Puoliso ei laihdu millään. - Kehtaanko jättää?

Ap.

-Hankkikaa yhteinen liikunnallinen harrastus (mutta sellainen joka on vaimollesi teistä kahdesta mieluisampi). -Pienin askelin ja taustalla ei saa olla pelkkä painonpudotus, vaan terveelliseen elämäntapaan pyrkiminen (oman itsensä vuoksi).

-Kepin sijasta porkkanaa (esim. 5 kilon painonpudotuksen jälkeen menette yhdessä päiväksi kylpylään).

-Vähemmän valmisruokia, enemmän omatekoista. Mutta ruoat voi suunnitella viikoksi etukäteen ja ainakin         1 kalapäivä ja kasvisruokaa useammin.

- Muistakaa arvostaa toisianne!

Sen sijaan että miettisit vaimosi ulkonäköä voisit miettiä että mikä on syy sille paljolle syömiselle. Onko uupunut? Nukkuuko tarpeeksi? Voisitko kenties hoitaa enemmän itse lapsia, jotta hän saa levätä? Kyllä minäkin mätän sokeria, jos olen herännyt yöllä 10 kertaa enkä saa nukkua päivälläkään. Ja imetysaikana kasvoi ruokamäärät ihan järjettömiksi minkä takia piti kalorilaskimien avulla järkeistää ruokamäärät myöhemmin. Raskaus ja vauvavuosi sekä taaperovuodet on monille tosi raskaita ja asiaa ei yhtään helpota hormonien heittelyt tai miehen paheksunta.

Meidän perheessä minä arvostaisin sitä että pääsisin kuntosalille, mutta kun aikaa ei löydy. Meidän kuntosalilla ei ole lastenhoitoa ja miehellä olisi aikaa hoitaa lapsia vasta klo 19 joka tuntuu mulle liian myöhäiseltä lähteä enää. Siispä mies pitää lapset lastenhuoneessa sen aikaa että mä saan jumpattua kotona, mutta eihän se niin tehokasta ole. Kuntopyöräkin ostettiin kotiin. Niitä saa käytettynä halvalla. Mutta ei sitä jaksaisi jumpata, jos ei saisi välillä levätäkin.

Ja mun mielestä on ihan törkeää harkita eroa sen jälkeen kun vaimo on lihonnut raskaus aikana. Raskaus aivan niin kuin jotkin sairaudet on sellaisia, jotka aiheuttaa ymmärrettävää lihoamista. Varsinkin laihat ihmiset tuntuu usein lihoavan yli 20 kg eikä kaikki tosiaankaan laihdu hetkessä.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai jätät hänet. Muista jättää hänelle lapsi tai lapset.

Minulle kävi samoin. Mies osoittautui luonnehäiriöiseksi ja jätti yksin selviytymään lapsen kanssa. Lihoin 25 kg. Erosimme. Minä aloin laihtumaan ja löysin mieleiseni työuran. Miehiä parveili ympärillä vaikka millä mitalla kunnes poimin parhaan päältä. Hän rakastaa minua ja lastani ehdoitta.

Ulkokuoreni perään tuijottanut ex yritti ensin ruikuttaa takaisin ja on nyt kuulema juossut naisten perässä baareissa. Hän on lihonut ainakin 30 kg, alkanut juomaan ja kaipaa kuulema perhettään. Lapsestaankin vieraantui.

Joten eroa ihmeessä. Naisesi on ansainnut sellaisen parisuhteen jossa häntä rakastetaan ehdoitta. Minäkin olen tosi onnellinen siitä että pääsin exästä eroon ja nyt on uusi ihana mies kainalossa jonka kanssa lenkkeillään ahkerasti yhdessä. :)

Eli sait uuden miehen kun laihdutit, niinpä niin. Tarviiko tuohon muuta sanoa.

Siinä vaiheessa naiset vasta alkavat laihduttamaan kun tulee ero, on sitten paremmat mahkut uuteen mieheen, ja uuteen lihomiseen. Nainen naituaan lihoo - vanha suomalainen sananlasku.

