Puoliso ei laihdu millään. - Kehtaanko jättää?

Ilman muuta kannatttaa jättää hänet. Minäkin jätin mieheni koska hänelle tuli omituinen kaulaheltta. Minua hävetti kulkea hänen kanssaan ja vaadin että menisi poistattamaan sen. No, hän menikin mutta leikkaus hieman epäonnistui. Minusta parisuhde on oikeus heti päättää jos toisen ulkomuoto muuttuu epämiellyttäväksi . Jos naimisiin asti mennään on molemmilla velvollisuus pitää itsensä timmissä kunnossa että kehtaa kulkea yhdessä. Jos se ei onnistu kannattaa vaan heti ottaa ero, on niitä paremmankin näköisiä.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse tuollainen muodottomaksi lihonut nainen ja sanon, että jätä vaan. Asia ei tule muuttumaan ikinä. Kun ihminen kerran lihoo monta kymmentä kiloa niin keho pyrkii aina takaisin siihen maksimipainoon. Siitä poispysyminen on kokopäivätyö ja itse ainakin ennemmin rentoilen ja syön suklaata. Ei ole mahdollista että vaimosi ilman todellista motivaatiota jotenkin vähitellen laihtuisi 25 kg.

No eikä pyri. Onpahan taas selitystä kerrakseen

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kaksi yhteistä lasta. Taaperoita kummatkin. Raskauden aikana vaimo lihoi 25kg. Söi kahden edestä ja mässäilee tänä päivänäkin vielä makeaa ja muuta roskaruokaa. Saattaa vetää viikolla yksin yhden suklaalevyn ja eilenkin piti hakea hampurilainen. Olen sanonut hänelle, että jos hän ei laihduta, niin jätän hänet . Olen antanut aikaa kuntoilulle ja kannustanut liikkumaan, mutta mikään ei auta. Vaimo painaa 80 kg tällä hetkellä. Ennen painoi 55 kiloa. Mitä ihmettä teen?

Minkä ikäisiä ovat "taaperot" tässä tapauksessa? 1-3 vuotiaita? Vaimo ei ole toipunut raskauksista ja uhkailet jättämisellä.

Raskausaikana syö esim. huonovointisuuteen. Itse söin hedelmäkarkkeja (vain yksi laji sopi),  koska muutoin oksetti koko ajan. En lihonut, mutta oli paha juttu hampaille...

Koetappas piristää sitä rouvaasi ystävällisyydellä, rohkaise kokeilemaan vähähiilarista dieettiä (Jutan - löytyy netistä https://www.is.fi/laihdutus/art-2000000793771.html?nomobile=4) ja olet siinä aktiivisesti mukana.

Tosi tasoton juttu tuo jättämisellä uhkailu.

Nainen tuntee nyt olevansa nalkissa, koska on hulluudessaan ryhtynyt perheen perustamiseen kanssasi, juttu on huonossa vaiheessa painon takia, ulkonäkö pilalla, etkä auta lainkaan. Syöminen on pakonomaista pakenemista ja masennuksen merkki.

Sulla on nyt pahempi ongelma, eikä se ole vaimon ylipaino vaan oma asennevammasi eli et näe omaa osuuttasi kuviossa.

Tuo on ihan höpistä että raskaudesta jää kiloja. Höpö höpö. Tuttavapiirissäni ei ole ketään jolla olisi käynyt niin, tuo on ihan tekosyytä.

Kun mies on noin kusipäinen, ainakin yksi iso syy vaimon lihomiseen löytyy todennäköisesti peilistä. Turha kuvitellakaan että noin inhottavia ajatuksia onnistuisi peittelemään vaikka vähän yrittäisikin. Ja jos on kerrankin erehtynyt "kannustamisen" lisäksi uhkailemaan erolla tms., sen jälkeen kannustavatkin sanat kuulostavat uhkailulta.

