Lue keskustelun säännöt.
Puoliso ei laihdu millään. - Kehtaanko jättää?
28.01.2018 |
Meillä on kaksi yhteistä lasta. Taaperoita kummatkin. Raskauden aikana vaimo lihoi 25kg. Söi kahden edestä ja mässäilee tänä päivänäkin vielä makeaa ja muuta roskaruokaa. Saattaa vetää viikolla yksin yhden suklaalevyn ja eilenkin piti hakea hampurilainen. Olen sanonut hänelle, että jos hän ei laihduta, niin jätän hänet . Olen antanut aikaa kuntoilulle ja kannustanut liikkumaan, mutta mikään ei auta. Vaimo painaa 80 kg tällä hetkellä. Ennen painoi 55 kiloa. Mitä ihmettä teen?
Kommentit (323)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni näistä naisista jotka sanovat apta pinnalliseksi vaativat mieheltä jonkun tietyn pituuden? Veikkaan että suurin osa, silloin ette ole yhtään parempia, jopa huonompia sillä painolle voi tehdö jotain ja pituudelle ei.
Kuinka moni on noita läskejä, jotka kommentoi pinnaliseksi. Mitä luulet.
Me olimme suhteen alussa molemmat normaalipainoisia. Parin vuoden jälkeen alkoi kummallakin olla vähän ylimääräistä, aloitimme yhteisen liikuntaharrastuksen. Mies lopetti parin kuukauden jälkeen, minä jatkoin sinnikkäästi treenaamista kolme kertaa viikossa. Nyt vuosi myöhemmin toinen on lihonut tasaisesti +25kg, minulla erottuvat ensimmäistä kertaa elämässäni vatsalihakset enkä ole koskaan ollut näin timmissä kunnossa. Odotan ensimmäistä kertaa elämässäni rantakelejä ja kesämekkoja. Ylipaino ei sytytä seksuaalisesti yhtään, seksielämämme on ollut tämän vuoksi jo pitkään täysin kuollutta.
En tiedä miten saisin miehen taas innostumaan liikunnasta ilman, että painostan. Hän perustelee, että ei voi vanhan nilkkavaivan vuoksi enää liikkua, ehdotukset uimisesta tai kuntosalista hän torppaa samantien. Nivelten rasitus varmaan kuitenkin vähenisi jos elopainoa olisi vähemmän?
Olen yrittänyt myös omalla esimerkillä ja varovasti ohjailemalla saada häntä syömään terveellisemmin, sillä seurauksella että tänään löysin karkkikätkön eteisen kaapista. Mies mässäilee salaa. En tiedä miten otan asian puheeksi, kaikki tuntuu tyssäävän alkuunsa siihen, että toinen loukkaantuu kun puutun hänen asioihinsa. Eihän asia tavallaan minulle kuulu, vai kuuluuko kuitenkin? Rakastan miestäni, mutta tuntuu että hän pitää minua itsestäänselvyytenä ja ällöttää tuo välinpitämättämyys omasta hyvinvoinnista ja kehosta. En halua olla suhteessa mikään äitihahmo joka vahtii toisen syömisiä; haluan ihmisen, joka pitää itsestään huolta ja välittää omasta hyvinvoinnistaan.
Tähän on helppo ratkaisu, jos haluat vaimosi laihtuvan. Teet teidän talouden kaikki ruoat ja teet niistä niin terveellisiä, ettei niitä syömällä liho. Sen lisäksi tarjoudut päivittäin vahtimaan lapsia ja tekemään kotityöt, jotta vaimosi ehtii kuntoilla, esim. käymään salilla ja lenkkeillä. =) Sit vaimo uudella itsevarmuudellaan ja kauniilla ulkomuodollaan tod.näköisesti jättää sut, kun tajuaa millainen ihminen sä oot, ja etsii paremman miehen =)
Vierailija kirjoitti:
Me olimme suhteen alussa molemmat normaalipainoisia. Parin vuoden jälkeen alkoi kummallakin olla vähän ylimääräistä, aloitimme yhteisen liikuntaharrastuksen. Mies lopetti parin kuukauden jälkeen, minä jatkoin sinnikkäästi treenaamista kolme kertaa viikossa. Nyt vuosi myöhemmin toinen on lihonut tasaisesti +25kg, minulla erottuvat ensimmäistä kertaa elämässäni vatsalihakset enkä ole koskaan ollut näin timmissä kunnossa. Odotan ensimmäistä kertaa elämässäni rantakelejä ja kesämekkoja. Ylipaino ei sytytä seksuaalisesti yhtään, seksielämämme on ollut tämän vuoksi jo pitkään täysin kuollutta.
