallinen, itsekäs ja vastuuton. Parisuhde ei ole mikään vankila ja sinulla on täysi oikeus se valitsemistasi syistä päättää. Ei ketään voi pakottaa hyväksi isäksi, puolisoksi tai ihmiseksi, mutta tuollainen itselleen valehtelu on lapsellista. Olisit vaan rehellisesti se mikä olet ja hyväksyisit vastuun päätöksistäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin tietäähän kaikki, että viimeisin standardi on, että kaikki raskaudenaikainen painon nousu ja kropan muutokset pitää nollata nyt 10 päivässä, koska pystyihän se yksi supermallikin siihen. Eli ap voi hyvin jättää epätäydellisen vaimonsa. Ja lapsienkin pitäminen on tuolla geneettisellä perimällä hiukan miettimisen paikka.
Minä lihosin 25 kiloa raskauden aikana. Kun synnytin lapsen ja tuli se aika, kun pääsin takaisin lenkille niin lähdin kyllä. Syön terveellisesti ja liikun. Ei tuo 25 kiloa viikossa lähtenyt ,mutta ei siihen menny edes vuotta. Kyllä se on itsestä kiinni. Olen takaisin sellainen mikä olin ennen raskautta. Ihan omaa laiskuuttahan se on jos ne kilot jää.
Kiva että sinä onnistuit laihduttamaan. Lapsellista kuitenkin kuvitella, että kaikki laihtuvat jotka haluavat riittävästi laihtua. Toki se on elämäntavoista ja itsekurista kiinni, mutta elämäntaparemontti ja itsekuri ovat monille vaikeita eivätkä kaikki niissä onnistu vaikka motivaatio olisi millainen. Meillä on valtava miljardibisnes sen varassa, että laihtuminen on monille todella vaikeaa, vaikka toive normaalipainosta on niin kova että sen eteen ollaan valmiita maksamaan lähes mitä vaan. Monilla ylipaino aiheuttaa syvää itseinhoa ja häpeää, jopa masennusta. On ihmisiä, jotka eivät onnistu laihduttamaan, vaikka useampi lääkäri olisi todennut päin naamaa että henki lähtee ellei paino putoa. Hengissäpysymistä parempaa motivaatiota on vaikea kuvitella, mutta sekään ei kaikille riitä.
Vierailija kirjoitti:
Kokonainen suklaalevy viikossa. Pahoittelen, että nauroin.
Ymmärrän tietenkin, että olet huolestunut vaimosi terveydestä. Näen usein miehiä, jotka tekevät sopivan mittaisia työpäiviä, huolehtivat perheistään ja kodista, liikkuvat perheen kanssa, eivät tupakoi tai käytä alkoholia. Tarkemmin ajateltuna en ole koskaan nähnyt tuollaisia miehiä... :D
Taitaapi sitten riippua paljon piireistä missä pyörii. Koska minä tiedän aika montakin tuollaista miestä :)
Ja olen monen muun kanssa samaa mieltä, että raskaus on vain erittäin huono tekosyy lihomiselle. Terveellisillä elämäntavoilla ei tarvitse erikseen laihdutella. Itse olin 2kk synnytyksen jälkeen lähtömitoissa.
Painonnousu ei ole koskaan pelkkä painonnousua, kuten niin monet väittää. Muka sama ihminen sisältä, painoi 50 kg tai 100, ei näin ole. Joku syyhän tuohon lihomiseen on, henkinen pahoinvointi yleensä. Sitä syytä pitäisi selvittää. Jos terveitä elintapoja noudattanut ihminen yhtäkkiä lihoo kymmeniä kiloja ja viihtyy vaan sohvalla suklaalevy kädessä niin jotainhan on mennyt pieleen, mitä? (eri asia jos sairaudesta kyse)