55kg ennen.

80kg nyt.

Ihan niinkuin minä, jolla on pituutta 168cm. Myönnän, tuossa on 8-10kg liikaa. Mutta kyllä se siitä taas kevään mittaan lähtee, kun liikkuminen lisääntyy.

Ei minua katso peilistä vastaan lihava ihminen. Ei vaikka katsoisi alastikin. Se ylimääräinen paino näkyy  pienesti reisillä ja pieninä jenkkakahvoina, ei muuta. Ei nelikymppisen naisen aineenvaihdunta anna enää myöten siihen, että painon saisi tuonne 55kg. Palelen ja voin huonosti silloinkin kun pääsen taas siihen 70kg takaisin, mutta siihen suuntaan pyrin, jotta jaksan kesällä taas tehdä pitkän rinkkavaelluksen painava rinkka selässä. Silloin on etu, ettei jalkojen päällä ole jo valmiiksi tuota 80kg.

N42

Vierailija kirjoitti:

55kg ennen.

80kg nyt.

Ihan niinkuin minä, jolla on pituutta 168cm. Myönnän, tuossa on 8-10kg liikaa. Mutta kyllä se siitä taas kevään mittaan lähtee, kun liikkuminen lisääntyy.

Ei minua katso peilistä vastaan lihava ihminen. Ei vaikka katsoisi alastikin. Se ylimääräinen paino näkyy  pienesti reisillä ja pieninä jenkkakahvoina, ei muuta. Ei nelikymppisen naisen aineenvaihdunta anna enää myöten siihen, että painon saisi tuonne 55kg. Palelen ja voin huonosti silloinkin kun pääsen taas siihen 70kg takaisin, mutta siihen suuntaan pyrin, jotta jaksan kesällä taas tehdä pitkän rinkkavaelluksen painava rinkka selässä. Silloin on etu, ettei jalkojen päällä ole jo valmiiksi tuota 80kg.

N42

En usko.

Tunnen itse parikin nelikymppistä naista jotka ovat tismalleen samoissa mitoissa kuin nuorina (n. 180cm/55-60kg ja 160cm/45-50kg). Toinen pukeutuu yhä rippilahjaksi saamaansa ihonmyötäiseen mekkoon.

Veikkaan salaisuuden olevan siinä ettei päästä painoa jojoilemaan, ja muuttaa syömätottumuksiaan kun ikää tulee. Useimmille tuntuu olevan normi että syödään jonkin verran herkkuja. Ei se ole, ihmiskehoa ei ole suunniteltu siten että joka viikko vedetään vähintäänkin se suklaalevy ja muutama pulla, tai "maistuvaa ruokaa" jossa on turhia kaloreita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenköhän mun koulutukseni tai hiustyyli nyt liittyy aiheeseen.

Olen muuten kalju etteiihan osunu. oikea Ap

etteiihan yöks! Tilasiko vaimosi kaljua miestä? Mistä kaljuutesi johtuu? ettei vain olisi laiska ja leikkaisi kaljua ettei tarvitse parturiin raahautua - taidat olla tehnyt sen tahallaan, vaimosi kiusaksi. Kaljut miehet on iljettäviä. Ottaisin välittömästi eron jos mieheni alkaisi kaljuuntua

Harmi, ettei kaljuuntumiselle voi mitään. Läskeille voi. Riippumatta siitä, montako "lihottavaa sairautta tai lääkitystä" on.

Just vai että ihan yöks. Onneksi kaikki naiset ei ajattele tuolla tavalla. Mutta kaikki terveet miehet eivät vaan voi kiihotttua läskeistä naisista.

Olen kalju koska mulle alkoi ilmetyä pälvikaljua niin ajoin sitten kaikki pois.

ap

Mietipä sitä jos vaimosi sanoisi, että ei halua sinua kun on yök pälvikaljua tai olet kalju. Hän joo rakastaa, mutta ei halua.