Jos mun puoliso alkaisi yhtäkkiä huomauttelemaan ulkonäöstä ja jopa vihjailemaan erosta, niin olisi aika selvää että rakkaus on loppu. Epäilen tosin, että aitoa rakkautta ei koskaan ole ollutkaan jos ulkonäkö on noin keskeisellä sijalla. Tuolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa että haluaa toiselle hyvää tai toisen olevan terve. Sitä enemmän sillä on tekemistä oman pahoinvoinnin purkamisen tai ihan silkan ilkeyden ja ymmärtämättömyyden kanssa. Nykyiselläsi, olet aivan väärä kumppani vaimollesi, ja koska et näe itsessäsi mitään vikaa tai halua pohtia tilannetta syvällisemmin, huonolta näyttää.

Pariterapia tai ero. Jos vaimoparka joutuu kitumaan huonossa suhteessa ja käsittelee asiaa tunnesyömisellä, hän vain lihoo entisestään. Pienten lasten äidin jaksaminen ja keinot löytää fiksumpia keinoja käsitellä pahaa oloa voivat olla tosi vähissä, ja jos mies vielä syyllistää ja jopa vihjailee erosta, heikoilla mennään.

Lapset tietysti kärsivät erossa, mutta toisaalta ne eivät kummoista isää ja miehen mallia ap:ssa menetä.

Onneksi olen sinkku ja sellaisena aion pysyä. En halua elää elämääni sen pelossa, että jos lihon tai muuten rupsahdan niin mies haluaa heti vaihtaa parempaan...Niin yleistä nykyaikana (miehillehän naisen ulkonäkö on kaikki kaikessa) että ei kiitos. Ja sitten vielä ihmetellään naisten "nirsoutta" ja alhaista syntyvyyttä 😃

Vierailija kirjoitti:

Näin miesnäkökulmasta voin sanoa, että kyllä sillä on väliä, painaako nainen 80 kg vai 50kg. En minä ainakaan ottaisi ihmistä, jolla on selvästi ylipainoa. Ei ihme, että miehet katselevat toisia naisia, jotka ovat hyvässä kunnossa.

Niinhän ne toiset naset aina ovat. Mutta ovatko kauan, jos sinuun haksahtavat.

Minä ihmettelen, miksi ihmiset tekevät lapsia ihmisten kanssa, joita ei rakasta?

Mitenkäs tämän sanois nii et kaikki ymmärtää.. Jos minulle on tärkeää, että olen itse normaalipainoinen ja syön terveellisesti, rakastan liikuntaa. Minulle nämä samat asiat on tärkeitä puolisossa. Jos puoliso laiskistuisi, alkaisi syömään epäterveellisesti ja lihoisi, kyllä se luultavasti olisi eron paikka.

Sama asia, jos sinulle olisi tärkeää että puoliso tykkää lapsista. Lakkaisi sitten jossain vaiheessa välittämästä niistä. Veikkaampa että ero olisi harkinnassa.

Tai jos sinulle olisi tärkeää, että puolisosi on vegaani, mutta muuttuisi sekasyöjäksi parin vuoden päästä.

Tai jos sinulle olisi tärkeää ettei puolisosi olisi rasisti ja ajan myötä alkaisi rasistisia ajatuksia ilmaantua.

Näitähän riittäisi. Ei kyse ole pelkästään ulkonäöstä.

Asiaasiana kirjoitti:

Tuo on ihan höpistä että raskaudesta jää kiloja. Höpö höpö. Tuttavapiirissäni ei ole ketään jolla olisi käynyt niin, tuo on ihan tekosyytä.