En tiedä miten saisin miehen taas innostumaan liikunnasta ilman, että painostan. Hän perustelee, että ei voi vanhan nilkkavaivan vuoksi enää liikkua, ehdotukset uimisesta tai kuntosalista hän torppaa samantien. Nivelten rasitus varmaan kuitenkin vähenisi jos elopainoa olisi vähemmän?
Olen yrittänyt myös omalla esimerkillä ja varovasti ohjailemalla saada häntä syömään terveellisemmin, sillä seurauksella että tänään löysin karkkikätkön eteisen kaapista. Mies mässäilee salaa. En tiedä miten otan asian puheeksi, kaikki tuntuu tyssäävän alkuunsa siihen, että toinen loukkaantuu kun puutun hänen asioihinsa. Eihän asia tavallaan minulle kuulu, vai kuuluuko kuitenkin? Rakastan miestäni, mutta tuntuu että hän pitää minua itsestäänselvyytenä ja ällöttää tuo välinpitämättämyys omasta hyvinvoinnista ja kehosta. En halua olla suhteessa mikään äitihahmo joka vahtii toisen syömisiä; haluan ihmisen, joka pitää itsestään huolta ja välittää omasta hyvinvoinnistaan.
teinirakkaus vaihtui läskin kyyneliin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me olimme suhteen alussa molemmat normaalipainoisia. Parin vuoden jälkeen alkoi kummallakin olla vähän ylimääräistä, aloitimme yhteisen liikuntaharrastuksen. Mies lopetti parin kuukauden jälkeen, minä jatkoin sinnikkäästi treenaamista kolme kertaa viikossa. Nyt vuosi myöhemmin toinen on lihonut tasaisesti +25kg, minulla erottuvat ensimmäistä kertaa elämässäni vatsalihakset enkä ole koskaan ollut näin timmissä kunnossa. Odotan ensimmäistä kertaa elämässäni rantakelejä ja kesämekkoja. Ylipaino ei sytytä seksuaalisesti yhtään, seksielämämme on ollut tämän vuoksi jo pitkään täysin kuollutta.
En tiedä miten saisin miehen taas innostumaan liikunnasta ilman, että painostan. Hän perustelee, että ei voi vanhan nilkkavaivan vuoksi enää liikkua, ehdotukset uimisesta tai kuntosalista hän torppaa samantien. Nivelten rasitus varmaan kuitenkin vähenisi jos elopainoa olisi vähemmän?
Olen yrittänyt myös omalla esimerkillä ja varovasti ohjailemalla saada häntä syömään terveellisemmin, sillä seurauksella että tänään löysin karkkikätkön eteisen kaapista. Mies mässäilee salaa. En tiedä miten otan asian puheeksi, kaikki tuntuu tyssäävän alkuunsa siihen, että toinen loukkaantuu kun puutun hänen asioihinsa. Eihän asia tavallaan minulle kuulu, vai kuuluuko kuitenkin? Rakastan miestäni, mutta tuntuu että hän pitää minua itsestäänselvyytenä ja ällöttää tuo välinpitämättämyys omasta hyvinvoinnista ja kehosta. En halua olla suhteessa mikään äitihahmo joka vahtii toisen syömisiä; haluan ihmisen, joka pitää itsestään huolta ja välittää omasta hyvinvoinnistaan.
Aloittakaa vakava suhde vasta 30 vuotiaan kanssa.
Mies on saanut ekassa liitossa lapsen ja lihonut maksimimittoihin.
Näistä valkkaat HOIKAN YHDEN LAPSEN isän tai HOIKAN LAPSETTOMAN:
Jos haluat perheen parikymppisenä..KATSO mIEHEN ISÄÄ
jos on obeesi lökäpöksy rööki huulessa JUOKSE LUJAA..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te ulkonäön palvojat: kuvitelkaa että puolisonne sairastuisi vakavasti ja joutuisi esim.kortisonikuurille ja lihoisi vaikka 30 kiloa. Jättäisittekö sittenkin jos ei ole enää puoleensavetävä? Ei ihme että eroja tulee kuin sieniä sateella kun ulkonäkö tuntuu olevan parisuhteissa kaikki kaikessa...