Kuule se rakastaminen ja halu kulkevat käsikädessä. Siksi kaljuakin jopa pälvikaljuista voi rakastaa ja haluta samoin kuin 80kg painavaa tai vaikka oikeasti ylipainoista ihmistä.

Lapsista et myöskään välitä. Et osaa rakastaa, mutta nyt on aika opetella - lasten vuoksi vaikka tai ihan itsesi.

Voithan sä kehitellä päässäsi vaikka mimkälaisia fantasioita mutta tilanne ei nyt ole se että vaimoa häiritsisi mun kaljuus. Ongelma on edelleenkin se ylipaino vaimon puolelta.

Ehkäpä otan sitten rakastajan tyydyttämään seksuaalista puolta ja eron otan jos muutosta ei ala tulla.

Ap

Ai, nyt tämä sinun oma ongelmasi onkin muuttunut "ongelmaksi vaimon puolelta". Sinullahan se tässä ongelma on. Korvien välissä.

Ai miten niin korvien välissä? kyllä ne kilot ihan todellisia on ikävä kyllä. Ja se on ihan yhteinen ongelma jos se aiheuttaa minussa haluttomuutta kun se seksi kuitenkin kuuluu normaaliin parisuhteeseen.

Ap

Korvien välissähän sitä vikaa on, jos aikuinen mies alkaa ruikuttaa vaimonsa painosta tämän vasta synnytettyä kaksi nyt vasta taaperoikäistä lasta. Normaaliin parisuhteeseen kuuluu tukea omaa puolisoa tuollaisessa raskaassa elämänvaiheessa (kuten kaikissa muissakin elämänvaiheissa). 

Ja sen lisäksi normaaliälyinen tietää, että lihominen stressaavissa elämänvaiheissa on normaalia. Vaimosi mitä ilmeisimmin kantaa yksin vastuun lasten ja kodin hoidosta, koska sinulla on aikaa notkua ruikuttamassa AV-palstalla täysin typerästä ja toissijaisesta asiasta.

Seksi ei ole parisuhteessa mikään itsestäänselvyys kuin Manulle illallinen eikä taatusti mene parisuhteen muiden velvoitteiden ohi. Kuvittelet, että vaimosi olisi sinulle jotain velkaa? Ei, sinä olet velvollinen tukemaan häntä sekä lastenhoidossa että muutenkin mielialansa nostamisessa, mikä vaikuttaa hänen painoonsa. Ja vasta sen jälkeen, kun olet oman osasi tehnyt, seksi astuu mukaan kuvioon. Jos et kykene tukemaan, unohda seksi. 

Lopeta vikiseminen ja katso peiliin, aikuinen mies!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole impotentti vaimoni ei minua enää kiihota mutta se ei tarkoita ettenkö kiihottuisi muista naisista (normaali painoisista) Mikä siinä on niin vaikea tajuta että ainut oikea ongelma tässä on että vaimosta on tullut läski.

AP

Ei, vaan ainut oikea ongelma tässä on että sinä suhtaudut kaksi taaperoa synnyttäneeseen puolisoosi rumasti. 

Se että on synnyttänyt 2 lasta ei oikeuta kymmenien kilojen ylipainoon. Kyllä se tulee ihan syömisestä!

t 4 lapsen hoikka äiti

mitä taas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole impotentti vaimoni ei minua enää kiihota mutta se ei tarkoita ettenkö kiihottuisi muista naisista (normaali painoisista) Mikä siinä on niin vaikea tajuta että ainut oikea ongelma tässä on että vaimosta on tullut läski.

AP

Ainoa ongelma on, että valitat palstalla etkä eroa. Muiden tajuamisella ei ole väliä. Vaimosi toivoo löytävänsä kumppanin, jolle painolla ei ole samaa merkitystä. 

Se ei välttämättä tule olemaan helppoa. Lihava yh ei ihan ole markkinoiden parasta antia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenköhän mun koulutukseni tai hiustyyli nyt liittyy aiheeseen.