Vaimollani ei kanssa jäänyt ylimäärästä, kun pääs takas lenkille ja jätti herkut pois. Raskauden aikana se mussutti kaikenlaista herkkua, mutta sano että kun lapsi on puskettu pihalle, niin herkut jää ja takasin tavalliseen elämään jne. Eikä monen mun kavereidenkaan vaimot ole läskejä, kun alottanut taas lenkkeilyn. Mutta sittten on niitä, jotka on ja ne taas ei liiku ja siitä saa aina kuulla kun käy bissellä kavereiden kanssa. Samaa mieltä että raskaudesta ei jää kiloja jos itse niin haluaa ja onneksi vaimo niin halusi.

Jätä vaan, eipä vaimosi siinä mitään menetä, kun et häntä oikeasti rakasta, ainoastaan hänen ulkomuotoaan...

Minä en edes harkitsisi, vaan jättäisin. Lasten huoltajuuden saa helposti halutessaan itselleen, kun toinen ei pidä itsestään huolta, mutta toisaalta jos et halua, niin äidin on pakko pitää lapset. Itselläni on vähän samanlaista kokemusta, joskin meillä ei ollut lapsia, joten sinällään paljon helpompi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletpas pinnallinen.

Mitähän pinnallista siinä on, jos toivoo, että kumppani on normaalipainoinen? Se, että sinua ei haittaa kumppanin ylipaino ei tee minusta pinnallista.

Ap

Pinnallinen, määritelmät

Adjektiivit

1. pinnalla tai pinnassa oleva

2. ei syvällinen

3. lähinnä ulkonäöstä tai vastaavasta kiinnostunut ihminen

Jep, olet sinä pinnallinen ihminen. Saat toki olla, ei sitä ole kukaan kieltämässä.

Parempi ap että lähdet menemään kun et kerran rakasta vaimoasi, mitä järkeä on olla yhdessä jos rakkautesi kohde on vaimosi kroppa, ei hän itse.

Lapsen tekeminen oman kropan sisällä on helvetin iso ponnistus ja suuri muutos ihan kropalle mutta myös mielelle, ja kun tekee kaksi peräkkäin ei jää aikaa toipua ensimmäisestä, asiantuntijat on sitä mieltä että lasten ikäero pitäisi olla vähintään 2,5-3 vuotta jotta kroppa ehtisi toipua. Vaimosi on varmasti erittäin väsynyt, eikä jaksa miettiä kroppaansa, kun pääkopan kanssakin on ongelmaa, hänelle elämä on nyt sitä että hän yrittää hoitaa lapsensa kunnolla ja muu saa odottaa sitä aikaa kun lapset on isompia, ei kaikilla äideillä riitä halut ja tarmo oman kropan kanssa pelaamiseen lasten kustannuksella. Ja asiaa pahentaa vielä se, että vaimo on tajunnut tuon että sinä et rakasta häntä, se lisää masennusta ja syömistä. 

Idiootti.

Niin tietäähän kaikki, että viimeisin standardi on, että kaikki raskaudenaikainen painon nousu ja kropan muutokset pitää nollata nyt 10 päivässä, koska pystyihän se yksi supermallikin siihen. Eli ap voi hyvin jättää epätäydellisen vaimonsa. Ja lapsienkin pitäminen on tuolla geneettisellä perimällä hiukan miettimisen paikka.

Vierailija kirjoitti:

Mitenkäs tämän sanois nii et kaikki ymmärtää.. Jos minulle on tärkeää, että olen itse normaalipainoinen ja syön terveellisesti, rakastan liikuntaa. Minulle nämä samat asiat on tärkeitä puolisossa. Jos puoliso laiskistuisi, alkaisi syömään epäterveellisesti ja lihoisi, kyllä se luultavasti olisi eron paikka.

Sama asia, jos sinulle olisi tärkeää että puoliso tykkää lapsista. Lakkaisi sitten jossain vaiheessa välittämästä niistä. Veikkaampa että ero olisi harkinnassa.

Tai jos sinulle olisi tärkeää, että puolisosi on vegaani, mutta muuttuisi sekasyöjäksi parin vuoden päästä.