En jättäisi, koska sairastumiselle ihminen ei itse mitään voi. Tässä aloituksessa oli kyse jostain ihan muusta, vaimo on muuttunut ahneeksi possuksi vailla itsehillintää, sellaiseksi joka ei välitä omasta terveydestään eikä miehen milipidekään näytä kiiinnostavat yhtään. Eli koko ihminen on muuttunut.
No luuletko, että terve ihminen muuttaa noin radikaalisti yhtäkkiä syömistapojaan? Jotain on vialla, mutta ap on huolissaan vain vaimon ulkonäöstä.
Hän on kahden taaperon äiti, elin hyvin lähiaikoina ollut kaksi kertaa raskaana, kaksi kertaa synnyttänyt, ehkä imettää edelleen. Eli ei hän tuosta noin vaan ole yhtäkkiä muuttanut syömistapojaan. Mielestäni nuo on aika isoja mullistuksia. Ja jutustahan ei edes selviä missä kohti tämä ensimmäinen uhkaus erosta on tapahtunut, siis kuinka pian synnytyksen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin tietäähän kaikki, että viimeisin standardi on, että kaikki raskaudenaikainen painon nousu ja kropan muutokset pitää nollata nyt 10 päivässä, koska pystyihän se yksi supermallikin siihen. Eli ap voi hyvin jättää epätäydellisen vaimonsa. Ja lapsienkin pitäminen on tuolla geneettisellä perimällä hiukan miettimisen paikka.
Minä lihosin 25 kiloa raskauden aikana. Kun synnytin lapsen ja tuli se aika, kun pääsin takaisin lenkille niin lähdin kyllä. Syön terveellisesti ja liikun. Ei tuo 25 kiloa viikossa lähtenyt ,mutta ei siihen menny edes vuotta. Kyllä se on itsestä kiinni. Olen takaisin sellainen mikä olin ennen raskautta. Ihan omaa laiskuuttahan se on jos ne kilot jää.
Kiva että sinä onnistuit laihduttamaan. Lapsellista kuitenkin kuvitella, että kaikki laihtuvat jotka haluavat riittävästi laihtua. Toki se on elämäntavoista ja itsekurista kiinni, mutta elämäntaparemontti ja itsekuri ovat monille vaikeita eivätkä kaikki niissä onnistu vaikka motivaatio olisi millainen. Meillä on valtava miljardibisnes sen varassa, että laihtuminen on monille todella vaikeaa, vaikka toive normaalipainosta on niin kova että sen eteen ollaan valmiita maksamaan lähes mitä vaan. Monilla ylipaino aiheuttaa syvää itseinhoa ja häpeää, jopa masennusta. On ihmisiä, jotka eivät onnistu laihduttamaan, vaikka useampi lääkäri olisi todennut päin naamaa että henki lähtee ellei paino putoa. Hengissäpysymistä parempaa motivaatiota on vaikea kuvitella, mutta sekään ei kaikille riitä.
Jos läski ei pysty laihduttamaan edes sen takii et henki lähös ni joutaaki kuolla. kyl se niin on.
Vierailija kirjoitti:
On se kumma kun lihavalle suomalaisnaiselle (tai miehelle) ei saa sanoa että laihduta nyt ihmeessä puolisosi takia vai etkö arvosta häntä yhtään. Haluatko pitää hänet vai onko hän vain rahapussi ja talouskone josta et raaski luopua? Ja puolison pitää sietää ja ymmärtää jos suklaalevy on tärkeämpi kuin parisuhde.
Isossa maailmassa osataan ottaa soppakauha omaan käteen ja tehdä asialle jotain
https://www.is.fi/viihde/art-2000005544746.html
Hienoa Gordon!
Mulle tuli kanssa tämä keskustelu mieleen kun luin tuota juttua. Olisi muuten mahtanut nousta melkoinen mekkala jos joku naisjulkkis paljastaisi saaneensa motivaation laihduttamiseen siitä, että aviomies ei enää viehättynyt ylipainoisesta puolisostaan. Se aviomies olisi kivitetty.
Oli muuten yllättävää, että tuolla Gordonilla oli noinkin paljon kuin 25kg ylimääräistä. Jotenkin ihan hirmu määrä eikä tuo nyt mitenkään megaläskiltä edes näyttänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovatko kaikki avioparit läskisiä?
Vierailija kirjoitti:
80 kiloa ei ole kovin paljon. Harva 80 kiloinen näyttää lihavalta, pyöreältä kylläkin jo. Hämmästelin tätä aloitusviestiä, kunnes muistin eksäni joka jätti minut 25-vuotiaana kun lihosin 62 kilosta 65 kiloon. Heh.