Olen muuten kalju etteiihan osunu. oikea Ap

etteiihan yöks! Tilasiko vaimosi kaljua miestä? Mistä kaljuutesi johtuu? ettei vain olisi laiska ja leikkaisi kaljua ettei tarvitse parturiin raahautua - taidat olla tehnyt sen tahallaan, vaimosi kiusaksi. Kaljut miehet on iljettäviä. Ottaisin välittömästi eron jos mieheni alkaisi kaljuuntua

Harmi, ettei kaljuuntumiselle voi mitään. Läskeille voi. Riippumatta siitä, montako "lihottavaa sairautta tai lääkitystä" on.

Paljastit juuri tyhmyytesi, koska et tiedä tiettyjen lääkkeiden ja sairauksien vaikutuksesta painoon. Jos painonnousu ei johdu noista mainituista, painolle tosiaan voi tehdä jotain, mutta tyhmyydelle ei. Tyhmyys on myötäsyntyistä ja seuraa siis ihmistä vauvasta vanhuuteen. Mieluummin seurusten lihavan kuin tyhmän kanssa.

En ole edellinen mutta itse tiedän kyllä esim kortisonilääkityksen (tabletteina) keräävän nestettä elimistöön ja nostavan painoa. Mutta se lähtee pois kun lääkitys lopetetaan! Tässä  se ero.

Samoin joillain ihmisillä saattaa mielialalääkkeet vaikuttaa painoon mutta näillä ihmisillä on usein muutenkin huono suhde ruokaan joten - mene ja tiedä? Itse syön kipusairauteen mielialalääkettä joka nostaa kipukynnystä mutta painoa ole tullut yhtään lisää.

Lihominen on kyllä asia jolle 99% tapauksista voi jotain. Myös arvostuskysymys kumppania kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenköhän mun koulutukseni tai hiustyyli nyt liittyy aiheeseen.

Olen muuten kalju etteiihan osunu. oikea Ap

etteiihan yöks! Tilasiko vaimosi kaljua miestä? Mistä kaljuutesi johtuu? ettei vain olisi laiska ja leikkaisi kaljua ettei tarvitse parturiin raahautua - taidat olla tehnyt sen tahallaan, vaimosi kiusaksi. Kaljut miehet on iljettäviä. Ottaisin välittömästi eron jos mieheni alkaisi kaljuuntua

Harmi, ettei kaljuuntumiselle voi mitään. Läskeille voi. Riippumatta siitä, montako "lihottavaa sairautta tai lääkitystä" on.

Paljastit juuri tyhmyytesi, koska et tiedä tiettyjen lääkkeiden ja sairauksien vaikutuksesta painoon. Jos painonnousu ei johdu noista mainituista, painolle tosiaan voi tehdä jotain, mutta tyhmyydelle ei. Tyhmyys on myötäsyntyistä ja seuraa siis ihmistä vauvasta vanhuuteen. Mieluummin seurusten lihavan kuin tyhmän kanssa.

En ole edellinen mutta itse tiedän kyllä esim kortisonilääkityksen (tabletteina) keräävän nestettä elimistöön ja nostavan painoa. Mutta se lähtee pois kun lääkitys lopetetaan! Tässä  se ero.

Samoin joillain ihmisillä saattaa mielialalääkkeet vaikuttaa painoon mutta näillä ihmisillä on usein muutenkin huono suhde ruokaan joten - mene ja tiedä? Itse syön kipusairauteen mielialalääkettä joka nostaa kipukynnystä mutta painoa ole tullut yhtään lisää.

Lihominen on kyllä asia jolle 99% tapauksista voi jotain. Myös arvostuskysymys kumppania kohtaan.

Johan oli typerä väite, että mielialalääkkeitä käyttävillä olisi "usein muutenkin huono suhde ruokaan". Kuinka niin? Mielialalääkkeiden käytöllä ja ruokailutottumuksilla ei ole mitään korrelaatiota keskenään mihinkään suuntaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole impotentti vaimoni ei minua enää kiihota mutta se ei tarkoita ettenkö kiihottuisi muista naisista (normaali painoisista) Mikä siinä on niin vaikea tajuta että ainut oikea ongelma tässä on että vaimosta on tullut läski.