Tai jos sinulle olisi tärkeää ettei puolisosi olisi rasisti ja ajan myötä alkaisi rasistisia ajatuksia ilmaantua.

Näitähän riittäisi. Ei kyse ole pelkästään ulkonäöstä.

Mulle puolison vakaumus oli aika iso asia, ilman sitä en suhteeseen olisi lähtenyt. Jos puolisoni vakaumus nyt muuttuisi aivan toisenlaiseksi, en silti kokisi sen olevan syy suhteen lopettamiseen. Koska rakastan puolisoani ihmisenä, vaikka hänen ulkonäkönsä tai mielipiteensä muuttuisivat radikaalistikin. Oikeastaan uskottomuus/juominen tai väkivalta olisivat ainoat syyt erota.

Ollaan molemmat lihottu avioliiton aikana, miestä se ns.pukee, on tullut vaan raamikkaammaksi. Itse olen plussapallostunut, eli muutos ei ole niin hyvä. Olisin mielelläni mieheni vuoksi yhtä hoikka kuin nuorena ja pyrin terveellisiin elämäntapoihin, mutta jos mieheni alkaisi vihjata erohaluista painoni (tai ryppyjen tai tissien roikkumisen takia) niin saisi mennä ihan rauhassa, niin pinnallisen ihmisen kanssa en haluaisikaan olla. Rakkaus on muussa kuin ulkonäössä ja säälin syvästi ihmisiä joiden rakkaus kohdistuu pääosin kumppanin ulkonäköön, on varmaan aika tyhjää suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Te ulkonäön palvojat: kuvitelkaa että puolisonne sairastuisi vakavasti ja joutuisi esim.kortisonikuurille ja lihoisi vaikka 30 kiloa. Jättäisittekö sittenkin jos ei ole enää puoleensavetävä? Ei ihme että eroja tulee kuin sieniä sateella kun ulkonäkö tuntuu olevan parisuhteissa kaikki kaikessa...

En jättäisi, koska sairastumiselle ihminen ei itse mitään voi. Tässä aloituksessa oli kyse jostain ihan muusta, vaimo on muuttunut ahneeksi possuksi vailla itsehillintää, sellaiseksi joka ei välitä omasta terveydestään eikä miehen milipidekään näytä kiiinnostavat yhtään. Eli koko ihminen on muuttunut.

Onko kaikki kommentoijat täällä seksittömissä suhteissa vai mikä on? Mulle on ainakin tärkeää, että mieheni näkee mut yhä viehättävänä ja haluttavana naisena, ei vain ystävänä. Hyvin hoikasta olen toki lasten myötä muuttunut normaalihoikaksi, enkä sitä harmittele, ei mieskään ainakaan ääneen. Rakastan juoksemista, juoksisin ilman miestäkin. Mut yksi motivaattori on se, miten mieheni mua katsoo kun olen kunnossa.

Ei seksuaalisuus ole mikään älyllä kontrolloitava voima vaan eläimellinen vietti, sen joko hyväksyy tai sitten ei. Kultakin on vuosien varrella (täyttää muuten 15, tää meidän pinnallinen rakkaus) säilyttänyt sporttisuutensa. Jättämisellä uhkailu ei ole viisasta, mut ap on varmaan aika neuvoton tilanteessa.

Liityn samaan neuvoon edellisten kanssa: lähtekää liikkumaan yhdessä, ja älä vaan mässytä herkkuja vaimon vieressä tai tuo niitä kotiin. Lasten kanssa voi ulkoilla, pelata palloa jne. Jos käy niin että motivaatiota ei ole, ei ero ole huono ratkaisu. Eikä siinä ole pahiksia, haluatte silloin eri asioita elämältä.

Kehtaa kehtaa, jos ei osaa huolehtia terveellisestä ruokavaliosta, niin ei kyllä osaa huolehtia lapsestakaan. Syö pas*kaa ja samaa syöttää lapselleen