Pituudestahan se on kiinni. Itse olen 162cm ja painan aikalailla tasan 80 kiloa ja kyllä minä valitettavasti näytän lihavalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80 kiloa ei ole kovin paljon. Harva 80 kiloinen näyttää lihavalta, pyöreältä kylläkin jo. Hämmästelin tätä aloitusviestiä, kunnes muistin eksäni joka jätti minut 25-vuotiaana kun lihosin 62 kilosta 65 kiloon. Heh.
Pituudestahan se on kiinni. Itse olen 162cm ja painan aikalailla tasan 80 kiloa ja kyllä minä valitettavasti näytän lihavalta.
Niin no 80kg nyt vaan on liikaa 162cm olevalle henkilölle vaikka miten päin katsois...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenköhän mun koulutukseni tai hiustyyli nyt liittyy aiheeseen.
Olen muuten kalju etteiihan osunu. oikea Apetteiihan yöks! Tilasiko vaimosi kaljua miestä? Mistä kaljuutesi johtuu? ettei vain olisi laiska ja leikkaisi kaljua ettei tarvitse parturiin raahautua - taidat olla tehnyt sen tahallaan, vaimosi kiusaksi. Kaljut miehet on iljettäviä. Ottaisin välittömästi eron jos mieheni alkaisi kaljuuntua
Harmi, ettei kaljuuntumiselle voi mitään. Läskeille voi. Riippumatta siitä, montako "lihottavaa sairautta tai lääkitystä" on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä oo erityisen pinnallinen, mutta koville ortaa, kun mies on lihonut. Se kertoo, ettei välitä itsestään, on laiska ja mukavuudenhaluinen eikä omaa itsehillintää. En voi mitään sille, että nuo piirteet ei vaan houkuta seksiin tai muuhunkaab:(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenköhän mun koulutukseni tai hiustyyli nyt liittyy aiheeseen.
Olen muuten kalju etteiihan osunu. oikea Apetteiihan yöks! Tilasiko vaimosi kaljua miestä? Mistä kaljuutesi johtuu? ettei vain olisi laiska ja leikkaisi kaljua ettei tarvitse parturiin raahautua - taidat olla tehnyt sen tahallaan, vaimosi kiusaksi. Kaljut miehet on iljettäviä. Ottaisin välittömästi eron jos mieheni alkaisi kaljuuntua
Harmi, ettei kaljuuntumiselle voi mitään. Läskeille voi. Riippumatta siitä, montako "lihottavaa sairautta tai lääkitystä" on.
Just vai että ihan yöks. Onneksi kaikki naiset ei ajattele tuolla tavalla. Mutta kaikki terveet miehet eivät vaan voi kiihotttua läskeistä naisista.
Olen kalju koska mulle alkoi ilmetyä pälvikaljua niin ajoin sitten kaikki pois.
ap
Kyllä minun mieheni ihan hyvin on hoitanut aviovelvollisuutensa vaikka olenkin tällä hetkellä n.10kg ylipainoinen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minun mieheni ihan hyvin on hoitanut aviovelvollisuutensa vaikka olenkin tällä hetkellä n.10kg ylipainoinen.
Kyllä kunhan ensiksi olen runkannut vähän toisen näköisille naisille niin hyvin pystyy.
T. Miehesi
Ylipaino on vastenmielistä. Ei voi mitään. Seksi varmasti loppuu, kun ei vaan pysty lähestymään intiimisti.
Vierailija kirjoitti:
Ylipaino on vastenmielistä. Ei voi mitään. Seksi varmasti loppuu, kun ei vaan pysty lähestymään intiimisti.
Oletpas estoinen. En ole sieltä kevyimmästä päästä ja ei ole ollut vaikeuksia saada baarista seuraa jatkoille;)
65 kiloisena painoindeksisi olisi 22, eli reippaasti vielä normaalipainon puolella. Usein lihaksikkailla miehillä menee vielä normaalipainon yli kun ovat timmejä. Kuulostaa siltä ettet ehkä itse hahmota vartaloasi tai sitten olet rakentunut eri lailla (pieniluinen, ohuet raajat, jotain).
Täältä voi käydä katsomassa eri vartalotyyppejä eri painoissa ja pituuksissa. http://www.mybodygallery.com/
Sinun "keskivartalolihavuutesi" pisteessä naiset voivat näyttää esimerkiksi tältä: http://www.mybodygallery.com/photos-48147-body-shape.htm?StartAt=8#.WnB…