AP

Ei, vaan ainut oikea ongelma tässä on että sinä suhtaudut kaksi taaperoa synnyttäneeseen puolisoosi rumasti. 

Se että on synnyttänyt 2 lasta ei oikeuta kymmenien kilojen ylipainoon. Kyllä se tulee ihan syömisestä!

t 4 lapsen hoikka äiti

Ei OIKEUTA ylipainoon? Oletko ajatellut, että taustalla saattaa olla vaikkapa uupumusta ja masennusta? Mikä on sulle tarpeeksi hyvä oikeutus, että jollakin toisella naisella ei mene kaikki niin täydellisesti kuin sinulla oi hoikka 4 lapsen äiti? Jaa viisauttasi, ja kerro mitä oikeuksia ja velvollisuuksia muilla naisilla on ja miten heillä on oikeus ja velvollisuus suoriutua raskaudesta ja äitiydestään.

Vierailija kirjoitti:

55kg ennen.

80kg nyt.

Ihan niinkuin minä, jolla on pituutta 168cm. Myönnän, tuossa on 8-10kg liikaa. Mutta kyllä se siitä taas kevään mittaan lähtee, kun liikkuminen lisääntyy.

Ei minua katso peilistä vastaan lihava ihminen. Ei vaikka katsoisi alastikin. Se ylimääräinen paino näkyy  pienesti reisillä ja pieninä jenkkakahvoina, ei muuta. Ei nelikymppisen naisen aineenvaihdunta anna enää myöten siihen, että painon saisi tuonne 55kg. Palelen ja voin huonosti silloinkin kun pääsen taas siihen 70kg takaisin, mutta siihen suuntaan pyrin, jotta jaksan kesällä taas tehdä pitkän rinkkavaelluksen painava rinkka selässä. Silloin on etu, ettei jalkojen päällä ole jo valmiiksi tuota 80kg.

N42

Aineenvaihdunnan heikkeneminen on pelkkä tekosyy. Sun huonontunut aineenvaihdunta ei johdu iästä. Ikä kyllä heikentää aineenvaihduntaa, mutta se vastaa yleensä noin 50-100kcal ja tämäkin näkyy vasta iässä 60+ kutakuinkin. Sun aineenvaihdunta on rikki todennäköisimmin aikaisempien laihdutuskuurien tai liian vähän syömisen takia. Aineenvaihdunnan saa kyllä iässäsi kuntoon syömällä enemmän :)

t. Nainen 39v

Kyllä on ihan täysi oikeus jättää.. toi nyt on ihan turhaa alkaa leikkimään jotain liikutaan yhdessä juttuja. Itse jätin just ton takia. Läski se on edelleen. Toinen vaimo taas alkoi rupsahtamaan, jätin senkin. Nyt menee helvetin hyvin ja itse olen ihan tikissä. Perhe ei häiritse treenejä. Pikku lomia voi pitää miten halua. Kavereiden kanssa voi lähteä laskettelemaan, kalaan, vaeltamaan, jne. miten tykkää. Rahaa jää todella paljon enemmän hanskaan.. bonuksena pohjalla nuoret mimmit ja vaihtamisen vapaus. Suosittelen!

Vierailija kirjoitti:

Me olimme suhteen alussa molemmat normaalipainoisia. Parin vuoden jälkeen alkoi kummallakin olla vähän ylimääräistä, aloitimme yhteisen liikuntaharrastuksen. Mies lopetti parin kuukauden jälkeen, minä jatkoin sinnikkäästi treenaamista kolme kertaa viikossa. Nyt vuosi myöhemmin toinen on lihonut tasaisesti +25kg, minulla erottuvat ensimmäistä kertaa elämässäni vatsalihakset enkä ole koskaan ollut näin timmissä kunnossa. Odotan ensimmäistä kertaa elämässäni rantakelejä ja kesämekkoja. Ylipaino ei sytytä seksuaalisesti yhtään, seksielämämme on ollut tämän vuoksi jo pitkään täysin kuollutta. 

En tiedä miten saisin miehen taas innostumaan liikunnasta ilman, että painostan. Hän perustelee, että ei voi vanhan nilkkavaivan vuoksi enää liikkua, ehdotukset uimisesta tai kuntosalista hän torppaa samantien. Nivelten rasitus varmaan kuitenkin vähenisi jos elopainoa olisi vähemmän?

Olen yrittänyt myös omalla esimerkillä ja varovasti ohjailemalla saada häntä syömään terveellisemmin, sillä seurauksella että tänään löysin karkkikätkön eteisen kaapista. Mies mässäilee salaa. En tiedä miten otan asian puheeksi, kaikki tuntuu tyssäävän alkuunsa siihen, että toinen loukkaantuu kun puutun hänen asioihinsa. Eihän asia tavallaan minulle kuulu, vai kuuluuko kuitenkin? Rakastan miestäni, mutta tuntuu että hän pitää minua itsestäänselvyytenä ja ällöttää tuo välinpitämättämyys omasta hyvinvoinnista ja kehosta. En halua olla suhteessa mikään äitihahmo joka vahtii toisen syömisiä; haluan ihmisen, joka pitää itsestään huolta ja välittää omasta hyvinvoinnistaan. 

Tuo vaikuttaa siltä, että sinun miehelläsi on oikeasti ihan todellinen ongelma. Kyse ei välttämättä ole välinpitämättömyydestä tai laiskuudesta vaan jonkinlaisesta haitallisesta itsehoidosta johonkin toiseen (masennus?) ongelmaan. Miehesi voisi hyötyä terapiasta, jossa selvitetään ongelmallisen syömisen syitä ja opetellaan tietoiseen syömiseen.

Ettekö te jo tajua, että ap on trolli :D 

Hän myönsi sen jo aiemmin tässä ketjussa!

Vierailija kirjoitti:

Ettekö te jo tajua, että ap on trolli :D 

Hän myönsi sen jo aiemmin tässä ketjussa!

No aika usein aloitukset ovat. Mitä väliä sillä on? Kuitenkin täällä on moni samaa mieltä ap:n aloituksen kanssa ja toiset taas eri mieltä. Ja nämä eri mieltä olevat tyypithän asiasta keskustelevat ja vaihtavat mielipiteitä. Ei ketjujen tarkoitus olekaan, että keskustellaan vain ja ainoastaan ap:n kanssa, vaan myös niiden muiden kirjoittajien, jotka kommentoivat kyseistä aloitusta. Eli siksi sillä ei ole mitään väliä, onko aloitus trolli vai ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me olimme suhteen alussa molemmat normaalipainoisia. Parin vuoden jälkeen alkoi kummallakin olla vähän ylimääräistä, aloitimme yhteisen liikuntaharrastuksen. Mies lopetti parin kuukauden jälkeen, minä jatkoin sinnikkäästi treenaamista kolme kertaa viikossa. Nyt vuosi myöhemmin toinen on lihonut tasaisesti +25kg, minulla erottuvat ensimmäistä kertaa elämässäni vatsalihakset enkä ole koskaan ollut näin timmissä kunnossa. Odotan ensimmäistä kertaa elämässäni rantakelejä ja kesämekkoja. Ylipaino ei sytytä seksuaalisesti yhtään, seksielämämme on ollut tämän vuoksi jo pitkään täysin kuollutta. 

En tiedä miten saisin miehen taas innostumaan liikunnasta ilman, että painostan. Hän perustelee, että ei voi vanhan nilkkavaivan vuoksi enää liikkua, ehdotukset uimisesta tai kuntosalista hän torppaa samantien. Nivelten rasitus varmaan kuitenkin vähenisi jos elopainoa olisi vähemmän?

Olen yrittänyt myös omalla esimerkillä ja varovasti ohjailemalla saada häntä syömään terveellisemmin, sillä seurauksella että tänään löysin karkkikätkön eteisen kaapista. Mies mässäilee salaa. En tiedä miten otan asian puheeksi, kaikki tuntuu tyssäävän alkuunsa siihen, että toinen loukkaantuu kun puutun hänen asioihinsa. Eihän asia tavallaan minulle kuulu, vai kuuluuko kuitenkin? Rakastan miestäni, mutta tuntuu että hän pitää minua itsestäänselvyytenä ja ällöttää tuo välinpitämättämyys omasta hyvinvoinnista ja kehosta. En halua olla suhteessa mikään äitihahmo joka vahtii toisen syömisiä; haluan ihmisen, joka pitää itsestään huolta ja välittää omasta hyvinvoinnistaan. 

Tuo vaikuttaa siltä, että sinun miehelläsi on oikeasti ihan todellinen ongelma. Kyse ei välttämättä ole välinpitämättömyydestä tai laiskuudesta vaan jonkinlaisesta haitallisesta itsehoidosta johonkin toiseen (masennus?) ongelmaan. Miehesi voisi hyötyä terapiasta, jossa selvitetään ongelmallisen syömisen syitä ja opetellaan tietoiseen syömiseen.

Ruuan piilottelu on myös selvä merkki siitä, että mies häpeää asiaa. Hän tietää siis itsekin, että hänellä on epäterve suhde ruokaan, mutta ei pysty lopettamaan mässäilyä. Tuollainen piiloherkuttelu on pakonomaista toimintaa ja usein salassa syömisen taustalla voi tosiaan olla masennusta. Totta kai terve ihminen pystyy helpommin saamaan itsensä kuntoon, mutta jos on syömishäiriö, niin ammattiapu on tarpeen. 

Normaalipainoinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te ulkonäön palvojat: kuvitelkaa että puolisonne sairastuisi vakavasti ja joutuisi esim.kortisonikuurille ja lihoisi vaikka 30 kiloa. Jättäisittekö sittenkin jos ei ole enää puoleensavetävä? Ei ihme että eroja tulee kuin sieniä sateella kun ulkonäkö tuntuu olevan parisuhteissa kaikki kaikessa...

Sairaus on aivan eri asia kuin elämänhallinnan puute.

Masennus on myös sairaus, itse olen lihonut masennuksen seurauksena kun kaikki tuntui turhalta eikä tehnyt mieli tehdä mitään, ja myöhemmin laihtunut voimakkaan ahdistuksen seurauksena kun en pystynyt ahdistukseltani syömään. Nyt olen saanut elämääni parempaa sisältöä minkä seurauksena lihomiset ja laihtumiset ovat jääneet taakse, vaikka en edelleenkään ole täysin parantunut masennuksestani.

Emme tiedä mitään ap:n elämästä jos vaikka hänen puolisollaan on synnytyksen jälkeistä masennusta. Kaikki mitä tiedämme tästä naisesta on ap:n näkökulmasta. Emme tiedä mitään miten ap itse käyttäytyy heidän parisuhteessaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kaksi yhteistä lasta. Taaperoita kummatkin. Raskauden aikana vaimo lihoi 25kg. Söi kahden edestä ja mässäilee tänä päivänäkin vielä makeaa ja muuta roskaruokaa. Saattaa vetää viikolla yksin yhden suklaalevyn ja eilenkin piti hakea hampurilainen. Olen sanonut hänelle, että jos hän ei laihduta, niin jätän hänet . Olen antanut aikaa kuntoilulle ja kannustanut liikkumaan, mutta mikään ei auta. Vaimo painaa 80 kg tällä hetkellä. Ennen painoi 55 kiloa. Mitä ihmettä teen?

Osta vaimollesi oikein paljon namia, herkkuja ja tietysti limsaa, joilla todistat rakkautesi häneen.